Jaa artikkeli
Kuopiolaisessa Sorrento-ravintolaketjussa työskentelee ihmisiä 13 eri maasta. Monikulttuurinen arki vaatii yhteistä ymmärrystä, selkeää viestintää ja tilaa kohdata toisensa.
Mieliteon Humanistisen ammattikorkeakoulun tiimin vetämissä työpajoissa pysähdyttiin pohtimaan, miten sujuvaa työarkea rakennetaan yhdessä. Pajoista jäi käteen oivalluksia, jotka näkyvät suoraan arjessa.
Teksti ja kuvat: Markus Laakso
PASTERIA SORRENTOSSA käy innostunut puheensorina. Ajatuksia sinkoilee ilmoille ja kynät suhisevat papereissa.
Kuopiolaisen ravintolaketjun työntekijät ovat jakautuneet kolmen tai neljän hengen ryhmiin pohtimaan vastauksia Mieliteon Humanistisen ammattikorkeakoulun tiimin vetämän täsmätyökykytyöpajan tehtävään, joka päättää kolmen kokoontumisen kokonaisuuden.
Sorrenton neljässä ravintolassa työskentelee yhteensä nelisenkymmentä työntekijää, jotka edustavat 13 eri kansalaisuutta.
”On tosi kiinnostavaa oppia uutta eri kulttuureista ja niiden eroista."
”Olen kotoisin Indonesiasta ja asunut Suomessa kymmenen vuotta. Aloitin kesätyöntekijänä Sorrenton ravintolassa vuonna 2017, mistä lähtien olen ollut yrityksen palveluksessa. Olen nyt vastuussa Pasteria Sorrenton keittiöstä: teen uudet ruokalistat ja pidän huolen, että kaikki toimii ja on järjestyksessä”, sanoo Rosy Merasto.
Meraston mielestä monikulttuurisessa ympäristössä on mielenkiintoista työskennellä. Hän työskenteli aiemmin Amarillossa ja catering-palveluiden parissa, mutta valitsi jäädä Sorrentoon monikulttuurisuuden takia.
”On tosi kiinnostavaa oppia uutta eri kulttuureista ja niiden eroista. Puhetapa tai äänenvoimakkuus voivat vaihdella paljonkin eri maista tulevien välillä, ja jotkut ihmiset ovat herkempiä kuin toiset”, Merasto pohtii.
Srilankalainen Ann Katagoda on samaa mieltä: monikulttuurisuus on rikkaus.
”Työskentelemme erilaisten ihmisten kanssa ja eri näkökulmista käsin, ja opimme tuntemaan toisemme. Kotimaassani ihmisillä on usein samanlainen tapa nähdä asiat, mutta täällä oppii ymmärtämään, miten eri maista tulevat ihmiset ajattelevat. Yhdessä voimme luoda uudenlaisen ympäristön – se on sekä kiinnostavaa että hauskaa”, Katagoda sanoo.
Hän valmistui viime vuonna Savonia-ammattikorkeakoulusta ja on työskennellyt tarjoilijana kaikissa neljässä Sorrenton ravintolassa kuusi vuotta.
Kuopiolainen Laura Heimonen ja kajaanilaislähtöinen Elli Ohtonen ovat viihtyneet Sorrenton palveluksessa loppuvuodesta 2024 saakka. Tarjoilijana työskentelevä Heimonen kiittää monikulttuurista työpaikkaa erityisesti siitä, että hän on saanut uusia ystäviä ja hänen englanninkielentaitonsa on kehittynyt huimasti.
"Yhdessä voimme luoda uudenlaisen ympäristön."
”Meillä ei ole kovin montaa suomalaista työntekijää, joten viestimme keskenämme pääasiassa englanniksi. Töissä oppii ymmärtämään erilaisia kulttuureja, mutta samalla oppii myös itsestään: kun on tottunut tekemään asioita tietyllä tavalla ja huomaa eroja ihmisten välillä, alkaa nähdä itsensäkin uudella tavalla”, Heimonen sanoo.
Vuoropäällikkö Ohtonen on työskennellyt aiemmin ravintolassa, jonka kaikki työntekijät olivat suomalaisia – omaa tilaa arvostavia ja verrattain hiljaisia. Hänen mukaansa muista kulttuureista tulevat kollegat saattavat olla äänekkäämpiä, avoimempia ja käsillä enemmän elehtivämpiä.
”Pidän siitä, että ihmiset ilmaisevat tunteitaan ja sanovat suoraan, mitä ajattelevat. Äänekkyys ei tarkoita ilkeyttä, vaan toisenlaista itsensä ilmaisemista. Töihin on hauska tulla, kun kaikki tervehtivät ja saattavat halata. Se ei ole kovin tyypillistä suomalaisissa työpaikoissa, vaikka näkisi samat ihmiset joka päivä”, Ohtonen summaa.
Mieliteon työpajoihin osallistuneet Sorrenton työntekijät pitävät valmennuksen teemoja merkityksellisinä. Kunnianhimoiselle ja työn laatua arvostavalle Rosy Merastolle tärkein oivallus oli itsestä huolehtimisen merkitys hektisessä arjessa.
”Keittiöpäällikkönä minulla on koko ajan paljon tekemistä ja vastuu siitä, että kaikki toimii ja on järjestyksessä. Pyrin varmistamaan sen, ettei asiakkailta tule valituksia ja että kaikki olisivat tyytyväisiä – tähtään aina viiteen tähteen viidestä.”
Merasto muistuttaa, ettei töitä voi tehdä jatkuvasti täysillä, vaan keho ja mieli tarvitsevat myös lataamista.
"Nyt osaan ajatella myös itseäni: liikkua, rentoutua ja pitää taukoja."
”Itseään ei saa unohtaa. On tärkeää rentoutua ja tehdä jotain sellaista, mikä saa palaamaan seuraavana päivänä töihin raikkaina ja energisinä. Mieliteon työpajat tarjosivat uusia näkökulmia tähän. Ennen vain painoin menemään. Nyt osaan ajatella myös itseäni: liikkua, rentoutua ja pitää taukoja, kun niihin on mahdollisuus”, Merasto sanoo.
Ann Katagodan ja Elli Ohtosen mukaan työpajat edistivät erityisesti yrityksen sisäistä viestintää. Arjessa ei ole aina aikaa istua alas ja keskustella asioista, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin tai aiheuttaa kitkaa.
”Huomasin näissä työpajoissa, että näemme ongelmat ja niiden ratkaisut aika samalla tavalla. Jos meillä olisi enemmän tällaisia hetkiä, joissa voimme yhdessä puhua haasteista, ne saataisiin ratkaistua ennen kuin tilanne kärjistyy ja aiheuttaa stressiä. Tulevaisuutta ajatellen se on tosi tärkeää”, Ohtonen sanoo.
”Jos viestintä menee pieleen, myös asiakkaan kokemus kärsii", Katagoda jatkaa. "Siksi täytyy pitää huolta hyvästä ja selkeästä kommunikoinnista. Täytyy myös muistaa pitää huolta mielen ja kehon hyvinvoinnista. Jos emme nuku tarpeeksi tai syö kunnolla, se heikentää jaksamista. Kun mielemme ja kehomme ovat levänneet, voimme tehdä mitä tahansa.”
"Sain työpajoista uusia näkökulmia ja opin kuuntelemaan muiden mielipiteitä paremmin."
Laura Heimonen kertoo huomanneensa, miten tietyt muuttujat vaikuttavat oman työn laatuun – siihen, millainen hän on työntekijänä ja yhteisön jäsenenä, miten hän kommunikoi muiden kanssa niin työssä kuin vapaallakin.
”Sain työpajoista uusia näkökulmia ja opin kuuntelemaan muiden mielipiteitä paremmin – myös kriittisiä. Työpajat saivat pohtimaan, mitä voisin itse tehdä toisin ja parantaa omalla panoksellani asioita.”
Mieliteon työpajat herättivät itsetutkiskelua myös muissa osallistujissa. Rosy Merasto kertoo huomanneensa olevansa välillä turhan tiukka alaisiaan kohtaan.
”Kun joku tekee virheen tai unohtaa jotain, olen saattanut korottaa ääneni, mikä voi tehdä muille stressaavan tai epämukavan olon. Voisin olla pehmeämpi ja muuttaa hieman käytöstäni tuollaisissa tilanteissa”, kunnianhimoinen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva Merasto naurahtaa.
Katagodan mukaan Sri Lankassa on hyvin erilainen työkulttuuri kuin Suomessa. Hänen kotimaassaan virheestä voi seurata huutoa tai jopa irtisanominen.
”Työpajat lisäsivät ymmärrystä siitä, miksi ihmiset toimivat eri tilanteissa tietyllä tavalla."
”Olen oppinut, että Suomessa asioista voi puhua avoimesti ilman potkujen pelkoa. Täällä työelämä on vähemmän stressaavaa kuin Sri Lankassa. Toinen iso ero on se, että työyhteisössä kaikki ovat samalla tasolla: esihenkilöt ja työntekijät työskentelevät yhdessä ja istuvat samoissa pöydissä. Pomo ei ole joku, jota pitää ikään kuin palvoa, vaan kaikki kunnioittavat toisiaan. Se on tosi arvokasta.”
Katagoda pitää työpajoihin osallistumista arvokkaana kokemuksena koko työyhteisölle. Hänen mukaansa se vaikutti myönteisesti ilmapiiriin ja siihen, että työntekijät ymmärtävät toisiaan paremmin.
”Työpajat lisäsivät myös ymmärrystä siitä, miksi ihmiset toimivat eri tilanteissa tietyllä tavalla. Luulen myös, että jokaiselle jäi käsitys siitä, mitä voisi kehittää omassa toiminnassaan ja ilmaisussaan – miten antaa rakentavaa palautetta, kommunikoida ja ennen kaikkea työskennellä tiiminä.”
Laura Heimonen kertoo, että ensimmäisessä työpajatapaamisessa osa sanoista ja käytetyistä ilmaisuista oli turhan vaikeita ymmärtää. Kun osallistujat pääsivät tekemään tehtäviä ryhmissä, tärkein havainto oli kuitenkin se, että kaikki ajattelevat ongelmista ja niiden ratkaisuista hyvin samalla tavalla.
Heimonen kertoo pyrkivänsä käyttäytymään aina siten, että töissä on mukava olla ja että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Mieliteon työpajat ovat vahvistaneet tätä pyrkimystä, mutta myös tunnetta siitä, miten hän haluaa itse tulla kohdelluksi työpaikalla.
”Ymmärrän työpajojen myötä paremmin kulttuurieroja ja osaan kommunikoida paremmin. Yritän aina tehdä parhaani ja toimia niin, ettei kukaan loukkaannu”, Heimonen summaa.
Mieliteon työpajoihin osallistui yhteensä 12 Sorrenton työntekijää. Työpajat sujuivat hienosti myös järjestäjien mielestä.
”Tässä viimeisessä työpajassa oli ylivoimaisesti vapautunein fiilis. Keskustelu oli rentoa ja spontaania, ja sitä riitti. Ensimmäisellä kerralla ilmoilla oli vähän jännitystä, ja osa työntekijöistä saattoi pohtia, keitä nämä tyypit ovat ja mitä he tekevät. Kaikki työpajat olivat kuitenkin hyviä, ja ryhmätöihin osallistuttiin aktiivisesti”, sanoo Mieliteon Humanistisen ammattikorkeakoulun tiimin projektipäällikkö Ella Salokorpi.
Salokorpi ja kehittäjälehtori Juha Niiranen vetivät työpajat englanniksi, kun alkuperäinen materiaali oli suomeksi. Käännöstyössä jouduttiin tosissaan pohtimaan, mitä käsitteitä käytetään ja mistä syystä, jotta vältyttäisiin väärinymmärryksiltä.
"Käsitteet ovat kulttuurisidonnaisia, mikä tekee tästä mielenkiintoista."
”Työpajojen kieli on englanti, mutta se ei ole kenenkään äidinkieli täällä. Käsitteet ovat kulttuurisidonnaisia, mikä tekee tästä mielenkiintoista. Työpajoissa keskusteltiin esimerkiksi työn merkityksestä ja siitä, miten eri käsitteet ymmärretään”, Niiranen sanoo.
Toteuttajien näkökulmasta yksi työpajojen arvokkaimmista opeista on ollut se, että työyhteisöt kaipaavat rauhoittumisen tiloja. Nykyaikainen työelämä on niin kiireistä, ettei sinne mahdu aikataulutettuja taukoja.
”Työpajamme ovat tarjonneet työyhteisöille juuri tällaisia pysähtymisen hetkiä. Prosessiin on kuulunut se, että on ollut systemaattisesti aikaa keskustella näistä asioista”, Niiranen sanoo.
Samalla esihenkilöillä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin työntekijöihinsä – ja toisinpäin.
”Sekään ei ole itsestäänselvyys, että esihenkilöt tietävät, millaista työtä työpaikalla konkreettisesti tehdään ja millaisia ihmisiä työntekijät ovat. Tämä on ollut molemminpuolista tutustumista.”
Salokorpi huomauttaa, että merkityksellisintä työpajoissa eivät ole olleet niiden taustalla olevat teoriat, vaan yhteiset keskustelut ja ryhmätilanteet. Työntekijät ovat päässeet sanomaan mielipiteensä, saaneet äänensä kuuluviin ja käsitelleet asioita, joihin arjessa ei normaalisti ole aikaa tai mahdollisuutta.
”Tämä viesti on välittynyt hyvin eri organisaatioista. Se on ollut mielestäni tosi merkityksellistä”, Salokorpi sanoo.
”Tärkeää on tarjota kaikille tila saada oma ääni kuuluviin."
Mutta mitä täsmätyökyky tarkoittaa Sorrenton tapauksessa? Juha Niirasen mukaan se liittyy monikulttuurisuuteen.
”Työkyky tarkoittaa sitä, että kohdellaan toisiamme inhimillisesti, tutustutaan ihmisiin ja havainnoidaan, millaisista taustoista kukin tulee. Emme ole puhuneet mistään niin sanotuista vajavaisuuksista.”
”Meidän ei tarvitse tietää, onko joku täsmätyökykyinen ja millaisia haasteita taustalla mahdollisesti on”, Salokorpi jatkaa.
”Tärkeämpää on tarjota kaikille tila saada oma ääni kuuluviin. Ihmiset tuovat esille ne asiat, jotka kokevat tärkeiksi. Joskus se vaatii ulkopuolisen tahon fasilitoimaan tällaisia teemoja. Kun fasilitaattorit tulevat ulkopuolelta, kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta tai syyllisyyttä siitä, miksi tällaisia asioita on nostettu esiin.”
Aktivointi Työhyvinvointi | 2.2.2024 | Ella Salokorpi, Juha Niiranen, Milla Leinonen
Aktivointi Hyvinvointi Osallisuus | 3.2.2026 | Heli Reinikainen
Hyvinvointi Osallisuus | 6.11.2025 | Katja Hedberg