Jaa artikkeli
Kun Työ ja mielen hyvinvointi – Mieliteko 2.0 -ryhmähanke käynnistyi kolme vuotta sitten, edessä oli monimutkainen ja syvälle juurtunut haaste: miten vastata maakunnan synkkiin mielenterveystilastoihin tavalla, joka ei jäisi vain numeroiksi paperille?
Nyt, hankekauden päätöspäivänä 31. elokuuta 2026, neljän eri organisaation projektipäälliköt katsovat taaksepäin. Yhteinen kokemus ja tutkitut tulokset vahvistavat sen, mistä kaikki alkoi: pysyvä muutos ei synny ylhäältä annetuista käskyistä, vaan ihmisten välisestä luottamuksesta, rohkeudesta puhua ja arjen pienistä teoista.
Teksti: Sami Turunen | Kuvat: Mielitekomedian arkisto
POHJOISSAVOLAINEN työelämä on elänyt viime vuodet rajua murrosta. Jatkuva kuormitus, pirstaloitunut arki ja vuorokauden ympäri vaativa aivotyö ovat koetelleet jaksamista jokaisella alalla.
Hankkeen toimintoihin osallistui 1 600 henkilöä yli 140 työyhteisöstä.
Tähän haasteeseen vastattiin poikkeuksellisella yhteistyöllä. Kuopion kaupungin johdolla toteutettu Työ ja mielen hyvinvointi – Mieliteko 2.0 -ryhmähanke toi yhteen neljä toimijaa: Kuopion kaupungin, Humanistisen ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston sekä Savonia-ammattikorkeakoulun.
Kolmen vuoden aikana hankkeen toimintoihin osallistui noin 1 600 henkilöä yli 140 työyhteisöstä. Mukana oli organisaatioita ja työntekijöitä Pohjois-Savon jokaisesta kunnasta sekä maakuntarajojen ulkopuolelta, sillä työssäkäyntialueet ovat laajat eikä mielen kuormitus tunne maantieteellisiä rajoja.
Mitä tästä kolmivuotisesta matkasta jäi käteen, kun työ hankkeen osalta on nyt saapumassa päätökseen?
Kuopion kaupungin osahankkeessa vietiin mielen hyvinvoinnin muutosvalmennusta syvälle työyhteisöjen arkeen. Projektipäällikkö Liisa Pietikäisen mukaan matkan merkittävin oivallus oli se, ettei todellinen työhyvinvointi rakennu irrallisista tempuista tai yksittäisistä harjoitteista, vaan jaetusta ajattelutavan muutoksesta.
"Työhyvinvoinnin kehittäminen ei perustu yksittäisiin menetelmiin tai työkaluihin, vaan ajattelutavan muutokseen."
– Kaikkein vaikuttavimpia olivat ne hetket, joissa ihmiset pysähtyivät pohtimaan omaa toimintaansa, kuormitustaan ja työyhteisönsä toimintakulttuuria yhdessä muiden kanssa. Vaikka osallistujat eivät muistaisi jokaista valmennuksen yksittäistä harjoitetta, he ottivat käyttöön uusia näkökulmia, keskustelutapoja ja arjen toimintamalleja niin työssä kuin vapaa-ajalla, Pietikäinen kertoo.
Muutos näkyi arjessa konkreettisesti: tauoista ryhdyttiin pitämään kiinni, omia rajoja opittiin tunnistamaan ja jaksamisesta pystyttiin puhumaan avoimesti ilman heikkouden leimaa. Esihenkilöt saivat rohkeutta ottaa vaikeitakin asioita puheeksi ajoissa.
Tulokset näkyvät myös mittareissa. Positiivisen mielenterveyden mittarin mukaan valmennukseen osallistuneiden oma kokemus mielen hyvinvoinnista nousi valmennuksen myötä yli suomalaisen keskiarvon.
Pysyväksi perinnöksi työyhteisöihin jäävät muutosvalmennuksen malli sekä työyhteisöjen sisäinen lähettilästoiminta, jossa koulutetut lähettiläät pitävät keskustelua yllä myös hankkeen päätyttyä.
– Työhyvinvointia rakennetaan jatkuvasti pienillä, toistuvilla teoilla. Ja mikä tärkeintä: nämä pienet teot ovat aivan jokaisen ulottuvilla, Pietikäinen summaa.
Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos toi kokonaisuuteen vahvan tieteellisen selkänojan. UEF toteutti tutkimus- ja kehittämistyötä kuuden sitoutuneen työnantajaorganisaation kanssa ja teki samalla kansainvälistä pioneerityötä: ryhmä tuotti ensimmäisenä maailmassa tutkimustietoa Mielen hyvinvoinnin ABC -toimintamallin hyödyntämisestä työyhteisöissä.
”Osallistujien fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkittävästi, elämänlaatu parani ja työterveyshuollon palvelujen käyttö väheni lähes puoleen."
Projektipäällikkö Anne Surakan mukaan tulokset puhuvat puolestaan sekä yksilö- että organisaatiotasolla.
– Osallistujien fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkittävästi, elämänlaatu parani ja mielen hyvinvoinnin lukutaito vahvistui. Samanaikaisesti sairauspoissaolot vähenivät huomattavasti 12 kuukauden seurantajaksolla. Myös työterveyshuollon palvelujen käyttö väheni selvästi, lähes puoleen lähtötilanteesta, Surakka taustoittaa.
Tutkimustyö ja sen opit jäävät elämään laajasti. UEF:n Vaikuttavuuden talon kautta julkaistaan politiikkasuositus, toimintamallin opas ja työkalupakki. Lisäksi kansainvälisenä yhteistyönä valmistuu teemasta kirja, ja hankkeen arviointitiedosta viimeistellään parhaillaan tieteellisiä artikkeleita.
– Aiheen universaali kiinnostavuus ja ajankohtaisuus vahvistivat sen, että Pohjois-Savossa tehty kehitystyö hyödyttää paitsi omaa aluettamme, myös työyhteisöjä ympäri maailmaa, Surakka toteaa.
Vaativassa asiakaspalvelutyössä ja esihenkilöasemassa joudutaan toistuvasti tilanteisiin, joissa inhimilliset tunteet, kuormitus ja menneisyyden haavat heijastuvat vuorovaikutukseen. Savonia-ammattikorkeakoulun osahankkeessa tartuttiin tähän ilmiöön traumatietoisen lähestymistavan kautta.
Projektipäällikkö Katariina Moilasen mukaan koulutusten ja yleisötapahtumien suosio yllätti laajuudellaan: paikat täyttyivät hetkessä.
– Koulutukset vahvistivat osallistujien kykyä säädellä omia vireystilojaan ja tunteitaan sekä lisäsivät itsemyötätuntoa. Nämä ovat tekijöitä, joilla on suora yhteys pitkän aikavälin työssä jaksamiseen. Kyselyjen perusteella myös esihenkilöiden osaaminen traumatietoisuudessa nousi koulutusten jälkeen erinomaiselle tasolle, Moilanen kertoo.
Savonia vie opit osaksi tulevaisuutta integroimalla traumatietoisen lähestymistavan opiskelijoidensa koulutukseen. Lisäksi hankkeessa tuotettu Mieli kunnossa -podcast-sarja jää kaikkien kuunneltavaksi Spotifyhin ja Soundcloudiin. Sarjassa asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat avaavat sitä, miten aiemmat haavoittavat kokemukset kulkevat mukanamme arkeen ja miten ymmärrys traumoista voi kääntyä myötätunnoksi ja paremmaksi vuorovaikutukseksi työpaikoilla.
Humanistisen ammattikorkeakoulun työpajoissa pureuduttiin työyhteisöjen toimintakulttuuriin ja osallistavaan kehittämiseen. Projektipäällikkö Ella Salokorven mukaan suurin oivallus oli se, että kestävä muutos alkaa aina yhteisen tilannekuvan rakentamisesta: missä olemme nyt, mikä toimii ja mitä pitää muuttaa.
– Työyhteisöissä vahvistui ymmärrys siitä, etteivät mielen hyvinvointi ja työkyky ole vain yksilön omia ominaisuuksia tai pärjäämistä. Niihin vaikuttavat työn rakenteet, vuorovaikutus, johtaminen ja koko yhteisön ilmapiiri. Työpajoissa keskustelu siirtyi ongelmien luetteloinnista kysymykseen: mihin me voimme itse vaikuttaa ja mitä voimme tehdä toisin, Salokorpi kuvaa.
”Kestävä kehittäminen ei synny ulkopuolelta annetuista valmiista ratkaisuista, vaan työyhteisöjen omasta toimijuudesta.”
Alueelle jäävä osallistavan kehittämisen toimintatapa on suoraviivainen ja sovellettavissa mihin tahansa työyhteisöön ilman raskaita erillisprojekteja.
– Pohjois-Savon työelämän kehittämisen voimavarat löytyvät alueelta itsestään. Kestävä muutos ei synny ulkoa annetuista valmiista sapluunoista, vaan työyhteisöjen omasta toimijuudesta ja siitä, että kehittämiselle uskalletaan antaa aikaa kiireen keskellä, Salokorpi painottaa.
Menetelmät, mittarit ja työpajat tarvitsevat rinnalleen kielen, joka koskettaa. Kuopion kaupungin tiimin luotsaamassa viestinnässä tehtiin alusta alkaen tietoinen valinta: etäisen hankeraportoinnin sijaan tartuttiin toivojournalismiin, vahvaan tarinankerrontaan ja ihmisen kokoiseen ääneen.
Viestinnän ytimessä oli vaikeiden asioiden normalisoiminen ja häpeän riisuminen. Mielitekomedia.fi-sivustosta muodostui elävä toivon ja tiedon arkisto, jossa ääneen pääsivät niin arjen puurtajat, kokemusasiantuntijat kuin tutkijatkin.
Monikanavainen toimitustyö yhdisti syvälliset henkilöartikkelit, teemalliset videotuotannot ja erilaiset podcastit yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa valtakunnalliset vaikuttajat ja maakunnan omat äänet kohtasivat aidosti ja yhdenvertaisesti. Rehellinen puhe uupumuksesta, riittämättömyydestä ja toivosta osoitti, että elämäntilanteesta tai roolista riippumatta jaamme samat inhimilliset kysymykset.
Täysin orgaanisesti rakennettu viestintä herätti huomiota maakuntalehdissä, radiossa ja valtakunnallisessa mediassa. Se todisti, että kun mielen hyvinvoinnista viestitään lämmöllä, rohkeudella ja asiantuntemuksella, sisältö löytää tiensä ihmisten sydämiin.
Kun Mieliteko 2.0 -hankekausi nyt päättyy, taakse jää tuhansia aitoja kohtaamisia, purettuja ennakkoluuloja ja työyhteisöihin juurtuneita uusia toimintatapoja.
”Pysyvä muutos ei synny raporteissa, vaan ihmisten välisissä aidoissa kohtaamisissa – yksi pieni teko kerrallaan.”
Tiimeille itselleen yhteinen matka opetti sen, kuinka suuri voima on pysähtymisessä ja toisen kuuntelemisessa. Vaikka hanke organisaationa saapuu maaliin, sen synnyttämä liike ei pysähdy.
Kehitetyt toimintamallit, verkostot, tutkimusartikkelit ja Kuopion kaupungin hallinnoima Mielitekorahasto pitävät huolen siitä, että mielen hyvinvoinnin edistäminen jatkuu Pohjois-Savossa huomennakin.