Oikaise ryhti, olkapäät taakse – ja muista hengittää!

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Ei epäilystäkään: kuorolaululla on vahva ja suora yhteys mielen hyvinvointiin.

Katsokaa vaikka noita ilmeitä. Kuva on tiistai-illalta Kiuruvedeltä, kun Mieliteon Tekkeekö mieli -kampanjassa kutsuimme ihmisiä Kiurusalille tutustumaan kuorolauluun.

Kymmeniä tuli. Ensikertalaisiakin. Heistä yksi kaipasi arkeensa iloa sekä yhteisöä, johon kuulua.

Toinen toivoi kuoroharrastuksen myötä löytävänsä entisen rohkeuden olla ihmisten ilmoilla ja vapautuvansa raskaiden syöpähoitojen synnyttämästä eristäytyneisyydestä.

Huiman isoja, tärkeitä tavoitteita.

Ja niihin ilta vastasi: ainakin muutama löysi Kiuruveden eri kuorojen esittelytilaisuudesta itselleen uuden harrastuksen. Ja oppi senkin, että laulu vaatii hyvää ryhtiä sekä oikeaa hengitystä.

Kuorolaulussa on ihmeellinen voima, myös tutkimusten valossa.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että vanhemmilla kuorolaulajilla oli parempi kielellinen sujuvuus ja kognitiivinen joustavuus kuin verrokkiryhmällä, joka ei harrastanut kuorolaulua. Kuorolaulu voi siis tukea aivojen toimintakykyä myös myöhemmällä iällä.

Sama tutkimus osoitti, että yli 10 vuotta kuorossa laulaneet kokivat muita vahvempaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Tutkijatohtori Eeva Siljamäki Jyväskylän yliopistosta on nostanut esiin, että kuorolaulun myönteinen voima kiteytyy yhdessä tekemiseen. Hänen mukaansa laulu tekee hyvää sydämen sykkeelle, tahdistaa hengitystä ja lievittää stressiä.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tutkimuksessa todettiin, että kuorolaulussa vallitseva psykologinen turvallisuus mahdollistaa tunteiden ilmaisun ja yhteisöllisyyden kokemuksen, mikä tukee psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksen mukaan kuoronjohtajan rooli on keskeinen turvallisen ilmapiirin luomisessa.

Iso ryhmä sulautui nopeasti yhteen

Psykologinen turvallisuus täytti tiistai-iltana silminnähden Kiuruveden Kiurusalin, jonne olimme kutsuneet ihmisiä tutustumaan kuorolauluun. Paikalla oli Kiuruveden eri kuorojen aktiiveja esittelemässä toimintaansa.

Tapahtuma oli osa Mieliteon Tekkeekö mieli -somekampanjaa,  jossa on mukana neljätoista Pohjois-Savon kuntaa, ja johon Kiuruvesi osallistui ison suosion saaneella Kuorovideollaan.

Ääni kohosi kirkkaana ja sopusointuisena Kiurusalin korkeaan kattoon asti.

Tiistain yhteisharjoituksia veti iisalmelainen kuorokonkari Katja Aminoff-Tyni, joka johtaa sekä Kiuruveden Naiskuoroa että Mieskuoro Kiurun Laulua.

Aminoff-Tyni otti yli 40 paikalle tullutta kuorolaista nopeasti lempeän määrätietoiseen ohjaukseensa:

”Oikaiskaa ryhti! Olkapäiden oikea paikka on aika takana. Muistakaa hengittää”, hän opasti laulajat oikeaan asentoon.

Äänenavauksen jälkeen Aminoff-Tyni jo selvitti, ketkä olisivat mahdollisia sopraanoja, ketkä alttoja, tenoreita ja bassoja.

Ällistyttävän nopeasti iso ryhmä lauloi moniäänisesti. Ääni kohosi kirkkaana ja sopusointuisena Kiurusalin korkeaan kattoon asti.

Takaisin ilon äärelle syöpähoitojen jälkeen

Kutsu Kiurusalille oli kuultu – paikalle tuli myös muutama ensikertalainen.

Yksi heistä oli Virve Kyllönen. Tai oikeasti Kyllönen on ollut pitkään mukana sekä Kiuruveden Naislaulajissa että seurakunnan Kirkkokuorossa. Kuorotoimintaan tuli kuitenkin tauko, kun Kyllönen sairastui rintasyöpään.

Sairaus mullisti arjen monin tavoin.

”Se todella veti maton alta. Jouduin lopulta lopettamaan oman yrityksenikin”, Kyllönen kertoo.

Rankat sytostaattihoidot tuhosivat vastustuskyvyn, ja elämä rajoittui hyvin pieneen piiriin.

Nyt Kyllönen on toipumassa hyvää vauhtia, joskin lääkehoito jatkuu vielä vuosia.

”Tulin hakemaan täältä aitoa iloa. Haluan laulaa hyväntuulisia lauluja!"

Kiurusalin kuorotapahtumaan Kyllönen tuli uteliaana, ja ennen kaikkea toiveikkaana.

”Tulin hakemaan täältä aitoa iloa. Haluan laulaa hyväntuulisia lauluja! Samalla pääsen takaisin ihmisten ilmoille, sillä pitkälliset syöpähoidot olivat tehdä minusta aivan mökkihöperön.”

Kyllösen olemuksesta näkyi myös helpottuneisuus:

”Laulamisen into ei lähde minusta. On ihanaa päästä pitkästä aikaan kokemaan sitä.”

Omasta sairaudesta puhuminen vaatii rohkeutta, ja Kyllönenkin sanoo tunnistavansa Pohjois-Savossa vallitsevan puhumattomuuden kulttuurin – myös omalta kohdaltaan.

”Kun elämässä sattuu raskaita asioita, meillä on taipumus pohtia, että mitä muut tästä mahtavat ajatella. Varovaisuus ja vaikeneminen ovat siirtyneet aina sukupolvelta toiselle. Avoimuutta olisi hyvä opetella ja oppia, meidän kaikkien”, hän totesi ennen kuorotreenien alkua.

Hetkeä myöhemmin Kyllönen lauloi muiden joukossa vapautuneen tuntuisesti. Kehon kieli antoi ymmärtää, että ainakin tämän yhteisen lauluhetken ajan se aito ilo oli löytänyt paikkansa mielen syvyyksistä.

Laulaessa arki unohtuu

Toinen ensikertalainen, Anja Laulumaa, oli tiistain tapahtumasta innoissaan.

”Vähän jännittää, tämä on niin uutta”, hän tunnusti.

Laulumaa sai ensikosketuksena kuorolauluun kesällä Kiuruveden ”Lupa laulaa” -tapahtumassa.

”Siellä kuorolaulua kehuttiin kovasti, ja kun kokeilin, niin mukavaltahan se tuntui.”

Laulumaan mielestä kuorolauluun liittyy kaksi erittäin tärkeää kokemusta.

”Kuorossa voi kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön. Ja laulaessa muut arkiset asiat unohtuvat”, hän toteaa ja vahvistaa samalla lukuisat tutkimustulokset todeksi.

Tutustu Mieliteon Tekkeekö mieli -kampanjaan.