Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
”Ei se ollut muuttumista. Olen koko ajan ollut sama minä. Mutta vasta nyt identiteettini tuntuu oikealta, kun olen tytön sijaan poika”, sanoo kuopiolainen abiturientti Timi Jääskeläinen.
”On luonnollista järkyttyä, kun oman lapsen sukupuoli onkin muuta kuin oletettiin. Pelätä ei silti tarvitse. Lapsi pysyy samana. Vain se muuttuu, miten hän haluaa itseään kohdeltavan”, toteaa Timin äiti Maarika Jääskeläinen.
Timi ei tunnista tuttavapiiristään THL:n Kouluterveyskyselyn tuloksia, joiden mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi ja osallisuus ovat heteronuoria heikompia.
”Koulukavereissani ja ystävissäni on lesboja, sukupuolineutraaleja ja homoja. Olenkin säästynyt syrjiviltä kokemuksilta – jos huutelua somessa ei lasketa.”
Maarika Jääskeläisellä on rauhoittava viesti vanhemmille ja perheille, joissa nuori pohtii ja etsii ominta identiteettiään sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen osalta:
”Päätyypä lapsi mihin ratkaisuun ja muutokseen tahansa, se ei ole maailmanloppu eikä lopulta kovin iso asia. Hän on edelleen oma lapsi, joka vaikeassa tilanteessa ei tarvitse mitään muuta niin kipeästi kuin turvallista aikuista lähelleen.”
”Vanhempana toki toivoo, että jos lapsi ilmaisee tarpeen korjata sukupuoltaan, asian tultua ilmi on lupa järkyttyä. Ja että lapsi ymmärtää antaa myös läheisille aikaa sopeutua muutokseen”, äiti sanoo poikaansa katsoen.
”Lapselle on tosi tärkeää, että äidille ja iskälle voi ilman pelkoa kertoa, että hei, minä olenkin tällainen. Yhtä tärkeää vanhempien on ymmärtää, että vaikka sukupuoli-identiteetti muuttuu, persoona pysyy entisenä”, Timi Jääskeläinen, 18, toteaa.
Lapsuuden leikeistä Timi Jääskeläinen muistaa miehiset roolinsa.
”Kotileikeissä olin isoveli. Saduissa ja elokuvissa samaistuin mieshahmoihin.”
Yläkoulun kasiluokalla Timi leikkautti hiuksensa lyhyiksi. Rippijuhliinsa hän halusi miesten puvun.
”Kun joku luuli minua pojaksi, tuli hyvä mieli.”
Vähitellen ajatuksista yhä suuremman osan vei pohdinta siitä, miksi hän syntyi tytöksi.
”Poikana kaikki olisi paljon helpompaa. Siltä se vahvasti tuntui.”
Lukion ekaluokalla hän otti varovaisen askeleen kohti muutosta.
Ysiluokalla epävarmuus omasta identiteetistä kasvoi, ja mieli alkoi horjua. Ahdistus lisääntyi. Äiti muistaa tuon vaiheen raskaana.
”Timin mielen mataluus ja ajatusten syöverit olivat syviä. Jouduin välillä vetämään hänet pintaan”, hän kertoo.
Nuori haki ratkaisua ristiriitaan monin tavoin.
”Ajattelin, että jos yrittämällä yritän olla tyttö, niin ehkä ajatukseni selkenevät.”
Yläkoulun päättäjäisiin Timi meikkasi ja pukeutui mekkoon.
”Ei tuntunut omalle. Ei yhtään.”
Kolmisen vuotta sitten, lukion ekaluokalla, hän otti varovaisen askeleen kohti muutosta ja esitti lähimmille kavereilleen toiveen:
”Olisi kiva, jos kutsutte minua tästä eteenpäin Timiksi.”
Kun Timi Jääskeläinen alkoi ysiluokalla seurustella tytön kanssa, äiti ajatteli tyttönsä olevan lesbo.
”Hänen poikamaisuutensa vahvisti oletustani. En lainkaan osannut ajatella, että hän olisi poika”, Maarika Jääskeläinen kertoo.
Oli iso yllätys, kun Timi lopulta kertoi vanhemmilleen tarpeestaan korjata sukupuolensa ja muuttaa nimensä.
”Aikamoinen tunneskaala on käyty läpi. Monenlaisia tunteita on varmaan luvassa jatkossakin”, äiti toteaa.
Yksi kysymys kerrallaan vanhemmat opettelivat ymmärtämään lapsensa toivetta.
Yksi kysymys kerrallaan vanhemmat opettelivat ymmärtämään lapsensa toivetta.
”Kasvaminen aivan uuteen tilanteeseen oli meille yhtä pitkällinen muutosprosessi kuin Timille itselleen.”
Prosessi on vaatinut lukuisia keskusteluja, tiedon hankkimista, epäilyjä. Kyyneliäkin. Mutta se on tuonut myös oivalluksia ja oppia siitä, mikä elämässä lopulta on arvokasta ja merkityksellistä.
”Muutoksen ymmärtäminen helpottui nähdessämme, kuinka kauniisti Timi ja hänen kaverinsa huolehtivat toisistaan. Nuoret itse eivät todella muuttuneet”, äiti kertoo.
”Vähitellen tarve kysymyksiin väheni.”
Äidin mielestä kysymyksiä tärkeämpää on kuulla nuoren vastaukset.
”On hyvä, jos vanhempana pystyy suhtautumaan uteliaasti asioihin, jotka eniten pelottavat. Suurimmat pelothan liittyvät sellaiseen, mistä emme tiedä tarpeeksi.”
THL:n tuoreimman Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi, terveys ja osallisuus ovat heikompia verrattuna heteronuoriin.
Keskeisimmät erot johtuvat muun muassa moninaisuuden näkymättömyydestä ja siitä, että sateenkaarinuoret kohtaavat enemmän erilaista syrjintää, väkivaltaa ja koulukiusaamista.
Timi Jääskeläinen ei ole joutunut kokemaan syrjintää tai pilkkaa sukupuolensa korjaamisesta.
"Ne, jotka eivät hyväksy minua tällaisena, ovat kohteliaasti hiljaa.”
”Kukaan ei ole tullut sanomaan kasvotusten mitään pahaa. Ne, jotka eivät hyväksy minua tällaisena, ovat kohteliaasti hiljaa.”
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kaveripiirissäni normi asia. Tunnen Kuopiossa muutenkin paljon trans- ja muunsukupuolisia.”
Opettajiensa kanssa Kuopion Lumitin lukiossa Timi ei ole keskustellut asiasta.
”Se ei kuulu heille. Minulle riittää, että he kutsuvat minua oikealla nimellä Timiksi.”
Somen kommenttipalstoilta Timi on kuitenkin saanut rankkaa palautetta sukupuolensa korjaamisesta.
”Teen videoita Tiktokiin, jossa on helppoa esiintyä nimettömänä. Siellä saan ivallisia kommentteja, että jos olet syntynyt tytöksi, olet tyttö, ja muuta on turha esittää.”
”Enää ne sanat eivät satuta. Nykyään niihin voi suhtautua huumorilla.”
Ristiriita oman biologisen sukupuolensa kanssa kohdistuu Timi Jääskeläisen mukaan lähinnä fyysisiin piirteisiin joka puolella kehoa.
”Tuska kasvoi murrosiässä . Yhtäkkiä peilistä katsoi ihminen, jonka kehoon alkoi tulla naisellisia muotoja. Ei tuntunut omalta. Eikä hyvältä.”
Omaksi koettu sukupuoli toi sekin mukanaan epävarmuutta ja uusia kysymyksiä – onko esimerkiksi samanlainen käyttäytyminen yhtä sallittua tytöille ja pojille?
”Voinko poikana olla edelleen herkkä ja näyttää tunteeni?”
”Huomasin pohtivani, voinko poikana olla edelleen herkkä ja näyttää tunteeni, kun liikutun jostakin leffasta. Tai voinko innostua asioista yhtä railakkaasti kuin aiemmin tein.”
Enää uusi sukupuoli ei hallitse nuoren ajatuksia.
”Mutta on se paljon mielessä. Koulussa ja muilla julkisilla paikoilla huomaan joskus pohtivani, paljastavatko vaatteeni biologisen sukupuoleni.”
”Nämä hetket ovat kuitenkin ohimeneviä. Koen eläväni nyt huomattavasti normaalimpaa ja täydempää elämää kuin mihin aiemmin pystyin.”
Maarika Jääskeläinen on kertonut Timin sukupuoli-identiteetistä tutuilleen avoimesti – pojan pyynnöstä.
”Näin muiden ei tarvitse miettiä, onko asiasta sopivaa kysyä. Eikä Timin tarvitse kerta toisensa jälkeen avata tilannettaan”, äiti sanoo.
Isovanhemmat tarvitsevat enemmän aikaa sopeutuakseen lapsenlapsensa sukupuolen korjaamiseen.
”He ovat ymmällään. Menee aikaa, ennen kuin he pystyvät hyväksymään asian täysin. Ymmärrettävästi vanhemmalla sukupolvella on enemmän pelkoa uutta ja vierasta asiaa kohtaan”, äiti sanoo.
”Tunnistan itsekin, että pelko on ollut iso osa omaa ymmärtämisen prosessiani. Olen pelännyt, kuinka lapseni kohdataan, ottaako joku hänet hampaisiinsa ja hyväksytäänkö hänet porukoihin. Olen myös pohtinut, miten hänen mielensä kestää muutoksen.”
Timi kavahtaa, jos isovanhemmat vahingossa kutsuvat häntä aiemmalla tytön nimellä.
”Mutta en korjaa heitä. Heillä on tämä prosessi yhä kesken”, hän sanoo.
Vanhemmat eivät toivo, että Timi olisi jälleen tyttö.
”Mutta tyttökin saa olla, jos siltä tuntuu”, äiti sanoo.
Maarika Jääskeläinen näkee, että vanhemmilla on oikeus vaatia lapseltaan tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä – mutta ei puuttua kaikkeen.
”Huone on siivottava, koulu hoidettava ja hampaat pestävä. Yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan – ei päinvastoin. Läheisistä pidetään huolta ja heitä kohdellaan asiallisesti, eikä lainvastaisesti toimita”, äiti listaa nuoren kasvamiseen kuuluvia asioita.
Kun nämä asiat ovat kunnossa, nuori voi äidin mukaan selvitä aikuiseksi ja saavuttaa oikeutetun paikkansa yhteiskunnassa.
”ainoa merkittävä asia
– saanko vielä joskus pitää lastani sylissä.”
”Kaikki muu, kuten nuoren seksuaalisuus ja sukupuoli, eivät kuulu muille.”
”Eivät edes äidille.”
Jääskeläisen mukaan jokaisen pitäisi saada kasvaa aikuiseksi, joka kokee itsensä hyväksytyksi ja olonsa hyväksi.
”Vasta silloin hän voi huolehtia myös lähellä olevista muista ihmisistä sekä ympäristöstään.”
Jääskeläinen on sairaanhoitajan ja työterveyshoitajan työssään nähnyt lukuisia kertoja, kuinka elämään yllättäen tulevat raskaat tilanteet laittavat asiat nopeasti uuteen tärkeysjärjestykseen.
”Olen hoitajana kohdannut tosi huonossa kunnossa olevia nuoria. Siinä tilanteessa konkretisoituu vanhempien hätä ja se ainoa asia, jolla lopulta on heille merkitystä – saanko vielä joskus pitää lastani sylissä.”
Kouluterveyskyselyn toimenpidesuosituksissa nähdään tärkeänä, että eri alojen ammattilaisilla olisi nykyistä enemmän tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistönuorten kohtaamisesta ja tukemisesta.
Timi Jääskeläisen mukaan terveystiedon tunti yläkoulussa olisi luonteva paikka lisätä nuorten tietoa asiasta.
”Vietämme valtavasti aikaa koulussa. Miksei siellä kerrota seksuaalisuuden moninaisuudesta ja ettei esimerkiksi transsukupuolisuus ole mikään myytti, vaan että tällaista on oikeasti olemassa. Se varmasti auttaisi nuoria ymmärtämään paremmin itseään”, nuori uskoo.
”En kadu päätöstäni. Oloni on helpottunut.”
Timi laskee, että oman sukupuoli-identiteetin muodostuminen on tähän mennessä vienyt häneltä neljä vuotta.
”En kadu päätöstäni tulla ulos kaapista. Oloni on helpottunut. Nyt voin peittelemättä ja luvan kanssa olla sellainen kuin oikeasti olen.”
Äidille tämä on tärkeä tieto.
”Näen, että nyt Timi on juuri sellainen kuin hänen kuuluu olla. Hän on löytänyt jonkinlaisen tasapainon. Näyttää, että hän voi olla elämäänsä tyytyväinen omana itsenään.”
Maarika Jääskeläinen sanoo näkevänsä ammattinsakin puolesta, että oman pojan kasvamisprosessi omaan sukupuoli-identiteettiin on edelleen kesken.
”Transsukupuolisuuteen ajatellaan usein liittyvän kirurgisia toimenpiteitä. Kajoaviin toimenpiteisiin liittyvät isot riskit, ja siksi en voi suositella niitä. En hoitoalan ihmisenä enkä äitinä. Mutta tässäkin asiassa Timi tekee aikuisena itse omat päätöksensä.”
Huomisiin äiti ja poika katsovat luottavaisina.
”Toivon samaa kuin jokainen äiti. Että lapseni kasvaisivat aikuisiksi, jotka saavat elää omannäköistään elämää turvassa, vailla suuria huolia”, kolmen lapsen äiti Maarika Jääskeläinen sanoo.
Timin tulevaisuuden haave on saada itse kokea vanhemmuus.
”Jos saan lapsia, toivottavasti pystyn tarjoamaan heille yhtä turvallisen lapsuuden kuin itse olen saanut. Se tarkoittaa, että olipa mikä hätä tahansa, voi mennä vanhempien luokse pelkäämättä heidän reaktiotaan.”
Vuonna 2023 julkaistu Setan Kasvurauha-opas tarjoaa sateenkaarilasten ja -nuorten vanhemmille tietoa ja työkaluja sateenkaarilasten ja -nuorten kasvatukseen, tukemiseen ja oikeuksien turvaamiseen.