Jaa artikkeli
Teksti: Katja Hedberg
Geeniperimä ei kelpaa syyksi sille, että Pohjois-Savossa on mielenterveyden sairauksia enemmän kuin muualla maassa, sanoo erikoislääkäri ja THL:n tutkimusprofessori Markus Perola.
”Genetiikka yksin ei selitä eroa, jos selittää lainkaan”, hän sanoo.
Genetiikan tuntija itse ei todellakaan muuttaisi savolaisten geenejä:
”He ovat hurmaavia ihmisiä”, Perola tietää – kokemuksesta.
Pohjoissavolaisten tervehtymiseen hänellä on kolme ohjetta, joita jokainen meistä voi noudattaa.
On hänellä myös kiinnostava epäilys siitä, mitä hyvinvointia lisäävää asiaa pohjoissavolaiset turhaan arkailevat tehdä.
Pohjois-Savon kuntia kiertäessä kuulee usein samat väittämät:
”Geeneissä se kulkee.”
”Täällä on maailman sivu menty serkkujen kanssa naimisiin.”
Tutut selitykset pohjoissavolaisten maan korkeimmille mielenterveysindekseille eivät vakuuta Markus Perolaa, THL:n tutkimusprofessoria ja terveydenhuollon erikoislääkäriä.
Perola johtaa Helsingin yliopistossa kvantitatiivisen genetiikan tutkimusryhmää, joka tutkii kansantautien geeniperimää ja kansantautien syntymiseen vaikuttavia tekijöitä. Hän on johtanut myös kansainvälisten organisaatioiden konsortioita, jotka ovat löytäneet tuhansia kansantauteihin ja niiden riskitekijöihin vaikuttavia geeniyhdistelmiä.
”Kaksi kovin erilaista kansaa meillä Suomessa elää. Toinen lännessä, toinen idässä.”
Hän on siis oikea henkilö määrittämään, minkä verran voimme sysätä pohjoissavolaisten mielen pahoinvointia geenien syyksi.
”Suoraa vastausta kysymykseen ei ole. Juuri tätä asiaa itse tutkin”, Perola aloittaa varovasti.
”Eri puolilla Suomea asuvien kesken ei ole samalla tavalla eroavaisuuksia kuin on vaikkapa suomalaisilla ja italialaisilla. Mutta kaksi kovin erilaista kansaa meillä Suomessa silti elää. Toinen lännessä, toinen idässä.”
Eroavaisuuteen löytyy Perolan mukaan jo väestöhistoriallisia syitä.
”On vissi asia, että itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välillä on geneettistä eroa. Mutta niin samanlaisia me suomalaiset keskenämme silti olemme, ettei pohjoissavolaisten sairastavuuden tilaa genetiikka yksin selitä, jos selittää lainkaan”, hän painottaa.
Geneettisen riskin ja maantieteellisen jakauman välistä yhteyttä eri sairauksiin on tutkittu paljon. Markus Perola muistuttaa, että myös sepelvaltimotautien ja skitsofrenian esiintyvyys Suomessa on suurinta idässä.
”Sairauksien geeniperimä on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus. Meillä on tuhansia geenejä ja lukuisia niiden variantteja. Siksi perimän alueellisiin vaikutuksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia.”
Perola huomauttaa, että genetiikka heijastaa alueellisesti muutakin kuin tauteihin liittyvää eroavaisuutta.
”Aikuisten pituudessakin on eroa itä- ja länsisuomalaisten kesken.”
Geneettinen riski voi joissakin sairauksissa todentua, kun periytymistä tarkastellaan yksittäisten perheiden sisällä.
”Sisäsiittoisuus on Itä-Suomessa hiukan muuta maata suurempaa, mutta senkään korostaminen sairastavuudessa ei ole tieteellisesti perusteltua.”
Geenien sijaan Markus Perolan mielestä on viisaampaa etsiä syitä pohjoissavolaisten mielenterveyden ongelmiin heidän sosioekonomisesta asemastaan ja statuksestaan.
”Niiden vaikutus on merkittävä”, hän näkee.
Sosioekonomiseen asemaan lasketaan mukaan ihmisen koulutus ja ammatti, asema työelämässä, toimiala sekä hänen pääasiallinen toimintansa yhteiskunnassa.
”Sairastavuus on aina paitsi lääketieteellinen, myös sosiologinen asia.”
”Sairastavuus on aina paitsi lääketieteellinen, myös sosiologinen asia”, Perola sanoo.
Myös kaupungistuminen on vaikuttanut myönteisesti ihmisten hyvinvointiin.
”Tämä on globaali ilmiö. Kaupungissa yhteys muihin ihmisiin lisääntyy, koulutustaso nousee, ja sen myötä elintaso.”
Vastaavasti tyhjenevissä kunnissa kehitys jättää päinvastaisia jälkiä.
”Usein terveyspalvelut ja ennaltaehkäisevien toimintojen tarjonta on siellä vähäisempää kuin kaupungeissa. Mitä alhaisempi koulutus ja tulotaso ja mitä harvempi asutus, sitä huonommin ihminen pärjää.”
”Jos elämä vielä lähtee pienestä pitäen väärille urille, on tilannetta myöhemmin vaikeaa korjata.”
Markus Perola mainitsee, että mielenterveyden ongelmat yhdistyvät varattomuuteen:
”Kansamme köyhimmät ihmiset eivät jaksa nousta mielenterveysongelmiensa alhosta hakemaan etuja, jotka heille kuuluvat. Raha ei myöskään riitä terveelliseen ruokaan.”
Perolalla on useita esimerkkejä sosioekonomisen aseman vaikutuksesta terveyteen ja terveydestä huolehtimiseen.
”Rekisteritutkimuksemme paljasti, että ennuste koronarokotteesta kieltäytymiseen korostui henkilöillä, joilla ei ollut lainkaan tuloja edellisvuonna tai joilla oli mielenterveyden häiriöitä.”
”Kun tutkimme, mitkä seikat ennakoivat alle yksivuotiaiden altistumista rs-virukselle, vaikuttavina tekijöinä nousivat esille sosioekonomiset syyt ja lapsen äidin mielenterveysongelmat.”
Markus Perolan mukaan on syytä muistaa, että mielen hyvinvoinnilla on keskeinen merkitys kokonaisterveydelle.
”Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö mielenterveys vaikuttaisi muihin kansantauteihimme.”
”Emme ole ihmisinä vain kolesterolia ja vyötärön ympärysmittaa. Olemme kokonaisuus, mielemme ja elintapojemme summa”, hän sanoo ja pääsee puhumaan yhdestä lempiaiheestaan, elintapojen vaikutuksista terveyteen ja erityisesti mielen hyvinvointiin.
Mielenterveydellä ja stressillä on Perolan mukaan selkeä yhteys muun muassa uniongelmiin ja lihomiseen.
”Emme ole ihmisinä vain kolesterolia ja vyötärön ympärysmittaa.”
”Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksa lähteä lenkille. Tämä lisää altistusta sille, ettei jaksa huolehtia muustakaan elämästä. Riskitekijät aineenvaihduntaan liittyviin sairauksiin kasvavat.”
Elintavat ovat osa sosioekonomista kokonaisuutta. Perola muistuttaakin tutkimuksista, joiden mukaan yksinäisyys ennustaa erityisesti miehille huonoa tulevaisuutta sairastavuuden ja jopa kuolleisuuden osalta.
”Kuihtuvat kylät ja yksinäiset miehet eivät ole terveysindeksin kannalta hyvä yhdistelmä”, hän sanoo ja nostaa vertailukohteeksi mielenterveysindeksien terveimmät alueet, ruotsinkieliset kunnat.
”Koulutus, tienaaminen, ja vahvat sosiaaliset verkostot kanssaihmisten kanssa näkyvät ruotsinkielisissä suomalaisissa. He ovat parhaiten menestyvää sakkia, vaikka asuisivat pienillä paikkakunnilla.”
Markus Perolalle Savo ja sen asukkaat ovat hyvin tuttuja – läheistä sukuakin: hänen isänsä on lähtöisin Kuopiosta ja äidin isä Mikkelistä. Vaimonkin perhe on Kuopion liitoskunnasta, Karttulasta.
”En todella lähtisi muuttamaan savolaisia geenejä. He ovat hurmaavia ihmisiä.”
Perola yllättää suosittamalla pohjoissavolaisille asiaa, josta Mieliteko toteutti viestintäkampanjan kaksi vuotta sitten:
”Puoliksi savolaisena ja ylipäätään miehenä olen pohtinut, lieneekö Pohjois-Savossa ihmisten välinen läheisyys ja halaaminen vähäisempää kuin muualla.”
”Onneksi tabuja rikotaan. Uskallamme jo puhua läheisyyden merkityksestä.”
”Näistä asioista ei ole tapana puhua paljon, vaikka terveyteen vaikuttavat yhtä lailla niin ihmissuhteet kuin tulotaso. Onneksi tabuja rikotaan. Uskallamme jo puhua läheisyyden vahvistavasta merkityksestä.”
Mitä Perola itse lääkärinä ja tutkijana tekisi, jotta Pohjois-Savon tulevaisuus olisi terveempi ja elinvoimaisempi?
”Tähän minulla on yksinkertainen vastaus. Tupakka pois välittömästi. Lisää liikuntaa. Kolmanneksi haluaisin löytää keinon, jolla voisimme lisätä yhteisöllisyyttä ja ihmisten välittämistä toisistaan.”
Palataan vielä kiehtovaan genetiikkaan.
Genomitutkimuksen avulla saadaan täsmällistä tietoa monista sairauksista, kuten diabeteksesta sekä sydän- ja verisuonitaudeista. Milloin geenitieto auttaa mielenterveyden hoitamisessa?
”Auttaa jo”, Markus Perola vastaa ja kertoo Husissa kehitetystä geenitestistä, jolla pystytään selvittämään eri lääkkeiden vaikutuksia potilaalle. Testeistä suuri osa on tehty syöpäpotilaille, mutta niiden avulla selvitetään myös, millaisia geenimuutoksia masennuslääkkeet voivat aiheuttaa mielenterveyspotilaan aineenvaihdunnassa.
Pitkälle kehitettyihin geenitesteihin sisältyy isoja eettisiä ongelmia.
Perolan mukaan lähitulevaisuudessa käytössä voi olla geenitestejä, joiden avulla voidaan ennakoida geneettistä riskiä mielenterveyden sairauksiin.
”Toki tällaisten testien käyttöönotto vaatii eettistä ja terveystaloudellista keskustelua.”
Pitkälle kehitettyihin geenitesteihin sisältyy myös isoja ongelmia:
”Testit kertovat myös sukulaisten perimästä. Mitä tehdä, kun paljastuu yllätyslöydös ja geneettinen riski tautiin, johon ei ole hoitoa? Haluaako potilas todella tietää tilanteensa? Entä lähisukulaiset, joilla on tietty todennäköisyys kantaa samaa geneettistä riskiä. Pitääkö ja voiko heille kertoa? Eettisesti tilanne on hyvin vaikea.”
Puhe mielenterveyden geenin löytämisestä sytyttää uteliaisuuden liekin Markus Perolassa.
”Aihe innostaa. Vaikeus on siinä, ettei tavanomainen perimätutkimus toimi yleisimpien mielenterveydellisten häiriöiden kohdalla. Ennustettavuutta ei juuri ole. Psykoositkin tulevat yleensä yllättäen”, Perola sanoo ja kertoo eläinkokeista, joissa jo hyvin nuoria rottia lääkittiin mahdollista tulevaa verenpainetautia vastaan.
”Voisiko mielenterveyden ongelmiakin ehkäistä ennakkoon terapialla ja oikeanlaisella lääkityksellä. Tällaista tutkimusta pitäisi kyllä tehdä”, Perola innostuu.
Geeni, joka mahdollistaisi hyvän mielenterveyden koko elämän ajaksi, on mahdoton unelma kaikille, myös pohjoissavolaisille.
”Tämä on kovin holhoava kommentti, mutta kuten monia tauteja, myös mielenterveyden haasteita voi osin ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla ja ruokavaliolla”, Perola jälleen muistuttaa.