Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian vastaava ylilääkäri Tarja Koskinen on vahva vaikuttaja, kun suomalaisnuorten kasvavaan pahoinvointiin etsitään lääkkeitä.
Koskinen on ollut kouluttamassa yli 900 oppilaitosten terveydenhoitajaa, kuraattoria ja psykologia tunnistamaan ja hoitamaan nuorten yleisimpiä mielen häiriöitä.
”Rahoitusmallimme ja rakenteemme ovat olleet terapiatakuun mallinnuksena sosiaali- ja terveysministeriölle”, hän ilahtuneena kertoo.
”Tämä on ollut yksi urani kohokohta”, hän sanoo.
Parasta on silti perushoitotyö. Koskisella on ollut lähes sata nuorta terapiapotilasta.
Hän muistaa heidät kaikki.
”Jokainen jättää jäljen, omalla tavallaan.”
Koskinen tietää, miten luodaan lujaa pohjaa nuoren hyvään kasvuun.
Siksi hänellä on painava viesti jokaiselle vanhemmalle, jokaiseen kotiin.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian vastaava ylilääkäri Tarja Koskinen tapaa työssään nuoria, joita yhdistää yksi asia. He ovat jääneet vaille kuuntelevaa aikuista, joka on oikeasti läsnä ja pystyy miettimään kiirehtimättä ratkaisuja nuoren kokemiin pulmiin.
Hän puhuu mielellään validoivasta keskustelusta. Se tarkoittaa, että vanhemman on tärkeää malttaa aidosti kuunnella – ja myös kuulla – kun lapsi tai nuori kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan.
”On tärkeää olla pohtimassa nuoren elämän tilanteita, niissä syntyviä tunteita ja niiden tärkeyttä. Nuorelle voi olla hyvin huojentavaa, jos hänellä on tilaa kokea ahdistusta. Voi kysyä, mihin se liittyy ja milloin se alkoi ja mitä nuori toivoo asialle tehtävän”, hän opastaa.
Näin vanhempi on tukemassa merkityksellistä taitoa, nuoren ymmärrystä omasta itsestään.
”Älä riennä tarjoamaan valmiita ja nopeita ratkaisuja lapsesi ongelmiin."
”Yhtä tärkeää on rauhallisesti ja hyväksyen todeta, että vaikeassa tilanteessa on aivan normaalia kokea ahdistusta.”
Sitten tulee tärkeä hetki:
”Älä riennä tarjoamaan valmiita ja nopeita ratkaisuja lapsesi ongelmiin. Anna hänen olla rauhassa vaikeidenkin tunteiden kanssa. Ei niihin kuole.”
Koskista harmittaa, että kaikkialle ulottuva kiire leimaa myös kasvattamista.
”Nuorten murheetkin halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.”
”Se on heidän tunteittensa mitätöimistä.”
Psykologian emeritus-professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tuonut julkisuuteen vahvasti näkemyksen, että olemme luoneet kulttuurin, jossa menestymisestä ja onnellisuudesta on tehty normaali olotila. Tämän seurauksena lapset ja nuoret eivät hänen mukaansa kestä elämään kuuluvia pettymyksiä ja ahdistavia tilanteita, vaan ne diagnosoidaan mielen häiriöksi.
Tarja Koskinen puolestaan sanoo, että lapsi kyllä oppii tulemaan toimeen hyvin monenlaisten tunteiden kanssa.
”Mutta ei tämä taito tietenkään kehity itsestään.”
Tähänkin tarvitaan vanhempien läsnäoloa ja osaamista.
"Vanhemmilta vaaditaan aikaa, sensitiivisyyttä ja kuudes aisti."
”Vanhemmuudessa on aivan keskeistä, että ollaan lapsen rinnalla, tuetaan ja nimetään eri tilanteissa syntyviä tunteita sen sijaan, että niitä tukahdutetaan.”
”Tämä vaatii vanhemmilta aikaa ja sensitiivisyyttä. Tarvitaan kuudes aisti, eli kuunnellaan herkillä korvilla sen sijaan, että riennettäisiin jälleen liian nopeasti lohduttamaan ja ratkomaan tilannetta. Toki lohdutusta ja ratkaisujakin pitää pohtia, yhdessä ja ajallaan.”
Koskinen tietää, ettei neuvoa ole helppo toteuttaa.
”Vaatii rohkeutta ja pidättyvyyttä, ettei lähde ratkomaan lapsensa huolia liian aikaisin”, hän myöntää.
”Vielä enemmän vaaditaan, jotta vanhemmalla olisi antaa lapselleen kaikkein tärkeintä – aikaa.”
Oman lapsen ahdistus luonnollisesti ahdistaa vanhempaakin.
”Mutta jos vanhempana on itse sinut laajan tunnearsenaalin kanssa, ymmärtää kyllä, miten tärkeää on tuottaa lapselle myös pettymyksiä”, Koskinen painottaa.
”Kipeät tunteet ja pettymykset pois lapselta ja nuorelta. Tämä on tietysti suojeleva mutta haitallinen periaate kasvatuksessa.”
Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian toimintayksikkö tarjoaa vuosi sitten avatussa Kuopion Lainesairaalassa, Iisalmessa ja Varkaudessa erikoissairaanhoitoa polikliinisesti 14–19-vuotiaille ja osastohoitoa 14–17-vuotiaille.
”Täällä kuulee vaikeitakin tarinoita”, Tarja Koskinen toteaa kulkiessaan klinikan putipuhtailla, yhä uutuuttaan hohtavilla ja kovin kliinisillä käytävillä.
”Vielä emme saa laittaa seinille tauluja tai luoda muutakaan kodinomaisuutta”, hän harmittelee.
Koskisella on takanaan 33 vuoden työura. Hän valmistui lääkäriksi Kuopiossa ja erikoistui ensin psykiatriaan, sitten nuorisopsykiatriaan. Erikoistumisopinnot kestivät yhdeksän vuotta.
”Rakastan nuorisopsykiatriaa. Saan olla mukana, kun nuoret opettelevat ymmärtämään maailmaa."
”Minulla on edelleen iso polte hankkia tutkimustietoa ja ymmärtää, mistä kaikesta nuoren pahoinvointi voi johtua. Yhtä tärkeää on auttaa nuorta itseään ymmärtämään näitä syitä, jonka jälkeen etsimme ratkaisuja.”
Koskisen mukaan juuri ymmärrys vaikkapa masennuksen ja ahdistuksen taustasyistä on tärkeä osa toipumisprosessia.
”Syitä pohtiessa nuori voi saada kokemuksen, että hän pystyy hallitsemaan oloaan ja tunteitaan. Jo tämä saattaa helpottaa ahdistusta. Juuri ymmärryksen lisääntyminen omasta itsestähän on olennainen osa nuoruutta.”
”Saan olla mukana prosessissa, jossa nuoret opettelevat ymmärtämään itseään ja maailmaa. Tämä on yksi syy, miksi rakastan nuorisopsykiatriaa. Ammatillisesti on tietysti tärkeää, että ongelmiin on vaikuttavaa hoitoa.”
Tarja Koskinen on valtakunnallisestikin vaikuttanut siihen, millaista koulutusta ja osaamista meillä on pahoinvoivien nuorten hoidossa.
Kuutisen vuotta sitten hän pohti neljän muun yliopistosairaalan vastaavien nuorisopsykiatrien kanssa, mistä nuorten räjähdysmäisesti kasvanut palvelujen kysyntä johtuu, ja mitä muuttuneessa tilanteessa pitäisi tehdä.
”Päädyimme tukemaan osaamisen vahvistamista siellä, missä nuorten kanssa ollaan paljon tekemisissä. Näimme esimerkiksi kouluterveydenhuollon tärkeäksi kohteeksi”, Koskinen kertoo.
Nuorisopsykiatrit menivät tapaamaan silloista perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurua.
”Esitimme sotemuutokseen hankerahoitusta, jonka avulla oppilaitosten terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja koulutetaan tunnistamaan ja hoitamaan häiriöitä, joita nuorilla on eniten – ahdistusta ja lievää masennusta.”
IPC-hoitomenetelmässä autetaan nuorta löytämään keinoja vaikuttaa suoraan omaan mielialaan.
”Saimme hankkeelle korvamerkityn rahoituksen”, Koskinen yhä riemuitsee.
Hän itse opetteli IPC-lyhythoitomenetelmän eli vuorovaikutusohjannan menetelmän lievien masennusoireiden hoitoon ja sai Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tähän myös työnohjaaja- ja kouluttajakoulutuksen.
Psykososiaalisten menetelmien koordinaatiohanke perustettiin Itä-Suomeen, ja Koskinen toimi 2020-2023 oman työnsä ohessa sen projektipäällikkönä yhteistyössä kahden koordinaattorinsa, Suvi Vasiljevin ja Sannamaaria Järvenpään kanssa.
Tiimi koulutti ja työnohjasi Itä-Suomen yhteistoiminta-alueelle oppilaitosten kuraattoreista, terveydenhoitajista ja koulupsykologeista yli 600 IPC-ohjaajaa hoitamaan lievästi masennusoireilevia nuoria. Tiimi organisoi myös lievästi ahdistuneiden nuorten hoitoon kymmenien CoolKids-osaajien poolin hoitamaan lievästi ahdistuneita nuoria. Kumpikin menetelmä on todettu vaikuttaviksi näihin oireisiin kohdentuen.
”IPC-vuorovaikutusohjannassa autetaan nuorta löytämään keinoja vaikuttaa suoraan omaan mielialaan. Interventiossa opetellaan myös sosiaalisia taitoja, vahvistetaan empatiakykyä ja harjoitellaan viestintää, jotta lähiympäristö ymmärtäisi nuorta ja myös nuori omia lähikontaktejaan paremmin”, Koskinen avaa koulutusta.
Koulutuksissaan Tarja Koskinen antaa saman ohjeen kuin vanhemmille:
”Pohdimme, että jos nuori tulee vastaanotolle ja sanoo haluavansa kuolla, ei hänelle heti tarvitse kirjoittaa lähetettä erikoissairaanhoitoon. Sen sijaan voi todeta, että nyt puhut todella hankalasta elämäntilanteesta, ja että pohditaanpa tätä yhdessä.”
Koskisen mukaan pitää osata uskaltaa nähdä nuoren sysimustien ajatusten taakse:
"Pitää osata uskaltaa nähdä nuoren sysimustien ajatusten taakse."
”Nuoren niin sanottu volyyminappi on käännetty äärimmilleen. Hänellä on valtavan iso toive – että joku aikuinen oikeasti kuulisi hänet.”
Psykososiaalisten menetelmien koordinaatiohanke on päättynyt, mutta Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen hyvinvointialueet ovat sitoutuneet jatkamaan toimintaa Itä-Suomen yhteistoiminta-alueen nimissä.
”Vakinaistimme toiminnan ainoana alueena maassamme. Meillä kaksi koordinaattoria tukee edelleen oppilaitosten terveydenhoidon ja oppilashuollon henkilökuntaa sekä sparraa lähiesihenkilöitä uusien menetelmien käyttöön. Tämä on upea asia”, Koskinen kehuu.
Tarja Koskisella on antaa kosolti kehuja myös oman yksikkönsä henkilökunnalle.
”Ihan luksusporukkaa”, hän kiittää ja mainitsee nimeltä avohoidon ylilääkärin Virve Kekkosen, osaston apulaisylilääkärin Laura Myllymäen sekä osastonhoitajat Tuula Kuivalaisen ja Tiina Väänäsen.
”Upeita tyyppejä. Tekevät kehittämistyötä hartiavoimin.”
”Ja muut työntekijämme – osaavaa väkeä kaikki.”
Poliklinikan toimintaa on Koskisen mukaan kehitetty määrätietoisesti.
”Aiemmin lähes joka nuoren kohdalla hoito oli harrasta ja kesti pitkään. "
”Aiemmin lähes joka nuoren kohdalla hoito oli harrasta ja kesti pitkään. Nyt olemme lisänneet lyhytterapiaa. Määrämittainen hoito kestää noin 15-20 kertaa.”
”Tämä vaatii ammattitaitoa ja kouluttamista. Yritämme pysyä ajan hermolla tutkimustiedosta. Avohoitoon saimme takavuosina lisähenkilöitäkin. Olen tästä talon johdolle kiitollinen.”
Koskisen mukaan pelkkä koulutus ei silti riitä.
”Ilman lähiesimiehiä, jotka ymmärtävät ja tukevat tiedon soveltamista, ei osaaminen lisäänny. Uusien taitojen juurtuminen on ydin, sairaan tärkeä asia.”
20-paikkainen osastoryhmä palvelee Pohjois-Savon hyvinvointialuetta, mutta toisinaan potilaita tulee eri puolilta Suomea. Osastolla hoidetaan vaikeimmin oireilevat, usein itsetuhoisuudesta kärsivät tai muutoin vakavasti oireilevat, 14–17-vuotiaat.
Koskisella itsellään on ollut lähes sata terapiapotilasta.
”Muistan heidät kaikki. Jokainen jättää jäljen, omalla tavallaan.”
Toisinaan Koskinen on kulkenut potilaansa rinnalla koko tämän nuoruusajan.
”Hoitosuhteen loputtua olen ajatellut, että nytkö tästä pitää luopua.”
Mielenterveyslain mukaan alle 23-vuotiaan hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta. Tarvittavat erikoistutkimukset pitää aloittaa kuuden viikon ja hoito kolmen kuukauden kuluessa arvioinnista.
Maaliskuussa 2025 Itä-Suomen aluehallintovirasto (avi) määräsi, että Pohjois-Savon hyvinvointialueen on saatava lasten ja nuorten hoitoon pääsy perustason mielenterveyspalveluissa lainmukaisiksi syyskuun loppuun mennessä. Avi tehosti määräystään 400 000 euron uhkasakolla.
Avin seurantaa Koskinen pitää hyvänä asiana.
Aluehallintovirasto seuraa myös erikoissairaanhoitoon pääsyä. Hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian toimintayksikön hoitojonossa ei nyt ole Tarja Koskisen mukaan yhtään nuorta.
”Poliklinikka täyttää – kovan työn tuloksena – hoitotakuun sekä arvion että hoitoon pääsyn osalta”, hän sanoo.
Avin seurantaa Koskinen pitää hyvänä asiana.
”Ulkopuolinen velvoite on hyvä olla. Konsultoin usein itse avia tilanteistamme.”
Kehitystyö ja tutkimustiedon hyödyntäminen näkyvät Tarja Koskisen mukaan hoitotuloksissa.
”Kun hoito toimii, nuori ei tarvitse enää mittavia jatkohoitoja tai palaa toistuvasti takaisin. Tällä on iso merkitys myös henkilökunnan jaksamiselle. Onnistuminen tuo työhön ryhtiliikettä”, hän summaa.
Hoidon päämäärä on aina sama: nuoren toipuminen, sitten kouluun, ammattiin tai työelämään. Tai ainakin mahdollisimman itsenäisen elämän alkuun.
Kun terapiatakuuta kehitettiin, Koskinen oli mukana jakamassa tietoa alueen toimintatavasta.
”Kun tulevaisuuden polkua yhdessä suunnitellaan, askeleet ovat pieniä ja portaat matalia, mutta toipuminen on keskiössä.”
Kun sosiaali- ja terveysministeriössä kehitettiin terapiatakuuta, siihen otettiin toimintarakenteen ja rahoituksen osalta mallinnusta Pohjois-Savon hyvinvointialueelta. Koskinen oli mukana jakamassa tietoa alueen toimintatavasta.
”Tämä on ollut urani yksi kohokohta. Kokemukseni karttuu, ja saan olla laajemmin mukana edistämässä nuorten terveyttä.”
Tarja Koskinen on nähnyt urallaan selkeät muutokset nuorten voinnissa.
”Erikoistumiseni alkuvaiheessa meillä oli niin sanottuja kilttejä lukiolaistyttöjä, joilla oli pakko-oireita, joskus myös hyvin vakavia oirekuvia. Myöhemmin tuli mielialahäiriöiden aalto, joka jatkuu yhä. Nuorilla alkoi olla vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Sitten tulivat päihteet. Nyt oireiden tasolla ehkä tuorein ilmiö on viiltely ja muu itsensä vahingoittaminen”, hän kertoo.
Koskinen näkee nuorten pahoinvoinnin ilmentymien ja yhteiskunnan ilmiöiden välillä yhteyden.
”Pelkästään koulumaailman paineet ovat muuttuneet valtavasti."
”Pelkästään koulumaailman paineet ovat muuttuneet valtavasti. Itseohjautuvuutta korostetaan jo esikoulussa, jossa lapsen pitäisi vielä vain leikkiä ja saada olla lapsi.”
Yksilöllisyyden korostaminen on Koskisen mukaan jo liiallista ja tapahtuu yhteisöllisyyden kustannuksella.
”Yhteisöllisyyden katoamiseen vaikuttavat osaltaan luokattomat luokat ja vaihtuvat tuntiopettajat. Lukiolaisetkin ovat ihmisinä vielä kovin keskeneräisiä, eivät läheskään valmiita itsenäisiin päätöksiin ja tekemään jo 16-vuotiaana tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja oppiaineiden suhteen.”
Myös lisääntynyt lapsiperheköyhyys näkyy nuorten kasvaneena ahdistuksena.
”Perheen psykososiaalisen tilanteen muutos eli esimerkiksi vanhempien sairastaminen ja tulotason romahtaminen ovat merkittävä riskitekijä nuoren sairastumiselle.”
”Hoitoprosesseissa mukana olevat vanhemmat kertovat, ettei lapselle pystytä ostamaan harrastusvälineitä. Tapaamme lukiolaisia, joilla ei ole varaa ostaa läppäriä tai hankkia silmälaseja. Haemme niitä sitten esimerkiksi kuntouturahan avulla.”
Tarja Koskinen näkee nuorten pahoinvoinnin taustalla yhtenä syynä yksinäisyyden.
”Aivan keskeinen nuoruuden vaihe on irtautua vanhemmista ja liittyä kaveriporukkaan – keinolla millä hyvänsä. Ryhmistä voi jäädä ulos ujouden, arkuuden tai vaikkapa kiusaamisen takia. Me opettelemme nuorten kanssa joskus ihan vuorosanoja, joilla voi aloittaa keskustelun ja päästä muiden nuorten seuraan sekä kehityksen virtaan.”
”Herkässä iässä, kun juuri pitäisi saada kokea kuuluvansa joukkoon, kiusaaminen voi aiheuttaa paljon vahinkoa. Nuori on hyvin haavoittuvassa tilanteessa miettiessään, mikä minussa on vikana, kun en kelpaa.”
"Meilläkin hoidetaan tyttöjä enemmän kuin poikia."
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan tytöt potevat poikia enemmän ahdistusta.
”Meilläkin hoidetaan tyttöjä enemmän kuin poikia. Tyttöjen lisääntyneen masennusoireilun taustalla on ajateltu olevan muun muassa hormonaaliset, nuoruusikään liittyvät muutokset. Tytöt myös altistuvat enemmän ihmissuhdesotkuille. Pojatkin kärsivät, mutta eivät oireile yhtä näkyvästi.”
”Osastoillamme juuri tyttöjen kohdalla itsensä viiltely on ilmiö. Tunnekuohut ovat vahvoja. Maailma tarjoaa ulkonäköön ja sosiaalisuuteen liittyviä paineita, jotka kohdistuvat erityisesti tyttöihin.”
Vuosi 2016 nähdään käännekohtana, jolloin sosiaalisen median ja älypuhelinten käyttö lisääntyi merkittävästi. Tällä nähtiin yhteys nuorten mielenterveyteen.
Tarja Koskinen muistaa vuoden 2016 hyvin.
”Työskentelin tuon syksyn hoitopoliklinikoiden ylilääkärinä Helsingin yliopistollisessa sairaalassa, jossa jonot alkoivat kasvaa. Kun palasin kotiseudulle, täälläkin nuoria aivan tulvi osastolle ja poliklinikoille. Lähetteiden määrä kasvoi vuodessa 60 prosenttia. Perustason terveydenhuolto meni tukkoon.”
”Pohdimme kiivaasti, mitä ihmettä nyt tapahtuu. Mietimme, missä on vanhemmuus ja missä kasvatuksen rajat."
Vieroitushoitoon alkoi tulla todella sekavassa tilassa olevia nuoria.
”Päihteiden käyttö laajeni ja muutti muotoaan. Nuorille oli uutta, että kotipostilaatikkoon saattoi tilata netistä mitä aineita vaan.”
”Pohdimme kiivaasti, mitä ihmettä nyt tapahtuu. Mietimme, missä on vanhemmuus ja missä kasvatuksen rajat. Somea epäiltiin, mutta halusimme odottaa tarkempaa ja luotettavampaa tutkimusta aiheesta. Lopultahan sitä alkoi tulla.”
Muun muassa Nuorisotutkimusseuran tutkimuksessa nuoret kertoivat, että some ja kännykät lisäävät yhteyksiä ja ovat innostavaa viihdettä, mutta aiheuttavat myös stressiä, univaikeuksia ja keskittymisongelmia.
Pohjois-Savon korkeat sairastavuusluvut selittyvät Tarja Koskisen mukaan pieneltä osin perintötekijöillä.
”Meillä vakavien pyykkisten häiriöiden taakka on isompi, sillä biologisesti, geneettisesti ja ympäristötekijänä aikuisväestön sairastavuus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Jos äiti sairastaa syvää depressiota, sen periytyminen ja vaikutus varhaiseen kiintymyssuhteeseen on selkeää. Jos lapsi toipuu depressiosta, mutta vanhempien oireilu jatkuu, lapsen depression uusiutuminen on todennäköisempää”, hän kertoo.
Koskisen mukaan on myös syytä tarkastella, kuinka Pohjois-Savon palveluketjun rakenne toimii muihin alueisiin verrattuna.
"Kuka huolehtii, että lasta ja nuorta varmasti hoidetaan oikeassa paikassa?”
”Meillä on paljon eri portailla osaavia johtajia. Mutta kuka huolehtii tärkeästä kokonaisvastuusta niin, että lasta ja nuorta varmasti hoidetaan oikeassa paikassa?”
Jos Koskinen saisi itse laittaa nuorten mielenterveyden parempaan kuntoon, hän ensi töikseen kokoaisi nuorten palvelupolkuun perehtyneen alueellisen johtoryhmän.
”Siihen kuuluisi aluevaltuutettuja, eri portaiden päälliköitä, poliittisia päättäjiä, alan ammattilaisia ja tietysti lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan. Ryhmä laatisi arvosuunnitelman siitä, kuinka lasten ja nuorten hyvinvointi huomioidaan päivittäisessä johtamisessa ja poliittisessa päätännässä”, hän visioi.
”Ja joka taho sitoutuisi suunnitelmaan.”
Koskisen mukaan päättäjillä ei ole riittävän laajaa ymmärrystä asioihin, jotka heijastuvat nuorten hyvinvointiin.
”Ei tietysti voikaan olla. Ennen vaaleja saan puheenvuoropyyntöjä puolueiden tilaisuuksiin. Vaalien mentyä kiinnostus laantuu. Yhteistyö eri tahojen välillä olisi kuitenkin erityisen tärkeää nyt, kun päätäntävalta on aluevaltuustojen myötä tullut tarpeeksi lähelle.”
”Asia on yksinkertainen. Osaammeko nostaa lapset ja nuoret ykkössijalle. Ja haluammeko vain säästää, vai aidosti kehittää.”
Artikkeli | Osallisuus
25.2.2025 | Katja Hedberg
Kuopion kaupungin erityisnuorisotyöntekijät Tuija Argillander ja Teemu Koponen tuntevat kuopiolaisnuorten arjen. He näkevät todellisuuden, jossa lapsi etsii hyväksyntää päihteistä. He tietävät, miksi ...
Artikkeli | Osallisuus
2.1.2025 | Katja Hedberg
Kannattaa kuulla, kun Janina Luutsaari, Jere Suomala ja Joona Wallman kertovat haaveistaan ja haavoistaan. Kolmikolla on tekemistä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa. Opiskelu keskeytyi, huomisesta ...
Artikkeli | Hyvinvointi
15.10.2024 | Katja Hedberg
”Vasta nyt identiteettini tuntuu oikealta, kun olen tytön sijaan poika”, sanoo kuopiolaisabiturientti Timi Jääskeläinen. ”On luonnollista järkyttyä, kun lapsen sukupuoli on muu kuin oletettiin. Pelät...
Artikkeli | Hyvinvointi
13.12.2024 | Katja Hedberg
Juuso Niiranen sai Kuopion Puskaradiossa 1845 peukkua ja sydäntä sekä satakunta kommenttia, kun hän ehdotti lapsille ja nuorille yhteisiä metsäretkiä Puijolla. Seuraavaksi Niiranen kutsui isät ja poja...
Artikkeli | Työhyvinvointi
25.4.2025 | Katja Hedberg
Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori Kaari Mattila seuraa uteliaana – ja huolestuneena – nopeita muutoksia työkulttuurissamme. Hän epäilee, pysyykö tutkimus mukana siinä, kuinka muun muassa etätyö...
Artikkeli | Työhyvinvointi
4.4.2025 | Markus Laakso
Mielemme on hakkeroitu. Algoritmien luoma dopamiinikoukku on vastustamaton. Sosiaalinen media on kuin huume, johon on koukussa hälyttävän suuri osa ihmisistä. Sosiaalinen media on mullistanut käyttäy...
Artikkeli | Hyvinvointi
4.11.2024 | Markus Laakso
Vieremällä heräsi huoli kouluterveyskyselyiden tuloksista. Peräti 13,5 prosenttia kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista kertoi vanhempiensa liiallisen alkoholinkäytön aiheuttaneen haittaa. Se ...