Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Markus Laakso
Alkoholismi sysäsi Teppo Uotisen syöksykierteeseen, joka vei häneltä työt, parisuhteet ja omistusasunnon – kaiken, mikä piti hänet kiinni aktiivisessa ja onnellisessa arjessa. Vuosikymmenten mittaisen riippuvuuden jälkeen hän onnistui pääsemään kuiville ja tarttumaan elämänsyrjästä kiinni väkevin ottein.
Mainosalalla aiemmin työskennellyt Uotinen kouluttautui kokemusasiantuntijaksi ja ryhtyi auttamaan muita päihderiippuvuudesta kärsiviä. Kokemusasiantuntijat pystyvät palvelemaan asiakkaitaan paitsi koulutuksensa myös omakohtaisen kokemustietonsa avulla. He antavat toivoa muille samojen ongelmien kanssa painiville ja jakavat tietoa sekä tarinoita omasta kuntoutuspolustaan, mikä lisää ymmärrystä ja toivoa toipumishalukkaille.
”Minulla on toive ja visio tulevaisuutta ajatellen. Haluan, että kokemusasiantuntijuus otetaan virallisesti yhdeksi työkaluksi budjetoituihin rakenteisiin, joilla hoidetaan riippuvuutta”, Uotinen sanoo.
Tämä on hänen tarinansa.
Ensikokeiluiden euforiset kokemukset ruokkivat ja ylläpitivät Teppo Uotisen alkoholiriippuvuutta. Alkoholi täytti henkistä tyhjiötä.
Teppo Uotisen päihderiippuvuus alkoi 13-vuotiaana. Ensihumalat tarjosivat euforisia kokemuksia, joita poika janosi lisää ja lisää.
Varhaiset kokeilut eivät johtaneet heti ongelmakäyttöön, mutta ne istuttivat siemenen, josta kasvoi myöhemmin vakava ongelma, joka oli viedä ennenaikaiseen hautaan.
”Riippuvuus eteni niin kuin muillakin alkoholisteilla: nousujohteisesti. Ensikokeiluiden muistijäljet kulkivat mukana ja ylläpitivät riippuvuutta. Minun kohdallani ne täyttivät jonkun tyhjiön tai auttoivat epämääräisiin ahdistustiloihin, kuten stressiin. Alkoholi merkitsi minulle tosi paljon”, Uotinen myöntää.
"Ensikokeiluiden muistijäljet kulkivat mukana ja ylläpitivät riippuvuutta."
Viikonloppuviihdekäyttö säännöllistyi nopeasti ja käyttömäärät lisääntyivät, mutta arki rullasi ongelmitta. Kuusilapsisen kuopiolaisperheen vesa valmistui merkonomiksi ja pääsi radio- ja koneliikkeen myyjäksi. Myöhemmin hän loi uraa Savon Sanomien ja Viikkosavon ilmoitusmyynti- ja mainonnan suunnittelutehtävissä. Hän meni nuorena naimisiin, perusti perheen ja hankki omakotitalon.
Vuoden 1990 ensimmäisenä päivänä hän perusti mainostoimiston, joka otti tuulta siipiensä alle ja menestyi hyvin.
Päällepäin hän näytti elävän unelmaansa.
Aiemmin palkkatyö ja säännöllinen työaika rajoittivat juhlimista, mutta yrittäjänä hän pystyi luomaan omat aikataulunsa.
"Suurin osa alkoholisteista käy töissä."
”Kun olin vieraalla töissä, minulla oli luterilainen työmoraali: poissaoloja ei ollut eikä humalahakuista juomista arkisin. Yksityisyrittäminen oli jonkinlainen siirtymä seuraavalle tasolle. Kemiallinen riippuvuus syntyy käyttömäärien lisääntyessä, ja join yhä säännöllisemmin. En edes tiedostanut alkoholiongelmaani moneen vuoteen”, Uotinen sanoo.
Hän kuvailee eläneensä tyypillistä alkoholistin elämää.
”Suurin osa alkoholisteista käy töissä. He eivät ole niin sanottuja rappioalkoholisteja, jotka istuvat kyyryssä puistossa ja kulkevat muovipussin kanssa, mikä on maallikon silmin tyypillisin kuvaus alkoholistista. Minun tapaukseni yksityisyrittäjyys mahdollisti viikolla juomisen. Tulokehitykseni oli hyvä ja talous kunnossa, joten minulla oli rahaa juoda. Päivittäiseksi käyttö muuttui vasta loppuvaiheessa, kuten monella käy.”
Teppo Uotisen pelastusrenkaana toimi tien päähän tuleminen. Juominen ei enää antanut mitään, joten oli aika lopettaa se kokonaan.
Teppo Uotisen mainostoimistoura kesti vuosikymmenen. Hän oli ahkera ja pidetty työntekijä, ja liiketoiminta kukoisti.
Pikkuhiljaa alkoholi kiristi niskalenkkiään Uotisesta. Juhliminen alkoi haitata asiakassuhteita. Hän ei kyennyt vastaamaan velvoitteisiinsa ja avainasiakkaita alkoi tipahdella pois kelkasta. Se heikensi yrityksen kannattavuutta ja edesauttoi syöksykierteen syvenemistä.
”Alkoholi vei minut kaksi kertaa henkilökohtaiseen konkurssiin."
Mainostoimisto ei tehnyt konkurssia, mutta se lopetti toimintansa kysynnän hiivuttua. Työelämän ulkopuolelle jääminen vei elämän täysin raiteiltaan, eikä tilannetta helpottanut aiemmin koettu avioero.
”Alkoholi vei minut kaksi kertaa henkilökohtaiseen konkurssiin. Ihmissuhderintamalla se vei parisuhteita ja heikensi välejä läheisiin. Koen suurta syyllisyyttä siitä, etten ollut läsnä tyttäreni nuoruusvuosina. Loppuvaiheessa käyttö oli pakonomaista pakenemista todellisuudesta ja ylläpitävää juomista”, Uotinen huokaa.
Alkoholiriippuvuus heitti Uotisen lopulta yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän muutti vuokra-asuntoon, jossa hän ryyppäsi yksikseen sosiaalituen turvin. Pahimmillaan hän haki ruokajonosta syömiset ja joi kaikki muut rahansa. Pari kertaa hän meinasi tulla häädetyksi asunnostaan. Arki pyöri täysin alkoholin ja seuraavan ryypyn ympärillä.
"Minä tulin tieni päähän."
Onneksi seinä tuli vastaan.
”Usein puhutaan pohjakosketuksesta, mutta käytän itse mieluiten sanontaa tulla tiensä päähän. Minä tulin tieni päähän. Tajusin, ettei alkoholilla ei ole minulle enää mitään annettavaa ja että se johtaa minut ennenaikaiseen kuolemaan. On siis lopetettava kokonaan. En pysty vastaamaan, mikä sai minut raitistumaan, mutta raitistuminen lähtee aina omasta halusta lopettaa. Vilpitön oma halu on ainut keino muuttaa elämäntapojaan pysyvästi”, Uotinen sanoo.
Teppo Uotisen muutos raittiiseen elämään lähti vilpittömästä halusta parantua. Hän ei jaksanut enää ryypätä ja tuhota itseään.
”Alkoholismi on ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Ne, jotka eivät siitä nouse, kokevat synkän kohtalon. Alkoholismin aiheuttamat suorat tai välilliset hengenmenetykset ovat suurin syy työikäisten kuolemiin Suomessa niin miehillä kuin naisillakin. Tasa-arvo toteutuu siinäkin”, Uotinen hymähtää.
Uotinen kävi läpi kaikki mahdolliset hoitomuodot, jotka löysi: laitoshoidon, käypähoitosuosituksen mukaisen yksilöterapian ja vertaistukiryhmät. Mikään niistä ei tuonut pysyvää raittiutta.
”Alkoholismi on ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus."
Lopulta raitistuminen tapahtui ilman ulkopuolista, lääketieteellistä ja vertaistuellista apua.
”Jokaisella on oma toipumistarinansa, eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Kokemusasiantuntijan on tosi tärkeää ymmärtää, että jokainen löytää oman tapansa elää muutosprosessia. Ei ole yhtä ja oikeaa tietää”, hän muistuttaa.
Tie raitistumiseen oli pitkä ja raskas. Välillä Uotinen otti askeleen eteenpäin ja useita taakse, kunnes koitti isänpäivän aatto 2013.
”Muistan päivän hyvin. Olin nimittäin retkahtanut takaisin juomaan pitkän raittiuden jälkeen isänpäivän aattona seitsemän vuotta aiemmin. Minulla on tytär ja kolme lastenlasta. Olen tosi kiitollinen, että suhteeni heihin on hyvä ja lämmin. Lapsenlasten ei ole tarvinnut nähdä juovaa ukkia”, Uotinen sanoo hymyillen ja lämpöä äänessään.
Kokemusasiantuntija hyödyntää omaa historiaansa ja tarinaansa päihderiippuvaisten auttamisessa. Joskus keskustelut ovat niin antoisia molemmille osapuolille, että ne saavat kylmät väreet kulkemaan selässä.
Raittius toi mukanaan halun auttaa muita alkoholisteja. Teppo Uotinen löysi Facebook-ryhmästä tietoa Kuopiossa järjestettävästä kokemusasiantuntijakoulutuksesta. Hän ymmärsi, että mikäli hän haluaa palata takaisin työelämään ja hoitaa itsensä kuntoon, tämä olisi oikea tie.
”Haluni auttaa lähti siitä, että sain itse apua oikealla hetkellä. Kokemusasiantuntijuus on tullut minulle hyvin tärkeäksi. Olen oppinut ymmärtämään sen, että päihderiippuvuus – ja yhtä kaikki mielenterveysongelmat – on mystinen alue ymmärrettäväksi. Pelkkä tieto asioista ei saata riittää, vaan päihderiippuvaisen maailmankuvan, ajatusmaailman ja henkisen tilan ymmärtäminen nousee isoksi lisäarvoksi. On vaikea päästä ihon alle ilman omakohtaista kokemusta siitä, miltä päihderiippuvuus oikeasti tuntuu”, Uotinen sanoo.
"Kokemusasiantuntijuus on tullut minulle hyvin tärkeäksi."
Uotinen toivoo, että kokemusasiantuntijuus juurrutettaisiin osaksi päihdetyön työkalupakkia, sillä se tehostaisi päihdetyön vaikuttavuutta ja toisi asiakkaalle lisäarvoa. Hänen mukaansa kokemusasiantuntijakoulutuksessa nousee keskiöön oman tarinan rakentaminen sellaiseksi, että koulutettava osaa painottaa niitä asioita, jotka puhuttelevat kutakin eri kohderyhmää juuri oikealla tavalla.
”Otetaanpa esimerkiksi ammattilaiset ja yläkoululaiset. Ryhmät ovat aivan erilaiset, joten stoori täytyy räätälöidä molemmille erikseen. Toinen tavoite on ymmärtää kokemusasiantuntijan oma subjektiivinen kokemus osana suurempaa kokonaisuutta ja pystyä objektiivisesti arvioimaan, mikä on sen merkitys isommassa kuvassa. Koulutuksessa opetetaan totta kai myös vuorovaikutustaitoja, esiintymistekniikkaa, yhteiskehittämisen malleja ja tapoja tuotteistaa omaa työtään eli ilmaisemaan selkeästi, mitä kokemusasiantuntijalla on tarjottavana”, Uotinen listaa.
"Hoitoon hakeutumisen kynnys on tosi korkea."
Uotinen on ollut kahdessa hankkeessa pitämässä kokemusasiantuntijavastaanottoa, jonne ihmiset saattoivat tulla juttelemaan omasta tai läheisen päihdeongelmasta ennen virallisen hoidon piiriin kirjoittautumista. Tällainen matalan kynnyksen toiminta olisi hänestä syytä ottaa käyttöön laajemminkin.
”Tiedän omasta kokemuksestani, että hoitoon hakeutumisen kynnys on tosi korkea. Kun ihminen miettii ensimmäistä kertaa elämässään, onko hänellä päihdeongelma ja miksei hän hallitse päihteidenkäyttöään, olo on pelottava ja neuvoton. Mistä saan apua? En voi mennä työterveydenhuoltoon, koska pelkään, että työnantaja saa tietää. Perusterveydenhuollostakin on hankala saada apua. Okei, tuolla vastaanotossa olisi kaveri, jolla on toipumiskokemus. Menenpä sinne juttelemaan”, Uotinen demonstroi esimerkillään.
Teppo Uotisen hankkeiden kokemusasiantuntijavastaanotolla käyneistä noin 30–40 % oli päihderiippuvaisten läheisiä, yleensä puolisoita tai vanhempia. Usein läheiset eivät huomaa uupuvansa itse ja tarvitsevansa apua.
”Kysyin usein läheisiltä, miten he jaksavat. Joskus tuntuu, että päihdeongelma on raskaampaa läheiselle kuin ongelmalliselle itselleen. On tärkeää tavoittaa ihmiset, jotka eivät tajua tarvitsevansa apua”, Uotinen pohtii.
"Joskus tuntuu, että päihdeongelma on raskaampaa läheiselle kuin ongelmalliselle itselleen."
Uotinen oli myös mukana huomionarvoisessa kokeilussa, jossa asiakas pääsi tapaamaan samalla sekä päihdetyön ammattilaista että kokemusasiantuntijaa. Kaikki osapuolet pitivät tapaamisia palkitsevina ja arvokkaina.
”Se antoi mielestäni hyvän lisäarvon ammattilaisen työhön, kun kokemusasiantuntija jututti ensin asiakasta ja kertoi omasta ongelmastaan. Se rohkaisi päihderiippuvaista avaamaan rehellisemmin omaa tilaansa”, Uotinen sanoo.
Uotinen häärää myös Posote20-hankkeen mahdollistamassa Juttupenkki-kokeilussa. Juttupenkki-tuokiot ovat matalan kynnyksen vertaistuellisia ja kokemusasiantuntijoiden vetämiä keskustelutilaisuuksia, jotka ovat avoimia kaikille. Niihin ei tarvitse varata ennalta aikaa eikä nähdä muuta vaivaa kuin tulla paikalle.
”Ihmiset tulevat juttelemaan sinne niitä näitä kuulumisia. Samalla päästään usein asian ytimeen. Voimme antaa jutellessa palveluohjausta ja neuvoa, mitä voisi tehdä ja minne hakeutua, jos on päihdeongelma”, Uotinen sanoo.
Kokemusasiantuntijan toimenkuva voi olla siis hyvin laaja. Avussa ja tuessa on vain luovuus rajana.
Teppo Uotinen työskentelee nykyään vastaavana päihdetyöntekijänä Naarajärven vankilassa, joka siintää kuvassa taustalla. Hän on ottanut missiokseen saada kokemusasiantuntijuuden osaksi päihdehoidon rakenteita.
Päihdeongelman selättäminen on haastava ja usein mittava muutosprosessi. Muutoskipinän saattaa sytyttää kokemusasiantuntija, jonka juttusilla päihdeongelmainen on käynyt. On äärimmäisen yksilöllistä, mitä sen jälkeen tapahtuu ja millä aikataululla. Joku saattaa lopettaa päihteidenkäytön välittömästi, toisella siihen saattaa mennä vuosia ja kolmas ei pääse koskaan irti. Päihderiippuvuuden hoitoennuste on valitettavan heikko hoitokeinosta riippumatta.
Myös päihdehoidon vaikuttavuuden mittaaminen on haastavaa, sillä konkreettiset mittarit puuttuvat. Kokemusasiantuntijalle työn vaikuttavuus peilautuu konkreettisimmin spontaanina palautteena asiakkailta.
"Olen joskus sanonut keskustelun jälkeen asiakkaalle, että en tiedä, kumpi meistä oli saamapuolella."
”Paras palaute, jonka kokemusasiantuntija voi saada, on se, että asiakas sanoo tunnin juttelun jälkeen, ettei häntä ole aiemmin näin ymmärretty. Siitä tulee sellainen olo, että jotain on tapahtunut ja viesti on mennyt perille. Olen joskus sanonut keskustelun jälkeen asiakkaalle, että en tiedä, kumpi meistä oli saamapuolella. Siitä saa itsekin paljon, kun tutustuu ihmiseen ja kuulee kovan tarinan, johon pystyy samastumaan. Tulee kiitollinen olo: minä olen selvinnyt samantyyppisestä tunnetilasta, missä tämä kaveri on nyt”, Uotinen sanoo.
Kokemusasiantuntijan ja asiakkaan suhde on siis symbioottinen. Keskustelutilanteet ovat intiimejä ja aitoja. Niin aitoja, että Uotinen huomaa välillä kylmien väreiden virtaavan kehossa, kun jotain syvempää loksahtaa paikoilleen.
”Yleensä ihminen on hyvin vastaanottavalla ja halukkaalla asenteella, kun hän on tullut keskustelemaan kokemusasiantuntijan kanssa. Jalkautuvan työn haasteena taas on vastaanoton hankaluus, sillä ei olla vielä oikeilla taajuuksilla. Kokemusasiantuntijakeskusteluissa tunnetila on sellainen, että jotain voi tapahtua”, Uotinen vertaa.
Teppo Uotinen työskentelee nyt päätoimisesti päihdeohjaajana Naarajärven vankilassa. Hän kokee työnsä tärkeäksi mutta haastavaksi, sillä vankilamaailma on aivan erilainen kuin siviilimaailma. Vastaanotto vaihtelee ”nollasta kymmeneen ja kaikkeen siltä väliltä”, kuten hän itse asian muotoilee. Suurin haaste on asiakkaan luottamuksen voittaminen.
”Työn kuormittavuus on korkealla, mutta on palkitsevaa tutustua aivan eri maailmassa eläviin ihmisiin. Sen kautta aukeaa ihan erilaisia asioita”, Uotinen sanoo.
Vankilatyö perustuu tiettyyn toipumisohjelmaan, mutta Uotisen visiona ja toiveena on saada kokemusasiantuntijuus, joka pohjautuu vapaampaan formaattiin, viralliseksi ja budjetoiduksi työkaluksi päihdetyön rakenteisiin.
”Nyt se tahtoo olla vähän sitä, että kokemusasiantuntija otetaan seminaaripäivään pakolliseksi luennoitsijaksi. Halu kuulla selviytymistarinoita ja rankkoja kokemuksia haiskahtaa vähän sosiaalipornolta. Se ei ole ollenkaan tämän työn merkitys. Kaikki juomatarinat ovat rumia. Muidenkaan sairauksilla ei mässäillä, joten asioiden auki repiminen siksi, että kiinnostavuus säilyy, tuntuu paradoksilta”, Uotinen huokaa.
"Halu kuulla selviytymistarinoita ja rankkoja kokemuksia haiskahtaa vähän sosiaalipornolta."
Kuinka kokemusasiantuntijoiden roolia pitäisi siis edistää? Yksi Uotisen monista hyvistä ideoista on taata kokemusasiantuntijayhteys Pohjois-Savon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille asiakastilanteissa, joissa se koettaisiin tarpeelliseksi.
”Kokemusasiantuntijapäivystys rakennettaisiin mobiiliksi etäyhteydeksi, joka olisi käytössä 24/7 tai rajattuna konttoriaikoihin. Esimerkiksi terveydenhoitaja Tuusniemellä voisi ottaa asiakkaan kanssa etäyhteyden kokemusasiantuntijaan, joka osallistuisi keskusteluun etänä. Tein hankesuunnitelmankin aiheesta, ja tämä olisi resurssien kannalta tehokasta. Laskimme, että puolisenkymmentä koulutettua kokemusasiantuntijaa pystyisi pyörittämään arkipäivien päivystystä ja hinnoittelemaan sen järkevästi”, Uotinen sanoo.
Kokemusasiantuntijoita kaivataan jatkossa entistä enemmän. Se, mitä he tarjoavat asiakkailleen, on hyvin henkilökohtaista ja arvokasta.
1. Mieti rehellisesti, ajaako päihteidenkäyttöäsi riippuvuus.
Hallitseeko päihde elämääsi ja ajatusmaailmaasi liikaa? Päihdeongelmainen voi jättää mökille mennessä vaikka puolisonsa parkkipaikalle, mutta kaljoja se ei unohda. Asioiden tärkeysjärjestyksestä kertovat somekuvatkin: onko siellä enemmän harrastus- vai drinkkikuvia?
2. Jos päihteet hallitsevat elämääsi, mieti konkreettisesti, mitä kautta haet apua.
Jos et keksi kanavaa, lähde pohtimaan sitä omahoitajasi kanssa tai ota yhteyttä vertaistukiryhmiin. Ne ovat helpoimmat tavat aloittaa. Tärkeintä on tunnistaa oma tilasi ja tehdä asialle jotain.
3. Päihdeongelmaista ei voi pelastaa loputtomasti.
Joskus paras pelastus on panna päihderiippuvainen kantamaan vastuun teoistaan. Hyysääminen voi edesauttaa päihteidenkäyttöä.
4. Läheiset: muistakaa pitää huolta omasta jaksamisestanne.
Läheisrooli voi ajaa työkyvyttömäksi ja pilata elämän. Läheisten täytyy olla sopivasti itsekkäitä ja ajatella omaa jaksamistaan.