Jaa artikkeli
Teksti: Katja Hedberg, Kuvat: Liisa Pietikäinen
Kuinka keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa? Mistä työyhteisössä saa puhua? Voinko sanoa työkaverilleni, että nyt hän on alavireinen?
Mieliteon Kuopion tiimin muutosvalmentajat johdattivat Ylä-Savon seurakuntayhtymän 80 työntekijää mielen hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kiinnostaviin näkökulmiin.
Palaute valmennuksestamme oli innostavaa.
Päivä oli tiivis: kuusi tuntia Mieliteon Kuopion tiimin tarjoamaa mielen hyvinvoinnin muutosvalmennusta.
Osanottajajoukko oli runsas ja sitoutunut: peräti 80 henkilöä. Kiinteistönhoitajia, kanttoreita, pastoreita ja lastenohjaajia – ammattien kirjo on todella laaja, kun Ylä-Savon seurakuntayhtymän työntekijät kokoontuvat yhteen Pielavedeltä, Keiteleeltä, Lapinlahdelta, Sonkajärveltä, Iisalmesta ja Varpaisjärveltä.
Tällä viikolla joukko tuli Iisalmen seurakunnan Lippuniemen seurakuntakodille, jossa Mieliteon Kuopion tiimin muutosvalmentajat Paula Heiskanen ja Pia Koponen johdattelivat seurakuntayhtymän työntekijät mielen hyvinvoinnin muutosvalmennukseen.
Päivän päätteeksi palaute valmennuksesta oli inspiroivaa:
"Tällaistä estojen poistoahan tämä on."
"Inspiroiduin."
”En ole ennen ollut tällaisessa. Uusia näkökulmia."
"Yllätyksellinen."
Iisalmen seurakunnan seurakuntapastori Anne Pulkka teki valmennuspäivän jälkeen minigallupin työkavereilleen ja sai kuulla mukavia kommentteja.
”Erityisen hyvää palautetta saivat Mieliteon valmentajat. Heitä pidettiin hyvinä kouluttajina”, Pulkka kertoo.
”Olen itse osallistunut urani aikana lukuisiin henkilöstöpäiviin. Usein siellä joutuu itseään tsemppaamaan, että jaksaisi loppuun asti. Mieliteon valmennuspäiväkin oli pitkä, mutta tunnelma pysyi kepeänä loppuun asti. Pysyimme virkeänä koko ajan”, hän kiittää.
”Jos työntekijä ei voi hyvin, ei hän myöskään jaksa työssään.”
Kuten isossa joukossa aina, mukana oli myös nyt työntekijöitä, joille mielen hyvinvoinnin valmennus ei kuulosta kutsuvalta.
”Kaikki eivät saa heti koulutuksen ideasta kiinni. Onkin mukavaa, että Mieliteon valmennus jatkuu vielä pienissä ryhmissä kaikissa seurakunnissamme. Tavallisesti henkilöstön kehittämiset jäävät yhteen päivään, ja anti kantaa vain oman hetkensä. Uskon, että nyt valmennuksen vaikutuksista jää pysyvämpi jälki.”
Pulkka on myös työsuojeluvaltuutettu.
”Olemme pitäneet seurakuntayhtymässämme työhyvinvointia paljon esillä. Jos työntekijä ei voi hyvin, ei hän jaksa työssään eikä silloin synny tulostakaan.”
Pulkkaa viehätti se, että Mieliteon valmennuksessa pohdittiin kehon ja mielen välistä yhteyttä.
”Se oli kiinnostavaa. Onhan toki niin, että jokaisella työntekijällä on myös henkilökohtainen velvollisuus huolehtia omalta osuudeltaan työhyvinvoinnista.”
Mieliteon muutosvalmennukseen osallistuivat Lapinlahden, Sonkajärven, Iisalmen, Varpaisjärven ja Nilakan seurakuntien työntekijät. Nilakan seurakuntaan kuuluvat Pielavesi ja Keitele.
Projektipäällikkö Liisa Pietikäinen kertoi osanottajille Mieliteon toteuttamasta työstä, jonka tavoite on olla osaltaan mahdollistamassa pohjoissavolaisille terveempää tulevaisuutta.
Valmennuksen aluksi muutosvalmentaja Pia Koponen sukellutti osanottajat syvälle mielen hyvinvoinnin syövereihin ja haastoi ihmisiä pohtimaan, mitä mielen hyvinvointi oikeasti tarkoittaa.
Ei ihme, että joukko pysyi hereillä ja vireessä.
Koponen oivallutti ymmärtämään, kuinka vahvassa yhteydessä keho ja sen tuntemukset sekä mieli ovat toisiinsa.
”On tärkeää tunnistaa, mitä keho haluaa meille viestittää”, Koponen muistutti.
Ei ihme, että joukko pysyi hereillä ja vireessä: Koposen valmennuksessa kun esille nousevat esimerkiksi sellaisetkin asiat kuin taskulamppu, apina ja banaani, kehokompassi ja mielen jukeboksi.
”Vaikka päivä oli hyvin intensiivinen, kaikki osallistuivat jokaiseen harjoitukseen. Läsnäolo oli vahvaa, vaikka vielä ei syntynyt aktiivista keskustelua. Sen aika on varmasti myöhemmin, kun valmennuksemme jatkuu pienemmissä ryhmissä”, Koponen toteaa.
Muutosvalmentaja Paula Heiskasen johdolla osanottajat tekivät syväsukelluksen mielen hyvinvointiin työssä jaksamisen näkökulmasta.
”Pohdimme konkreettisen harjoittelunkin avulla työelämän liikennevaloja, eli missä tilanteissa pitää jarruttaa ja missä voi edetä ilman hidastelua. Molempia tarvitaan, jotta pysymme hyvässä työvireessä. Tärkeää on osata tasapainotella näiden kahden kesken”, Heiskanen toteaa.
Työelämän liikennevalot: milloin etenen, milloin jarrutan?
Mistä sitten tunnistaa, jos töissä menee jo liian kovaa tai jos vire onkin kadonnut ja työskentely tuntuu pohjamudissa kyntämiseltä? Entä kuinka näistä asioista voi työyhteisössä puhua? Saako työkaverille, että nyt olet alavireinen?
Kovia kysymyksiä, joita miettiessään seurakuntaväki innostui myös jakamaan kokemuksiaan.
”Osanottajat sanoittivat hienosti ajatuksiaan ja vastauksiaan”, Heiskanen kiittää.
Mieliteon Kuopion tiimin jatkovalmennuksissa jokainen seurakunta saa ainakin kaksi valmennusta lisää. Sisältöä räätälöidään kunkin seurakunnan toiveiden ja tarpeiden mukaan.