Jaa artikkeli
Moni on törmännyt käsitteeseen jatkuva oppiminen. Erityisesti työelämään ja kouluttautumiseen yhdistettävä termi tarkoittaa eri elämänalueille ulottuvaa, ihmisen koko elämänkaaren aikaista oppimista.
Jatkuva oppiminen koskettaa meidän kaikkien ammatillista ja siviiliminäämme. Työelämän laaja-alainen muutos on muovannut siitä meille uuden elämäntaidon.
Työelämän muutos on muovannut jatkuvasta oppimisesta uuden elämäntaidon.
Lähimenneisyyden ilmiöt, kuten koronan kiihdyttämä digitalisaatio, etätyön yleistymisen mukanaan tuoma työn itsenäistyminen sekä työn ja vapaa-ajan rajan hälveneminen, ovat pakottaneet meidät oppimaan uusia tapoja ja muotoja työskennellä.
Samalla kun työelämä on muuttunut, on yhteiskunta muuttunut ympärillämme. Esimerkiksi vapaa-ajanviettotapamme ja -mahdollisuutemme ovat aivan erilaiset kuin menneinä vuosikymmeninä.
Muutos koetaan nykyään pysyvänä tilana. Tulevaisuuden työelämässä vuorovaikutus-, ajattelu- ja tehtävänhallintataidot sekä itseohjautuvuus nousevat substanssiosaamista merkittävämpään asemaan. Nämä ovat taidot suojaavat myös mielen hyvinvointia ja auttavat samalla meitä hallitsemaan muutosta ja selviytymään siitä.
Jatkuva muutos on jo itsessään kuormittavaa.
Jatkuva muutos on jo itsessään kuormittavaa. Se haastaa sietämään epävarmuutta, sopeutumaan ja oppimaan uutta – eli siirtymään mukavuusalueelta epämukavuusalueelle.
Nykymaailmassa nostamme kuitenkin panoksia ja toteutamme jatkuvaa muutosta suorituskeskeisessä kulttuurissa. Ranteessa roikkuva älykello kertoo, olenko tänään suorittanut riittävästi askelia, jotta fyysinen hyvinvointini tulee riittävän huolletuksi. Montako kertaa minuutissa olen hengittänyt nukkuessani – olenko palautunut tarpeeksi?
Työpäiviämme värittää kiire, tingimme tauoista ja työajan normaaleista raameista ollaksemme tehokkaampia ja tuottavampia.
Onko jatkuva oppiminen siis vain yksi tapa suorittaa lisää?
Mielestäni ei.
Jatkuvassa oppimisessa ei ole kyse lisätutkinnoista tai sertifikaateista.
Puhuttaessa jatkuvasta oppimisesta, puhumme usein erilaisten osaamisten ja taitojen yhdistämisestä. Kielitoimiston mukaan oppimista tapahtuu esimerkin, kokemuksen ja ympäristön vaikutuksen perusteella. Toisin sanoen ihminen oppii, kun hän tottuu uuteen asiaan, omaksuu tai harjoittaa uusia tietoja, taitoja ja tapoja.
Jatkuvassa oppimisessa ei siis ole kyse lisätutkinnoista tai sertifikaateista, vaan ihmisen jatkuvan kasvun edistämisestä. Oppimalla uusia taitoja vahvistamme kokemusta omasta kyvykkyydestämme ja pystyvyydestämme. Samalla itseluottamus lisääntyy.
Nämä kaikki edistävät mielen hyvinvoinnin kokemustamme.
Opimme omaksumisen ja tottumisen avulla myös huomaamattamme. Muutokseen sopeutuminen on automaattista.
Vasta eletty koronapandemia toimi kollektiivisena muutokseen sopeutumisen moottorina. Lisääntynyt etätyöskentely opetti meidät arvostamaan arjen pieniä kohtaamisia. Toisaalta se opetti myös, että ihmissuhteita voi ylläpitää ilman fyysistä kohtaamista.
Lisääntynyt etätyöskentely opetti meidät arvostamaan arjen pieniä kohtaamisia.
Sopeutuminen etätyöhön ja -opiskeluun opetti meille itsemme johtamista, kun työ- tai opiskelupaikalla vietetyn tuntimäärän seurannasta siirryttiin tuloksien ja tuotoksien seurantaan. Muutokseen sopeutuminen sai meidät kokeilemaan yksinkertaistetumpaa arkea. Esimerkiksi matalan kynnyksen luontoliikunta nousi uuteen arvoon. Kaiken kaikkiaan arjesta tuli hetkeksi yksinkertaisempaa ja vähemmän suorituskeskeistä.
Itse opin virusta vältellessäni, että ruokakaupassa hedelmäpussit saa auki muutoinkin kuin sormia nuolemalla. Uudesta pussinavaustavastani tuli itsestään pysyvä rutiini.
Näen jatkuvan oppimisen tietynlaisena elämänasenteena tai ajattelutapana. Oppijan on vain oltava avoin ja utelias mahdolliselle muutokselle.
Kirjoittaja on Mieliteon muutosvalmentaja, joka on loputtoman kiinnostunut ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Hän uskoo, että yhteisöllisyydessä piilee maailman rauha ja että ymmärtämällä itseämme ymmärrämme paremmin myös muita.