#Mielitekorahasto: Idearikas päällikkö uskaltaa rikkoa rutiineja

Teksti: Katja Hedberg 

Pia Nykvist-Lindström,
henkilöstöpäällikkö, Yara Suomi Oy:

”Tieni kotiseudulta Pietarsaaresta Helsingin kautta Pohjois-Savoon on ollut antoisa ja mielenkiintoinen. Matkan varrelle on mahtunut muutama rohkeutta vaatinut hyppy kohti tuntematonta.

Valmistuin Helsingin yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi. Minulla on myös pätevyys opettaa kasvatustiedettä ja sosiaalipolitiikka. Lisäksi opiskelin viestintää, mediakasvatusta ja pohjoismaisia kieliä.

Ensimmäinen työpaikkani oli koulutussuunnittelijan pesti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Minut nimettiin myöhemmin täydennyskoulutusosaston apulaisjohtajaksi, ensimmäisenä naisena. Nyt hymyilyttää muistella johtoryhmän kokouksia, joihin osallistuin tuuratessani esihenkilöäni. Kaikki muut kokouksessa olivat everstejä.

Viihdyin puolustusvoimissa viisi vuotta, jonka jälkeen pysyin Helsingissä ja siirryin koulutussuunnittelijaksi Työterveyslaitokselle. Koulutimme muun muassa lääkäreitä, terveyshoitajia ja psykologeja pätevöitymään työterveyshuollon tehtäviin.

Maantieteellinen suunta muuttui, kun mieheni sai mielenkiintoisen työpaikan Savosta. Muutto Kuopioon oli iso hyppy. Meillä ei ollut kiinnekohtaa tai sukulaisuussuhdetta Pohjois-Savoon. Muutosta lievensi, ettei työnantajani muuttunut – siirryin TTL:n Kuopion yksikköön suunnittelemaan valtakunnallisia koulutuksia. 

Yksityiseltä puolelta sain kokemusta, kun pääsin kuljetusalalle henkilöstöpäälliköksi. Opin paljon uutta, mutta sitten tuli vuosi 2008, ja talouselämä sukelsi. Muutosjohtamiseeni tuli myös ikäviä yt-neuvotteluja.

”Kiinnostukseni ihmisten vointiin ja jaksamiseen on kulkenut mukana uran alkuvuosista lähtien.”

Palasin julkiselle sektorille Itä-Suomen aluehallintovirastoon ensin ylitarkastajaksi, sitten kehittämispäälliköksi. Vastasin koko Suomen maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikössä henkilöstön tulosohjauksesta. Oli kiinnostavaa saada kokemus myös valtionhallinnon paikallis- ja aluehallinnon tasosta.

Kun oma yksikköni, maistraatit ja väestörekisterikeskus yhdistettiin Digi- ja väestötietovirastoksi, vedin ryhmää, jossa valmisteltiin kaikki henkilöstöön liittyvät muutokset.

Tuolloin olin ollut avissa seitsemän vuotta, joten oli sopiva hetki kääntää katse kohti uutta. LinkedInissä tuli vastaan pörssiyhtiö Yaran ilmoitus henkilöstöpäällikön paikasta. Oli rohkeaa valita minut tehtävään, sillä minulla ei ollut kokemusta kaivos- tai kemianteollisuudesta. 

Olen ollut Yaralla kuusi vuotta, ja viihdyn mainiosti. Yara on Euroopan Unionin ainoa fosfaattikaivos ja maailmanlaajuinen lannoitteiden sekä teollisuuskemikaalien tuottaja. Kemiran vuonna 1979 aloittama kaivostoiminta myytiin norjalaiselle Yaralle vuonna 2007. 

Työllistämme 17 000 henkilöä yli 60 maassa. Suomen Yaralla työskentelee yli 900 henkilöä, joista 400 Siilinjärvellä. 

Vastaan Siilinjärven tehtaan ja Espoon yksikön henkilöstöasioista sekä Yaran koko Suomen henkilöstölinjauksista yhdessä tehtaanjohtajiemme kanssa. Olen mukana globaalissa hr-tehtävissä Suomen osalta, ja teen päivittäin yhteistyötä eurooppalaisten kollegojeni kanssa.

Kalenterini on hyvin täynnä, mutta apuna on supervoimani, hyvät vuorovaikutustaidot. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja minulla on hyvä organisointikyky. Olen myös idearikas, teen mielelläni rutiinityön ohessa uusia kokeiluja. 

Meillä Yarassa on ainutlaatuinen henkilöstöpolitiikka. Kiinnitämme paljon huomiota tasa-arvoon ja osallisuuteen. Haluamme huolehtia työntekijöittemme mielen hyvinvoinnista, johon olemme kehittäneet omia työkaluja.

Kiinnostukseni ihmisten vointiin ja jaksamiseen on kulkenut mukana TTL:n vuosista lähtien. Koen teeman erittäin tärkeäksi, ja siksi lähdin Mielitekorahastoon mukaan. 

Itselläni on kaksi tytärtä ja näen, miten tärkeää mielen hyvinvointi on myös nuorten elämässä.

Omaa hyvinvointiani hoidan monipuolisesti. Ratsastan ja touhuan kolmen koiramme kanssa. Pilates, jooga ja rentoutusharjoitukset auttavat rauhoittamaan mielen iltaisin. Myös kirjat ovat tärkeitä. Luen aina, kun mahdollista. Usein kirja on aamupalapöydässäkin.

Kun matkaan mielenmaisemaani, suuntaan lähelle lapsuudenkotiani, meren äärelle Pietarsaareen Fäbodan rantaan. Kesäisin aurinkoinen hiekkaranta, kirkas vesi ja kiva uimapaikka. Talvella ahtojäitä, upeita kallioita ja tuulen tuivertamia puita.

Ja se äänimaailma! Meren kuohu ja kohina tekevät joka kerta syvän vaikutuksen. Hengittäminenkin muuttuu helpommaksi ja kevyemmäksi.”