Jaa artikkeli
Kun punainen On Air -valo syttyy radiostudiossa, kyse ei ole tekniikasta. Kyse on lupauksesta olla läsnä. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan tuo hehku on ollut minulle merkki välittömästä yhteydestä: hetkestä, jolloin ammatilliset roolit murtuvat ja aito inhimillisyys saa tilaa.
Se aika on opettanut minulle viestijänä kenties kaikkein arvokkaimman taidon: kyvyn nähdä ihminen sellaisena kuin hän on – ilman odotuksia tai suojamuureja.
"Kiltteys ei ole kynnysmattoilua, vaan viestinnän ja johtamisen kovinta valuuttaa."
Olen viime aikoina pohtinut sanaa 'kiltteys'. Suomen kielessä se on saanut hieman kapean ja epämääräisen leiman. Meillä kiltti tarkoittaa usein tottelevaista, hiljaista tai lähes harmitonta – jotain, joka mukautuu ja väistyy.
Englannin kielen sana kindness kantaa kuitenkin sisällään jotain paljon suurempaa. Se on aktiivista ja vahvaa läsnäoloa, perustavanlaatuista huomaavaisuutta ja rohkeutta asettua toisen rinnalle silloinkin, kun se on epämukavaa tai vaikeaa. On sääli, että olemme päästäneet tämän inhimillisen supervoiman ohentumaan pelkäksi ”kivaksi käytökseksi”.
Työelämässä kiltteys nähdään usein jopa riskinä, joka altistaa uupumukselle. Puhutaan liiallisesta kiltteydestä, joka johtaa omien rajojen hämärtymiseen. Mutta entä jos kääntäisimmekin asetelman ylösalaisin? Mitä jos aito kiltteys onkin se suurin ennaltaehkäisevä voima, joka meillä on käytössämme?
Olen seurannut mediamaailman ja asiantuntijatyön sykettä riittävän kauan huomatakseni, että kovuus on usein vain suojakuori. Me rakennamme ympärillemme ammatillisia panssareita, koska pelkäämme, että aitous tekee meistä haavoittuvia. Todellisuudessa juuri se panssari saa meidät uupumaan. On raskasta kantaa suojavarustusta, jota ei ole tarkoitettu ihmisen iholle.
"On raskasta kantaa suojavarustusta, jota ei ole tarkoitettu ihmisen iholle."
Aito kohtaaminen ei vaadi monimutkaisia strategioita. Se vaatii kiltteyttä siinä merkityksessä, mitä kindness edustaa. Se on aktiivista ja tietoista toimijuutta. Se on sitä, että uskaltaa kysyä kollegalta ”mitä sinulle kuuluu?”, ja todella kuunnella vastaus ilman kellon silmäilyä tai seuraavan sähköpostin miettimistä.
Se on välittämistä, joka luo turvapaikan jo ennen kuin kukaan edes horjahtaa. Se on johtajuutta ja taitoa ymmärtää, että ihminen suoriutuu parhaiten silloin, kun hänen ei tarvitse pelätä olevansa epätäydellinen.
Mieliteossa olemme viestinnän ytimessä: murtamassa puhumattomuuden kulttuuria. Viestintäasiantuntijana näen päivittäin, että vaikuttavin viestintä ei ole loppuun asti hiottuja sloganeita, vaan kykyä luoda aito yhteys. Kohtaamattomuus on aikamme suurin hukkaresurssi. Se synnyttää väärinkäsityksiä, yksinäisyyttä ja lopulta jaksamisen hiipumista.
Kiltteys itseään kohtaan on se peruskivi, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Se on taitoa tunnistaa omat rajansa ja hyväksyä keskeneräisyytensä. Havaintoni mukaan työyhteisön parhaat koossa pitävät liimat ovat usein niitä kilttejä tyyppejä, jotka huomaavat toisen hiljaisuuden. He tarvitsevat kuitenkin ympärilleen kulttuurin, joka arvostaa jakaa kiltteyttä strategisena voimavarana, ei itsestäänselvyytenä. Kiltteys on valinta, joka vaatii itsetuntoa ja vahvuutta seistä omien arvojensa takana.
"Kiltteys itseään kohtaan on se peruskivi, jolle kaikki muu rakentuu."
Meillä on Pohjois-Savossa mahdollisuus kääntää mielenterveyden indeksit uuteen suuntaan. Se ei tapahdu pelkästään hienoilla raporteilla, vaan kiltteyden vallankumouksella. Sillä, että johtajuus ja työkulttuuri perustuvat rohkeuteen olla ihminen ihmiselle – kaikkine sävyineen.
Kun lopulta riisumme ammatilliset panssarimme ja kohtaamme toisemme aitoina ihmisinä, tapahtuu jotain merkityksellistä. Syntyy tilaa hengittää, oivaltaa ja voida hyvin. Se on se hetki, jolloin viestintä muuttuu vaikuttavuudeksi. Se on se hetki, kun kiltteydestä tulee meidän yhteinen kielemme.
"Suurin rohkeus on uskaltaa olla kiltti maailmassa, joka vaatii kovuutta."
Uskaltaisitko olla tänään se ihminen, joka ensimmäisenä riisuu panssarinsa ja on yksinkertaisesti kiltti – mitä tapahtuisi?
Kirjoittaja on Mieliteko-ohjelman viestintäasiantuntija, jonka juuret ovat vahvasti audion ja kohtaamisen maailmassa ja joka uskoo, että kiltteys on vaativin – ja siksi tehokkain – viestinnän laji.