Jaa artikkeli
”Voin kirjoittaa sinulle pari viikkoa sairauslomaa.”
”Mutta en voi jäädä pois töistä. Eli näillä mennään.”
Suurin piirtein noin kulki keskusteluni työterveyslääkärin kanssa muutama vuosi sitten.
Viikonloput menivät päiväunia nukkuessa ja sunnuntai-iltaisin itketti.
Työkuormitus käsittää sekä fyysisen että henkisen rasituksen työssä. Kohtuullinen kuormitus edistää hyvinvointia, mutta jos se jatkuu liian pitkään tai kasvaa kohtuuttomaksi, se voi vaarantaa terveyden ja työkyvyn.
Oma tilanteeni tuntui mahdottomalta. Viikonloput menivät päiväunia nukkuessa ja sunnuntai-iltaisin itketti. Uupumisen merkit olivat selkeät. Olin ollut samassa tilanteessa ennenkin. Tällä kertaa halusin toimia toisin, sillä tiesin, mitä olisi luvassa, ellen tarttuisi toimeen.
Ylikuormitus voi ilmetä myös käyttäytymisen ja tunnetason muutoksina, erilaisina muistivaikeuksina, työn hallinnan katoamisena sekä fyysisinä kipuina ja jopa elimistön toimintahäiriöinä.
Nurkkaan ajettuna näkökyky kapenee ja mieli uhriutuu. Syyllisen löytäminen itsensä ulkopuolelta on helppoa, mutta se katkeroittaa sydämen.
Mikä työelämässä sitten kuormittaa?
Nurkkaan ajettuna näkökyky kapenee ja mieli uhriutuu.
Työn kuormitustekijöillä tarkoitetaan työhön liittyviä asioita, jotka vaativat työntekijältä fyysisiä tai henkisiä ponnisteluja. Näihin kuuluvat työn sisältö ja järjestelyt sekä esimerkiksi työyhteisön sisäinen viestintä, jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista stressiä.
Kokemus on aina yksilöllinen. Pitkittyneenä liiallisen työkuormituksen lopputulos on aina sama: henkilön toimintakyky heikkenee merkittävästi.
Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus toteuttivat marraskuussa 2023 kyselytutkimuksen psykososiaalisen kuormituksen hallinnasta työpaikoilla. Tutkimus osoitti, että työpaikoilla on käytössä toimivia keinoja kuormitustekijöiden ja niiden riskien arviointiin.
Eli homman pitäisi olla tuttua kauraa. Mutta riittääkö pelkkä työtilanteen arviointi?
Elämässä virtaa monia koskia samaan aikaan. Henkilökohtaisen ja työn ulkopuolisen elämän vaikutusta omaan kuormittuneisuuteen ei voi ohittaa. Kahvipöydässä on helpompi kiukutella vaikka esihenkilöstä, asiakkaista tai järjestelmäuudistuksesta kuin olla kasvokkain omien hankalien tunteidensa kanssa, joita siviilielämä nostaa pintaan.
Miten voisimme tulla nähdyiksi kokonaisina ihmisinä myös työelämässä?
Eli mikä on syy ja mikä seuraus? Miten voisimme tulla nähdyiksi kokonaisina ihmisinä myös työelämässä?
Tähänkään ei ole olemassa vain yhtä ratkaisua – eikä yksikään hyvistä vaihtoehdoista ei ole pikalaastari. Ensimmäinen askel on muistaa asiat, joihin pystyy itse vaikuttamaan ja joista voi itse päättää, kuten Stephen R. Covey huomauttaa The 7 Habits of Highly Effective People -kirjassaan (1989).
Helpommin sanottu kuin tehty?
”Oletpa sinä sitkeä. Moni olisi jo vaihtanut työpaikkaa tuossa tilanteessa”, minulle sanottiin.
”Minulle se ei ole vaihtoehto. Haluan nähdä, miten tämä etenee ja mihin työterveyshuolto pystyy”, vastasin.
Tuo muutaman kuukauden mittainen työterveyshuollon luotsaama prosessi osoitti, kuinka tärkeää on hakea apua ajoissa. Minulla oli edelleen voimavaroja puolustaa itseäni ja tehdä tietoisia valintoja hyvinvointini tueksi.
Tauotin työtäni entistä tietoisemmin.
Hakeuduin muun muassa työnohjaukseen. Pääsin siellä turvallisesti tarkastelemaan, mitkä työhöni ja elämääni liittyvät muuttujat minua kuormittivat ja millaiset asiat puolestaan edistivät jaksamistani sekä hyvinvointiani. Opettelin olemaan ratkaisematta asioita, joihin oma päätösvaltani ei yltänyt – ja tekemään entistä selkeämpiä valintoja seikoissa, joihin pystyin vaikuttamaan.
Aloin pestä käsiäni siten, että keskityin tietoisesti jokaiseen liikkeeseen, kun levitin saippuaa. Lisäsin vedenjuontia. Varasin kalenteriini riittävästi aikaa asiakkaiden välillä siirtymiseen aina, kun se oli mahdollista. Rajasin päivätasolla itseltäni vaatimien tehtävien määrää. Tauotin työtäni entistä tietoisemmin ja annoin itselleni luvan pötkötellä muutaman minuutin lounastauolla, jos keho ja mieli sitä kaipasivat.
Taakkojen tunnistaminen tarjosi siis suoran näkymän siihen, millaista lepoa ja palautumista tarvitsin voidakseni hyvin. Lisäksi minun oli opetettava mieleni uskomaan, ettei lepääminen hidasta tekemistäni ja vähennä tuottavuuttani. Tilanne oli itse asiassa päinvastainen: tehokkuuteni kasvoi taukojen myötä.
Tehokkuuteni kasvoi taukojen myötä.
Minun täytyy tehdä tällaisia tietoisia valintoja päivittäin edelleen, sillä en voi ladata kerralla akkujani täyteen loppuelämäksi tai edes loppuvuodeksi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus jaksottaa arkea itselle sopivalla tavalla ja antaa itsen palautua – myös työpäivän aikana.
Olisiko juuri nyt tauon paikka?
Kirjoittaja on Mieliteon muutosvalmentaja, joka on suorittanut itsensä loppuun kaksi kertaa. Hän uskoo itsensä uudelleen luomiseen, valintojen voimaan ja siihen, että kaikki järjestyy aina jotenkin – ja joka pysähtyy siksi säännöllisesti huomaamaan ne pienet, hyvät ja syvät kaikessa ja kaikissa joka päivä.