Jaa artikkeli
Miten kirkastetaan se oma sisäinen ääni ja uskalletaan asettaa rajat silloin, kun koko ulkopuolinen maailma odottaa jotain aivan muuta? Monitaiteilija ja elokuvantekijä Anna Eriksson pysähtyy Pienet teot -podcastissa kiireettömän kohtaamisen äärelle yhdessä Mieliteon viestintäasiantuntija Sami Turusen kanssa pohtimaan sielun autonomiaa, inhimillisyyttä sekä niitä yksinkertaisia arjen ankkureita, jotka pitävät mielenrauhan kirkkaana pirstaleisen maailman keskellä.
Meren ja kukkeimman luonnon kehystämässä Uudessakaupungissa, kesäisen valon keskellä, taiteilija Anna Eriksson elää parhaillaan intensiivistä kautta uuden elokuvakäsikirjoituksensa äärellä.
Kyseessä on kokonaisvaltainen, alitajuinen prosessi, joka virtaa uniin saakka ja on valvetilassakin jatkuvasti läsnä. Silti Eriksson ei vaihtaisi tätä tilaa mihinkään. Hänelle luovuus on perimmäistä vapautta – ajatuksen, ilmaisun ja sanan vapautta.
– Teosta luodessaan elää tavallaan montaa elämää samaan aikaan. Siinä on mukana tietty leikkisyys; mahdollisuus leikitellä asioilla, joita ei omassa elämässään voisi muuten toteuttaa. Se on puhdistava ja hieno olotila.
Tämä poikkeuksellinen itsenäisyys on vaatinut tinkimättömyyttä. Matka suuren suosion keskeltä kansainvälisesti palkituksi auteur-ohjaajaksi on ollut tietoinen valinta oman mielenrauhan ja taiteellisen vapauden suojelemiseksi.
Kun Eriksson astui julkisuuden valokeilaan vasta 18-vuotiaana ja nousi parikymppisenä koko kansan suosikiksi esikoisalbuminsa myötä, tämän suomalaisten rakastaman laulajan vastuu ja työmäärä olivat valtavia.
Takana oli bändin pyörittämistä ja parisataa keikkaa vuodessa. Nuorella naisella ei ollut aikaa valmistautua siihen, mitä se kaikki todellisuudessa tarkoitti.
– Ennemmin kuin että ihminen valitsee ammatin, ammatti valitsee ihmisen. Se vei minut mukanaan. Esiintymisen aloittavan ihmisen minuus jakautuu kuitenkin herkästi niin, että kaikki positiiviset puolet siirtyvät esiintyjäminään ja negatiiviset jäävät kotiin. Alat miellyttää muita, ja kotona haluat vain olla täydellisessä rauhassa. Esiintyvän taiteilijan suurin haaste onkin pitää itsensä kokonaisena.
Käänne tapahtui silloin, kun Eriksson otti tietoisesti oman elämänsä ohjakset käsiinsä, kevensi työtaakkaansa ja alkoi kirjoittaa omaa musiikkiaan. Kelkan kääntäminen ja omien valintojen perusteleminen ympärillä oleville ihmisille vei vuosia, sillä Erikssonilta odotettiin valmiiksi pureskeltua linjaa.
– Kun ihminen ajautuu urallaan tai elämässään solmukohtiin, ei kannata haukata liian isoa palaa. Voi pysähtyä ja miettiä, olisiko tässä jotain säilytettävää ja miten tästä voisi tehdä uudella tavalla mielekästä. On tärkeää tietää, mikä on se oma tie, joka saa omat nuput puhkeamaan kukkaan – jotta voi hyvin ja pääsee edes kokeilemaan niitä asioita, joita elämässään haluaa tehdä. Se, mikä on hyväksi yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan. Siksi kannattaa olla hyvin varovainen, kun antaa ohjeita muille.
Erikssonin elokuvallinen trilogia – M (2018), W (2022) ja tuoreimpana E (2025) – on ollut hänelle keino käsitellä syviä inhimillisiä ilmiöitä. Teokset ovat syvää luotaavia maailmoja, jotka heijastelevat nykyihmisen vieraantumista. Parhaillaan työn alla oleva uusi, itsenäinen teos jatkaa näiden suurten teemojen tutkimista.
– Minua kiinnostaa ihmisen sisin ja alitajuinen maailma. Se on hallitsematon tila, josta puuttuvat säännöt ja estot. Se on jotain, mitä me kaikki jaamme kollektiivisesti. Ei ole mitään toisen ihmisen alitajunnassa, mitä en voisi käsittää.
Tässä ajassa ihmiset kuitenkin ajautuvat erilleen juuri silloin, kun yhteyttä tarvittaisiin eniten. Haavoittuvuuden näyttämistä pelätään. Eriksson itse tutkii jatkuvasti omia reaktioitaan ja pyrkii tietoisesti purkamaan haitallisia ajatuskaavoja.
Nykymaailmassa, jota leimaa sosiaalisen median pinnallinen tykkäysten hakeminen, fokus kääntyy Erikssonin mukaan liikaa omaan itseen. Kun ihminen kasvaa riippuvaiseksi muiden jatkuvasta hyväksynnästä, unohdetaan ympäröivän maailman ja muiden ihmisten havainnointi.
– Meitä jaetaan jatkuvasti leireihin. Luodaan vastakkainasettelua ja eripuraa, mikä on puhdasta sodan lietsontaa ihmisten välillä. Se on viihteen muoto, josta pitäisi olla tietoinen, jotta osaa ottaa kaksi askelta taaksepäin.
Pelon ja epävarmuuden keskellä Eriksson löytää lohdutuksen ajatuksesta, että universumi pitää meistä huolta. Luottamus elämään ei synny vaikeuksien välttämisestä, vaan niiden kohtaamisesta.
– Ne ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä tai vaikeita tilanteita eniten, jotka ovat kokeneet niitä vähiten. He pelkäävät, etteivät pysty kannattelemaan itseään, jos jotain tapahtuu. Mutta kummallisesti ne voimavarat löytyvät aina silloin, kun hetki koittaa. Kun sen kokee muutaman kerran elämässään, luottamus kasvaa. Siksi lapsia tai nuoria ei pitäisi liikaa suojella kaikilta vaikeilta hetkiltä.
Arjen tasolla mielenrauhan ankkuroivat usein kaikkein yksinkertaisimmat asiat. Eriksson itse pyrkii järjestämään elämäänsä tietoista luppoaikaa palautumisen tueksi.
– Arvostan nykyään valtavasti sellaista luppoaikaa, jossa voin vain haahuilla, lukea ja ajatella asioita. Olen kokenut sen toisen puolen, kun elämä oli niin hektistä, ettei aikaa ollut muulle kuin työlle. Pyrin järjestämään luppoaikaa tietoisesti, koska huomaan sen vaikuttavan välittömästi mielen hyvinvointiin. Hermoston ylikuumeneminen on tässä työssä kaikkein suurin vaara.
Anna Eriksson juhlistaa 30-vuotista taiteilijajuhlaansa poikkeuksellisilla erikoiskonserteilla Helsingin Tanssin talon Erkko-salissa lauantaina 17.10. ja sunnuntaina 18.10.2026. Ainutlaatuisissa illoissa kuullaan Erikssonin uutta ja ennenkuulematonta musiikkia, ja kokonaisuuden visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mikki Kunttu. Juhlavuosi jatkuu täydellä teholla myös vuonna 2027, jolloin taiteilija nähdään laajasti kesän festivaaleilla sekä keikkalavoilla.
Pienet teot ei ole yksinpuhelua, vaan kutsu yhteiseen pohdintaan. Ohjelman ytimessä on ajatus siitä, että mielen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa. Siksi podcastin herättämät ajatukset on tarkoitettu jaettaviksi. Keskustelu jaksojen teemoista jatkuu Mieliteon sosiaalisen median kanavilla, joissa haastamme kuulijat mukaan jakamaan omia oivalluksiaan.
Mieliteko-ohjelman työ nojaa Kansallisen terveysindeksin faktoihin ja hengittää vahvasti tarinoiden kautta. Tämä podcast on tapa todeta, että kukaan ei ole mielenmaisemansa kanssa yksin. Tervetuloa mukaan siis matkalle, joka on aikasi arvoinen.
Pienet teot -podcast