Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Paluu kuntosalille. Järkevä ruokarytmi ilman pikaruokaa. Terapia. Sopivasti ryhmäharrastuksia ja muiden ihmisten seuraa.
Siinä jaksamisen ja hyvän olon resepti kuopiolaisten Joona Wallmanin ja Jere Suomalan tapaan.
”Toteutus vaatii välillä ponnistelua ja uskoa siihen, että jos nyt on huono päivä, huomenna tai viimeistään ensi viikolla on varmaan paremmin”, kaksikko sanoo.
Wallman ja Suomala – vieläkö muistat heidät?
Kerroimme vuosi sitten vuosi sitten Mieliteon Etsijät-ryhmään osallistuneiden Joona Wallmanin, Jere Suomalan ja Janina Luutsaaren mielenterveyden haasteista sekä kesken jääneistä opinnoistaan.
Puhuimme myös onnellisuudesta, hyvän elämän rakennustarpeista ja tulevaisuuden unelmista.
On mukavaa kertoa, että Wallmanin, 28, ja Suomalan, 31, elämään on tullut vuoden aikana useita mukavia juttuja. Luutsaaren arjessakin on paljon hyvää, mutta kasvaneen stressin takia hänen voimansa eivät riittäneet uuteen haastatteluun.
Valokuva yllä kertoo, millaisia terveisiä Wallman ja Suomala lähettävät Luutsaarelle ja jokaiselle, jonka arjessa juuri nyt kysytään jaksamista ja ponnistelua.
He eivät totisesti usko, että jokainen on oman onnensa seppä.
Ei Wallmanin ja Suomalan elämäkään ole ollut mutkatonta polkua. He eivät totisesti usko sanontaan, että jokainen on oman onnensa seppä.
”Ei sellaista seppää olekaan, joka saa materiaalit takomiseen ilman toisten apua ja pystyy toimimaan täysin ilman muiden tukea. Jokaisella pitää olla halu tehdä tarpeellisia asioita oman elämänsä eteen, mutta on tärkeää osata suhtautua hyvin avoimesti muihin ihmisiin. Pärjätäkseen pitää osata antaa ja vastaanottaa apua”, Suomala sanoo.
Wallman vastaa lyhyemmin:
”Kukaan ei ole seppä syntyessään. Eikä amerikkalainen sanonta muutenkaan istu suomalaisiin. On erittäin hyvä, että hyvinvointiyhteiskunnassa palveluja on saatavissa ja että niitä on mahdollisuus myös ottaa vastaan”, hän toteaa.
Tehdään katsaus kummankin nuorukaisen vuoteen. Suunta on molemmilla sama, pienin askelin kohti parempaa.
Ei ollut kaksista Jere Suomalan elo, kun vuosi 2025 pyörähti alkuun. Suhde tyttöystävään päättyi, ja vaikka eropäätös oli oma, yksin jääminen oli kova juttu.
”Voinnissani tuli selkeä takapakki. Jäin sosiaalisesti tyhjän päälle, sillä ihmissuhteeni perustuivat parisuhteeseen. Pakenin tuskaa nettipelaamiseen. Pelasin niin paljon, että ruokailunkin hoidin lopulta tilaamalla pikaruokaa”, Suomala kertoo.
Nyt, vuoden kääntyessä lopuilleen, tilanne on aivan toinen. Netissä pelatessaan Suomala tutustui ruotsalaiseen pariskuntaan, joka isännöi Etelä-Ruotsissa omaa kartanohotelliaan.
”Olin aktiivinen. Oloni kohentui merkittävästi.”
”Tulimme hyvin juttuun, ja tarjouduin heille vapaaehtoiseksi työntekijäksi majoitusta ja ruokaa vastaan.”
Pariskunta tarttui ehdotukseen, tarjosi Suomalalle kolmen viikon kesäpestin ja maksoi matkaliput Ruotsiin.
”Reissu kävi kuntoutuksesta. Olin aktiivinen, siivosin ja tein pikkuhommia. Oloni kohentui merkittävästi.”
”Palattuani Kuopioon aloitin tuetun työtoimintavalmennuksen. Työskentelin neljä tuntia kahdesti viikossa kuopiolaisella Kasvunpolun hevostoimintatallilla. Alkuun työnteko oli raskasta, mutta kun homma lähti rullaamaan, sain puhtia jaksamiseeni.”
Suomala aloitti myös kuntosaliharjoittelun Tukilinja-säätiöltä saamansa apurahan avulla.
”Miten olenkaan pärjännyt pitkään ilman urheilemista.”
”On ollut ihanaa palata treenaamisen pariin. Miten olenkaan pärjännyt pitkään ilman urheilemista.”
Vointi vain parani, kun ruotsalaiset hotellinpitäjät kutsuivat Suomalan uudestaan luokseen lokakuussa.
”He olivat itse lomalla. Huolehdin heidän eläimistään ja tein pientä puuhaa hotellilla.”
Osa Suomalan viikkorytmiä on nyt kuntouttava psykoterapia, jossa hän käy toista vuotta. Terapian avulla hän yrittää ratkaista haasteitaan ja pärjätä maailman kanssa.
”Psykoterapia on jännä juttu. Välillä tuntuu, ettei viikoittaisissa tapaamisissa tapahdu mitään edistystä. Terapeutin kommentit auttavat kuitenkin näkemään, että ajatukseni ovat muuttuneet. Terapia jatkuu maaliskuulle, toivottavasti Kela korvaa terapiahoidot siitä eteenpäinkin.”
”Psykoterapia on
jännä juttu.”
Iso muutos arjessa näkyy keittiössä:
”Laitan ruokaa itse. Syöminen on aiempaa säännöllisempää ja terveellisempää. Muutoinkin arjen askareet, jotka ennen tuntuivat raskailta, ovat nyt jopa mukavia juttuja.”
Loppuvuoden aikana Suomala pohtii elämänsä seuraavia steppejä moniammatillisessa tapaamisessa ammatinvalintapsykologin, Kelan virkailijan sekä TE-toimiston työntekijän kanssa.
”He varmaan ehdottavat työkokeilua tai kuntouttavaa työtoimintaa. Vaalin ajatusta, että jaksaisin ensi syksynä hakea johonkin opiskelemaan.”
Suomala on opiskellut ammattikoulussa media-assistentiksi ja sähköasentajaksi. Nuoruus oli isolta osin kapinointia, henkilökohtaisia ongelmia ja kulkua kovilla poluilla. Yhteisöpedagogian opinnot ammattikorkeakoulussa keskeytyivät vuosi sitten.
”Iloitsen siitä, että suhtautumiseni elämään on muuttunut. Kun kohdalle osuu huono päivä, kestän ja hyväksyn sen masentumatta ja periksi antamatta. Tiedän, että pystyn etenemään pienin askelin ja tekemään päätöksiä, jotka tekevät itselleni hyvää.”
Joona Wallmanin haave on löytää oma paikka maailmasta. Sairastuminen ja autismidiagnoosi lukion jälkeen muuttivat arjen, mutta eivät Wallmanin perusluonnetta ja elämänasennetta.
Toiveikas näky tulevaisuudesta kulkee yhä mukana.
”Toivoa on aina, koska emme voi tietää, mitä huomenna tapahtuu”, hän nytkin sanoo, viime vuoden tapaan, siteeraten partioliikkeen perustajaa Robert Baden-Powellia.
Toiveikkuutta ei vienyt, että haave opiskeluihin paluusta ei vielä ole toteutunut.
Toiveikkuutta ei ole vienyt edes, että haaveet opiskeluihin paluusta eivät vielä ole toteutuneet.
Wallman opiskeli merkonomiksi Espoossa Ammattiopisto Livessä, jossa saa yksilöllistä tukea oppimisvaikeuksiin. Sen jälkeen hän työskenteli nuoriso-ohjaajana Herolla, erilaisten oppijoiden etujärjestössä Helsingissä.
Unelma nuorisotyöntekijän urasta toi hänet Kuopioon ja yhteisöpedagogin opintoihin Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Opinnot olivat liian vaativia ja keskeytyivät.
”Nyt olen yrittänyt keskittyä terapiaprosessiin, harrastuksiin ja niihin hyviin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Yksi niistä on juuri oma suhtautumiseni elämään.”
Wallman sai juuri Kelalta tukipäätöksen terapiahoitoon.
”Terapiassa voin käsitellä menneisyyttäni sekä siihen liittyvää haavoittuvuutta.”
”Siellä voin harjoitella itsereflektiota, käsitellä menneisyyttäni sekä siihen liittyvää haavoittuvuutta.”
”Uskon kuntoutuvani niin, että vielä joku päivä olen valmis opintoihin, ja työ nuorten kanssa on mahdollista.”
Wallmanin mukaan hyvään elämään kuuluu, että voi kokea olevansa osa omaa yhteisöään ja vaikuttaa sen toimintaan. Hänen tärkeät yhteisönsä ovat 4H-yhdistyksessä ja seurakunnassa.
Vuoden huippuhetkiin hän laskee vuotuisen vaellusretken Lappiin, mutta erityisesti linja-automatkan Puolaan seurakuntaleirille.
”Matkustin yksin, ja selvisin”, hän hymyilee.
”Hyvään elämään kuuluu, että voi kokea olevansa osa omaa yhteisöään.”
”Muut lensivät paikan päälle, minulle se matkustusmuoto on liian saastuttava.”
Vuoden huippujuttu on sekin, että välit entiseen tyttöystävään lämpenivät.
”Etäsuhde. Emme näe ihan joka viikonloppu. Hyvin toimii.”
”Mukavaa on sekin, että välit perheeseeni ovat lähentyneet. Taannoin teimme isän kanssa pyöräretkiä, ja tänä kesänä pyöräilimme kahdestaan Saarenmaalla. Oikein onnistunut reissu.”
Elämänhalusta, jaksamisesta ja voimista kertoo paljon, jos jaksaa unelmoida.
Jere Suomala ja Joona Wallman jaksavat.
”Tulevaisuudennäkymät ovat vielä epäselvät, ja kohti tuntematonta yhä mennään. Hyvinvointini on kuitenkin noussut kohisten. Haluan oppia lisää itsestäni ja olla vielä joskus valmis antamaan itsestäni myös muille ja maailmalle”, Suomala sanoo äänessään toiveikkuutta.
Wallmanin mukaan on tärkeää osata pysähtyä ja nauttia hetkestä.
”Joku viisas sanoi, että ole tyytyväinen osaasi ja käytä se parhaalla mahdollisella tavalla. Se on viisas neuvo. Aion pitää toiveikkuudesta kiinni jatkossakin”, hän katsoo tulevaan.
Mieliteon Etsijät-ryhmän toiminta saa molemmilta kiitosta.
Mieliteon Etsijät-ryhmän toiminta saa molemmilta kiitosta. Humanistisen ammattikorkeakoulun asiantuntijan Nina-Elise Koivumäen ja kehittäjälehtori Erja Anttosen toteuttama ryhmä on suunnattu nuorille, joiden opinnot ovat keskeytyneet ja jotka haluavat löytää elämäänsä uusia polkuja.
Wallman ja Suomala kävivät ryhmässä taas alkuvuonna, kun ohjelmaan kuului taidenäyttely ja yhteinen ruokailu.
”Tapaaminen osui siihen hetkeen, kun minulla meni huonosti ja olin passiivinen. Muiden tapaaminen, yhdessäolo ja ravintola-ateria tekivät hyvää itseisarvolleni. Sain kokemuksen siitä, mitä elämällä on parhaimmillaan minullekin tarjota”, Suomala sanoo.
Wallman pitää arvokkaana, että vaikka hän käy ryhmässä harvoin, kontakti Koivumäkeen on säilynyt.
”Saan häneltä yksilöohjausta lähinnä opiskeluun liittyviin asioihin. Se auttaa minua näkemään tilanteeni paremmin ja laajemmin. Ja toiveikkaammin.”
Mieliteon uusi Etsijät-ryhmä 16-29-vuotiaille alkaa 13.1. tammikuuta. 2026 Kuopiossa Ohjaamon pop up-tilassa TyöNavigaattorilla. osoite: Asemakatu 7. Kokoontumiset ovat joka toinen tiistai kello 14-16.