Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Mieliteon johtaja Helena Länsimies muistuttaa, että pohjoissavolaisten mielenterveyden kohentaminen vaatii pitkäkestoista työtä.
”Olemme luoneet pohjan kovalle tavoitteellemme. Perusta on vakaa, huolella ja paneutuen tehty. Kivijalan muuraaminenkin on jo aloitettu”, hän tiivistää Mieliteon ensimmäisen kaksivuotisen kauden saavutuksen.
Länsimies uskoo nyt tietävänsä, mistä löytyvät koodi ja avain, joiden avulla pohjoissavolaisten sairastavuus voidaan kääntää laskuun.
Mielitekoa kaksi vuotta luotsannut Helena Länsimies kuvaa ohjelman alkua tiiviiksi ja vaiherikkaaksi työnteoksi.
”Päällimmäinen tunne on, että olemme onnistuneet hyvin”, hän sanoo.
Mieliteon kova tavoite on kääntää Pohjois-Savon suunta. Vielä nyt pohjoissavolaisilla on Kansallisen terveysindeksin perusteella selkeästi enemmän mielenterveyden ongelmia kuin muilla suomalaisilla.
Länsimiehen mukaan olisi vääränlaista toiveikkuutta olettaa, että pohjoissavolaisten mielen hyvinvoinnin kohentamisessa ja päihteiden käytön vähentämisessä olisi kahdessa vuodessa voinut saavuttaa tilastoissa näkyviä tuloksia.
”Menimme rohkeasti epätavallisiin paikkoihin.”
”Mieliteko on suunniteltu kymmenvuotiseksi ohjelmaksi, joka on viisasta jakaa tavoitteiltaan eri vaiheisiin. Joka vaiheella on tärkeä paikkansa. Avauskauden merkittävä asia oli työn käynnistäminen, sen näkyväksi tekeminen sekä ymmärryksen lisääminen pohjoissavolaisten sairastavuudesta”, Länsimies sanoo ja toteaa tavoitteiden toteutuneen.
”Olemme tehneet lukuisia toimenpiteitä ja kokeiluja, joista saimme arvokasta kokemusta. Tiedämme nyt, mitä toimenpiteitä kannattaa jatkaa ja kehittää jatkossa. Jokaisen toimenpiteen myötä teimme työtämme ja sen tarpeellisuutta näkyväksi.”
Länsimies pitää huimana saavutuksena sitä, että Mieliteon toteuttajat ovat työssään kohdanneet kymmeniä tuhansia ihmisiä.
”Menimme rohkeasti epätavallisiin paikkoihin ja olimme näkyvillä poikkeuksellisen paljon niin maakunnassa kuin mediassa.”
Mieliteon tavoitteelle on Helena Länsimiehen mukaan valettu nyt vahva pohja.
”Perusta on vakaa, huolella ja paneutuen tehty. Kivijalka sokkelin päällä ei vielä ole riittävän korkea, mutta senkin muuraaminen on jo aloitettu.”
”Toivottavasti tähänastinen työmme hyödyttää järjestöjä, kansalaislähtöisiä toimijoita ja muita pienempiä hankkeita, jotka myös työskentelevät pohjoissavolaisten hyvinvoinnin hyväksi.”
”On upeaa, että mukana on yliopiston eri laitoksia ja tieteenaloja.”
Länsimies nostaa onnistumisen isoksi taustatekijäksi Mieliteon toteuttajajoukon – päätoteuttajan Kuopion tiimin sekä Itä-Suomen yliopiston, Savonia-ammattikorkeakoulun ja Humanistisen ammattikorkeakoulun – työn ja osaamisen laaja-alaisuuden.
”Vahvuutemme on iso, 30:n henkilön ammattitaitoinen joukko. Tämä selittää, miksi olemme pystyneet tekemään lyhyessä ajassa niin paljon.”
”On upeaa, että mukana on esimerkiksi yliopiston eri laitoksia ja tieteenaloja. On turvallista pohtia toimenpiteiden merkitystä, kun esimerkiksi prosessiarviointia ovat tekemässä akateemiset huippuosaajat.”
Mieliteon iso haaste on ollut rahoittajan määrittelemän kohderyhmän eli työttömien ja työn ulkopuolella olevien tavoittaminen mukaan toimintaan ja tarjottuihin valmennuksiin.
Pitkäkestoisten elintapavalmennusten vähäinen osallistujamäärä sai Länsimiehen pohtimaan, onko valmennuksia suunniteltu vääränlaisilla ennakkoasenteilla.
”Se minkä oletamme toimivan, ei välttämättä houkuta työttömiä lainkaan. On myös väärin ajatella, että jokin toiminta sopisi kaikille työttömille tai edes kaikille tietyn ikäisille.”
”Pohjoissavolaisten huonovointisuus ei
näy päällepäin.”
”Vaikka työttömien aktivoiminen toimintaan on ollut hyvin vaikeaa, on ilahduttavaa, että mukaan lähteneet ovat antaneet meille paljon kiittävää palautetta.”
Pestinsä myötä Länsimies katsoo nyt Pohjois-Savoa ja sen asukkaitakin uusin silmin.
”Vaikka maakunnan sairastavuustilanne on monin tavoin konkretisoitunut, maisema ja katukuva eivät ole muuttuneet. Onkin hämmentävää, ettei pohjoissavolaisten huonovointisuus näy päällepäin. Osaltaan tämä vaikeuttaa muutoksen toteuttamista.”
Ensimmäinen ohjelmakausi on takana – jatkuuko Mieliteon työ maakunnan hyväksi?
”Jatkuu, ehdottomasti. Taktiikka ja toimintastrategia vain vaihtuvat. Yhden yksittäisen laaja-alaisen hankkeen sijaan tavoite on käynnistää useita erilaisia hankkeita”, Helena Länsimies kertoo ja mainitsee, että rahoitushaut uudelle kaudelle ovat käynnissä.
”Jotta voimme vaikuttaa pohjoissavolaiseen hyvinvointiin tarpeeksi laaja-alaisesti, meidän pitää lähestyä ilmiötä monesta kulmasta, usealla toimintatavalla ja useissa kohderyhmissä – kaikki tämä yhtäaikaisesti."
”Tarvitsemme laaja-alaisen työn lisäksi väestötasoista tutkimusta.”
"Meidän pitää tavallaan tarttua sairastavuuden tilanteeseen kaikilta mahdollisilta reunoilta.”
Länsimiehellä on yhä luja usko siihen, että pohjoissavolaisten asema maamme sairaimpina ihmisinä on mahdollista muuttaa.
”Tarvitsemme jatkossa laaja-alaisen työn lisäksi väestötasoista tutkimusta. Yksi edellytys on myös kuntien vahvempi sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja niiden priorisointi päätöksenteossa.”
Helena Länsimies uskoo Mielitekoa johtaessaan löytäneensä koodin ja sen ratkaisemiseen avaimen, joilla hyvinvointi Pohjois-Savossa voi lisääntyä.
”Ensimmäisen ohjelmakauden onnistumiset ja epäonnistumiset vahvistivat käsitykseni siitä, ettei ratkaisu voi olla vain yksi ja yhdennäköinen. Ratkaisuja on yhtä monta kuin meitä ihmisiä. Meidän on selvitettävä, millaisilla palvelujärjestelmillä saamme varmistettua jokaiselle hyvän elämän elementit ja tuen juuri senhetkiseen elämäntilanteeseen”, hän avaa koodia.
Entä avain koodin ratkaisemiseen?
”Meillä pitää olla uskallusta kysyä, kuinka toinen voi.”
”Yksikään lääkäri ei voi määrätä meille onnellisuuspilleriä. Emmekä valitettavasti voi vaihtaa mielenterveyden pannujauhatusta suodatinkahviin. Emme myöskään voi tehdä muutosta yhdenkään toisen puolesta.”
Tämä ei Länsimiehen mukaan tarkoita, että ketään saisi jättää yksin ongelmiensa kanssa.
”Pienetkin teot toisen puolesta voivat kantaa kauas. Meillä jokaisella on vastuu huolehtia läheisistä ja antaa heille tukea. Meillä pitää olla uskallusta kysyä, kuinka toinen voi – ja pysähtyä kuuntelemaan vastaus. Lupa on myös voida huonosti.”
”Mielen hyvinvoinnin lisäämiseen ja päihteiden käytön vähentämiseen tarvittavat muutosratkaisut ovat viime kädessä meissä itsessämme. Sieltä meidän jokaisen on ne mahdollista löytää.”