Kävin hiljattain kehonkoostumusmittauksessa. Mittaustulokset dokumentoivat säälimättömän tarkasti rasvan, lihaksen ja veden määrän kehossa. Monet hyödyntävät numeroita laihduttamisen, lihasmassan kasvattamisen ja kehon kiinteyttämisen seurannassa, mutta tulokset kertovat paljon myös mitattavan yksilöllisestä ravitsemus- ja terveydentilasta. Niiden tarkoitus on auttaa mitattavaa ymmärtämään liikunnan, ruokavalion ja elintapamuutosten syy- ja seuraussuhteita.
Tulokset saivat minut kelaamaan itse syömisprosessia – siis sitä, kuinka ravinto kulkeutuu haarukasta suuhun ja suusta eteenpäin.
Ravinto, liikunta ja uni ovat terveellisen elämän peruspilarit. Kysyin mittausasiantuntijalta, mihin minun kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota. Hän suositteli tarkkailemaan ruokavaliotani. Syön mielestäni melko terveellisesti ja monipuolisesti, mutta en noudata dieettejä enkä tarkkaile kuluttamieni ainesten ravintoarvoja. Tulokset saivat minut kelaamaan erityisesti itse syömisprosessia – siis sitä, kuinka ravinto kulkeutuu haarukasta suuhun ja suusta eteenpäin.
Ensin vastassa ovat kieli ja hampaat, joiden tehtävä on jauhaa ruoka nieluun ja ruokatorveen sopivaksi. Mahasta ravinto matkustaa ohutsuoleen, jossa leijonanosa aineksista imeytyy verenkiertoon. Loput jatkavat paksusuoleen. Imeytymätön massa poistuu 1–3 vuorokauden päästä takataskujen välistä.
Kuten varmasti kaikki muutkin suomalaiset, olen kuullut julistusta perinpohjaisen pureskelun tärkeydestä pikkuskloddista saakka, mutta nyt aloin miettiä sitä ensimmäistä kertaa tosissani. Samassa tuli mieleen jokakeväinen jäänhakkausrituaalini. Pilkon rautalapiolla etupihan jäämassaa pieniksi palasiksi, jotta se sulaisi nopeammin. Siis hetkinen, tavoitehan on täysin sama kuin ruoan huolellisessa pureskelemisessa: saada materia sulamaan mahdollisimman tehokkaasti – heureka!
Kun ravinto pilkotaan kunnolla heti ensimmäisessä etapissa, eli suussa, ruoansulatuskanavat eivät tukkiudu kuin viemäri, jonne on eksynyt liian suuria klönttejä.
Kun ravinto pilkotaan kunnolla heti ensimmäisessä etapissa, eli suussa, ruoansulatuskanavat eivät tukkiudu kuin viemäri, jonne on eksynyt liian isoja klönttejä. Mitä enemmän kanaviin sullotaan suuria palasia, sitä pidempään elimistöllä kestää prosessoida ne. Mitä raskastekoisempaa ravinto on, sitä hitaammin se sulaa. Mitä hitaammin ravinto sulaa, sitä enemmän elimistöön kertyy tavaraa. Niin yksinkertaista, että melkein naurattaa.
Ja samalla hävettää, että minulta kesti 45 vuotta ymmärtää se.
Aloin tämän tajuttuani tietoisesti kiinnittää huomiota perusteelliseen pureskeluun. Hyödyiksi on odotettavissa nopeampaa ja tehokkaampaa ruoansulatusta, ravinnon parempaa imeytymistä elimistöön, paremmin voivaa vatsaa ja annoskokojen pienentymistä, sillä hotkiessa aivot eivät ehdi saada kylläisyyssignaalia riittävän nopeasti. Nähtäväksi jää, kuinka pureskeluvillitykseni vaikuttaa tuleviin kehonkoostumusmittauksiin, mutta siitä ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä.
Seuraavaksi aion opetella juomaan vettä.
Viikon oivallukset on juttusarja, jossa työntekijämme nostavat esiin asioita, jotka ovat herättäneet ajatuksia kuntakierroksilla tai työn tuiskeessa.
