Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Yllättävän moni asia yhdistää kuopiolaisia yrittäjiä, Niina-Marika Lahnavik-Hoffrenia ja Pekka Nuutista: Intohimo työhön. Luovuus. Rohkeus kokeilla uutta. Toimitusjohtajuus. Inhimillinen johtaminen.
Konkurssi.
Kun molempien yritys ajautui tänä syksynä konkurssiin, kaksikosta paljastui kiinnostavin yhteinen piirre. Lahnavik-Hoffren ja Nuutinen puhuvat yrityksen loppumisesta ja maailmansa romahtamisesta aivan uudella tavalla. Rohkean rehellisesti. Avoimesti. Häpeämättä.
Juuri nyt kaksikkoa yhdistää myös olemus. Pettymyksen tietysti yhä tunnistaa, mutta katseessa on jo luottamusta:
Elämäntyö meni. Usko huomiseen, yrittämiseen ja ihmisiin ei.
Palataan ensin vuoteen 2021 – Niina-Marika Lahnavik-Hoffrenin ja Pekka Nuutisen yrityksillä menee lujaa.
Ravintola King’s Crownia kymmenen vuotta johtanut Lahnavik-Hoffren perustaa yhtiökumppaneittensa Anni Hoffrenin ja Nanna Monosen kanssa viljattomia leipomotuotteita valmistavan Ketoinen Oy:n, avaa Kuopioon Pohjoismaiden suurimman viljattoman leipomon ja solmii jakelusopimuksen ruotsalaisen leipomojätin Lantmännen Unibakenin kanssa.
Tämä tarkoittaa, että nousukiidossa olevan Ketoisen tuotteet leviävät kotimaan jakelun lisäksi hotellien, ravintoloiden ja kahviloiden keittiöihin Baltian markkinoille.
Ketoinen syntyi, koska Lahnavik-Hoffrenin ja Anni Hoffrenin piti keksiä uutta: he ovat juuri joutuneet lomauttamaan King’s Crownin henkilökunnan koronan takia.
Samaan aikaan Kuopiosta nousee julkisuuteen toinenkin elintarvikealan yrittäjä. Pekka Nuutinen sijoittuu johtamansa KomeroFood Oy:n Ateriakippo-tuotteella Suomalainen menestysresepti -tv-ohjelmassa kakkossijalle.
Syksyllä 2024 uutiskärki muuttuu.
Tv-menestys siivittää vuonna 2015 perustetun KomeroFoodin nousuun. Pian yrityksestä lähtee yli tuhanteen kauppaan eri puolille Suomea liki 40 000 ateria- ja salaattikippoa kuukaudessa.
Vuosi 2021 menee, mutta Ketoinen ja KomeroFood pysyvät otsikoissa: laajennuksia, uusia myyntikanavia, sijoittajien luottamusta.
Syksyllä 2024 uutiskärki muuttuu. King’s Crownin tarina päättyy konkurssiin elokuun lopussa. Viikkoa myöhemmin Ketoinen Oy ajautuu konkurssiin epäonnistuneen rahoituskierroksen takia.
KomeroFood Oy jättää konkurssihakemuksen lokakuun lopussa. Liiketoiminta ei laajasta sijoittajajoukosta huolimatta kannata.
King’s Crown ja Ketoinen työllistivät loppuhetkinään yhteensä kuusitoista, KomeroFood kymmenen henkilöä.
Raskaat pilvet ovat marraskuun aamupäivänä matalalla, ja valo pilvien seassa on kovin ohuita säikeitä, kun Niina-Marika Lahnavik-Hoffren ja Pekka Nuutinen tapaavat toisensa tyhjässä King’s Crown -ravintolassa.
On aika pohtia yrittäjyyttä, sen päättymistä sekä kokemuksen tuomaa oppia.
Mutta sitäkin, mistä kumpuaa kaksikon rohkeus puhua ja tiedottaa rohkean rehellisesti yritystoiminnan loppumisesta, siihen johtaneista taustoista sekä omista tuntemuksista. Avoimuudellaan he murtavat häpeää, joka on totuttu liittämään epäonnistumiseen, erityisesti konkurssiin.
”Oloni helpottui, kun sain kerrottua tilanteen asiakkaille ja medialle.”
”Oloni helpottui heti, kun sain kerrottua tilanteen asiakkaille ja medialle. Taakka ja paine eivät kadonneet, mutta niiden koko pieneni”, Lahnavik-Hoffren, 37, sanoo.
Hän pystyi syvimmän pettymyksen hetkellä ohjaamaan ajatuksiaan siihen hyvään, mitä yrittäjyyteen sisältyi.
”Tarjosimme kolmentoista vuoden ajan palkan 20 henkilölle, aloitimme tutkimushankkeita, toimme Kuopiota myönteisesti esille ja uskoakseni tarjosimme nuorille hyvää esimerkkiä yrittäjyydestä.”
Nuutinen, 39, näkee, että suhtautuminen konkurssiin on muuttunut.
”Sukupolveni pystyy hyväksymään sen ilman syvää syyllisyyttä. Myös yleinen asenne konkurssin tehneitä kohtaan on ymmärtäväistä.”
Nuutisen kohdalla selviytymistä helpottaa, ettei KomeroFoodin tarina päättynyt nopeana yllätyksenä.
”Konkurssi oli aiemmin ainakin viisi kertaa todella lähellä. Ajat sitten jouduin jo valmistautumaan siihen mahdollisuuteen.”
Pekka Nuutinen kokee, että yrittäjänä on elintärkeää kertoa avoimesti niin sijoittajille kuin työntekijöille yrityksen todellinen tilanne, mutta myös omat tuntemuksensa.
”Alusta alkaen päätin, että KomeroFoodissa pitää olla mahdollisimman avoin ilmapiiri.”
Nuutisen mukaan harva yrittäjä myöskään selviää ilman, että peilaa näkemyksiään toisen kanssa.
”Minulle tärkeä sparraaja oli Jarno Räsänen, joka tuli yritykseemme Venäjän hyökkäyssodan alkaessa. Jaoin Jarnon kanssa kaikki ajatukseni.”
”Kotiin ei voi kaikkia huolia viedä.”
”Toki kotonakin työasioista voi puhua, mutta ei sinne voi kaikkia huolia viedä.”
Nuutinen yllättää kertomalla, että konkurssikokemus lisäsi hänen uskoaan ihmisiin ja ihmisyyteen.
”Avoin tiedottaminen johti siihen, että moni otti yhteyttä ja kantoi huolta jaksamisestani.”
Esimerkiksi kuopiolainen maajoukkuehiihtäjä Perttu Hyvärinen soitti Nuutiselle ja kysyi, kuinka tällä oikeasti menee.
”Suurin osa ihmisistä on hyviä ja välittäviä, ja tämä huomio on elämän tärkeimpiä asioita.”
Konkurssista jäi molemmille monen näköisiä jälkiä, Niina-Marika Lahnavik-Hoffrenille myös maksettavaa noin 150 000 euroa. Pekka Nuutinen sijoitti yritykseensä vuosien varrella noin 50 000 euroa, mutta lainaa ei jäänyt.
”Se on vain rahaa. Uskon, että jossakin ajassa pystyn sen maksamaan. Raskainta on ajatella osakkaiden tilannetta, vaikka toki he tiesivät sijoittavansa riskiyritykseen”, Lahnavik-Hoffren toteaa ja kertoo kokeneensa jo ennen konkurssia kovia Ketoisen luotsina.
”Siinä meni miljoona, kun jouduimme purkamaan sopimuksemme Lantmännen Unibakenin kanssa. Putosimme niin korkealta, että yhtiökokouksessa minulta pääsi itku.”
”Sijoittajilta ei tullut yhtään kielteistä kommenttia.”
Nuutinen huomauttaa, että hän ja Lahnavik-Hoffren laittoivat yrityksiinsä rahan lisäksi kasvonsa, maineensa sekä valtavasti aikaa.
”Sijoittaja laittaa vain rahaa, se on tietyllä tavalla helpoin tapa päästä mukaan bisnekseen.”
Toki Nuutinen tunnustaa pelänneensä sijoittajien reaktiota konkurssiin. Viiden vuoden takaisessa osakeannissa yhtiöön sijoitti lähes 300 yksityishenkilöä.
”Iso osa oli mukana pienellä summalla, mutta osa menetti kymmeniätuhansia euroja. Heiltäkään ei tullut yhtään kielteistä kommenttia. Päinvastoin moni sanoi, että jos tilalle syntyy uusia juttuja, ota yhteyttä.”
Mieliteossa on päädytty näkemykseen, että yksi syy pohjoissavolaisten korkeaan mielenterveyden sairastavuuteen on maakunnassa vallitseva puhumattomuuden kulttuuri.
Niina-Marika Lahnavik-Hoffren nyökkää näkemykselle.
”Tunnistan suvustani vahvaa puhumattomuutta, jonka juuret ulottuvat sota-aikaan. Sukuni haarat tulevat Karjalasta, Pohjanmaalta ja Ruotsista. Äitini puolelta ukki ja hänen veljensä pakenivat sotaa, ja juuri näistä kokemuksista on vaiettu”, hän kertoo.
”Suvussamme on ollut sekä punaisia että valkoisia, ja tämä on synnyttänyt jännitteitä. Asioita lakaistiin maton alle, ja vain näteistä asioista totuttiin puhumaan. Omat vanhempani ja me lapset olemme puhuneet ääneen myös näistä vaietuista aiheista.”
Tänä syksynä tyttärensä kuusivuotissyntymäpäivillä Lahnavik-Hoffren järjesti serkkunsa kanssa juhlavieraille yllätyksen:
”Totesimme, että suvussamme vaietuista asioista pitää kaikkien opetella puhumaan. Että me nuoret haluamme katkaista hiljaisuuden ketjun kokonaan ja olla avoin sukupolvi.”
Niina-Marika Lahnavik-Hoffren kokee saaneensa vanhempiensa suvuista kaksi erilaista, sanatonta viestiä.
”Äidinäitini uskalsi tehdä rohkeita asioita, ja äitini opiskeli hammaslääkäriksi. Perin ajatusmallin, että on itsestään selvää valita ensin lukio ja jatkaa sitten yliopistoon. Kävin itse kuitenkin liiketalouden linjan ammattikorkeakoulussa.”
”Isäni opiskeli Tekun puupuolella, ja monen mutkan kautta hänestä tuli menestynyt yrittäjä. Hänen puoleltaan minuun juurtui ymmärrys, että lasten kouluttaminen oli vaatinut vanhemmiltani suuren puserruksen. Ja että ahkeruus on hyve.”
Isä johti King’s Crownin alakerrassa perustamaansa Viiking Musiikki -liikettä. Lahnavik-Hoffren paljastaa kantaneensa yrittäjän alkutaipaleellaan menestymisen painetta.
Tiesin, että jos romahdan, minua ei jätetä yksin.”
”Halusin pyrkiä samaan kuin isäni. Olla arvostettu yrittäjä, josta puhutaan hyvää vielä, kun tämä on jo jäänyt eläkkeelle.”
Menestymisen paineet helpottivat odottamattomalla tavalla vasta kuusi vuotta sitten, kun Lahnavik-Hoffren tuli äidiksi. Synnytyksen jälkeiseen leikkaukseen liittyneet ongelmat saivat aikaan tapahtumien ketjun, jonka seurauksena Lahnavik-Hoffren menetti yhteensä koko pitkittyneen koettelemuksen aikana seitsemän litraa verta.
”Olin menehtyä. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen oli ravistava kokemus. Muutuin ihmisenä, ja näin elämän uudella tavalla. Myös häpeäni mahdollisesta epäonnistumisesta yrittäjänä vähitellen katosi.”
Lahnavik-Hoffren uskoo, että häpeästä vapautuminen oli lopulta syy sille, että hän uskalsi perustaa Ketoinen Oy:n. Kaiken kaikkiaan hän arvelee, ettei olisi ilman vanhempiensa tukea pystynyt toteuttamaan kaikkea yrittäjänä tekemäänsä työtä.
”Olen heille hyvin kiitollinen. He loivat kivijalan, josta minun oli helppoa ponnistaa eteenpäin. Heidän kauttaan sain laajan verkoston, kannustusta ja tukea. Tiesin, että jos romahdan, minua ei jätetä yksin.”
Pekka Nuutinen ei tunnista lähipiiristään puhumattomuutta. Hänen isänsä suku on Karjalan Salmista, äidin Pohjois-Savosta.
”Isän suvulla oli Karjalassa paljon omaisuutta. Tuntuu hurjalta, että he menettivät kaiken, kahteen kertaan. En silti tunnista, että siitä olisi jäänyt katkeruutta. Sodasta ei perheessämme ole puhuttu.”
Nuutinen varttui siilinjärveläisen lääkäriperheen kuopuksena ja sanoo saaneensa hyvän kotikasvatuksen.
”Olin ujo lapsi, ja tunnistan ujouden yhä itsessäni. Onkin ristiriitaista, että ujoudestani huolimatta olin Menestysreseptissä kymmenen jaksoa telkkarissa ja nautin esiintymisestä.”
Nuutinen arvelee ujoutensa karisseen salibandyharrastuksensa myötä.
”Ujoudestani huolimatta nautin esiintymisestä telkkarissa.”
”Siinä kävi tuuri, sillä isoveli valmensi. Ilman häntä en olisi uskaltautunut menemään mukaan.”
Lukioiässä vaihto-opiskelu Iowassa lisäsi rohkeutta. Lukion jälkeen Nuutinen opiskeli Tampereella diplomi-insinööriksi ja työskenteli pari vuotta Etelä-Suomessa.
”Sitten kaverit, vanhemmat ja perhe houkuttivat takaisin kotiseudulle.”
Myös Niina-Marika Lahnavik-Hoffrenin nuoruuteen kuului urheilu. Rytmisen joukkuevoimistelun harrastamisen jälkeen hän valmensi lajissa ja toimi kuusi vuotta KalPassakin fysiikkavalmentajana.
”Ensimmäisen voimistelujoukkueeni yhdestä tytöstä tuli yksi Ketoisen isoimpia sijoittajia”, hän kertoo.
Repusta tulee painava ja arvokas, jos sinne kerää opin, jonka Niina-Marika Lahnavik-Hoffren ja Pekka Nuutinen ovat saaneet yrittäjinä.
”Opin jäsentelemään asioita ja koko elämää. Osaan sanoa asioille myös ei. Ja osaan viisaudella valita tien, minne jatkossa lähden”, Lahnavik-Hoffren sanoo.
”Ravintolan pyörittäminen oli pitkään perustason toimintaa, mutta Ketoisen taival kolme vuotta yhtä myllyä, jonka pyöriminen vain kiihtyi. Pääomasijoitusten maailma on kylmiä lukuja. Siellä pärjäävät ihmiset, joille riittää numeroiden tuijottaminen.”
Lahnavik-Hoffren kuvaakin sijoitusmaailmaa raadolliseksi.
”Siellä joutuu myymään sieluaan sijoittajille. Rahoituksen saamiseksi itsestään on annettava ihan kaikki.”
Vasta viime päivinä kaksikon reppuun on sujahtanut ymmärrys siitä, kuinka lujille molemmat yrityksissään lopulta joutuivat.
”Ennen konkurssia en oivaltanut, kuinka kovassa paineessa olen työskennellyt koronapandemian puhkeamisesta lähtien”, Niina-Marika Lahnavik-Hoffren toteaa.
”Sen jälkeen tapahtui isoja asioita, kuten kahden miljoonan rahoituksen hankkiminen Ketoiselle. Ympärilläni oli konsultteja, tukiverkosto ja hallitus, mutta isot päätökset tein yksin. Varsinkin viimeisin vuosi on ollut järjettömän kovaa stressiä.”
”Sitäkin se vaati, että makasin lattialla ja itkin.”
”Kaksi yritystäni kaatui viikossa, ja kun konkurssipäätökset lopulta tehtiin, elämältä tuntui putoavan pohja. Kaikki meni, mitä olin rakentanut työurallani. Pelkäsin, menevätkö myös koti ja puolisonkin firma.”
Lahnavik-Hoffren tsemppasi itseään ajattelemalla, että tunteet menevät pois, kun ne uskaltaa käydä läpi.
”Sitäkin se vaati, että makasin lattialla ja itkin.”
Myös Pekka Nuutinen huomauttaa, ettei yrittäjän paineensietokyky synny yhdessä yössä.
”Toisaalta yrittämisessä koukuttaa juuri vahvojen tunteiden vyöry. Tarvitsen impulsseja, tunteita ja kokemuksia. Tylsyyteen sen sijaan voisin menehtyä.”
Lahnavik-Hoffren tunnistaa itsestään saman:
”Olemme Pekan kanssa saaneet työn kautta dopamiiniryöpyt ja mielihyvän, joita jokainen tarvitsee.”
Nyt yrittäjän stressi on vaihtunut kiireettömään arkeen ja tyhjään kalenteriin.
”Pystyin varautumaan ajoissa konkurssiin, mutta töiden jälkeiseen aikaan en osannut valmistautua. Olen aina vihannut rutiineja. Mutta nyt kun rutiineja ei ole, päivät voivat mennä ihmeen sekaisin. Rutiineissa onkin valtava voima. Ilman niitä ei synny tulosta”, Pekka Nuutinen pohtii.
”Myös mielenterveyteen vaikuttavia tuntemuksia voi tulla viiveellä. En ihmettele, jos tulee.”
Nuutinen lataa akkujaan saunassa.
”Mielenterveyteen voi tulla vaikutuksia viiveellä. En ihmettele, jos tulee.”
”Se on minulle mindfulnesia. Samoin se, että pidän kiinni säännöllisestä lounaasta.”
Mökkiprojekti, liikkuminen luonnossa ja urheileminenkin tuovat tärkeää sisältöä päiviin.
Yrittäjyyden kiivaimpina aikoina Nuutinen huomasi löytävänsä uusia ratkaisuja myös lukemalla.
”Anssi Tuulenmäen Lupa toimia eri tavalla on mahtava kirja. Se opetti ajattelemaan vapaammin. Emma Seppälän Elä onnellisemmin antoi oivalluksen, että stressin keskellä niinkin yksinkertainen asia kuin oikeanlainen hengittäminen auttaa.”
Ja kun voimia todella tarvitaan, Nuutinen löytää avun läheltä:
”Perhe on mielenterveyden kannalta ratkaisevimpia asioita. Ihmettelen aina, kun julkisuudessa nostetaan esiin lapsiperheen raskas arki. Meillä on kaksi tyttöä, joilta saan ratkaisevasti virtaa jaksamiseeni.”
Niina-Marika Lahnavik-Hoffrenille syksy on tarjonnut mahdollisuuden elvyttää uudelleen urheiluharrastusta.
”Koko yrittäjyysaika oli taukoa liikkumisesta. Nyt aloitin uutena harrastuksena kungfun.”
Jos Pekka Nuutinen ja Niina-Marika Lahnavik-Hoffren voisivat yhdellä mahtiteolla loihtia pohjoissavolaiset terveemmiksi, Nuutinen lisäisi yhteisöllisyyttä.
”Tutkimusten mukaan pisimpään ja terveimpinä elävillä ihmisillä ovat uni, ravinto, liikunta ja tärkeimpänä asiana yhteisöllisyys kohdillaan.”
Lahnavik-Hoffren lisäisi hyvinvointia poistamalla kiireen.
”Kokemuksesta tiedän, että kovavauhtisessa myllyssä perusasiat ja niiden arvostaminen unohtuvat. Samalla sokeutuu sille, mikä on hyvää. Meidän pitää saada asioille enemmän aikaa. Elämä menee vauhdilla eteenpäin. Ehdimmekö me nauttia siitä?”
Lääkäreiden lapsena ja psykologin puolisona Nuutinen rohkenee arvella, josko ihmisiltä on unohtunut, että ahdistus on normaali, elämään kuuluva tunne.
”Vaikuttaa, että nykyään pienenkin ahdistuksen hetkellä varsinkin nuorempien pitää saada hoitoa. Ahdistus on tunne, joka meidän jokaisen olisi hyvä opetella kohtaamaan.”
Kun Niina-Marika Lahnavik-Hoffren ja Pekka Nuutinen saavat lopuksi mahdollisuuden sanoa toisilleen jotain tärkeää, löytyy kaksikosta taas uusi yhdistävä tekijä. Tietämättään he ovat olleet toistensa sparraajia.
”Olet ollut minulle rohkaiseva esimerkki puhuessasi yrittäjyydestä avoimesti ja kaunistelematta. Ihailen myös sometoimintaasi, jota itse en osaa. Olen innostuneena seurannut, miten hienosti vedät eri juttuja. Välillämme on selvästi hengenheimolaisuutta”, Nuutinen sanoo Lahnavik-Hofrenille.
”Välillämme on selvästi hengenheimolaisuutta.”
”Olet ollut iso esikuvani. Rohkeuteni tehdä päätöksiä erityisesti Ketoisessa on osin juuri sinun esimerkkisi ansiota. Me yrittäjät olemme ihan omaa rotua. Kuopiossa kaikki tukevat toisiaan, ja sinä olet hienosti jatkanut tätä perinnettä”, Lahnavik-Hofren kiittää kollegaansa.
Yrittäjien jutellessa ulkona on jo aavistus hämärästä. Niukat säteet ovat kadonneet taivaalta.
Valoa silti on, ajatuksissa:
”Ketoisessa iso läpimurto jäi tosi lähelle. Se tarina jatkuu vielä, jollakin tavalla”, Lahnavik-Hoffren sanoo.
”Uskon ateriakippoon yhä tuotteena. Jossakin toisessa muodossa se voi toimia, muutaman vuoden päästä”, Nuutinen visioi.