Jaa artikkeli
Suomi on jakautumassa jyrkästi alueisiin, joissa väestön työkyky ja terveys kohenevat, ja alueisiin, joissa sairastavuuden taakka painaa arjen rakenteita. Tuoreimmat Kansallisen terveysindeksin tulokset osoittavat alueellisen eriytymisen kiihtyvän erityisesti Uudenmaan ja muun maan välillä. Tilastollisen pintakuorinnan alta paljastuu kuitenkin syvä rakenteellinen paradoksi: miksi paperilla laskevat mielenterveysindeksit voivat todellisuudessa merkitä hoitojärjestelmän tiukentumista ja avun ulkopuolelle jäämistä?
Teksti ja aineisto: Sami Turunen | Kuva: Pexels
SUOMALAISTEN TERVEYDENTILAA ja työkyvyttömyyttä laajasti mittaava Kansallinen terveysindeksi osoittaa, että hyvinvoinnin edellytykset jakautuvat maantieteellisesti yhä epätasaisemmin.
”Kehityksen taustalla vaikuttavat suuret rakenteelliset ja väestölliset tekijät, jotka haastavat hyvinvointialueiden palvelujärjestelmät ja päätöksenteon ennustettavuuden.”
Uusimmat rekisteritiedot paljastavat, että Uudenmaan väestön työkyvyttömyys vähenee samalla, kun se muualla maassa pääosin lisääntyy tai pysyy ennallaan. Erityisesti pitkien sairauspäivärahakausien kohdalla erot ovat kasvaneet vuosien 2017–2024 välisenä aikana.
Niillä alueilla, joilla sairauspäivärahakausia on perinteisesti ollut enemmän kuin maassa keskimäärin, määrä on entisestään korostunut.
Tilastot osoittavat, että sairastavuuden ja työkyvyttömyyden kasvu ei ole pelkästään yksilöllinen haaste, vaan laajempi yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaatii matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä toimia ennen ongelmien pitkittymistä.
Kansallinen terveysindeksi kokoaa sairastavuutta ja työkyvyttömyyttä kuvaavat tiedot kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa alueiden ja kuntien luotettavan vertailun keskenään. Rekisteripohjainen tietopaketti nojaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen virallisiin aineistoihin.
Indeksikonseptissa alueiden väestön sairastavuuden tai työkyvyttömyyden yleisyyttä verrataan suoraan maan keskiarvoon, jota merkitään vertailulukuna 100.
Tilastoissa käytetään ikävakiointia, mikä tarkoittaa, että alueellisten ikärakenteiden erot on matemaattisesti tasoitettu. Luvut ovat siten suoraan vertailukelpoisia keskenään, eivätkä ne selity pelkästään sillä, että jollakin alueella asuu vanhempaa väestöä kuin toisella.
Mielenterveysindeksi mittaa psykoosin vuoksi myönnettyjä lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia, mielenterveyssyihin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä sekä itsemurhayrityksiä ja itsemurhakuolleisuutta. Valtakunnallisesti mitattuna mielenterveysindeksi on loivasti pienentynyt koko maassa ja lähes kaikilla hyvinvointialueilla.
”Suomalaisten mielenterveys herättää edelleen huolta. Edelleen olisi syytä parantaa hoitoon pääsyä varhaisessa vaiheessa ja ehkäistä mielenterveysongelmien pitkittymistä, jottei menetetä kokonaisia työuria.” – Kati Sarnola, Kelan erikoistutkija
Tämän näennäisesti myönteisen kehityksen taustalla vaikuttaa kuitenkin vakava tilastoharha. Mielenterveyssyihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet kaikilla alueilla, mutta asiantuntijat muistuttavat, että ilmiön taustalla on ennen kaikkea se, että entistä suurempi osa tehdyistä hakemuksista hylätään.
Paperilla kaunistuva indeksi ei siten korreloi väestön todellisen psyykkisen hyvinvoinnin kanssa.
Samaan aikaan muut indikaattorit osoittavat tilanteen kehittyvän huolestuttavaan suuntaan. Suomalaisten psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut erityisesti nuorilla työikäisillä, itsemurha-ajatukset ovat liittyneet osaksi yhä useamman arkea ja masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt etenkin nuorilla naisilla.
Pohjois-Savossa ja Kuopiossa tämä tilastoharha repeää näkyvästi.
Kuopion kohdalla mielenindeksi nousevasta trendistä huolimatta asettuu lukemaan 160,1. Se tarkoittaa, että kaupungissa kärsitään mielenterveyden häiriöistä 60 prosenttia enemmän kuin maassa keskimäärin.
Vertailukohtana muiden suurten kaupunkien mielenindeksit, kuten Helsingin (85,2), Vantaan (81,7) tai Espoon (68,4), osoittavat Kuopion kantavan poikkeuksellisen raskasta taakkaa.
Pienemmissä maakunnan kunnissa luvut ovat vieläkin pysäyttävämpiä: Tuusniemellä mielenindeksi on 260,9 ja Kaavilla peräti 297,0.
Mielenterveyden haasteiden rinnalla uusi indeksi todistaa fyysisen terveyden rapautumisesta laajalla rintamalla. Diabetes ja krooniset keuhkosairaudet lisääntyvät voimakkaasti kaikkialla Suomessa ja jokaisella hyvinvointialueella.
”Sairauksien ennaltaehkäisy on yhä tehokkain tapa tukea terveyttä. Luotettavaa tietoa terveellisistä elintavoista on saatavilla, mutta rinnalle tarvitaan yhteiskunnallisia kannustimia terveellisille valinnoille, kuten terveysperusteinen verotus.” – Suvi Parikka, THL:n tutkimuspäällikkö
Keuhkosairauksien indeksin kasvua selittää erityisesti uniapneadiagnoosien poikkeuksellinen yleistyminen, joka kytkeytyy suoraan työikäisen väestön lihavuuden kasvuun. Lihavuus ja liikkumattomuus liittyvät olennaisesti myös diabeteksen yleisyyteen.
Nämä hiipivät kansantaudit eivät ole vain yksittäisiä fyysisiä diagnooseja, sillä ne lisäävät pitkällä aikavälillä tutkitusti riskiä mielenterveysongelmiin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin.
Esimerkkinä tästä kehityksestä toimii Vieremä. Kunnassa väestön mielenterveysindeksi on onnistuttu pitämään hallinnassa, ja se alittaa maan keskiarvon ollen 97,0.
Samaan aikaan muut elintapasairaudet kuitenkin kuormittavat kuntaa raskaasti: Vieremän diabetesindeksi asettuu korkeaan lukemaan 148,2 ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien (TULES) indeksi nousee tasolle 153,1.
Miten Pohjois-Savo ja Kuopio sijoittuvat suhteessa muuhun Suomeen?
Maan keskiarvoa merkitään luvulla 100. Mitä suurempi luku, sitä raskaampi on sairastavuuden tai työkyvyttömyyden taakka arjessa. Luvut on ikävakioitu eli alueiden ikärakenteiden erot on tasoitettu.
| Alue / Kunta / Verrokki | Sairastavuusindeksi | Työkyvyttömyysindeksi | Mielenterveysindeksi |
|---|---|---|---|
| Koko Suomi (keskiarvo) | 100,0 | 100,0 | 100,0 |
| Pohjois-Savon hyvinvointialue | 115,1 | 136,9 | 147,7 |
| Suuret kaupungit keskimäärin (yli 50 000 as.) | 92,4 | 90,1 | 102,4 |
| Helsinki | 89,5 | 67,6 | 85,2 |
| Espoo | 81,0 | 56,7 | 68,4 |
| Iisalmi | 114,5 | 149,3 | 143,4 |
| Joroinen | 109,8 | 133,3 | 129,1 |
| Kaavi | 161,8 | 214,1 | 297,0 |
| Keitele | 116,0 | 136,7 | 151,6 |
| Kiuruvesi | 116,3 | 155,2 | 135,7 |
| Kuopio | 118,7 | 124,7 | 160,1 |
| Lapinlahti | 121,5 | 143,4 | 143,3 |
| Leppävirta | 115,7 | 152,7 | 130,9 |
| Pielavesi | 125,9 | 179,9 | 183,4 |
| Rautalampi | 104,9 | 168,2 | 132,6 |
| Rautavaara | 138,0 | 247,7 | 192,8 |
| Siilinjärvi | 110,4 | 117,7 | 127,4 |
| Sonkajärvi | 115,8 | 148,2 | 137,4 |
| Suonenjoki | 120,2 | 168,9 | 163,8 |
| Tervo | 123,1 | 172,9 | 141,9 |
| Tuusniemi | 160,1 | 247,9 | 260,9 |
| Varkaus | 117,4 | 161,3 | 145,2 |
| Vesanto | 133,7 | 180,5 | 166,2 |
| Vieremä | 104,1 | 138,4 | 97,0 |
Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kela. Hyvinvointialueen indeksiluvut perustuvat tuoreimpaan vuoteen 2024, kun taas kuntatason luvuissa käytetään tilastollisen luotettavuuden takaamiseksi kolmevuotista laskentajaksoa 2022–2024.
Kansallisen terveysindeksin kovat luvut tarjoavat hyvinvointialueille ja kunnille tärkeän peilin, mutta asiantuntijat varoittavat tuijottamasta pelkkiä matemaattisia tuloksia. Jos ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen ei panosteta, lihavuuden ja mielenterveysongelmien kaltaiset kansanterveysongelmat tulevat lisäämään tulevaisuuden sairastavuutta ja pysyvää työkyvyttömyyttä entisestään.
Minkään alueen tai yksittäisen kunnan terveystilannetta ei voida kääntää erillisillä, pistemäisillä tai mekaanisilla toimenpiteillä. Jotta kehityksen suunta muuttuu, tarvitaan palvelujärjestelmää, joka kykenee kohtaamaan ihmisen aidosti, kokonaisvaltaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuuden terveys ja toimintakyky ratkaistaan niillä arkisilla, inhimillisillä valinnoilla ja pienillä teoilla, joilla pidetään huolta omasta ja lähimmäisen hyvinvoinnista.