”Kun kuntalainen voi hyvin, myös kunta voi hyvin.”
Maakunnan ongelmat tiedetään, mutta korjaavat ja vaikuttavat toimenpiteet ovat yhä tekemättä.
Liisa Pietikäinen tunnistaa kentän haasteet, mutta myös sen, mitä satsaus hyvinvointiin saa aikaan.
Muutosvalmentajana haluan olla vaikuttaja. Haluan olla mukana muuttamassa pohjoissavolaisten hyvinvoinnin tilaa parempaan suuntaan. Työskentelyni päihde- ja mielenterveyden kentällä on tuonut näkemyksen siitä, mitä pahoinvointi on, mutta myös siitä, mitä panostuksella hyvinvointiin saa aikaan. Panostukset näkyvät myönteisinä muutoksina niin ihmisten arjessa kuin kuntarakenteissa.
Tiedämme, mitkä asiat maakunnassamme toimivat, ja miten ongelmia pitäisi ratkaista. Tietämyksestä huolimatta muutosta ei ole tapahtunut kuntatasolla. Miksei ole? Miksemme jo ole tehneet vaikuttavia toimenpiteitä? Miksi muutoksen tekeminen rakenteisiin on niin vaikeaa? Vastaukset löytyvät vasta, kun meillä on ymmärrys siitä, miten moni asia vaikuttaa palvelujen toimivuuteen.
Uskon vahvasti, että Mieliteko-ohjelmassa löydämme toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jotta palveluja tarvitsevat ihmiset niitä myös saavat. Kun kuntalainen voi hyvin, myös kunta voi hyvin. Parhaassa tilanteessa molemmat buustaavat rakentavalla tavalla toisiaan. Tämä vaikuttaa paitsi jokaisen kuntalaisen arkeen, myös laajemmin jopa kuntien taloudelliseen tilanteeseen.
Vahvuuteni on kokemus. Tunnen kentän ja haasteet, joita ihmiset arjessaan kohtaavat. Hahmotan kokonaisuudet, syyt ja seuraukset. Minulle on myös luontaista luoda verkostoja ja yhteyksiä ihmisiin riippumatta heidän asemastaan tai elämäntilanteestaan. En arvota ihmisiä heidän taustansa tai aikaansaannostensa perusteella. Tunne siitä, että minut kohdataan tasa-arvoisesti, on jokaiselle arvokas kokemus – ja avain muutokseen.
Asioiden käsitteleminen tietoon pohjautuen ja tasa-arvoisesti, ennakkoluulottomasti, on myös tapani tehdä ja olla. Kun ajatusten virta liikkuu ennakkoluulottomasti, mahdottomuus voi muuttua mahdollisuudeksi. Uudeksi väyläksi kulkea, elää ja tehdä työtä.
Olen kuvassa minulle rakkaassa paikassa, kirjastossa. Siellä on tarjolla tietoa ja mahdollisuuksia. Siellä pääsee sukeltamaan eri maailmoihin, näkemyksiin ja tunnelmiin, avartamaan omaa maailmaa. Kaikki tämä on tarjolla meille kaikille, sillä ovella ei kysytä, kuka olet. Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Parempaa paikkaa tuskin voi olla.
