Jaa artikkeli
Mediassa ja mainoksissa hehkutetaan satumaisia voittoja, mutta rahapelaamisen varjopuolet jäävät usein näkymättömiin. Peliriippuvuus on vakava ja kasvava ongelma, joka yhä useamman taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon.
Tämä on kuopiolaisen Teron tarina – ja muistutus siitä, että apua on tarjolla.
Teksti: Markus Laakso | Kuvat: Markus Laakso & Pexels
KUOPIOLAINEN NUORI AIKUINEN Tero aloitti nettikasinopelaamisen kymmenisen vuotta sitten. Isojen ja nopeiden voittojen mahdollisuus sai veren kohisemaan ja adrenaliinin ryöppyämään. Jättisummia välkkyvät mainokset ja mukaansa tempaava musiikki olivat kuin bensaa kasvavalle pelihimolle.
Seuraavalla kierroksella voitan varmasti, hän ajatteli ja nosti lasin huulilleen.
Alkoholi vaiensi estot ja kasvatti itseluottamusta.
Yhä suuremmat summat vilkkuivat näytöllä. Isoja mahdollisuuksia, isoja voittoja, juhlaa.
Raskaita tappioita, karvaita pettymyksiä, katkeria itsesyytöksiä. Häviöt huuhtoutuivat mielestä, kun tarpeeksi joi.
Kunnes koitti aamu.
Uhkapelaaminen oli ollut hauskaa, vaarallista ja jännittävää, kunnes ei enää ollutkaan.
”Pelit pyörivät koko työpäivän ajan taskussa automaatilla."
Pelaamisesta – sekä pelaamisen ja alkoholin yhdistelmästä – oli tullut vakava ongelma, joka oli saatava kuriin ennen kuin oli liian myöhäistä.
”Pelasin nettikasinopelejä koko ajan puhelimella ja tietokoneella. Laitteella ei ollut väliä, kunhan sain pelattua”, Tero sanoo.
Ammattikorkeakouluopinnot jäivät kesken ja töissä oli hankalaa, kun yöt saattoivat vierähtää pelaten, ja aamulla kello soi aikaisin. Aina olossa ei ollut muutenkaan kehumista, kiitos juomisen.
”Pelit pyörivät toisinaan koko työpäivän ajan taskussa automaatilla. Aina välillä katsoin, mikä on tilanne ja miten on mennyt – tai kuuntelin pelin kehitystä kuulokkeilla. Tunne siitä, että olen saattanut voittaa, on koukuttava.”
Välillä rahaa ropisikin kuin elokuvissa. Sen sijaan, että Tero olisi napannut voitot talteen ja käyttänyt ne viisaasti, hän saattoi pelata 15 000 euron kertavoiton sileäksi tunneissa. Toimintatapa horjutti paitsi taloutta myös mielenterveyttä. Ja sai tarttumaan pulloon.
”Rahapelaaminen ja alkoholi ruokkivat toisiaan. Kun hävisin paljon, saatoin juoda siksi, että unohtaisin sen. Ja kun voitin isosti, sitä piti juhlia. Se oli jollain tapaa itselääkitsemistä ja eskapismin hakemista”, Tero kuvailee.
Toukokuussa 2025 tilanne oli äitynyt niin pahaksi, että Tero päätti ottaa härkää sarvista ja hakea apua. Hän huomasi sosiaalisessa mediassa Toimiva ry:n Riipasta ruoriin -hankkeen, joka tarjoaa tukea nuorille riippuvuuksista eroon pyrkiville aikuisille, ja otti ensimmäisen askeleen.
Euroopan unionin osarahoittama Riipasta ruoriin -hanke käynnistyi joulukuussa 2024. Sen tavoite on auttaa ryhmätoiminnan avulla 18–29-vuotiaita pohjoissavolaisia nuoria aikuisia irti riippuvuuksista, ehkäisemään niiden syntyä sekä tukemaan hyvinvointia ja toimintakykyä. Samalla se tarjoaa apua riippuvuuskäyttäytymiseen liittyviin lieveilmiöihin, kuten syrjäytymiseen.
”Hankkeemme perustuu ryhmätoimintaan ja vertaistukeen, jolla on tutkitustikin valtava voima. Jotta pystymme tavoittamaan mahdollisimman monet hankkeen toimintojen piiriin, kokoonnumme videovälitteisissä verkkoryhmissä, koska kuntien välillä on välimatkaa. Kuka tahansa voi tulla riippuvaiseksi, ja riippuvuus ei paikkakuntaa katso”, sanoo Toimiva ry:n ja Riipasta ruoriin -hankkeen projektiasiantuntija Jukka-Pekka Surkka.
Surkka on erikoistunut peliriippuvuuteen, joka luokitellaan toiminnalliseksi riippuvuudeksi. Toiminnallinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että jokin toiminta, kuten rahapelaaminen, alkaa toimia keinona säädellä tunteita tai arjen kuormitusta siten, että siihen turvautumisesta tulee väliaikaisen helpotuksen vuoksi pakonomaista.
”Riippuvuus on sitä, että ajatukset ovat jatkuvasti riippuvuuden kohteessa. Töissäkin on vaikea irtautua peliajatuksista edes hetkeksi. Odotetaan vain, että työpäivä päättyy, jotta pääsee pelaamaan kokonaisvaltaisesti koneen äärelle äänten kanssa.”
”Siinä vaiheessa pitää hälytyskellojen soida, kun jatkaa eikä pysty lopettamaan."
”Siinä vaiheessa pitää hälytyskellojen soida, kun jatkaa eikä pysty lopettamaan, vaikka tiedostaa toiminnan kiistattomat haittavaikutukset – oli kyse sitten toiminnallisesta riippuvuudesta tai päihteistä. Arki alkaa rytmittyä riippuvuuden kohteen mukaan”, Surkka sanoo.
Peliriippuvuus peilautuu arjenhallintaan. Laskut voivat jäädä maksamatta, koti siivoamatta, työ- tai kouluvelvollisuudet täyttämättä ja tapaamiset hoitamatta, vaikka odottamassa olisi perheenjäsen tai ystävä. Pelaamista ei yksinkertaisesti malteta lopettaa, etenkin jos välillä tulee voittoja.
”Panokset nousevat toleranssin lisääntymisen myötä. Kun rahalla pelataan, rahaa täytyy myös jostain saada. Tuli se sitten tuista, töistä, lainaamalla, perintönä tai mistä tahansa, siellä liikkuvat isot summat varsin nopeasti. Voi olla vaikeaa tulla asian kanssa esiin, kun oma talous on laitettu sekaisin. Stigma, häpeä on tosi kova.”
”Pahinta, mitä peliriippuvaiselle voi tapahtua, on voittaa isosti. Se ruokkii kierrettä. Tarinat tuppaavat yleensä päättymään siten, että pelataan kaikki pois joko heti tai pikkuhiljaa”, Surkka sanoo.
Surkan mukaan peliriippuvaisten keskuudessa toistuu posteljoonin pelko. Kun laskuja jää maksamatta, postiluukusta alkaa tippua ensin maksumuistutuksia ja sitten käräjäoikeudesta tuomioita, jotka menevät lopulta ulosoton perittäväksi ja tuovat rutkasti lisäkuluja.
"Ilman luottotietojakin pystyy elämään ihmisarvoista elämää."
”Postinjakohetki alkaa jännittää, etenkin jos asuu vanhempien luona tai kumppanin kanssa. Silloin haluaa olla itse vastaanottamassa kirjeet, jottei velkakierteestä jää kiinni. Moni riippuvainen menee kyttäämään postia vaikka kesken koulupäivän, jotta muut eivät ehdi nähdä kirjeitä ensin. Jos posteljoonilla on vaikka tunnin viivästys, se aiheuttaa paniikkia.”
Moni peliriippuvainen on menettänyt luottotietonsa, kun velkataakka on kasvanut ylitsepääsemättömäksi ja laskuja, kuten vuokria, on jäänyt maksamatta. Häädöstä aiheutuneet merkinnät voivat myöhemmän vaikeuttaa merkittävästi asunnon saamista.
Surkan mukaan luottotietojen menettäminen voi ajaa kurimukseen mutta olla samalla pelastus.
”Luottotietojen menettäminen pysäyttää usein velkaantumisen. Kun puhutaan summista, jotka pystyy maksamaan esimerkiksi ansiotuloilla, luottotiedot palautuvat takaisin kuukauden päästä siitä, kun velat on maksettu. Toki ilman luottotietojakin pystyy elämään ihmisarvoista elämää. Suomessa ne ovat menneet sadoiltatuhansilta ihmisiltä.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 150 000 suomalaista kuuluu rahapelaamisen riski- tai ongelmaryhmiin. Veikkauksen monopoliasema puretaan ja heinäkuussa 2027 rahapelimarkkinat avautuvat aggressiivisesti markkinoiville kansainvälisille toimijoille.
Se luo todellisen uhan peliriippuvuuden lisääntymiselle, mikä on Jukka-Pekka Surkan mielestä äärimmäisen pelottavaa.
”Olemme aina olleet lottokansa, ja meillä on ollut sloganeita, kuten ’Kaikki tietävät, että suomalainen voittaa aina’. Koulussakin on ollut unelmointitehtäviä, joissa mietitään, mitä tekisit, jos voittaisit lotosta”, Surkka sanoo.
”Olemme aina olleet lottokansa."
”Tänä vuonna satojen miljoonien liikevaihtoa tekevät firmat pääsevät mainostamaan Suomen-markkinoilla, ja täällä on peliriippuvaisuuteen taipuvainen kansa, jolla on lotto verissä. Näen sen isona uhkana. Ei tarvitse kuin mennä Ruotsiin tai Britteihin, jotta näkee sen mainostuksen määrän, mitä nettikasinot syytävät kaikkialle.”
Surkka huomauttaa, että mediassa kannustetaan usein sijoittamaan – eli tavoittelemaan voittoa rahapanoksin. Hän pitää järkevänä pitkäjänteistä sijoittamista, joka tuottaa hedelmää pitkän ajan siivittämänä. Sen sijaan päivätreidaamisen eli sijoitustyylin, jossa arvopapereita ostetaan ja myydään saman päivän aikana tavoitteena hyötyä lyhytaikaisista hinnanvaihteluista, hän kokee ongelmalliseksi – ja jossain määrin nettikasinoiden sukulaiseksi.
”Päivätreidaajat tekevät kymmeniä tai satoja kauppoja päivän aikana. Aivot ovat jatkuvasti virittäytyneet tavoittelemaan nopeita arvonnousuja, joista tulee fiilis, että miksen sijoittanut enemmän. Porukka saattaa herätä keskellä yötä katsomaan muiden maiden pörssejä ammattilaisen elkein.”
Tero harrasti aiemmin jonkin verran konsoli-, kortti- ja raha-automaattipelejä, mutta toiminta oli satunnaista ja hallinnassa. Hän kuvailee itseään addiktiiviseksi persoonaksi, mutta vasta nettikasinopelit johtivat riippuvuuden kehittymiseen – ja alkoholi.
”Aiemmin alkoholin käyttö oli melkein päivittäistä. Nyt minulla menee paljon paremmin. Käytän alkoholia yhä satunnaisesti, mutta sanoisin, että ongelma on nyt enemmänkin annosten kuin kertojen määrä. Eivät rahapelitkään olisi ongelma, jos pystyisin laittamaan peliin vain kaksikymppisen ja lopettamaan siihen, mutta en pysty. Rahapelit olen saanut nyt katkolle kokonaan.”
Tero kokee saaneensa Riipasta ruoriin -hankkeesta runsaasti apua riippuvuuksiensa kukistamiseen. Hän osallistuu viikoittain ryhmätapaamisiin, jossa on ohjaaja ja muita peliriippuvaisia nuoria aikuisia, sekä yksilötapaamisiin ohjaajan kanssa.
"Ryhmässä on ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin minulla."
”Olen kokenut tapaamiset hyödyllisiksi. Ryhmässä on ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Tapaamisissa pystyy puhumaan ongelmista yhdessä ja saamaan asioihin erilaisia näkökulmia – kuulemaan, mitä muut ovat kokeneet.”
Pelaamisen lopettaminen on ollut silti vaikeaa. Peleihin on mahdollista asettaa erilaisia käyttäjäkohtaisia rajoituksia, jotka estävät nettikasinoiden käytön ja rahansiirrot. Näihin Terokin on turvautunut.
”Pelaamattomuus on helpompaa, kun on saanut pelaamiseen pidemmän tauon. Ajatukset eivät ole koko ajan pelissä”, hän sanoo.
Jukka-Pekka Surkka kertoo, että toipumisen polkuja on yhtä monta kuin toipujiakin. Niitä yhdistää usein pohjakosketus, joka saa riippuvaisen ottamaan kriittisen askeleen kohti avun hakemista tai haitallisen toiminnan lopettamista. Tärkeintä toipumisessa ovat sisäinen motivaatio ja sitoutuminen prosessiin, joka voi olla pitkäkestoinen ja kivikkoinen.
”Pohja peliriippuvuudessa on usein velka. Siinä vaiheessa tulee stoppi, kun rahat ovat loppu, pikavipit sun muut otettu, taloudelliset haasteet painavat ja lainaa ei saa enää mistään. Kun pohja on saavutettu, alkaa selvittely, mitä velkaa on, kuinka paljon ja kenelle. Samalla pyritään säilyttämään asunto sekä työ- tai opiskelupaikka. Siis pysymään arjen rytmissä mukana.”
Surkka korostaa keskusteluavun ja riippuvuuden ymmärtämisen roolia toipumisessa – oli kyse sitten toiminnallisesta tai päihderiippuvuudesta, jonka syntyyn voivat vaikuttaa perimä, psykologiset tekijät, sosiaaliset suhteet, todellisuuspako ja eskapismi.
Heidän ryhmätapaamisissaan puhutaan psykoedukaatiosta eli ohjaavasta työskentelytavasta, jossa annetaan selkeää, ymmärrettävää ja luotettavaa tietoa mielenterveyteen ja riippuvuuteen liittyvistä asioista, kuten sairauksista, oireista ja arjessa selviytymisestä.
”Siinä on tullut ahaa-elämyksiä, että omassa pelihimossa on oikeasti kyse riippuvuudesta ja sairaudesta. Kun ymmärretään, että ollaan sairaita, toipuminen voi alkaa. Toivottavasti ryhmäläistemme motivaatio on kasvanut etenemisen myötä”, Surkka sanoo.
Teroa oli painanut peliriippuvuutensa kanssa pitkään. Hän halusi lopettaa, mutta ei oikein tiennyt, miten. Hän oli saanut vähennettyä pelaamista ja pitää sitä jotenkuten kontrollissa, kunnes eräänä päivänä hän pelasi taas tilinsä tyhjäksi. Se oli hänen pohjakosketuksensa.
”Päätin tehdä asialle jotain”, hän sanoo.
Nyt, kun pelaamattomuutta on takana muutama kuukausi, hän kokee elämänlaatunsa parantuneen ja arkensa helpottuneen.
”Se vaikuttaa paljon mielen hyvinvointiin, kun ei tarvitse stressata niin paljon. On helpottavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, saanko maksettua vuokran vai en.”
"On helpottavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, saanko maksettua vuokran vai en."
Tero käy töissä ja hän sai aloitettua uudelleen kesken jääneet ammattikorkeakouluopintonsa. Tulevaisuus näyttää kirkkaammalta kuin pitkään aikaan.
”Olisi kiva saada addiktio rahapelin ja alkoholin kanssa kokonaan katki – etteivät ne olisi ensimmäiset asiat, jotka pyörivät mielen perukoilla. Totta kai olisi kiva saada opinnot tehtyä loppuun. Ne ovat nyt puolessa välissä”, hän summaa.
Tero ei halua lähteä neuvomaan muita toipumisen polulla olevia, mutta hän kannustaa hakemaan apua, jos ongelmaa ei pysty itse ratkaisemaan.
Jukka-Pekka Surkka taas korostaa peliriippuvaisen vanhempia vetämään rajan lapsensa taloudelliseen auttamiseen, jotta toipuminen pääsee kunnolla alkamaan, hakemaan apua ja ottamaan vastuuta.
”Vanhemmanrakkaus on hyvin inhimillistä. On ymmärrettävää, että kun oma lapsi ei saa mistään rahaa, jääkaappi on tyhjä ja vuokrat maksamatta, viedään hänelle ruokakassi ja maksetaan laskut. Tällaista takaporttia ei kannata kuitenkaan pitää yllä, ainakaan toistuvasti.”
”Peliriippuvuus heijastuu lähipiiriin. Vanhempien hermosto saattaa käydä jatkuvasti ylikierroksilla, kun täytyy koko ajan miettiä, miten lapsi voi ja onkohan hän taas pelannut. Pitääkö minun maksaa omista säästöistä, jotta pystyn pelastamaan lapseni?” Surkka sanoo.
Kukaan ei voi kuitenkaan muuttaa toista ihmistä. Tahdon toipua ja vastuun kantamisen on tultava riippuvaiselta itseltään, mutta ammattilaisten, läheisten ja vertaisten tarjoama tuki voi nousta oleellisen tärkeäksi toipumismotivaation löytämisessä sekä ylläpitämisessä.
”Akuuteimmassa vaiheessa on hyvä, jos pystyy olemaan riippuvaisen rinnalla. Toipuvalta voi pyytää esimerkiksi tilitietojen katseluoikeutta, ja erilaisia rahaliikenne-estoja voi tehdä yhdessä. Aina voi tarjota myös keskustelu- ja kuunteluapua. Oli tilanne mikä tahansa, toivon, että jokaisen elämässä on ainakin yksi ihminen, jolle voi kertoa ongelmistaan”, Surkka sanoo.
Elintavat Päihteet | 9.8.2022 | Markus Laakso
Elintavat Osallisuus Päihteet | 6.10.2023 | Markus Laakso
Hyvinvointi Työhyvinvointi | 23.12.2024 | Markus Laakso