#Muutosvalmennus: ”Sain tutustua työkavereihini paremmin”

Teksti ja kuvat: Markus Laakso 

Siilinjärven ympäristöterveystarkastaja Tiina Aarni kohtaa työssään monenlaisia haasteita ja kuormitustekijöitä, joita hän pyrkii nollaamaan luonnossa liikkumisella, koirien silittämisellä ja palapeleillä, joiden maailmaan hän uppoaa toisinaan koko päiväksi. 

Mieliteon työhyvinvoinnin muutosvalmennus auttoi uudehkoa työntekijää ryhmäytymään työyhteisöönsä paremmin ja oppimaan uusia, yllättäviäkin asioita työkavereistaan.

Siilinjärveläisen ympäristöterveystarkastajan Tiina Aarnin työpäivät täyttyvät home-epäiltyjen yksityisasuntojen tarkastuksista sekä koulujen, päiväkotien ja sosiaalihuollon yksiköiden valvonnasta. Valvonnan piirissä ovat myös vanhusten ja vammaisten ympärivuorokautiset asumisyksiköt, lasten- ja nuortenkodit, majoitustilat ja kauneushoitolat.

Yksityisellä puolella asukas tai asunnon omistaja ottaa itse Aarniin yhteyttä, ilmoittaa mahdollisesta homeongelmasta ja pyytää apua.

”Kuka tahansa voi ottaa minuun yhteyttä, jos rakennus kuuluu valvonta-alueelleni, eli se sijaitsee Siilinjärvellä, Lapinlahdella, Rautavaaralla, Kaavilla tai Tuusniemellä. Prosessi alkaa terveyshaitan selvittämisestä. Jos havaitsen homeen hajua, se tutkitaan ja korjataan. Annan korjauskehotuksen ja määräpäivän. Jos korjausta ei tehdä, annan määräyksen ja tarvittaessa käytän pakkokeinoja”, Aarni sanoo.

”Jotkut vuokranantajat eivät välitä asuntonsa kunnosta, kunhan saavat asukkaan."

Toimenpide voi siis sisältää korjausvelvoitteita, jotka asunnon omistajan on täytettävä. Esimerkiksi omakotitalon omistaja voi kuitenkin halutessaan keskeyttää prosessin. Vuokranantaja taas ei voi tehdä niin, koska haitan kärsijä on asukas.

”Jotkut vuokranantajat eivät välitä asuntonsa kunnosta, kunhan saavat asukkaan. Osa tekee vuokralaistensa kanssa lyhyitä sopimuksia, jotta oireilevat asukkaat eivät ehtisi ilmoittaa ongelmista. Ja kun vuokralainen lähtee, he ottavat uuden”, Aarni sanoo.

Herkimmät asukkaat saattavat soittaa ympäristöterveysvalvojalle jo pari viikon asumisen jälkeen ja kertoa, että ovat olleet kipeänä muutosta lähtien. Toiset saattavat olla kuukausia kipeänä ennen kuin epäilevät asunnon aiheuttavan oireita.

Ympäristöterveysvalvojan työssä on paljon tällaisia kuormitustekijöitä. Kuormittavinta on Aarnin mielestä se, että työ on saman aikaan vastuullista ja tiukasti säädeltyä.

"On tärkeää kohdella asukkaita tasapuolisesti ja välttää virheitä."

”Lait ja asetukset ohjaavat toimintaamme, ja AVI valvoo meitä. On tärkeää kohdella asukkaita tasapuolisesti ja välttää virheitä. Työssä näkee myös surullisia tarinoita, kuten siivottomuustapauksia, kun ikäihmiset tai mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät eivät jaksa huolehtia päivittäisistä asioista”, Aarni sanoo.

Palkitsevinta Aarnille on se, kun hän saa aidosti autettua yksilöitä tai perheitä – edistettyä heidän terveyttään.

”Epätietoisuus ongelman laajuudesta, korjauskustannuksista ja muista käytännön asioista on pahinta. Suurin osa ongelmista on helposti korjattavissa. Ongelma on iso kokijalle, mutta ratkaisu tuo helpotusta”, Aarni sanoo.

Oletukset menivät metsään

Tiina Aarni päätyi ympäristöterveystarkastajaksi sattumalta – filosofian maisterista ja rakennusinsinööristä kun piti alun perin tulla eläinlääkäri. Hauskaa sinänsä, Mieliteon työhyvinvoinnin muutosvalmennuksessa hänen ryhmänsä sisälsi nimenomaan paljon eläinlääkäreitä.

”Minulla ei ollut suuria ennakko-odotuksia valmennuksista. Ekalla tapaamiskerralla tunnistimme ongelmapisteitä”, Aarni muistelee.

Mieliteon työhyvinvoinnin muutosvalmennukset räätälöidään aina kunkin ryhmän tarpeisiin. Aarnin ryhmän toteutus eteni siten, että ryhmä kokoontui paikalle tietämättä tarkasti ennalta, millaisia teemoja kulloinkin käsitellään ja millaisia pari- tai ryhmäharjoituksia he tulevat tekemään.

Aarnille jäi mieleen erityisesti harjoitus, jossa tutkittiin osallistujien erottelutyylejä – tässä tapauksessa tapoja suhtautua ihmisten persoonallisiin piirteisiin, tapoihin ja ominaisuuksiin. Ohjaajat esittivät väitteen, minkä jälkeen osallistujat saivat itse valita paikkansa janalla, jossa oli kaksi ääripäätä ja keskellä neutraali alue, joka kuvasti molempien vaihtoehtojen mahdollisuutta.

Väitteet koskivat esimerkiksi sitä, onko henkilö yksityiskohta- vai kokonaisuusorientoitunut, toimija vai harkitsija ja yksin vai yhdessä tekijä.

”Oli hauska huomata, että omat oletukseni työkavereistani olivat ihan erilaiset kuin mihin kohtaan janaa he itsensä asettivat”, Aarni naurahtaa.

"Valmennus auttoi ymmärtämään tiettyjä jännitteitä ja yhteisön dynamiikkaa paremmin."

Harjoitus avasi paitsi omia oletuksia työkavereista myös osallistujien käsitystä itsestään uudella tavalla, jota ei ollut aiemmin tullut tietoisesti pohdittua.

”Työyhteisön ilmapiiri koheni ehkä vähän, mutta meillä on ollut hyvä ryhmähenki muutenkin”, Aarni sanoo. 

Hän kokee valmennuksen edistäneen erityisesti ryhmäytymistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Valmennuksesta oli hyötyä minulle uutena työntekijänä – sain tutustua työkavereihini paremmin. Olin ollut tässä työssä vain pari vuotta, kun valmennus alkoi. Moni oli työskennellyt samassa työpaikassa vuosikymmeniä. Valmennus auttoi ymmärtämään tiettyjä jännitteitä ja yhteisön dynamiikkaa paremmin”, Aarni analysoi.

Luonto, lemmikit ja palapelit rentouttavat

Tiina Aarni koki Mieliteon työhyvinvoinnin muutosvalmennuksen hyödyllisenä, mutta hieman kritisoitavaakin löytyi. Hän olisi toivonut enemmän keinoja rauhoittaa työpäivää ja rentoutusharjoituksia, kuten äänimaljarentoutusta, sillä hänen ajatuksensa tuppaavat liitelemän arjessa välillä liikaakin, mikä on pidemmän päälle kuormittavaa.

Vapaa-aikana Aarni huoltaa mielen hyvinvointiaan erityisesti liikkumalla luonnossa ja lenkkeilemällä koiriensa kanssa.

”Koirat ovat hyviä stressinpurkajia."

”Koirat ovat hyviä stressinpurkajia. Ne hakeutuvat syliin, kun joku on pahalla mielellä. Lapsetkin hakeutuvat koirien viereen, kun ovat kuormittuneita. Silittäminen rauhoittaa. Koiraa silittäessä voin keskittyä vain yhteen asiaan eivätkä ajatukset harhaile.”

Toinen keskittymistä edistävä keino ovat palapelit, joiden maailmaan Aarni uppoutuu täysin. Hän tekee usein tuhannen palan palapelejä, mutta viime vuonna valmistui peräti 6000-palainen jättiläinen.  

”Jokaisen oikean palan löytäminen tuo dopamiinipiikin, joka koukuttaa. Minulla on insinöörinä tietty visuaalinen tapa hahmottaa muotoja, mikä auttaa palapelien tekemisessä. Lajittelen ensin palat esimerkiksi väreittäin, teksteittäin ja reunapaloihin, ja teen osion kerrallaan.”

”Palapelejä tehdessä ei tule katsottua älylaitteita."

”Järjestelen tavarat kotonakin siten, että puran ensin kaikki pois, vien puolet kierrätykseen ja laitan loput siististi paikoilleen”, Aarni sanoo.

Vapaapäivänä Aarni saattaa koota palapeliä jopa 12 tuntia. Eli toisin sanoen omistautua täysin yhteen asiaan keskittymiselle ja ajatusten liitelemisen pysäyttämiselle.

”Silloin ei tule hirveästi katsottua älylaitteita”, hän summaa.