Jaa artikkeli
Katselin viikonloppuna 3- ja 4-vuotiaiden lastenlapsieni touhuja. Heidän ihanan aito, viaton ja spontaani käytös nosti hymyn huulilleni. Se pisti myös miettimään.
Lapset auttoivat toisiaan ja pyysivät apua, jos jokin askare ei onnistunut. He ehdottivat toisilleen leikkejä ja päättivät yhdessä, mitä tekevät. He kehottivat toisiaan olemaan varovaisia. Toinen lohdutti toista, kun tuli paha mieli, ja kysyivät, mikä hätänä.
Lapset hyväksyvät toisensa omana itsenään ja ilmaisevat tunteitaan hyvin selkeästi: ne riemuitsevat, halaavat, suuttuvat, itkevät ja sanovat suoraan, mistä pitävät ja mistä eivät pidä. Lasten kasvot alkavat loistaa pienistä asioista.
Missä vaiheessa toisen huomioon ottaminen ja tunteiden näyttäminen hiipuvat? Ja minkä takia?
Kunpa uskaltaisimme säilyttää saman avoimuuden kuin lapset, jotka eivät osaa vielä peittää sitä. Mikä tuhoaa avoimuuden? Onko se kasvatus, koulu ja kaverit vai kaikki ne oletukset, millaisia meidän tulisi olla, miltä meidän kuuluisi näyttää ja kuinka käyttäytyä? Kuinka välittömyyden saisi säilytettyä?
Jos teemallinen kasvatus jatkuisi läpi peruskoulun, varttuisiko meille tulevaisuudessa mieleltään paremmin voivia sukupolvia?
Olisiko syytä ottaa kouluopetukseen mukaan teemoja, kuten toiselle hyvän mielen tuottaminen, avun pyytäminen ja sen antaminen, innostavan ilmapiirin luominen, avoimuus, erilaisuuden hyväksyminen ja mielen hyvinvoinnin vaikutus fyysiseen terveyteen ja myöhempään mahdolliseen päihteiden käyttöön?
Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektin ajatusta myötäillen: koulujen tulisi levittää lisää tietoa mielenterveyden hyvinvoinnista ja tarjota enemmän konkreettisia asioita, jotka edistävät mielenterveyttä ja mielen hyvinvointia. Lapset ovat tuolloin otollisessa iässä omaksumaan ne.
Heidän mukanaan viesti leviäsi koteihin, sisaruksille ja vanhemmille. Jos teemallinen kasvatus jatkuisi läpi peruskoulun, varttuisiko meille tulevaisuudessa mieleltään paremmin voivia sukupolvia?
Viikon oivallukset on juttusarja, jossa työntekijämme nostavat esiin asioita, jotka ovat herättäneet ajatuksia kuntakierroksilla tai työn tuiskeessa.
Sihteeri