Euroopan Unionin osarahoittama ELY-logo sivuston oikeassa yläreunassa
Mieliteko-median valkoinen logo

| Hyvinvointi Osallisuus | 4.5.2023 | Katja Hedberg

Arska-täti halaa, kuuntelee, välittää ja vehnästelee

Jaa artikkeli

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg  

Kaksi minuuttia avaamishetkestä, ja ovi käy. Arska kiiruhtaa tiskille palvelemaan miestä.

”Hyvvee päevee. Kalja vai kossu?”

Arska-täti on asiakkaiden antama nimi Istuva Härkä -pubin yrittäjälle Arja Wäisäselle.

Asiakkaat lisäsivät pubin nimeenkin kaksi sanaa: Rakastava Lähiökuppila. Pubi Iisalmen Pöllösenlahdella on nimensä veroinen. Wäisänen kun elää työssään todeksi periaatettaan: 

”Ihmisen arvon näkee siitä, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä.”

 

Nainen nojaa pubin baaritiskiin ja hymyilee.
”Äiti on opettanut, että oli asia mikä hyvänsä, siitä pitää pystyä puhumaan. Tätä ajatusta olen toteuttanut työmaailmassakin. Haluan olla immeinen immeiselle. En nosta yhtäkään asiakasta toista ylemmäksi – enkä alemmaksi”, Arja Wäisänen tiivistää yrittäjyytensä periaatteet.

 

Arja Wäisänen on rempseä persoona, värikäs muutenkin kuin hiuksiltaan. Mutta on hänessä hempeäkin puoli. Se nousee pintaan usein valomerkin hetkenä puoli kahdelta yöllä.

”Moni haluaa minulta halauksen ennen lähtöään. Joskus halausta kaipaavia on jonoksi asti. Se on liikuttavaa. Täällä on vallinnut halauskulttuuri pitkään. Lyhyessäkin rutistuksessa luodaan luottamusta ja annetaan immeiselle sitä tärkeintä, hetki aikaa”, hän kertoo.

Pöllösenlahdella liikkuukin sanonta, että Arska-täti välittää ja kuuntelee. Wäisäsellä on taito tulkita hienovaraisesti asiakkaittensa mielenliikkeitä ja hyvinvoinnin tilaa.

”Jos korvat ovat lurpallaan, kysyn että mitteepä kuuluu.”

”Aistin herkästi, haluaako ihminen jutella vai olla omissa oloissaan. Jos korvat ovat lurpallaan, kysyn muitta mutkitta, että mitteepä kuuluu. Yleensä ei tarvitse kuin hetki vehnästellä tiskillä, niin kainosteleva asiakaskin vapautuu jännityksestään.”

Wäisänen kohtaa asiakkaansa maailmankatsomukseensa sopivalla tavalla:

”Me kaikki seisomme samalla lattialla, kukaan ei ole ylempänä toista. Täällä käy ihmisiä laidasta laitaan. Näen heidät samalla arvostavalla katseella, olipa hän 18- tai 88-vuotias, missä asemassa ja elämäntilanteessa tahansa.” 

”Jokaisessa heissä on jotain hyvää. Ja jokainen on yhtä tervetullut omana itsenään.”

 

Sinihiuksinen nainen seisoo sivuttain ja on kääntynyt katsomaan kameraan.
Pubin emäntä tuntee asiakkaansa – ja asiakkaat hänet. ”Olen nähnyt ja kokenut 20 vuodessa täällä paljon. Kannan mukanani myös asiakkaiden minulle uskomia salaisuuksia, joista jokainen mahtuu hyvin mukana kulkemaan.”

Vaikenemisen takana kainostelukulttuuri

Pohjois-Savon korkea mielenterveyden sairastavuus on Arja Wäisäselle hienoinen yllätys. Hän nyökkää kuullessaan, että Mieliteossa pohjoissavolaisten pahoinvointi yhdistetään puhumattomuuteen.

”Täällä vallitsee kainostelukulttuuri. Vaikenemme ongelmista, sillä savolainen ei halua kuormittaa läheisiään. Hän ajattelee, että muillakin on huolia omiksi tarpeiksi asti.”

Wäisänen uskoo avoimen keskustelun voimaan.

”Kunpa ihmiset uskaltaisivat ylittää hiljaisuuden kynnyksen.”

”Kunpa ihmiset uskaltaisivat ylittää hiljaisuuden kynnyksen. Kun sen yli kerran pääsee ja saa puhuttua vaikeistakin asioista, tilanne alkaa jo helpottua”, hän uskoo.

Wäisäsellä on tiskillä varattuna käyntikortteja, joissa on numerot palveleviin puhelimiin.

”Jos näyttää, että asiakkaalla on päällä akuutti huolitilanne, annan kortin, kehotan soittamaan numeroon ja toivon, että hän tällä tavalla selviää seuraavaan päivään.”

”Talvi veti monen mataliin vesiin”

Arja Wäisänen näkee työssään heijastuksia yhteiskunnan tilasta. Senkin, kuinka hintojen ja korkojen nousu ovat jättäneet jäljen ihmisten arkeen.

”Tämä talvi on vetänyt mataliin vesiin heitäkin, jotka ovat normaalisti pärjäilleet. Onneksi valo lisääntyy, sähkön hinta laskee ja näky tulevasta ainakin näiltä osin kohenee.”

Wäisäsen mukaan koronan vaatima eristäytyminenkin näkyy yhä ihmisten voinnissa. Kun pandemiarajoitukset olivat tiukimmillaan, Wäisänen kutsui asiakkaita Facebookin kautta virtuaaliseen pub-visaan.

Pubi voi olla monelle eräänlainen turvapaikka.

”Halusin pitää edes jotenkin yllä yhteisöllisyyttä. Osanottajamäärä kertoi, että kontakteja kaivattiin.”

”Koronassa tosin oli hyvääkin. Kun karaokelaulu oli kielletty ja rajoitusten vuoksi piti pysyä omassa loosissa, ihmiset alkoivat pelata lautapelejä. Puhelimet jäivät taskuun. Syntyi uudenlaista keskustelua ja kommunikointia.”

Wäisänen näkee, että pubi voi olla monelle eräänlainen turvapaikka.

”Tapahtuipa maailmassa mitä myllerrystä tahansa, täällä kaikki pysyy ennallaan. Olemme kuin iso perhe vaaleanpunaisessa kotoisassa kuplassa, jonka turvaan voi tulla omana itsenään.” 

 

Nainen pitää toista naista tiukasti sylissään.
Kun ystävä ja entinen työkaveri Kassu Roivainen piipahti pubiin, oli jälleennäkeminen lämmin. ”Arja on ainutlaatuinen. Ei ole toista niin lämminsydämistä ja rakastavaa ihmistä. Arja ei esitä mitään vaan on aito oma itsensä. Siitä hänen karismansa syntyy”, Roivainen määrittää Arja Wäisäsen persoonaa.

Hetki, jolloin Arska oli sanaton

Arja Wäisänen on työskennellyt Istuvassa Härässä 20 vuotta, niistä lähes viisitoista  viimeisintä yrittäjänä.

Työ toi viime vuonna hänelle By Iisalmi-tunnustuksen. Se annetaan henkilölle, jonka tekemisiä määrittävät intohimo, osaaminen, tinkimättömyys ja myönteisyys, ja joilla on kyky tehdä ihmeitä sekä maailmaa myönteisemmäksi. Tunnustuksen arvoa nostaa, että iisalmelaiset itse äänestävät sen saajan.

Iisalmen kaupungin ja By Iisalmi -verkoston myöntämä tunnustus tuli Wäisäselle yllätyksenä.

”Se on niitä harvoja hetkiä, kun minut on saatu sanattomaksi. Oli hämmentävää, että normaali arkeni nostettiin jalustalle. Asiakkaatkin olivat tohkeissaan, olivat joukolla äänestäneet minua”, Wäisänen sanoo, ja kiitollisuus näkyy kimalluksena silmäkulmissa.

Liikutukselle on syynsä: yrittäjän taival ei ole ollut jatkuvaa myötäistä. Korona koetteli, ja pubin viime vuosiin on mahtunut kaksi murtoa, taannoinen vesivahinko sekä aivan tuore vesivahinko, joka pitää tanssilattian ja osan 150:sta asiakaspaikasta käyttökiellossa kesäkuulle asti.

”Asiakkaat ovat useamman kerran nostaneet minut suosta pinnalle.”

Wäisänen sanoo saavansa tiukkoina hetkinä tärkeimmän tuen puolisoltaan Antti Wäisäseltä ja ystäviltään.

”He ottavat koppia, tapahtui mitä tahansa.”

Ja sitten ovat, tietysti, asiakkaat:

”Iso perheeni täällä pubissa on sanomattoman arvokas. Jos minä olen ollut heitä varten kriisien keskellä, he vuorostaan ovat useamman kerran nostaneet minut suosta pinnalle.”

Eräässä asiassa Wäisänen on tyypillinen yrittäjä: lomapäiviä ei vuosiin juuri mahdu. Ei hän silti ole katunut sitä hetkeä, kun nuorena opiskelijana sai kutsun pubiin levyjen soittajaksi ja vähitellen jäi sille tielle.

”En valinnut tällaista uraa ja tätä pubia. Tämä valitsi minut.”