Jaa artikkeli
Teksti: Katja Hedberg, Kuvat: Markus Laakso
Vahva kotiseudun kutsu toi Maiju Nousiainen-Marjoniemen ja Timo Marjoniemen takaisin Kiuruvedelle.
Marjoniemet tunnetaan yrittäjyyden voimapariskuntana, jonka luotsaamat tapahtumat tuovat sisältöä ihmisten arkeen ja elinvoimaa maakuntaan. Heillä on resepti pohjoissavolaisen hyvinvoinnin lisäämiseen:
”Meidän pitää lopettaa itsemme vähättely ja oppia arvostamaan tekemistämme”, sanoo pariskunta, joka yrittäjänä on kokenut menestyksen maun, mutta myös kovat karikot ja nousun syvistä vesistä.
”No nyt se Peltohovi on myynnissä.”
Toteava lause kätki sisäänsä toiveikkaan kysymyksen:
Jospa nyt? Uskaltaisimmeko?
Timo Marjoniemi katsoi vaimoaan Maiju Nousiainen-Marjoniemeä ja odotti vastausta.
Puoliso nyökkäsi. Pian tämän jälkeen Marjoniemet jättivät taakseen hektisen arkensa Helsingissä ja muuttivat Kiuruvedelle, kummankin kotikaupunkiin.
Timo Marjoniemi ryhtyi isännöimään Hotelli Peltohovia sekä Hotelli Sinistä Helmeä johtamansa Wallen Hovi Oy:n kautta. Yhtiökumppaniksi tuli kiuruvetinen Jarmo Saastamoinen. Nousiainen-Marjoniemen vastuulle tulivat markkinointi ja mediasuhteet.
Nyt, viitisen vuotta myöhemmin, Marjoniemet istuvat kotilaiturillaan Kiurujärven rannalla. Järven pinta on peiliä, ja yhtä tyyni on pariskunnan olemus – päätös palata kotiseudulle on tuonut elämään työkiirettä ja karujakin hetkiä, mutta myös varmuuden siitä, että täällä elämä on aidosti elämisen arvoista.
Kaikki mutkat ja ylämäet eivät ole näkyneet ulospäin.
Marjoniemet tunnetaan Kiuruvedellä tapahtumapalvelujen ja lukuisten tilaisuuksien pelottomina toteuttajina. He tarjoavat hotellissaan monipuolisia tapahtumia ja huippubändien keikkoja.
Näkyvintä työtään Marjoniemet ovat tehneet Kiuruveden Iskelmäviikon kehittäjinä ja toteuttajina. Voimapariskuntana, kuten heistä usein sanotaan.
Kaksikon yrittäjyyden taival on vaikuttanut hohdokkaalta, mutta kaikki mutkat ja ylämäet eivät ole näkyneet ulospäin.
Kun Marjoniemet avasivat Peltohovin maaliskuussa 2020, he pulppusivat intoa ja uusia ideoita.
Vain kuukausi myöhemmin he sulkivat hotellin ravintoloineen ja irtisanoivat työntekijät.
Koronan kova kosketus.
”Se oli kivulias paikka”, Marjoniemet huokaavat.
”Toiveikkuus on sen jälkeenkin ollut monesti koetuksella, mutta kertaakaan se ei ole kokonaan kadonnut.”
Kovista hetkistä huolimatta Marjoniemet sanovat, ettei paluumuuttoa ole tarvinnut katua. Kiuruvesi tarjoaa ylellisyyksiä, joiden arvoa ei mitata euroissa:
”Merkittävimpiä asioita elämässä ovat aika ja arjen helppous. Meillä menee vartti siihen, kun lähdemme töistä kaupan kautta kotiin. Helsingissä neljän kilometrin matkaan saattoi kulua tunti”, Timo Marjoniemi vertaa.
Elämisen rytmikin oli Helsingissä vierasta.
”Stadilainen meininki ja kiivas syke eivät sopineet minulle ollenkaan.”
”Stadilainen meininki ja kiivas syke eivät sopineet minulle ollenkaan.”
Vaimo nyökkää vieressä:
”Timo on ollut aina sydämeltään pikkukaupunkilainen. Luonto, hiljaisuus ja sujuva arki vetävät häntä puoleensa”, Maiju Nousiainen-Marjoniemi toteaa.
Hän itse viihtyi pääkaupungissa paremmin. Työ elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö Yellow Film & Tv:ssä palkitsi. Kokemusta karttui apulaisohjaajan tehtävistä muun muassa television Pohjolan laki- ja Syke-sarjoista sekä Supermarsu 2 ja Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvista.
Kiuruvedellä Nousiainen-Marjoniemi on hyödyntänyt kokemustaan ohjatessaan näytelmiä Kiuruveden Maalaiskaupunginteatterille. Hän toimii markkinointi- ja viestintävastaavana myös kiuruvetisessä tilitoimisto Tiliporras Oy:ssä.
Timo Marjoniemen polku on kulkenut Savonia-amk:n restonomin opinnoista Oulun konservatorioon, jossa hän valmistui muusikoksi ja työskenteli sen jälkeen freelancemuusikkona. Paluu Kiuruvedelle tarkoitti hyppyä musiikkimaailmasta hotelli- ja ravintolabisnekseen.
Marjoniemien arki kuulostaa aivan muulta kuin rauhalliselta elolta reilun seitsemän tuhannen asukkaan maalaiskaupungissa. Tänä vuonnakin he ovat tuottaneet kuusi isoa tapahtumaa. Iskelmäviikon lisäksi on ollut Pohjoismaiset karavanaaripäivät, Suomen karavaanareiden 60-vuotisjuhlat, Lupa laulaa -kuorotapahtuma, Venetsialaiset festivaalit…
Lisäksi Timo Marjoniemi solmi yhtiönsä kautta sopimuksen Lapinlahden kunnan kanssa ja herätti viime kesänä henkiin perinteiset Juusto- ja Viinijuhlat.
”Ei tarvitse asua Helsingissä voidakseen luoda laadukkaita palveluja”, hän hymyilee.
Iskelmäviikon 67 000 kävijää jättivät kaupunkiin puolitoista miljoonaa euroa.
Muutama vuosi sitten Marjoniemet ostivat Jarmo Saastamoisen kanssa Iskelmäviikon liiketoiminnan Wallenhovi Oy:lle. Timo Marjoniemi johtaa Kiuruveden Iskelmä Oy:n hallitusta. Maiju Nousiainen-Marjoniemi on markkinointi- ja mediavastaava sekä IskelmäMestarit -laulukilpailun tuottaja.
Voimapariskunnan nimike on osuva. Pariskunnan luotsaamat tapahtumat tuovat sisältöä ihmisten arkeen, mutta myös euroja koko Ylä-Savoon.
Heinäkuisen Iskelmäviikon sanotaan olevan toinen joulu monelle yrittäjälle. Tämän vuoden 67 000 kävijää jättivät kaupunkiin arvioiden mukaan noin puolitoista miljoonaa euroa ja laajemmin Ylä-Savon alueelle vielä yhden miljoonan lisää.
”Hotelli Runni on myynyt hotellihuoneita jo ensi kesän Iskelmäviikolle”, Marjoniemi avaa tapahtuman roolia elinvoiman lisääjänä.
Marjoniemet epäilevät, onnistuisiko Iskelmäviikon kaltainen ponnistus muualla kuin Kiuruvedellä, jossa heillä on laajat verkostot ja jossa on yhä yhteisöllisyyttä.
”Iskelmäviikkoa on toteuttamassa lähes 400 talkoolaista. Ilman heitä tapahtuma ei toteutuisi. Heinäkuussa palkkalistoillamme on 60-70 työntekijää, ympärivuotisesti kolme”, Maiju Nousiainen-Marjoniemi kertoo.
”Olemme hitsautuneet suureksi perheeksi, jonka sisällä tukea annetaan ja saadaan”, hän kiittää.
Tuelle on ollut käyttöä: kun yritysmaailma alkoi toipua koronan vaikutuksista, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Olemme hitsautuneet perheeksi, jonka sisällä tukea annetaan ja saadaan.”
”Sota vaikutti vahvasti siihen, mihin ihmiset pystyivät käyttämään rahaa. Matkoista, ravintolamenoista ja konserteista on helppoa säästää.”
”Olemme olleet syvissä vesissä, monta kertaa. Silti olemme muiden tukemana uskaltaneet tehdä investointeja ja remontteja, katsoa toiveikkaasti tulevaan”, sanovat Marjoniemet, jotka ovat saaneet päättäväisyyttä perintönäkin: molemmat ovat lähtöisin yrittäjäperheestä.
Vaikka talkoohenki elää ja tapahtumat tuovat elinvoimaa, rahaa myös menee.
”Kun Iskelmäviikon esiintyjät julkaistaan, on tarvittu jo 600 000 euroa”, Marjoniemi laskee.
Kiuruveden kaupunki tukee tapahtumaa vuosittain 30 000 eurolla, tarkoin ehdoin.
”Summa pitää ohjata järjestötoimintaan, esimerkiksi urheiluseuroille. Tämäkin sitouttaa toimijoita ja lisää yhteisöllisyyttä.”
Marjoniemet näkevät yrittäjän arjessaan Kiuruveden monet kasvot ja todellisuudet – yhteisöllisyyden, mutta myös yksinäisyyden ja syrjäytymisen. Pohjois-Savon korkea sairastavuus ei ole parille yllätys.
Ihmismielen synkkä puoli on omiaan nousemaan esille muun muassa hotellin yökerhon sulkeutuessa.
”Niinä hetkinä voi nähdä ilon rinnalla pahoinvointia, johon haetaan itselääkitystä baaritiskiltä”, Timo Marjoniemi toteaa.
Toisinaan tilanne kärjistyy, ja paikalle pitää soittaa poliisi tai ambulanssi.
”Olisipa jokaisella edes yksi ihminen, jolle voi ilman häpeää kertoa todellisen vointinsa.”
”Silloin huomaa raadollisesti, kuinka paljon palveluja on karsittu. Olemme toisinaan odottaneet poliisia ja ambulanssia puolitoista tuntia. Ei meillä ole enää Kelaa eikä työvoimatoimistoakaan. Ei edes omaa putkaa, häiriötä aiheuttava viedään Kuopioon asti.”
Marjoniemen tapa ei ole katsoa tuomiten ihmistä maijan kyydissä.
”Joskus pysähtyy miettimään, olisiko hänen kanssaan aiemmin ollut jotain tehtävissä.”
Puolisot tunnistavat puhumattomuuden kulttuurin, joka Mieliteossa nähdään yhtenä selityksenä maakunnan asukkaiden huonovointisuudelle.
”Ei meidänkään suvussa ole osattu puhua traagisista ja hankalista asioista”, Marjoniemi myöntää.
Maiju Nousiainen-Marjoniemi on kasvanut isossa ja puheliaassa perheessä, mutta myös nähnyt, kuinka pitkään ihminen voi salata muilta syvää ahdistustaan.
”Olisipa jokaisella edes yksi ihminen, jolle voi ilman turhaa häpeää kertoa todellisen vointinsa”, hän toivoo.
Marjoniemien mielestä pohjoissavolaisen pahoinvoinnin juuria on historiassa ja sotavuosissa.
”Kiuruvesi oli isoimpia evakkojen sijoituspaikkoja. Maan antaminen karjalaisille herätti myös epäluottamusta, jopa katkeruutta. Tämänkaltainen asenne on voinut jäädä sukuun”, Timo Marjoniemi arvelee.
Maiju Nousiainen-Marjoniemi näkee, että myös oman suvun perintö voi olla raskasta velvollisuutta.
”Moni jatkaa työtä sukutilallaan, vaikka mieluummin haluaisi toisenlaisen elämän. Rehellisyys itseään kohtaan voisi poistaa häpeää ja pahoinvointia”, hän uskoo.
Pariskunta sanoo, että pohjoissavolaisten itsetunnossakin olisi kohentamisen varaa.
”Rehellisyys itseään kohtaan voisi poistaa häpeää ja pahoinvointia.”
”Meidän pitää oppia arvostamaan itseämme ja tekemistämme sen sijaan, että moni kokee itsensä muita paljon huonommaksi. Onkohan puhumattomuuden takanakin tunne omasta huonoudesta”, he pohtivat.
”Ja voi tätä itsensä vähättelyn määrää. Tyypillistä on kuitata asiat sanomalla, että älkää te minusta välittäkö.”
Marjoniemi miettii, voiko alemmuuden tunne olla kasvatuksen tulosta.
”Tekisi hyvää opetella kehumaan muita ja ottamaan kehuja myös vastaan. Yrittäjänä myönteistä asennetta tarvitaan. Että jos nyt ei mennyt ihan putkeen, niin yritettiin kuitenkin.”
Maiju Nousiainen-Marjoniemeä kiinnostaa, minkä verran huonovointisuutta voi estää riuskalla tekemisellä.
”En vähättele sitä, että monella on haasteita mielensä kanssa. Mutta kun seuraa esimerkiksi viljelijöitä ja muita alkutuotannossa mukana olevia erittäin puuhakkaita ihmisiä, niin eivät he voi pysähtyä pohtimaan ahdistavia asioita. Aika menee arjen pyörittämiseen”, hän sanoo.
”Itsekin koen, että hyvinvointiin riittävät mukava yhteisö ympärillä ja konkreettinen tekeminen. Oloa voivat helpottaa yksinkertaiset asiat, meno marjametsään tai työskentely navetassa.”
Kuten moni kiuruvetinen, myös Marjoniemet kehuvat kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusasta.
”Hän ei ole pomo vaan liideri ja tiimispiritin ylläpitäjä, jota aidosti kiinnostavat kaupunkilaisten asiat”, Nousiainen-Marjoniemi kiittää ja sytyttää samalla miehensä vertaamaan taas Kiuruvettä Helsinkiin.
”Siellä en koskaan tervehtinyt naapureita. Täällä kaikki moikkaavat toisiaan. Postilaatikollekin kun menee, juttuseuraa on niin, ettei pois meinaa päästä.”
Reportaasi | Osallisuus
12.9.2024 | Markus Laakso, Katja Hedberg
Yhteisöllisyys. Muutos politiikan valtasuhteissa. Työttömien työllistyminen. Harrastusten laaja kirjo. Pikku kaupungin tuttavallinen ilmapiiri. ”Ja kulttuurin voima”, täydentää kuvassa oleva harrasta...
Uutinen | Hyvinvointi
23.8.2024 | Katja Hedberg
Ei yhtään notkahdusta, vaan tasaista kulkua kohti terveempää tulevaisuutta liki vuosikymmenen ajan. Tähän on pystynyt yksi paikkakunta Pohjois-Savossa, paljastavat lahjomattomat mielenterveysindeksit...