Jaa artikkeli
Mitä meille tapahtuu silloin, kun modernin työelämän vaatimukset kiihtyvät, digitalisaatio vyöryy arkeen hurjalla vauhdilla ja itsenäinen asiantuntijatyö siirtyy etätyöpöytien hiljaisuuteen? Me kaipaamme jotain maadoittavaa, jotain sellaista, mikä palauttaa hermostomme tähän hetkeen ja antaa levottomalle mielelle turvallisen ankkurin.
Yrittäjyyden ja johtamisen kouluttajana toimivan Anu Lehtimäen elämässä tämä ankkuri on ollut läsnä lapsuudesta saakka. Päivätyökseen aikuiskoulutuksen dynaamisessa maailmassa ihmisiä auttava nainen muuntautuu vapaa-ajallaan raskaansarjan käsityöihmiseksi, jolle villalanka ja puikot ovat muodostaneet suorastaan henkisen kodin.
– Kyllä mä oon välillä kokenut etätyössä aika isoakin yksinäisyyttä, sellaista sosiaalista tyhjiötä, kun istuu täällä vain tietokoneen kanssa, Lehtimäki toteaa. – Käsityöt tarjoavat minulle oman rauhoittumisen tilan ja rytmisen tekemisen, jossa saa seurata, että jotain konkreettista syntyy. Se on leikkiä ja iloa, jossa ei tarvitse ottaa paineita. Jos jokin menee pieleen, sen voi aina purkaa.
Me elämme ajassa, jossa ihmiset herkästi aikatauluttavat arkeaan ja mittaavat jopa omaa palautumistaan. Kalenterit täytetään erilaisilla suoritteilla, vaikka mieli kaipaisi vain lupaa pysähtyä ja olla ilman jatkuvia tavoitteita. Yli kymmenen vuotta etätöitä tehneelle Lehtimäelle käsityöt ovat olleet keino hallita ja rauhoittaa omaa mielenmaisemaa.
Käsityöt eivät kuitenkaan ole vain yksilön oma rauhoittumisen tila, vaan parhaimmillaan se toimii voimakkaana sosiaalisena liimana ja yksinäisyyden murentajana. Vuonna 2019 Lehtimäki perusti Kuopion Männistöön matalan kynnyksen käsityöpiirin, josta muodostui nopeasti merkityksellinen kohtaamispaikka yli sukupolvirajojen.
– Meillä on ovet avoinna, ja sinne saa tulla ihan vain istumaan, juomaan kahvia ja juttelemaan, ilman että on pakko tehdä mitään käsitöitä, Lehtimäki hymyilee. – Käsityö on vähän kuin koiranomistajuus: kun kaksi harrastajaa kohtaa, juttua riittää heti. Sen kevyen aiheen ympäriltä keskustelut voivat kuitenkin tilaisuuden tullen syventyä hyvinkin nopeasti elämän vakavampiin ja painavampiin teemoihin. Ihminen tarvitsee ihmistä, ja tämän yhteisön kautta on voitu tuoda lämpöä ja välittämistä sellaiseenkin arkeen, jossa yksinäisyys on muuten raskaasti läsnä.
Jatkuvan tehokkuuden kulttuuri vaatii meiltä usein täydellisyyttä ja virheettömyyttä. Käsitöiden äärellä Lehtimäki on kuitenkin oppinut arvokkaan oppitunnin armollisuudesta ja inhimillisen keskeneräisyyden sietämisestä. Käsillä tehdessä oppii pitkää pinnaa ja sen tosiasian hyväksymistä, että ihminen ei ole kone.
Käsillä tehdyssä työssä saa ja pitää näkyä tekijän oma yksilöllinen kädenjälki virheineen päivineen.
– En mä oikeastaan edes pyri virheettömään. Pitää sallia itselleen ihmisenä oleminen – eli se, että virheet kuuluvat elämään ja myös käsitöihin, Lehtimäki pohtii.
Tämä pehmeä ja salliva elämänasenne on nyt laajenemassa koko kaupungin yhteiseksi voimavaraksi, kun Lehtimäki yhdessä tehotiiminsä kanssa on synnyttämässä Kuopioon historian ensimmäistä Kuopio Knit Festivalia. Elokuussa, 7.8.–9.8.2026, järjestettävä matalan kynnyksen osittain maksuton tapahtuma tuo yhteisöllisyyden ja yhteisen ilon suoraan Kuopion katukuvaan – muistuttamaan meitä siitä, mikä tässä elämässä on todella kaiken aikamme arvoista.
Pienet teot ei ole yksinpuhelua, vaan kutsu yhteiseen pohdintaan. Ohjelman ytimessä on ajatus siitä, että mielen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa. Siksi podcastin herättämät ajatukset on tarkoitettu jaettaviksi. Keskustelu jaksojen teemoista jatkuu Mieliteon sosiaalisen median kanavilla, joissa haastamme kuulijat mukaan jakamaan omia oivalluksiaan.
Mieliteko-ohjelman työ nojaa Kansallisen terveysindeksin faktoihin ja hengittää vahvasti tarinoiden kautta. Tämä podcast on tapa todeta, että kukaan ei ole mielenmaisemansa kanssa yksin. Tervetuloa mukaan siis matkalle, joka on aikasi arvoinen.
Pienet teot -podcast