Jaa artikkeli
Mitä meille tapahtuu silloin, kun kukaan ei enää kosketa? Nykyajassa puhutaan paljon kognitiivisesta kuormituksesta, työn tauottamisesta ja mielen hyvinvoinnista, mutta unohdamme usein jotain perustavanlaatuista: ihmisen ihon ja hermoston.
Jalavan polku kosketuksen voiman ja AUVO®-menetelmän pariin sai alkunsa reilu vuosikymmen sitten elämän risteyskohdasta, oman uupumuksen ja masennuksen kautta. Yrittäjänä suorittamiseen ja jatkuvaan tekemiseen tottunut nainen kohtasi rajansa, kun keho ja mieli kieltäytyivät lopulta yhteistyöstä.
– Ennen uupumustani minulla ei ollut mitään tajua kehon ja mielen yhteydestä. Keho huusi hirveän voimakkaasti erilaisilla oireilla, että hiljennä, mutta minä en huomannut mitään. Koko käsitykseni hyvinvoinnista keikahti päälaelleen oman kokemuksen myötä. Kosketushoidot auttoivat minua toipumaan, ja siitä alkoi matka, joka tuntuu edelleen pohjattomalta aarrearkulta.
Me elämme ajassa, jossa pitkäaikainen kosketusvaje on todellinen haaste, vaikka sen tunnistaminen arjessa on vaikeaa. Jalava huomauttaa, että jos kosketuksen puute oireilisi iholla selkeänä ja tunnistettavana ihottumana, ihmisten olisi huomattavasti helpompi hakeutua toistensa luo. Nyt tämä vaje kuitenkin piiloutuu ja oireilee samalla tavalla kuin mikä tahansa pitkittynyt stressi, kuten levottomuutena, unettomuutena ja uupumuksena.
Suomalaisessa kulttuurissa kosketus on vahvasti perhekeskeistä, ja sen ulkopuolella fyysistä kontaktia on muihin kulttuureihin verrattuna vähän. Viime vuosien etätyösuositukset ja pandemiat herättivät toiveen kosketusvajeen tunnistamisesta, mutta todellisuudessa kosketus on usein siirretty entistä kauemmas. Kosketus mielletään yhteiskunnassamme usein vain seksualisoinnin kautta, vaikka intiimi kumppanuus kattaa vain murto-osan siitä suojasta ja turvasta, joka on lajillemme biologinen elinehto.
– Tämä hermostojen välinen yhteys on olemassa jo ennen kuin opimme puhumaan – tutkimusten mukaan jo kaksiviikkoisella vauvalla on valmius sosiaalisen kosketuksen vastaanottamiseen. Se on meille elintärkeä perustarve. Kun me olemme samassa tilassa, meidän hermostomme juttelevat jatkuvasti keskenään. Jos toinen on hyvin ylivirittynyt, toisen keho aistii vaaran. Kun taas laskeudumme rauhaan, molempien hermosto ymmärtää, että tässä on turvallista olla. Toisen ihmisen tietoinen kosketus toimii välittömänä säätelyapuna ylikierroksilla käyvälle hermostolle.
Nykypäivän asiantuntijatyössä suorittamisen kulttuuri on hiipinyt niin syvälle, että ihmiset suorittavat usein jo palautumistaan. Kalenterit täytetään joogalla, hengitysharjoituksilla ja retriiteillä, vaikka pelkkä sohvalle pötkähtäminen ei auta, jos ajatukset juoksevat tuhatta ja sataa. Kosketuksen teho piilee siinä, että kehon omat palautumismekanismit käynnistyvät ilman tietoista yrittämistä. Saa vain olla, aivan sellaisena kuin on.
Työelämässä kosketus on edelleen herkkä teema, joka sivuutetaan usein mahdollisten väärintulkintojen ja rajojen ylittämisen pelossa, sen sijaan että siitä keskusteltaisiin avoimesti. Jalava ei kuitenkaan suostu hyväksymään sitä, että ratkaisuna on luopua kaikesta kosketuksesta, jopa kättelyistä. Pienet, neutraalit teot, kuten käden laskeminen kollegan olkapäälle tai yläselälle – jossa sijaitsevat sosiaaliseen kosketukseen reagoivat hermopäätteet – voivat rakentaa tiimiin syvää luottamusta, turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ennen kuin kosketusta lähtee jakamaan muille, on kuitenkin pysähdyttävä oman itsensä äärelle. Matka alkaa omasta kosketushistoriasta ja kyvystä kohdata itsensä.
– Suosittelen aloittamaan itsestä. Mitä hyvää voisin omalla kosketuksellani tehdä itselleni? Voisinko antaa itselleni halauksen, silittää kasvojani tai käsivarttani rauhoittuakseni? Monelle tämä on hämmentävän vaikeaa. Meidän pitää myös opetella kysymään lupaa ja ennen kaikkea opittava vastaamaan ja kieltäytymään, jos emme halua kosketusta. Rajojen sanoittaminen ei etäännytä, vaan luo aidon ja kunnioittavan yhteyden ihmisten välille.
Pienet teot ei ole yksinpuhelua, vaan kutsu yhteiseen pohdintaan. Ohjelman ytimessä on ajatus siitä, että mielen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa. Siksi podcastin herättämät ajatukset on tarkoitettu jaettaviksi. Keskustelu jaksojen teemoista jatkuu Mieliteon sosiaalisen median kanavilla, joissa haastamme kuulijat mukaan jakamaan omia oivalluksiaan.
Mieliteko-ohjelman työ nojaa Kansallisen terveysindeksin faktoihin ja hengittää vahvasti tarinoiden kautta. Tämä podcast on tapa todeta, että kukaan ei ole mielenmaisemansa kanssa yksin. Tervetuloa mukaan siis matkalle, joka on aikasi arvoinen.
Pienet teot -podcast