Jaa artikkeli
Teksti: Katja Hedberg, grafiikka: Katja Hedberg ja THL
Ei yhtään notkahdusta, vaan huipputasaista kulkua kohti terveempää tulevaisuutta. Jo liki vuosikymmenen ajan.
Tähän on pystynyt vain yksi paikkakunta Pohjois-Savossa, paljastavat lahjomattomat mielenterveysindeksit vuosilta 2014-2022.
Onneksi olkoon, Kiuruvesi!
”Yhteisöllisyys ja toivon näkymän levittäminen”, tiivistää kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen selityksen Kiuruveden poikkeukselliselle kehitykselle. Rohkeasti Rusanen sanoittaa sen, mistä hän arvelee pohjoissavolaisten korkean mielenterveyden sairastavuuden osaltaan kumpuavan:
”Korvien välistä ja itsetunnosta.”
Laitetaan tähän alle heti alkuun kaksi paljonpuhuvaa taulukkokuvaa. Ne kertovat, mihin suuntaan mielenterveyden ja yleisen sairastavuuden indeksiluvut ovat kehittyneet kussakin Pohjois-Savon kunnassa.
Kuvatekstit avaavat, mitä tietoa indekseihin kuntalaisten terveydestä on kerätty.
Kiuruvesi on maakunnassamme ainoana pystynyt tasaisesti pienentämään mielenterveysindeksiään kaikissa neljässä edellisessä mittauksessa.
Sairastavuusindeksi on pienentynyt useassa kunnassa, mutta tässä taulukossa vertailu eri vuosien välillä ei ole täysin luotettavaa: kahteen viimeisimpään mittaukseen indeksiä laajennettiin. Mukaan otettiin uusina sairauksina muun muassa alkoholisairastavuus, diabetes ja keuhkosairaudet.
Sairastavuusindeksi on osa Kansallista terveysindeksiä, joka peilaa suomalaisten hyvinvointia alueellisesti ja johon kootaan tiedot THL:n, Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen rekistereistä.
Indeksejä lukiessa on tärkeää tietää, että luku 100 on oleellisin vertailuluku. Se kuvaa maan keskiarvoa. Mitä enemmän kunnan luku on sadan alapuolella, sitä terveempiä sen asukkaat ovat muihin suomalaisiin verrattuna. Ja päinvastoin: mitä isompi kunnan luku on sataan verrattuna, sitä sairaampia ovat sen asukkaat.
Kuvat kertovat, että mielenterveyden osalta tavoiteltuun alle sadan indeksiluvun joukkoon Pohjois-Savosta yltävät ainoastaan Vieremä ja Joroinen, sairastavuusindeksissä ei yksikään kunta.
Ja totuuden nimissä Kiuruvedelläkin riittää kirittävää: lupaavasta suunnastaan huolimatta se on sekä mielenterveyden että sairastavuuden indekseissä Pohjois-Savon kuntien keskinäisessä vertailussa sijalla seitsemän.
Tämän jutun lopusta löydät taulukot, joista näkyy Pohjois-Savon hyvinvointialueen tilanne muihin alueihin verrattuna.
Kiuruveden ruorissa liki kolme vuotta ollut kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen innostuu kuultuaan kaupunkinsa mielenterveysindeksin kehityksestä.
”Hyvältä tuntuu. Parasta on, ettei kyseessä ole hetken humaus, vaan että suunta on pysynyt näinkin pitkään hyvänä. Tämä on iso asia kaikille Kiuruveden toimijoille, koko kaupunkiyhteisöllemme”, Rusanen iloitsee.
Hän uskoo, että indeksin tasainen pienentyminen on monen tekijän summa. Yhden asian hän nostaa silti muiden yli – yhteisöllisyyden.
Juha-Pekka Rusanen painottaa myös hengen ravinnon merkitystä.
”Meillä on paljon yhteisöllisiä tapahtumia. Viime vuonna kaupunkimme täytti 150 vuotta, ja keskeinen asia oli osallistaa kuntalaisia, yhteisöjä ja kyliä itse ideoimaan ja toteuttamaan juhlatapahtumia.”
”Meiltä löytyy lasten ja nuorten harkkakerhoa, senioreiden toimintaa ja monipuoliset mahdollisuudet harrastaa. Kansalaisopistonkin tarjonta kestää vertailun.”
Rusanen painottaa myös hengen ravinnon merkitystä, onhan hänet itsensäkin nähty Kiuruveden harrastajateatterin lavalla. Ja kaupungin pomon laulutaito – se tunnetaan koko maakunnassa.
”Kulttuuritoimintamme on valtavan monipuolista. Löytyy teatteria, kuoroa, musiikkiryhmiä”, Rusanen kehuu.
Kun kyselee kiuruvetisiltä kaupungin hyviä puolia, moni nostaa esille Juha-Pekka Rusasen nimen.
”Helposti lähestyttävä. Mutkaton. Viihtyy myös kansan parissa. Kohtaa kaikki samalla tavalla arvostavasti.”
Rusanen ei tartu kiitoksiin vaan kääntää puheen pois itsestään:
"Filosofiani menee niin, etten halua olla vain kaupunkiorganisaation johtaja."
”Olen aina alleviivannut sitä, että kaupungin kehittäminen on yhdessä tekemistä. Koen työni palvelutehtävänä. Olen sellainen kokovartalokunnanjohtaja. Se varmaan näkyy ja kuuluu”, hän arvelee.
”Kuntajohtamisen filosofiani menee niin, etten halua olla vain kaupunkiorganisaation johtaja. Yritän johtaa koko yhteisöä. En muita päätä pidempänä vaan että saisimme yhdessä hyvää pöhinää aikaan.”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Rusanen pyrkii – aina kun mahdollista – saamaan kaupungin omissakin tapahtumissa saman pöydän ympärille toimijoita mahdollisimman monelta taholta.
”Järjestöt, urheiluseurat, yrittäjät ja yhdistysväki ovat kaikki tärkeitä kumppaneita. Itse olen vain mahdollistaja ja väljvouhka.”
Vaikka Juha Pekka Rusanen nostaa yhteisöllisyyden hyvinvoinnin kulmakiveksi, tarvitaan tueksi muutakin.
Hän haluaa kaupungin kipparina luoda ihmisten arkeen ennen muuta toivon näkymää.
”Tämä ei tarkoita, että vaikeat asiat lakaistaan maton alle. Haasteita riittää Kiuruvedelläkin, mutta meidän pitää oppia olemaan ylpeitä siitä, mitä meillä on”, hän patistaa.
”Miksemme kiillota hyviä asioita pintaan sen sijaan, että vellomme ongelmissa.”
”Miksemme kiillota hyviä asioita pintaan sen sijaan, että vellomme ongelmissa. Meillä on luontainen taipumus korostaa ikäviä asioita ja tehdä niistä isompia kuin ne todellisuudessa ovat. Hyvät asiat osaamme kyllä pitää vakan alla.”
Rusanen kokee vahvasti, että hänen tehtävänsä kaupunginjohtajana on paitsi luoda tulevaisuudenuskoa, myös vahvistaa sitä.
”Meistä jokainen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jos saan muutkin uskomaan tähän, olen onnistunut johtamaan yhteisöä oikealla tavalla.”
Rusanen arvelee, että juuri hänen tapansa nähdä asioissa toiveikaskin puoli on tehnyt vaikutuksen kiuruvetisiin.
”On hienoa, jos olen pystynyt inspiroimaan ihmisiä ja siten edistänyt jotain hyvää.”
Valtakunnalliset mielenterveysindeksit todistavat synkkää totuutta. Pohjois-Savon luku 140,1 on korkeampi kuin millään muulla maakunnalla ja syy Mieliteon olemassaololle. Pohjois-Savon sairastavuusindeksi 117,2 on sekin maan korkein.
Kun Juha-Pekka Rusasta pyytää pohtimaan, miksi pohjoissavolaiset ovat mielenterveydeltään niin paljon muita suomalaisia huonovointisimpia, hän nostaa oitis esiin itsetunnon merkityksen.
”Hyvinvointi lähtee ihmisten korvien välistä ja hyvästä itsetunnosta, joka ei tarkoita pöyhkeilyä. En halua yleistää, mutta on varmasti syytä pohtia, onko meidän pohjoissavolaisten itsetunnossa jotain, joka johtaa tietynlaiseen ajattelutapaan.”
”Ehkä osa koko itäisen Suomen haasteista liittyy oman minän tuntemiseen.”
”Miksi näemme asiat ja tilanteet usein mustavalkoisina, vaikka suurin osa asioista on harmaan eri sävyisiä.”
Rusasen mielestä jokaisen olisi hyvä löytää se oma juttu ja löytää vastaus siihen, kuka olen, mistä olen tullut ja mitä haluan tehdä.
”Ehkä osa koko itäisen Suomen haasteista liittyy siihen, ettei oman minän tunteminen ole sillä tasolla kuin pitäisi.”
Rusasen mielestä pohjoissavolaisille ei tekisi pahaa ripaus yrittäjähenkisyyttäkin.
”En tarkoita, että kaikkien pitää ryhtyä yrittäjiksi. Kaipaan uudenlaista asennetta ottaa vastuuta paitsi itsestään, myös muista.”
”Mutta vasta kun tuntee itsensä, osaa kunnioittaa muitakin.”
Toki Juha-Pekka Rusanen myöntää, ettei ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen ole valmista kaavaa. Hän itse näkee yhtenä ratkaisuna ja tärkeänä valintana lähteä rakentamaan paikkakunnan omaa tarinaa niin yksittäisten ihmisten kuin yhteisöjen omista vahvuuksista.
”Meidän pitää uskaltaa ruokkia vahvuuksiamme ja nostaa niitä esille. Mutta ensin kysytään rohkeutta kokeilla uusia asioita, etsiä sitä omaa itseään ja löytää sekä tunnustaa vahvuudet”, hän sanoo.
”Olen itse useita kertoja epäröinyt, mutta uskaltautunut menemään epämukavuusalueelle ja huomannut, että tämähän tuntuukin mukavalta. Omat ennakkoluulot ja pelot pitää ylittää. Epämukavalle alueelle mentyään voi löytää itsestään aivan uusia puolia”, hän tietää.
”Epämukavalle alueelle mentyään voi löytää itsestään aivan uusia puolia.”
Rusanen tuli Kiuruveden johtajaksi kaupunkiin kutsuttuna. Edeltävä pesti Keiteleen kunnanjohtajana jäi puolentoista vuoden pituiseksi. Kotikunnassaan Lapinlahdella hänet valittiin kolmesti kuntavaaleissa valtuustoon. Päästessään läpi ensi kertaa hän oli vasta 18-vuotias.
Toiveikas maailmankatsomus ja luontaisen rempseä tapa kohdata kaikenlaiset ihmiset ovat kuulemma molemmat kodin peruja.
”Siellä kannustettiin ja rohkaistiin. Mummoni kautta olen myös varttikarjalainen. Sieltä ehkä on tarttunut asenne, että vaikeinakin hetkinä pilke voi pysyä silmäkulmassa ja kepeys mielessä.”
Rusasen äiti teki pitkän uran kunta-alalla, isä pankissa ja kolmannella sektorilla.
”Isäni teki myös paljon vapaaehtoistyötä pitkäaikaistyöttömien kanssa ja oli lopuksi Lapinlahden työttömien toiminnanohjaaja.”
”Siitäkin sain hyvän mallin ja esimerkin, arvot ja juuret. Niiden vahvistamana on ollut hyvä ponnistaa.”
