Kun maailma pysähtyi, Erja Lyytinen löysi rauhan vaeltamisesta

Erja Lyytiselle musiikki on aina ollut keino peilata elämää ja käsitellä tunteita. Kun koronapandemia löi keikkapaikkojen ovet säppiin, kuopiolaislähtöinen tähtiartisti löysi erämaan vaelluksiltaan rauhoittavan hiljaisuuden, uudenlaisen tasapainon ja luovuuden lähteen.

Teksti ja kuvat: Markus Laakso

KORONAPANDEMIA pakotti pysähtymään. Kun maailma kytkettiin off-asentoon, rajat lyötiin kiinni ja konserttien järjestäminen kiellettiin, huimaa tahtia kansainvälisesti keikkaileva Erja Lyytinen joutui keksimään muuta tekemistä.

Se oli ahkeralle ja tulostavoitteelliselle yrittäjälle monin tavoin kova paikka.

Pakkojarrutuksella oli hyviäkin puolia. Lyytinen tajusi, ettei töitä voi tehdä koko ajan. Ja mitä vanhemmaksi varttuu, sitä tärkeämmäksi palautumisen merkitys kasvaa – hyvin levänneenä kun saa muutoinkin enemmän aikaan kuin väsyneenä.

"Kun lapseni olivat pieniä, saatoin tehdä yötä myöten töitä."

”Se oli iso oivallus. Kun lapseni olivat pieniä, saatoin tehdä yötä myöten töitä läppärillä, vaikka olisi ollut järkevämpi nukkua. Jaksamisen rajat hämärtyvät helposti, ja sitä tässä opetellaan.”

Toinen suuri oivallus oli vaeltamisen löytäminen. Päivien mittaisista patikkaretkistä pohjoisen luonnossa tuli yksi hänen rakkaimmista harrastuksistaan ja tehokkaimmista palautumiskeinoistaan. 

”Suomalaisen luonnon maagisuus ja hiljaisuus tasapainottavat kiertävän muusikon arjen hektisyyttä. Vaeltaminen vaatii hyvän peruskunnon, sillä rinkka painaa ja kävely kestää monta päivää. Ympärillä ovat rauha, luonnon äänet ja eläimet. Se on samanaikaisesti ihanan yksinkertaista ja monimuotoista”, Lyytinen kuvailee.

Toissakesänä Lyytinen kiersi kaverinsa kanssa 63-kilometrisen Salamajärven kierroksen. Viime kesänä taittui 82-kilometrinen Karhunkierros. Tulevalle kesälle on suunnitteilla uusi kohde.

Jo matka aloituspaikalle on omanlaisensa rituaali ja seikkailu. Esimerkiksi matka Karhunkierrokselle vaati yöjunan Helsingistä Kemijärvelle, bussikyydin Kuusamoon ja taksimatkan Hautajärvelle, vaelluksen aloituspaikalle.

”Luonnossa mielikuvitus alkaa laukata."

”On ihanaa, kun syke laskee jo asemalle tullessa. Omassa hytissä on hyvä valmistautua tulevaan vaellukseen ja ajatusten rauhalliseen prosessointiin metsää varten. Siinä alkaa kaupungin kiire haihtua mielestä. Välillä on hyvä matkustaa hitaasti ja antaa asioilla aikaa, eikä vain lentää nopeasti paikasta toiseen”, Lyytinen sanoo. 

Vaellusporukka vietti maastossa neljä yötä. Reitti oli häkellyttävän kaunis ja reissu monella tapaa palkitseva.

Vaellukset ja Lapin upea luonto ovat ruokkineet myös musiikillista ja tarinankerronnallista luovuutta. 

”Luonnossa mielikuvitus alkaa laukata. Viimeisimmällä levylläni, Smell the Rosesilla (2025), on kappale vaeltajasta, joka poikkeaa polulta. Hän kohtaa paikan, jossa tuulet kertovat tarinoita, joita kukaan ei ole todistanut. Siinä retkeilijälle käy huonosti, se on murhatarina”, Lyytinen kertoo.

Musiikin voima ja riemu

Erja Lyytisen lapsuudenkoti sykki rytmejä ja säveliä. Soittimet, kuten pianot, kitarat, bassot ja rummut, kuuluivat sisustukseen siinä missä huonekalutkin – ne eivät tosin keränneet pölyä paikoillaan, vaan olivat aktiivisesti koko perheen käytössä.

”Meillä musisoitiin paljon ja perhekeskeisesti. Sukujuhlissa lauloivat niin lapset kuin aikuisetkin. Minulle laulaminen on aina ollut normaalia. Ajattelin, että kaikki muutkin perheet ovat samanlaisia. Huomasin kouluun mennessä, ettei asia olekaan niin. Meidän perheemme sattui vain olemaan hyvin musikaalinen”, Erja Lyytinen muistelee.

”Tekemisen ilo oli valtava. Yhtäkkiä loimme jotain yhdessä."

Perheenjäsenten kanssa yhdessä soittaminen ja laulaminen oli mukavaa. Kun Lyytinen oli kolmevuotias, hän innostui laulamaan isänsä kitarasointukulkujen päälle omaa melodiaa ja tarinaa – samalla sängyllä ja tyynyillä pomppien.

”Tekemisen ilo oli valtava. Yhtäkkiä loimme jotain yhdessä, siinä hetkessä”, Lyytinen sanoo.

Oli kuin tähtiin kirjoitettua, että hänestä tulisi muusikko. Sittemmin Lyytinen on nostettu mediassa useita kertoja maailman parhaiden blueskitaristien joukkoon.

Musiikki ei ole kuitenkaan Lyytiselle vain elinkeino ja elämäntapa, vaan paljon enemmän – sen parantava ja mielen hyvinvointia edistävä voima on valtava. Samalla se tarjoaa rakentavan keinon peilata maailmaa, omaa elämää ja mieltä askarruttavia asioita niin tekijänä ja esittäjänä kuin kuuntelijanakin.

”Musiikki on vahva työkalu ja terapiaväline."

”Musiikki on vahva työkalu ja terapiaväline. Sen avulla voi vaikuttaa ihmisten mieliin ja luoda merkityksellisyyden kokemusta. Kappaleiden kirjoittaminen lähtee tarpeesta ilmaista itseään ja purkaa tunteita. Raskaista asioista on helppo kirjoittaa, sillä se tarjoaa tavan käsitellä vaikeita tapahtumia ja päästä eteenpäin.”

Vaikka Lyytinen on profiloitunut bluesin ja melankolisen rockin tekijäksi, hän on tehnyt myös iloisia kappaleita, kuten lastensa syntymästä kertovan ”Miraclen”. Kaikki hänen tekstinsä eivät ole omaelämäkerrallisia, vaan mukana on fiktiota ja värikynää.

”Olen biisintekijä ja tarinankertoja. Kappale on kuin minielokuva: mietin, miten saa luotua tietyn tunnelman – tehdä siitä koskettavan ja ravisuttavan. Kaikki tekstissä kerrottu ei ole välttämättä itse kokemaani, vaan jokin fiilis laukaisee tarpeen tehdä kappaleen”, Lyytinen summaa.

Herää, sinulla menee hyvin!

Erja Lyytisellä biisintekoprosessi lähtee usein riffistä, jonka ympärille kappale alkaa muotoutua. Toisinaan alkusysäys saattaa tulla aivan muualta. Uusimman levyn nimikappale syntyi siten, että hän keksi ensin iskulauseen "smell the roses, bitch", ja alkoi sitten säveltää ja sanoittaa sen innoittamana.

”Tarkoitin tylyllä ja provokatiivisella ilmaisulla heräämistä. Ajattelin sen koskevan meitä kaikkia. Sloganin pointtina on, että muistettaisiin pysähtyä ja tajuta, että asiat ovat hyvin. Sitä, että olisimme onnellisia saavutuksistamme, läheisistämme ja ympärillä olevista asioista, emmekä aina vain haluttaisi lisää.”

”Ihminen on usein tyytymätön, tulosvastuussa ja tavoittelemassa enemmän – ja se tekee meistä tyytymättömiä”, Lyytinen sanoo.

”Ihminen on usein tyytymätön, tulosvastuussa ja tavoittelemassa enemmän."

Juuri siksi on tärkeää pysähtyä ja huomata, että mahtavaa, nyt on saavutettu jotain. On annettava aikaa hengähtämiselle ja jatkettava eteenpäin, rauhassa.

Lyytinen on tehnyt kappaleita kipeistäkin asioista, mutta hän ei välttämättä kirjoita niistä suoraan ja kirjaimellisesti. Kun teksti on valmis, hän tietää vuodattaneensa siihen jotain hyvin henkilökohtaista, eikä kaikkea ei tarvitse avata ja selittää muille.

”Media tarttuu helposti henkilökohtaisiin aiheisiin ja ryöpyttelee niitä. Minulle riittää, että käsittelen omia asioitani musiikin avulla. En tee biisejä vain itselleni, vaan myös kuulijoille. Toivon, että he saavat niistä jotakin irti ja täydentävät tarinoita omilla tulkinnoillaan”, Lyytinen sanoo.

Kehonhuolto antaa virtaa

Erja Lyytinen kuvailee esiintymistä koukuttavaksi. Lavalla oleminen on parhaimmillaan euforista ja energisoivaa. Adrenaliini- ja seratoniinitasot kohoavat, mutta ne täytyy saada keikan jälkeen laskemaan takaisin.

Kehon ja mielen on saatava palautua.

”Jokainen keikka on erilainen: yleisö, vuorovaikutus ja tunnelma. Sen olen ymmärtänyt, että esiintyjällä kaikki lähtee kuitenkin itsestä – täytyy muistaa nauttia keikasta, vaikka yleisö tuntuisi jäyhältä. Kaikki eivät näytä innostustaan äänekkäästi. Istumakonserteissa yleisö reagoi hillitymmin kuin vaikka klubilla, mutta kuulijat voivat olla silti ihan haltioissaan.”

Lyytisen keikkareissulta palautumisen keinot ovat hyvin arkiset ja yksinkertaiset. Ensimmäinen ja hyvin tärkeä askel on päästä tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, kotiin.

"Arjen rauha ja siisteys ovat minulle tärkeitä."

”Puran laukun, pesen pyykit ja olen perheen kanssa. Arjen rauha ja siisteys ovat minulle tärkeitä. Käyn säännöllisesti kuntosalilla, yleensä kolmisen varttia kerralla. Kehonhuolto antaa virtaa, jotta jaksan pomppia korkkarit jalassa lavalla. Tykkään myös katsella sarjoja. Ahmin usein koko sarjan putkeen, se nollaa aivot nopeasti”, Lyytinen luettelee.

Hän pitää kiertueen jälkeistä lepoa ja oleilua, niin sanottua tyhjäkäyntiä, tärkeänä. Se on hedelmällistä myös luovuuden kannalta, sillä luovuus alkaa kukkia, kun aivojen antaa levätä. 

”En jaksa lähteä suorittamaan liikuntaa heti rundin jälkeen, vaan keho tarvitsee pari päivää rauhoittumista, kotiruokaa ja laadukasta unta. Liian väsyneenä treenaaminen voi tehdä hallaa.”

Enemmän aikaa perheelle

Erja Lyytinen on aina ollut kova tekemään töitä ja touhuamaan. Jotain hänen tahdistaan kertoo se, että artisti lähti kiertueelle 10 viikkoa kaksoispoikiensa syntymän jälkeen. 

”Otin lapset mukaan kiertueelle. Esikoisia kun olivat, en osannut silloin arvioida, miten rajua se on. Väsymys ja kiertue-elämä eivät ole paras yhdistelmä. En tekisi sitä uudestaan”, Lyytinen sanoo päätään pudistellen.

Noihin aikoihin oli muutoinkin vaikeaa. Raskaus oli ollut kehon kannalta mullistavaa ja kuormittavaa. Parisuhde alkoi rakoilla, mikä aiheutti henkistä ahdinkoa. Fyysinen kuntokin romahti.

”Otin lapset mukaan kiertueelle."

”Kävin fysioterapiassa ja minulla oli ympärilläni ihmisiä, joiden avulla paraneminen eteni. Eron aiheuttama tuska helpottui vähitellen. Kun elämään tulee uutta, olo kevenee. Pari vuotta meni silti sumussa. Siltä ajalta syntyi biisejä Stolen Hearts -levylle, kuten esimerkiksi ’Slowly Burning’ ja ’Black Ocean’. Nimet kertovat paljon”, Lyytinen huokaa.

Viime vuosina hän on pyrkinyt tietoisesti rauhoittamaan tahtiaan. Hän herää arkisin kello 7.30, kun lapset lähtevät kouluun. Hän ei ryntää heti töiden pariin, vaan käyttää pari kolme tuntia heräilyyn ja mielekkääseen puuhasteluun. Puolen päivän jälkeen hän kokee olevansa virtaa täynnä ja tehokkaimmillaan.

”Minun mentaliteettiini ei sovi vain yhden asian tekeminen päivässä, vaan nautin siitä, että on aktiivisesti meneillään kaikenlaista. Se on palkitsevaa. Minun pitää opetella laiskuutta. Yrittäjälle se on vaikeaa, koska vastuu on itsellä ja vapaat hetket ovat pois tuloksesta. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia. Tasapainon löytäminen on haastavaa.”

"Minun pitää opetella laiskuutta."

Kaksitoista studiolevyä julkaissut musiikin maisteri on saavuttanut urallaan lukuisia virstanpylväitä ja saanut kovan tason kansainvälistä tunnustusta. Elävä legenda Carlos Santana, jonka kanssa Lyytinen esiintyi Helsingissä yli 20 000-päiselle yleisölle vuonna 2018, kuvaili kitaristi-laulajaa sanoin: ”Hän on tulevaisuus”.

Supersuositun Masked Singer Suomi -ohjelman Luurankonakin loistanut Lyytinen ei ole menestyksestään ja suitsutuksestaan huolimatta kadottanut uteliaisuuttaan ja kykyään unelmoida.

Iso osa unelmista liittyy tosin työn ulkopuolisiin asioihin.

”Olen onnekas, kun saan tehdä unelma-ammattiani. Haluaisin tietysti tehdä entistä isompia keikkoja, soittaa hienoissa paikoissa ja kehittää uraani, mutta minulla on myös yksityiselämän haaveita. Toivoisin enemmän aikaa perheelle, vaelluksille, rakkaudelle ja elämälle.” 

”Musiikki on tärkeää, mutta sitä on tullut tehtyä pitkään. Välillä voisi nostaa muitakin elämän osa-alueita keskiöön”, Lyytinen sanoo ja väläyttää leveän hymyn.