#Mielitekorahasto: Tarmonpesä sytyttää ihmiset yhteistyöhön

Teksti: Katja Hedberg 

Tiina Bies,
henkilöstöjohtaja, Finvector Oy:

”Minulta kysytään jatkuvasti, miten jaksan aina olla positiivinen ja kuinka monta tuntia vuorokaudessani oikein on. Kysymykset hymyilyttävät. Olen aktiivinen ja kunnianhimoinen – työssä ja työn ulkopuolella. Haluan tehdä kaiken hyvin ja hyvässä yhteishengessä.

Näen maailman niin, että vaikka edessä olisi kuinka hankala tilanne tahansa, aina on mahdollista löytää reitti myönteiseen näkökulmaan.

Uskon yhdessä tekemiseen. Minulla on kyky löytää ihmisistä vahvuuksia ja saada heidät syttymään sekä sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen. Näen isot kokonaisuudet, ja osaan luoda positiivista spirittiä.

Positiivisuus ja usko yhteistyöhön ovatkin supervoimani, jota saan toteuttaa työssäni Finvectorin henkilöstöjohtajana.

Finvector on bioteknologiayritys, joka valmistaa geeniterapiaan pohjautuvaa syöpälääkettä. Uusi tuotantoyksikkömme valmistui Kuopion Savilahteen viime syksynä. Meillä on lähes 500 työntekijää, ja heissä yli 50 kansallisuutta. 

Ennen Finvectoria työskentelin tuotantoteknologian alan Exel Composites Oyj:n henkilöstöjohtajana ja viihdyin työssäni.

Finvector täytti kuitenkin kolme kriteeriä, jotka asetin työlleni: se on kansainvälinen firma, joka toimii teollisuuden alalla, ja vastuullani on koko henkilöstön johtajuus strategiaa myöten.

"Opin pienestä pitäen, että muut pitää huomioida ja että täytyy pyrkiä tekemään hyvää."

Kansainvälisyys on minulle tärkeää. On kiehtovaa tehdä työtä useista eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

Työpäiväni ovat pitkiä. Aamulla lähden kuudelta ajamaan Joroisista Kuopioon, satoi tai paistoi. Kotiin palaan iltakuuden jälkeen. Aamulla psyykkaan itseni ajomatkalla työmoodiin, palatessa kotielämän vireeseen. Käytän matkat muutenkin hyväkseni. Hoidan puhelimitse ystäväsuhteita sekä harrastuksiini liittyviä asioita.

Usein teen työmatkat poikani kanssa, joka muutti Tampereelta Varkauteen ja käy myös töissä Kuopiossa.

Elämässäni on paljon rakkaita asioita. Metsä ja luonto ovat minulle tärkeitä, siksi palasin kotiseudulleni oltuani täältä pois lähes 30 vuotta. Kotipaikallani on järvi, avanto sekä sauna, joka lämpiää joka ilta. Rakennamme mieheni kanssa omakotitaloa paratiisiimme. Neljä lastani asuvat jo omillaan.

Kasvatan koiria ja käyn koiranäyttelyssä eri puolilla Eurooppaa. Kahden rakkaan koiraystäväni kanssa meillä on tiimi Crazy Shiba Ladies. Tulimme juuri toistamiseen koiranäyttelymatkalta Japanista. Toimme sieltä yhteisen uuden koiran, nyt meillä on yhteisomistuksessa viisi koiraa.

Minulla on viisi omaa koiraa ja kaksi hevosta. Rakas 21-vuotias ruunani Vottur on henkireikäni ja mielenterveysystäväni. Kun tuntuu, että maailma kaatuu ja kaikki nyppii, heitän satulan Votturin selkään ja lähdemme maastoon.

Eilen viiletimme hangessa yli kaksi tuntia. Ratsastaessa olen yksin ajatusteni kanssa, ja silloin ongelmat ratkeavat: palat loksahtavat paikoilleen, ja kaikki onkin aivan selvää.

Mielenmaisemani on kotipaikkani. Päiväni ovat hektisiä, kun vastaan useisiin kysymyksiin ja istun palavereissa. Kun palaan kotiin ja koirat ja hevoset ovat ympärilläni, rauhoitun. 

On surullista, että nykyään ihmiset pitävät itsensä aktiivisina niin paljon somen avulla. Siellä ei tarvitse kohdata omia ajatuksiaan. Moni taas haalii niin paljon harrastuksia, että mielikin pysyy kiireisenä.

Jokaiselle tekisi hyvää pysähtyä olemaan itsensä kanssa. Kun kohtaa omat ajatuksensa, voi analysoida, tuoko oma elämäntyyli rauhaa ja onnea. Olemalla läsnä juuri tässä hetkessä ja syvimpien ajatustensa kanssa, voi rakentaa omaa mielenrauhaa. 

Sukuni juuret ovat Karjalassa. Opin pienestä pitäen ajattelemaan, että muut pitää huomioida, toisia pitää auttaa ja että täytyy pyrkiä tekemään hyvää.

Tämän myötä halusin mukaan Mielitekorahaston hoitokuntaan. Innostuin kuultuani, että rahaston avulla luodaan parempaa huomista ihmisille.

Se on juuri sitä, mitä haluan elämässäni toteuttaa.”