Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Sateesta, alle kymmenen asteen viileydestä ja viimasta viis – Rauhalahti Kuopio Maraton innosti lähes 900 nuorta ja vanhaa, pientä ja isoa osanottajaa nauttimaan liikkumisen riemusta.
Juoksijoita, hölkkääjiä ja kävelijöitä yhdisti kokemus liikunnan yhteydestä mielen hyvinvointiin. ”Nukun paremmin, kestän stressiä, vapaudun paineista, saan energiaa, nitistän ahdistuksen” – siinä omakohtaisia kokemuksia liikunnan vaikutuksista.
Mieliteko-ohjelma oli maratonilla tietysti paikalla, vaikka Mielitekomatka ei toteutunut. Muutosvalmentajamme Matti Halmetvaaran puolimaraton tyssäsi flunssaan. Halmetvaaran kommentit unelman kariutumisesta kuitenkin kertovat, että keväällä alkanut treenaaminen on tehnyt tehtävänsä ja vahvistanut miehen mieltä monin tavoin.
Lieksasta Kuopioon saapuneet Pasi Mikkonen ja Katja Rodionova juoksivat nautiskellen kymmenen kilometrin matkan. ”Työnantaja maksoi osanottomaksumme”, he kiittivät päähineissäkin näkyvää Porokylän Leipomoa.
Aurinko yritti hiipuvan lämpönsä voimalla sulattaa Kuopion yltä pilvipeittoa ohuemmaksi, mutta onnistui Rauhalahti Kuopio Maratonin aikana vain toveittain.
Harmaa taivas ja vesikuurot eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa. Täysi matka, puolikas maraton sekä kympin juoksu ja kävely houkuttivat 760 liikkujaa Rauhalahden ja Jynkän kauniille, uusitulle radalle. Lasten minimaratonin 500 metrin radallakin nähtiin yli sata pientä liikkujaa.
Pasi Mikkonen ja Katja Rodionova tulivat Lieksasta asti Kuopioon juoksemaan kympin matkaa. Molempien päähineissä oli Porokylän Leipomon logo.
”Tulimme 17 työkaverin porukalla juoksemaan. Työnantajamme maksaa osanottajamaksut”, kaksikko kertoo tyytyväisenä. Porokylän Leipomo kelpaakin esimerkiksi siitä, kuinka työnantaja voi innostaa työntekijöitään liikkumaan.
Mikkonen ja Rodionova ovat viihtyneet tänä suvena pyörien päällä. Työnantaja kun lupasi 200 euroa jokaiselle, joka kesä- ja lokakuun välisenä aikana polkee vähintään 800 kilometriä.
Työntekijä sai 500 euroa, jos liikkui 500 kilometriä tai pudotti painoaan.
Toissa vuonna leipomon työntekijä sai 500 euroa, jos liikkui 500 kilometriä tai pudotti kymmenen prosenttia painostaan. Mikkonen ja Rodionova kuittasivat molemmat itselleen viisisataset: Mikkonen osti sukset, Rodionova rullasukset.
Mikkonen pudotti 10 kiloa painostaan, ja suosittaa samaa jokaiselle, joka iltaisin tykkää herkutella sipseillä ja karkeilla.
”Minä luovuin näistä herkuista, ja samalla katosi aamuinen vatsan turvotus ja huono olo. Paino on pysynyt hallinnassa, kun olen lisännyt lautaselle vihreää ja kiinnittänyt huomiota hiilihydraattien määrään.”
Kaksikko näkee, että liikkuminen lisää selkeästi virtaa arkiseen jaksamiseen työssä ja vapaa-ajalla.
”Liikunta auttaa minua rentoutumaan. Samalla työstressi purkautuu ja ajatukset selkiytyvät”, Mikkonen pohtii.
”Minulle liikunta tarkoittaa parempaa oloa ja mielialaa”, Rodionova tiivistää.
Mikkosen mukaan liikunta on hyvä keino solmia sosiaalisia suhteita.
”Joukkuepeleissähän tämä toteutuu mainiolla tavalla.”
”Aikatavoitetta ei ole. Halusin tulla tutustumaan uuteen reittiin”, kertoi jyväskyläläinen Tuomo Saloranta, jolle juokseminen on keino huoltaa mielen hyvinvointia. Vaimo Niina Saloranta on mukana aina kannustajan ja huoltajan roolissa. Vaunussa lepää neliviikkoinen Niklas-poika.
Jyväskylästä saapuneet Niina ja Tuomo Saloranta ovat maratontapahtumien konkareita, ja roolijako on selvä: vaimo kannustaa ja huoltaa, mies juoksee.
”Olen juossut parikymmentä maratonia, ja puolikkaita on mennyt tuplasti enemmän”, Tuomo Saloranta summaa. Hänelle juokseminen on ennen muuta kehon ja mielen hoitamista.
”Liikunnalla on iso ja tärkeä yhteys mieleni hyvinvointiin. En edes uskalla ajatella, kuinka huonosti voisin, jos en hoitaisi itseäni liikunnan avulla.”
”Juokseminen rauhoittaa sekä vähentää työhön liittyvää stressiä ja painetta.”
Saloranta löysi juoksemisen ilon puolivahingossa, kun ystävä pyysi mukaan puolimaratonille.
”Juoksulenkit selkeästi rauhoittavat Tuomoa”, sanoo vaimo.
”En lähtenyt, mutta yllätyin, kun ystäväni selvitti matkan kunnialla. Halusin olla parempi, innostuin ja aloitin juoksu-urani heti maratonilla. Oivalsin nopeasti, miten paljon saan energiaa ja voimaa juoksemisesta.”
Vaimo nyökkää vieressä:
”Juoksulenkit selkeästi rauhoittavat Tuomoa. Jos hän ei pääse muutamaan päivään lenkille, ahdistuneisuus ja kärttyisyys lisääntyvät.”
Tuomo Salorannan paidassa komeilee Hippoksen Maratonkerhon logo.
”Porukassa juokseminen on tämän harrastuksen suola. Tuemme toisiamme, ja olemmekin vitsailleet, että juostessa olemme kaikki toistemme terapeutteja.”
Riku Villikka suuntasi elämänsä ensimmäiselle puolimaratonille, ja nilkkansa kuukasi sitten murtanut kaveri Sonja Komonen jäi tällä kertaa kannustajan rooliin.
Kouvolasta vuosi sitten Kuopioon muuttanut Riku Villikka suuntasi puolimaratonin lähtöpaikalle kannustajakaverinsa Sonja Komosen seurassa. Komonen olisi kukaties itsekin kiinnittänyt numerolapun rintaansa, ellei oikeaa jalkaa olisi komistanut kipsi – elokuun alussa häneltä murtui nilkka.
”Nyt on rautaa jalassa”, hän kuitenkin hyväntuulisena toteaa.
Villikalla oli edessään elämänsä ensimmäinen puolimaraton.
”Kunto on kasvanut, ja siksi uskaltaudun kokeilemaan. Tähän mennessä pisin juoksemani lenkki on ollut 15 kilometriä.”
”Lenkin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla nauttia pullan.”
Villikka vannoo aamulenkkien nimeen.
”Viime vuonna kävin joka aamu ennen työhön lähtöä lenkillä. Nyt tahti on ollut harvempi, mutta vaikutuksen huomaa silti. Töihin lähtiessä on hyvä fiilis, ja päivän jaksaa paremmin. Kun tekee jotain kuntonsa eteen, tulee siitä ylpeäkin olo”, hän puntaroi.
”Henkinen hyvinvointi kasvaa. Ja sitä paitsi lenkin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla nauttia pullan”, nuorukainen virnistää.
Pettynyt, mutta sisuuntunut. Flunssa esti muutosvalmentaja Matti Halmetvaaran osallistumisen puolimaratonille – tällä kertaa. ”Juoksen matkan vielä tänä syksynä, kierrän vaikka yksin tapahtuman reitin”, hän vakaasti suunnittelee.
Mieliteko-ohjelman muutosvalmentaja Matti Halmetvaara aloitti aikaisin keväällä treenaamisen puolimaratonille. Aikatavoitteen sijaan juokseminen on Halmetvaaralle ollut mielen ja kehon hoivaamista.
Juuri maratonin alla iskenyt flunssa esti kuitenkin tapahtumaan osallistumisen.
”Kuinka rumasti saan sanoa”, hän vastaa, kun kysyy, kuinka iso pettymys maratonin väliin jääminen on.
”Laitoin itseni alttiiksi, raportoin julkisesti valmistautumisestani ja kiersin 15 Pohjois-Savon kuntaa levittäessäni tietoa maratontapahtumasta ja liikunnan merkityksestä. Olisi ollut kiva onnistua, mutta nyt suututtaa ja hävettääkin.”
”Haluan näyttää ennen kaikkea itselleni, että pystyn tähän.”
Puolen vuoden aikana juostut treenit eivät kuitenkaan ole menneet hukkaan. Halmetvaara on lukuisia kertoja aloittanut lenkkeilyn, ja joka kerta innostus on lopahtanut lyhyeen.
Nyt into kantaa. Takana on kympin juoksu alle tunnissa, ja 17 kilometrin lenkki meni sekin siivillä.
Isoin muutos on tapahtunut henkisellä puolella.
”Vielä muutama vuosi sitten olisin keskeytyksen seurauksena ajatellut, että antaa sitten olla. Lenkkikengät olisivat lentäneet nurkkaan, jääneet sinne, ja olisin vaipunut itsesäälin suohon.”
”Liikunnalla on iso vaikutus siihen, miten nyt suhtaudun tähän isoon pettymykseen. Kunhan tokenen, menen yksin juoksemaan. Haluan näyttää ennen kaikkea itselleni, että pystyn tähän.”
”Tänään olisi ollut maratontapahtuma myös Levillä ja Vaasassa, mutta valitsimme Kuopion. Kaunis reitti lammen ja järven liepeillä houkutti”, oululaiset Iiris Vähäsöyrinki (vas.) ja Emilia Saari kertoivat ennen elämänsä ensimmäisen puolimaratonin starttia. Viime hetken tankkaus tapahtui vegaanisilla proteiinipatukoilla.
Oulusta asti Kuopioon tulleet Iiris Vähäsöyrinki ja Emilia Saari tankkaavat ennen elämänsä ensimmäistä puolimaratonia vegaanisilla proteiinipatukoilla.
”Eräs maratonkonkari suositti tätä meille, ja päätimme kokeilla”, ystävykset hymyilevät hyväntuulisina.
Liikunta on kummallekin keino huoltaa omaa hyvinvointia.
”Jos on yhtään huono fiilis, lähden lenkille. Olo paranee.”
”Liikunnalla on suora ja tärkeä yhteys mieleen. Jos on yhtään huono fiilis, lähden lenkille. Olo paranee. Ja fiilis on tuplasti parempi, jos voi lenkkeillä yhdessä jonkun kaverin kanssa”, Saari toteaa.
”Olen pienen lapsen äiti, ja minulle lenkkeily tarkoittaa myös omaa aikaa. Liikunta on kohentanut myös unen laatuani ja parantanut ruokahaluani”, Vähäsöyrinki kertoo.
Molemmilla on puolimaratonille tuloksen osalta selkeä tavoite.
”Haluamme selvitä kunnialla maaliin.”
Maratontapahtuman järjestäminen ei onnistuisi ilman talkoohenkeä ja tausta-apua. Siilinjärveläinen Aila Hiltunen vastasi lukuisten muiden Kuopion Moottoripyöräclubin jäsenten kanssa siitä, että autojen parkkeeraus sujui. ”Tulin paikalle varttia vaille kahdeksan, ja koko päivä täällä menee. Tämä on ainakin kymmenes maratontapahtuma minulle, ja oiva tapa kerätä varoja clubimme toimintaan.”
Petri Lappi ja Riitta-Liisa Pulkkinen suuntasivat kympin lenkille kävelemään, hölkkäämään, juoksemaan – ja nauttimaan liikunnan ilosta.
Petri Lappi ja Riitta-Liisa Pulkkinen ovat maratontapahtuman liikkujia sieltä monipuolisimmasta päästä: pari pyöräilee, ui, vesijumppaa, joogaa ja lenkkeilee. Kumpikin tekee vuorotyötä, ja liikunta on yksi tapa harrastaa ja viettää vapaa-aikaa yhdessä.
Maratontapahtumassa kaksikko suuntaa taittamaan kymmenen kilometrin reitin kävellen ja juosten.
”Iltavuoro Karttulan kotihoidossa odottaa. Esimies sanoi, että voin aloittaa vuodon sitten, kun tämä liikuntaurakka on tehty”, lähihoitajana työskentelevä Pulkkinen tyytyväisenä kertoo.
”Liikuntaa parempaa stressin poistajaa ei olekaan.”
”Näen työssäni sen elämänvaiheen, jossa liikunta ei enää juuri onnistu. Koen etuoikeutena, että voin liikunnan kautta saada itselleni suurta mielihyvää.”
”Olen itse himoliikkuja, lähden lenkille kelillä kuin kelillä. Jos töiden jälkeen on väsynyt, pienikin lenkki virkistää ja saa mielihyvähormonit liikkeelle. Liikuntaa parempaa stressin poistajaa ja ajatusten virkistäjää ei olekaan. Liikunta auttaa myös nukkumaan paremmin”, Pulkkinen listaa liikunnan vaikutuksia, ja Lappi on samaa mieltä:
”Liikunnan jälkeinen raukea ja hyvä olo on hieno palkinto siitä, että jälleen jaksoi lähteä.”
Mieliteko-ohjelman johtaja Helena Länsimies ja muutosvalmentaja Liisa Pietikäinen pitivät huolen siitä, että osanottajien reput ja muut tarvikkeet pysyivät varmassa tallessa.
Maratonin narikkarakennuksessa alkoi vipinä jo aikaisin aamulla. Osanottajien reppuja ottavat täällä vastaan Mieliteko-ohjelman johtaja Helena Länsimies ja muutosvalmentaja Liisa Pietikäinen.
”Täällä on aivan upea tunnelma. Väkeä on paljon, ja osanottajien ikähaarukka todella iso. Kaikesta välittyy tasavertaisuus. Taustoja ei kysellä, isoa joukkoa yhdistää liikunnan ilo”, Länsimies toteaa tyytyväisenä.
”Taustoja ei kysellä, joukkoa yhdistää liikunnan ilo.”
”Eihän tämän ihanampaa tapaa lauantaipäivän viettoon voi olla”, Pietikäinen tuumaa. Hän ehti päivän mittaan käydä osanottajien kanssa kiinnostavia keskusteluja.
”Korostetun usein puheissa nousee esiin, kuinka hyvää liikunta tekee ihmisille. Moni kuitenkin yllättyy kuullessaan, että liikunnan vahvistavat vaikutukset eivät ole vain henkilökohtaista tuntemusta, vaan että niistä on myös tieteellistä ja luotettavaa tutkimustuloksia.”
Ken halusi päästä tulostavoitteeseen, seurasi jänistä. Jäniksen tunnisti niskaan kiinnitetystä punaisesta ilmapallosta ja palloon kirjoitetusta tavoiteajasta.
Hetki ennen puolimaratonin starttia. Matkan ihanuudet ja vaativuudet ovat vielä edessä.