Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
”Rehellistä keskustelua syntyy vain, jos itse avautuu ensin ja heittäytyy haavoittuvaksi”, sanoo Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Eskelinen. Hän otti uteliaana vastaan Kuopion apulaiskaupunginjohtajan Pekka Vähäkankaan haasteen lähteä murtamaan puhumattomuuden kulttuuria.
Eskelisen mukaan vaikeneminen ja Kuopion synkät mielenterveysindeksit selittyvät osin aiempien sukupolvien kokemuksilla.
”Mielenterveydestä puhuminen on koettu leimaavaksi, eikä tunteitakaan ole ollut sallittua näyttää. Nyt osaamme olla näissäkin asioissa paljon avoimempia.”
Eskelinen siirtää #Mielitekohaasteen Vieremälle Juha Vidgrénille, joka vastaa Ponsse Oyj:n yhteiskuntasuhteista ja henkilöstöstä.
Pysyäkseen tietoisena kuntalaisten arjesta Aleksi Eskelinen kuuntelee niin mielenterveysalalla työskenteleviä ystäviään kuin järjestöjen ja yhdistysten työntekijöitä. ”Nämä kontaktit ovat tärkeitä, mutta päätösten pohjaksi tarvitsemme myös dataa ja kovan tason tilastotietoa.”
Kesken haastattelun Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Eskelinen haluaa kertoa mummostaan.
”Hän täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Hänestä räiskyy ja paistaa elämäniloa, puheliaisuutta ja lämminhenkisyyttä. Ulospäin suuntautuneena hän on aina valmis kohtaamaan luontevasti muita ihmisiä”, Eskelinen kuvaa lämmöllä mummoaan, Karjalan evakkoa.
”Jonkinlainen ero heimojemme identiteetissä täytyy olla.”
Paljasjalkaisena kuopiolaisena Eskelinen päätyy vertailemaan pohjoissavolaisten ja karjalaisten välisiä luonne-eroja pohtiessaan Kuopion ja Pohjois-Savon korkeita mielenterveysindeksejä.
Kuopiolaisilla on THL:n tilastoinnin mukaan selkeästi enemmän mielenterveyteen liittyviä ongelmia kuin muilla yli 50 000 asukkaan kaupungeissa.
”Kuopiolaisten pahoinvointi harmittaa, totta kai.”
”Luvut eivät yllätä minua. Mutta se yllätti, että ero Kuopion ja muiden isojen kaupunkien välillä on niin iso.”
Hän arvelee apulaiskaupunginjohtajan Pekka Vähäkankaan osuneen oikeaan arveluissaan, että pohjoissavolaiseen mentaliteettiin on jäänyt jälkiä aina 1500-luvun eristyneestä asuinkulttuurista.
”Kuopiolaisten pahoinvointi harmittaa, totta kai. Eikä yhtään lohduta, etteivät mielenterveyden ongelmat ole vain meidän haasteemme. Kyse on koko länsimaailmaa koskettavasta asiasta.”
Geenit tai muut fysiologiset syyt eivät selitä, miksi kuopiolaiset ja pohjoissavolaiset voivat muita suomalaisia huonommin. Mieliteko-ohjelmassa on päädytty kulttuurisiin syihin: Pohjois-Savossa vallitsee puhumattomuuden kulttuuri.
Aleksi Eskelinen nyökkää päätelmälle.
”Osittain tämä on sukupolvikysymys. Vanhempiemme ja heidän vanhempiensa sukupolville mielenterveydestä puhuminen on ollut leimaavaa. Aiheeseen on liitetty syvää häpeää. Ylipäätään omien tunteiden ilmaiseminen ei ole ollut sallittua tai tavanomaista. Nyt sopii jo koskettaa ja halata ja sanoa, että olet minulle rakas.”
”Nyt sopii jo halata ja sanoa, että olet minulle rakas.”
”Omien ikätovereitteni joukossa ei juurikaan ole enää tabuja. Omasta jaksamisesta ja mieleen liittyvistä ongelmistakin uskalletaan puhua. Ajatellaan, että niistä pitääkin puhua”, Eskelinen, 35, toteaa.
Hän arvelee kuitenkin, ettei mielenterveyden ongelmiin liittyviä signaaleja tunnisteta ajoissa.
”Puhumme ongelmista aivan liian myöhään, kun ne jo ovat kasvaneet liian isoiksi.”
”Hyvinvointialueen tärkeimpiä tehtäviä on laittaa mielenterveyspalvelut kuntoon.”
Noin lukee Aleksi Eskelisen verkkosivuilla. Hän on nostanut mielenterveyden merkityksen esille kaikissa haastatteluissaan aloitettuaan Kuopion kaupunginhallituksen päätoimisena puheenjohtajana.
”Tässä asemassa voin nostaa tiettyjä asioita valokeilaan.”
”Tässä asemassa voin nostaa tiettyjä asioita valokeilaan. Näin syntyy viesti viranhaltijoille, kuntalaisille ja poliittisille kollegoille asioiden tärkeysjärjestyksestä. Minulle ykkösasiaa on mielenterveyden hoitaminen.”
Eskelinen näkee, että kuopiolaisten mielenterveysindeksien taustalla on moniulotteinen vyyhti perinteitä, matalaa koulutusta ja työttömyyttä – asioita, joita hänen mielestään on mahdollista muuttaa.
”Vaikutamme mielenterveyteen, kun teemme päätöksiä neuvolatoiminnassa, varhaiskasvatuksessa tai perhe-, liikunta- ja kulttuuripalveluissa”, hän listaa ja nostaa esille myös kaavoituksen.
”Kaupunkisuunnittelu vaikuttaa valtavasti hyvinvointiimme. Kun ympäristöämme suunnitellaan, muistetaanko huomioida vaikkapa ahtaus ja väljyys, valon ja vehreyden määrä. Piirtäjillä on iso vastuu.”
”Kuopiolaisten mielenterveysindeksien taustalla on vyyhti perinteitä, matalaa koulutusta ja työttömyyttä – asioita, joita on mahdollista muuttaa.”
Kymmenen vuoden kokemus Kuopion kaupunginvaltuutettuna on toki piirtänyt Aleksi Eskeliselle realistisen kuvan vaikuttamisen mahdollisuuksista.
”Muutokset vaativat laaja-alaista yhteistyötä. Kukaan ei tee päätöksiä yksin, oli missä roolissa tahansa.”
Kuopion organisaation hyvinvointipuoli saa tunnustusta:
”Kukaan ei tee päätöksiä yksin, oli missä roolissa tahansa.”
”Meillä on siellä paljon ihmisiä, joilla on huipputason tietoa, ymmärrystä ja osaamista.”
Eskelinen sitoutuu omalta osaltaan rikkomaan puhumattomuuden kulttuuria kysymällä aiempaa useammin läheisiltä ja muilta kuulumisia.
”Yritän myös aidosti kuulla vastaukset. Toki rehellistä keskustelua syntyy vain, jos itse avautuu ensin ja heittäytyy haavoittuvaksi. Sen jälkeen voi toivoa, että toinenkin kertoo, miten hänellä oikeasti menee ja onko elämässä haasteita.”
Mielitekohaasteen Aleksi Eskeliselle ojentanut Pekka Vähäkangas halusi tietää, kuulevatko päättäjät vain kovaäänisiä, vai saavatko myös hiljaiset kuntalaiset äänensä kuuluviin.
”Palaute tulee useimmiten heiltä, jotka uskaltavat ottaa kantaa. Jos elämässä on raskaita haasteita, voimavaroja ei ehkä riitä ottamaan yhteyttä päättäjiin”, Eskelinen pohtii.
”On itse lähdettävä kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja ryhmiä.”
”On itse lähdettävä kohtaamaan ja kuulemaan mahdollisimman erilaisia ihmisiä ja ryhmiä. Olen Pekan kanssa samaa mieltä siinä, että meidän pitää luoda henkeä ja kulttuuria, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja hyväksytty.”
Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen kertoi #Mielitekohaasteen aloittaessaan tapaavansa kuntalaisia kylän huoltoasemalla.
”Pienellä paikkakunnalla tämä on helpompaa kuin Kuopiossa. Mutta olisi kiinnostavaa järjestää avoimia tilaisuuksia, joissa voisi tutkailla, onko eri kaupunginosissa, kylissä ja pitäjissä asuvien voinnissa eroja”, Eskelinen innostuu suunnittelemaan.
Vapaa-ajallaan Aleksi Eskelisen on voinut helposti bongata pesäpallokentällä. Kuusi vuotta Puijon Pesiksen puheenjohtajana on avannut näkymiä siihen perheiden todellisuuteen, jossa lapsia suojellaan liikaakin vastoinkäymisiltä.
”Elämään kuluu pettymyksiä. Niitä pitää oppia kohtaamaan, käsittelemään ja kestämään. Liiallisessa pumpulissa lasta ei pitäisi kasvattaa”, hän sanoo.
”Liiallisessa pumpulissa lasta ei pitäisi kasvattaa.”
Eskelinen on harmikseen nähnyt, kuinka usein vain voitto ja menestys kelpaavat – vanhemmille, valmentajille ja lapsille. Hutilyönti, räpylästä karannut pallo ja vierasjoukkueelle mennyt voitto saavat toisinaan aikaan suhteettoman ison pettymyksen.
”Pääroolissa pitäisi kuitenkin olla kasvu, kehitys sekä harrastamisen ja liikunnan riemu.”
Pesisjohtajana Eskelinen on pyrkinyt rikkomaan rajoja ja tuomaan ihmisiä erilaisista taustoista yhteen. ”Kansallislaji kuuluu kaikille” -hankkeessa hänen ideansa innoittamina muun muassa erityislapset ja maahanmuuttajat kokoontuivat seuran opastuksella treenaamaan pesäpalloa.
#Mielitekohaasteessa Eskelinen heittää pallon seuraavaksi Ylä-Savoon Vieremälle ja yritysmaailmaan Juha Vidgrénille, joka vastaa metsäkoneyritys Ponsse Oyj:n yhteiskuntasuhteista ja henkilöstöstä.
”Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka työ- ja yritysmaailmassa voidaan edistää mielenterveyttä ja kuinka Juha kokee pystyvänsä edistämään yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelukulttuuria Pohjois-Savossa.”