Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Kun Kahvila Houkutuksen kuopiolaisyrittäjät Hanna Kokko ja Pekka Noponen selvittävät nuoren työnhakijan vahvuuksia, he eivät kysy todistuksia, tai luonnistuuko americanon teko.
Tärkeämpää on tutkailla, onko nuori vilpitön ja halukas tekemään työssä parhaansa.
”Meillä ei pelätä eikä etsitä virheitä. Meillä opitaan onnistumisten kautta”, sanoo kaksikko, joka luotsaa nuoria työelämään sydämellä ja lempeydellä. He näkevät, että turvallisessa työyhteisössä jokainen on yhdenvertainen – tittelistä riippumatta.
Kuopiolainen Hilma Suvinen, 19, on esimerkki siitä, mihin luottamus ja innostava ohjaus työpaikalla kantavat. Vielä pari vuotta sitten Suvinen oli eksyksissä: opiskelu ammattiopistossa ei maistunut eikä sujunut.
Oppisopimuskoulutus Houkutuksessa palautti uskon omiin taitoihin. Ja koko elämään.
Nuorten näkymä tulevasta työurasta ei ole pelkästään kiehtova, kertovat uutiset ja tutkimukset.
Nuorten yrittäjyyden ja talouden (NYT) tuoreesta tulevaisuusraportista selviää, että 35 prosenttia kaikista nuorista ja 42 prosenttia tytöistä pelkää tulevan työelämän olevan liian raskasta.
Raportin mukaan 56 prosenttia lukiolaisista kokee paineita siitä, ettei tiedä mikä ala on hänelle sopiva. Lähes kolmannes nuorista kokee, etteivät omat valmiudet riitä työelämään.
Kyselyyn vastasi noin 4 900 yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisella toisella asteella opiskelevaa nuorta.
Leppävirralta lähtöisin olevaa Hilma Suvista, 19, luvut eivät yllätä.
”Koetaan häpeälliseksi, jos ei pääse töihin tai ei edes haastatteluun.”
”Tulevaisuus ja oman alan löytäminen aiheuttavat paljon paineita. Koetaan häpeälliseksi, jos ei pääse töihin tai ei edes haastatteluun. Ei sellaisesta mielellään kerro muille”, hän toteaa.
Suvinen tietää itsekin, miten kuoppaista oman ammatillisen polun etsiminen voi olla. Hän opiskeli peruskoulun jälkeen Savon ammattiopistossa Kuopiossa leipuri-kondiittoriksi.
Puolitoista vuotta sujui jotenkuten. Sitten lukuhalut tyssäsivät. Tuli poissaoloja, lopulta kiinnostus opiskeluun katosi kokonaan.
”Alkoi vahvasti tuntua, ettei koulu ole minun juttuni.”
Yksi opettaja tiesi vinkata, että Kahvila-Konditoria Houkutuksesta olisi ehkä mahdollista saada harjoittelupaikka.
”Yllätyin. Jo haastatteluun pääsy nuorten suosimaan paikkaan oli kova juttu.”
Yrittäjät Hanna Kokko ja Pekka Noponen näkivät nopeasti, että vaikka Suvinen ei kenties loista koulunpenkillä, hänessä olivat kaikki ainekset mainioksi työntekijäksi.
Neljän kuukauden harjoittelujakson aikana Suvinen sai tehdä iltavuorojakin.
”Pääsin myös leipomaan, ja sain koululle näyttöjä osaksi opintojani.”
Harjoittelu hoitui niin mallikkaasti, että Suvinen pääsi kahvilaan oppisopimuskoulutukseen. Opettaja kävi välillä katsomassa, kuinka opiskelijan taidot kehittyvät.
Viime huhtikuussa koitti Suvisen huippuhetki:
”Sain ammattitodistuksen. Valmistuin leipuri-kondiittoriksi.”
Hilma Suvisen kasvutarina on juuri sitä, mitä Hanna Kokko ja Pekka Noponen haluavat yrittäjinä olla mahdollistamassa.
Viivytään siis Suvisen seurassa ja kysytään, mikä kaikki vaikutti siihen, että hänen arkensa sai uuden suunnan.
”Olen ihan eri Hilma kuin kaksi vuotta sitten. Olen kasvanut niin paljon”, Suvinen huokaa kesken työvuoronsa. On lounasaika, ja kahvila täyttynyt ihmisistä sekä puheensorinasta.
Suvinen tunnustaa, että työharjoittelun alku jännitti. Vähän pelottikin.
”Tilannetta helpottivat hyvä ilmapiiri ja ihanat työkaverit. Työpaikasta tulikin nopeasti kuin toinen koti.”
Nyt Suvinen pystyy näkemään, miksi into opiskeluun lopahti.
”Päätin näyttää, että minusta on tähän työhön.”
”Tunneilla oli liian vähän tekemistä. Pyöritimme pullataikinaa viiden opiskelijan voimin. Kolmannella luokalla tehdään kahdesti kakkuja – niin harvoin! Opetuksen laimea sisältö oli viedä kiinnostuksen alaan. Kolmasosa luokkakavereista keskeytti opinnot.”
Työharjoittelussa Suvinen pääsi heti oikeisiin töihin.
”Parasta on, kun voi kääriä hihat ja tehdä asioita käsillään. Kakkujen teko ja koristelu ovat minulle ykkösjuttuja. Pullan leipominenkin sujuu. Enkä säikähdä tiskivuoroja. Ne kuuluvat hommaan.”
Itseluottamus kasvoi, kun työnjäljestä alkoi tulla kehuja.
”Ne tuntuivat hyvältä, vaikka aluksi niiden vastaanottaminen oli vaikeaa. Nyt ajattelen itsekin, että olen oikeasti hyvä leipuri.”
Suvisesta on ihmeellistä, miten hyvää kohtelua hän sai alusta alkaen.
”Hanna ja Pekka tiesivät poissaoloistani koulussa. Silti he ottivat riskin ja pestasivat minut. Päätin näyttää, että minusta on tähän työhön. Että kun saan vastuuta, sen myös kannan.”
Hilma Suvinen muistaa ysiluokan keväältä puntarointinsa tulevaisuudesta.
”En tiennyt yhtään, mikä suunta olisi minulle oikea. Iso osa kavereista lähti lukioon ihan vain, jotta sai lisäaikaa valintojen miettimiseen. Nyt moni heistä etsii ylioppilaana sopivaa opiskelupolkua”, Suvinen toteaa.
”Olen aina tykännyt leipoa, siksi valitsin leipuri-kondiittorin linjan. Kuopioon muutettuani ja opiskelun alettua oli silti ahdistavaa ajatella, että nyt olen sitten päättänyt tulevan ammattini.”
”Työssä on tärkeintä, että voi kokea itsensä tarpeelliseksi.”
Suvinen oli epävarma opiskelumenestyksestään, sillä seiskaluokalla hän sai adhd-diagnoosin. Tarkkaavaisuushäiriö ja ylivilkkaus ovat yhä osa hänen persoonaansa.
”Tämä näkyy hetkittäin muistivaikeutena. Päässäni on koko ajan miljoona ajatusta. Siksi työnteko on minulle erityisen tärkeää. Tarvitsen arkeeni virikkeitä, mutta myös rutiinia.”
”Työyhteisö ja ympärillä olevat ihmiset tekevät voinnilleni hyvää. Olen löytänyt täältä ystäviäkin.”
Työ merkitseekin Suviselle paljon muuta kuin säännöllistä kuukausitienestiä.
”Työssä on tärkeintä, että voi kokea itsensä tarpeelliseksi. Että arjessa on tarkoitus. Palkkaa on hyvä saada sen verran, että tulee toimeen.”
Hanna Kokko ja Pekka Noponen luotsaavat kahviloissaan noin kuuttakymmentä työntekijää.
Yritysperheeseen kuuluvat Kuopion kaksi Burtsowin Konditoria-Kahvilaa sekä Kahvila Houkutukset Kuopiossa ja Joensuussa, jossa avautui tänä syksynä myös laajennettu leipomo myymälöineen.
Iso osa työntekijöistä on lukion tai ammattikoulutuksen jälkeen välivuotta pitäviä, työelämässä ensiaskeliaan ottavia nuoria. Nuoruus ja ohut työkokemus punnitsevat yrittäjien johtamistaidot erityisellä tavalla.
”Panostamme siihen, että nuorten ensimmäiset työelämäkokemukset olisivat mahdollisimman myönteisiä ja turvallisia”, yrittäjät kertovat.
"Yrityksen elinehto on, että niistä puhutaan turvallisena työpaikkana."
Turvallisuus syntyy kaksikon mukaan siitä, että jokainen työntekijä kohdataan yhdenvertaisena ja että työyhteisössä voi aidosti kokea olevansa hyväksytty omana itsenään.
”Työ on vain osa elämää, mutta erittäin tärkeä osa. Olemme puolet valveillaolomme ajasta työpaikalla, jossa yhteiset tavoitteet ohjaavat toimintaa. Pelkästään tuloksen tekeminen ei silti voi määrittää tekemistä. Töissä pitää olla myös mukavaa”, Noponen näkee.
Hän pitää yritystensä vahvuutena ja elinehtonakin sitä, että niistä puhutaan nuorten keskuudessa kivana ja turvallisena työpaikkana.
”Alallamme on kova puute hyvistä työntekijöistä. Meidän ei tarvitse hakea työvoimaa. Sähköpostimme on täynnä hakemuksia.”
”Työntekijät viipyvät meillä keskimäärin neljä vuotta, jonka jälkeen he jatkavat eteenpäin, usein opiskelemaan. On mukavaa ajatella, että meiltä lähtiessään he ovat valmiimpia työelämän vaatimuksiin”, Kokko toteaa.
Hanna Kokon ja Pekka Noposen yhteinen yrittäjyystaival on kantanut lähes kaksi vuosikymmentä. Vuosiin mahtuu satoja rekrytointihaastatteluja.
”Emme ole niinkään kiinnostuneita sellaisesta ammattitaidosta, että onnistuuko americanon ja café latten teko. Oleellisempaa on, onko työnhakija vilpitön, rehellinen ja oma itsensä”, Noponen toteaa.
Kokko huomauttaa, että leipuri-kondiittorit ovat poikkeuksia.
”Heillä pitää olla pätevä koulutus ja todistukset kunnossa. Mutta heidänkin haastatteluissaan tärkeään rooliin nousee tunnelma: Voimmeko luottaa tähän ihmiseen ja syntyykö kuva, että hän tekee parhaansa yrityksemme eteen”, hän raamittaa.
Noposen mukaan joka työnantajan pitäisi nähdä ja ymmärtää, kuinka nopeasti työelämä on muuttunut.
”Vanhanaikaisella autoritäärisellä johtamisella ei enää menesty.”
”Vanhanaikaisella autoritäärisellä johtamisella ei enää menesty. Kaikki työntekijät, johtajaa myöten, ovat yhtä tärkeitä”, hän sanoo.
Kokko toteaa, että työyhteisön ilmapiiri testataan erityisesti virheiden hetkellä.
”On kovin tavallista, että silloin ryhdytään etsimään syyllistä. Meidän toimintatapaamme tämä ei ole. Jo aloituspalaverissa toteamme, että meillä ei etsitä eikä tarvitse pelätä virheitä”, hän sanoo.
”Elintarviketurvallisuuteen liittyvät säännökset toki pitää hallita.”
Noponen kavahtaa sanontaa, jonka mukaan virheistä oppii.
”Ihminen oppii parhaiten onnistumisen kautta. Ammatillinen itsetunto rakentuu siitä kokemuksesta, että minä hallitsen tämän homman. Kun onnistumisesta vielä saa julkista kehua, työntekijästä oikein näkee, kun rinta kohoaa ja ryhti paranee”, hän sanoo.
”Tällaista osaamisen tasoa saavuttaa harvoin virheittä.”
Pariskunta haluaa luoda onnistumisia antamalla työntekijöille paljon vastuuta.
”Aivan liian harvoin nuorelle uskalletaan antaa oikeasti vastuullisia tehtäviä, vaikka juuri ne lisäävät työmotivaatiota”, Kokko tietää.
Yhdenvertaisen työyhteisön luominen ja vaaliminen vaativat paljon johtamiselta – ja työntekijöiltä.
Pekka Noponen painottaa, että työpanos koostuu sekä teknisestä että sosiaalisesta tekemisestä.
”Niistä syntyy kokonaiskuva siitä, millainen työyhteisön jäsen olet.”
”Nykyään työyhteisössä korostuu, kuinka toimit tiimin jäsenenä.”
”Nykyään työyhteisössä korostuu sosiaalinen tekeminen, eli kuinka toimit tiimin jäsenenä. Nuorille tämä on itsestään selvää. Vanhemmille työntekijöille ja kaikille työnantajille asia ei ole valjennut.”
Noposella onkin esittää työyhteisön henkeä mittaava tiukka kysymys:
”Hyötyykö yritys työntekijästä, joka loihtii täydelliset kakut, mutta jonka seurassa muut eivät jaksa olla vaan kuormittuvat jopa niin, että jäävät sairaslomalle.”
Ilmapiirin rakentumisessa esihenkilöllä on iso rooli.
”Hänen pitää olla työntekijän puolella ja ihmisenä niin turvallinen, että työntekijä uskaltaa puhua hänelle kaikista asioistaan.”
”Kun tällainen luottamus syntyy, on mahdollista ratkoa mikä tahansa vaikeakin työyhteisöä koskeva asia”, Hanna Kokko sanoo.
Hanna Kokko ja Pekka Noponen ovat osana työyhteisönsä kehittämistä osallistuneet kuuden esihenkilönsä kanssa Mieliteon osahankkeeseen, Mielen hyvinvoinnin ABC-toimintamallin yhteiskehittämiseen.
Mallin tavoite on sitouttaa yhteisöjä mielen hyvinvointia edistävään systemaattiseen toimintaan. ABC-toimintamallia yhteiskehittämistä toteuttavat Itä-Suomen yliopistosta projektipäällikkö Anne Surakka ja projektikoordinaattori Hanna Tervo.
Takana on nyt kaksi Mieliteon ABC-työpajaa.
”Saimme Mieliteon työpajoista työkaluja, uskon vahvistusta ja tärkeää vastakaikua.”
”Saimme käytännön työkaluja, uskon vahvistusta sekä tärkeää vastakaikua siihen, että olemme omien toimintatapojemme myötä menossa oikeaan suuntaan”, Noponen toteaa.
”Työyhteisön kehittäminen on aika yksinäistä tekemistä mutu-tuntumalla. Mielen hyvinvointiin liittyvät asiat ovat erityisen vaikeita. Olikin voimaannuttavaa kuulla ulkopuolisilta ammattilaisilta näkemyksiä nuorten hyvinvoinnista ja työelämän kehittymisestä”, Noponen kiittää.
Kokko piti tärkeänä saada tutkimustietoa työpaikan hyvinvointiin liittyvistä asioista.
”Varmistui, että tämän päivän työelämässä tarvitaan empatian taitoja. Ja että myös työntekijällä on vastuu huolehtia itsestään ja palautumisestaan vapaa-ajalla”, hän summaa ABC-työpajojen antia.
Ennen seuraavaa työpajaa Houkutuksessa testataan mielen hyvinvoinnin kehittämissuunnitelmaa, joka sisältää muun muassa yhteisöllisyyden lisäämistä sekä sisäisen viestinnän ja esihenkilöiden saaman vertaistuen edistämistä.
Työelämä muuttuu, mutta nuoretkin ovat muuttuneet, Hanna Kokko ja Pekka Noponen sanovat.
”Meillä on erittäin hyviä kokemuksia nuorista. Näemme silti, kuinka kahtiajakautunutta nuoriso on. Paljon on helmiä, mutta paljon myös pahoinvointia”, Kokko toteaa.
”Vaikuttaa, että menestymisen vaade vain kasvaa. Nuoret ottavat paljon paineita esimerkiksi ylioppilaskokeista. Laudatureja pitää saada, ja mielellään useita.”
Nuorten fyysisessä jaksamisessa on tapahtunut muutos.
Kokon mukaan myös nuorten fyysisessä jaksamisessa on tapahtunut muutos.
”Monelle kolmipäiväinen työviikko on riittävä, ja meillekin se sopii. Mutta jos tulee yllättäviä poissaoloja, esihenkilöt joutuvat paikkaamaan vajetta.”
Myös Noponen hämmästelee, kuinka viisipäiväinen työviikko tuntuu isolle osalle nuoria olevan liian kova vaatimus.
”Mihin nuorten energia menee? Ei yhteiskuntamme toimi, jos kaikki tekevät kolmepäiväistä työviikkoa.”
Yrittäjien oma työ ei etene allakan mukaan:
”Meillä on aamukolmesta ilta kahdeksaan toimintaa jossakin toimipisteessä. Se tarkoittaa, että viestisovellus todella kilahtelee”, Hanna Kokko ja Pekka Noponen kertovat.
He hoitavat omaa hyvinvointiaan latautumalla mökillään. Kun on tarve irrottautua töistä kokonaan, kaksikko pakkaa matkalaukut ja suuntaa ulkomaille.
Jaksamista helpottaa, että Kokko ja Noponen ovat unelmatyössään. He tiesivät varhain kuuluvansa yrittäjyyden polulle. Pari tapasi toisensa taannoisessa Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa, jossa kumpikin suoritti liiketoiminnan ja yrittäjyyden tutkinnon ja valmistui tradenomiksi.
Sittemmin Kokko oppi taloushallinnon tilitoimistossa työskennellessään ja Noponen valtionhallinnon te-keskuksen pestissään – vahva pohja ponnistaa yhteiselle yrittäjän uralle.
Kokko muistaa seuranneensa jo opiskeluvuosina kiinnostavia ja sopivia yrityksiä.
”Kun Burtsowin kahvila tuli myyntiin, tiesin, että nyt yrittäjyytemme alkaa.”
Hilma Suviselle kahvilapesti voi olla ponnahduslauta opintoihin tai yhä vaativampiin työtehtäviin. Hän katsookin tulevaan luottavaisena.
”Varmaan muutan jossakin vaiheessa pois Kuopiosta. Vielä ei kuitenkaan ole kiire lähteä.”
”Ihmisten auttaminen ja sosiaalinen työ kiinnostavat, ja olenkin pohtinut toimintaterapeutin ammattia. Vaikka opiskelisin jossakin vaiheessa terapeutiksi, palaan varmaan lopulta kondiittoriksi”, hän arvelee ja uskoo lujasti, että tulevaisuudessa elämä asettuu mukavaan uomaan.
”Se tarkoittaa, että asun Kuopiossa tai Helsingissä. Minulla on ihana koti ja koira. Teen leipuri-kondiittorin tai toimintaterapeutin töitä. Talous on kohdillaan ja kaikki asiat mallillaan.”
Siitä Suvinen on varma, että ajatukset palaavat kiitollisuudella ensimmäiseen työpestiin ja ensimmäisiin työnantajiin.
”Hanna ja Pekka antoivat minulle huiman mahdollisuuden. Monet kerrat olen miettinyt, miten voin maksaa heille tämän takaisin.”
Artikkeli | Hyvinvointi
26.6.2025 | Katja Hedberg
Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorisopsykiatrian vastaava ylilääkäri Tarja Koskinen on vahva vaikuttaja, kun nuorten pahoinvointiin etsitään lääkkeitä. Koskisella on ollut liki 100 terapiapotilasta....
Artikkeli | Osallisuus
2.1.2025 | Katja Hedberg
Kannattaa kuulla, kun Janina Luutsaari, Jere Suomala ja Joona Wallman kertovat haaveistaan ja haavoistaan. Kolmikolla on tekemistä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa. Opiskelu keskeytyi, huomisesta ...
Artikkeli | Puhumattomuus
17.11.2022 | Katja Hedberg
Virheiden pelko, ikävistä asioista vaikeneminen sekä pärjäämisen pakko ovat usein kotoa opittuja juttuja, sanovat Itä-Suomen yliopiston opiskelijat. He haluavat rohkeasti rikkoa tabuja ja luoda avoime...