Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Pohjoissavolaisen työelämän vahvuudet ja haasteet nousevat kiinnostavasti esille Mieliteon Kuopion tiimin mielen hyvinvoinnin valmennuksissa. Muutosvalmentajien Paula Heiskasen ja Pia Koposen valmennukseen on osallistunut vuoden aikana 76 yritystä sekä organisaatiota ja niiden 640 työntekijää.
Työyhteisöjen arjessa riittää pohdittavaa: on stressiä, jatkuvaa muutosta, tunnekuormaa. Puheeksi ottamisen vaikeutta ja vuorovaikutuksen jäykkyyttä. Tähän kaikkeen muutosvalmentajat jakavat työkaluja: Pitkittynyttä stressiä voi hallita. Hyvää stressiä voi ruokkia. Muutostaitoja voi treenata.
”Rankkojakin juttuja on käsitelty, mutta katse on pysynyt toiveikkaana. Ryhmissämme kaikki tunteet ovat sallittuja. Me vaalimme mielen hyvinvointia ja työssä jaksamista ennalta ehkäisevästi”, Heiskanen ja Koponen sanovat.
Työpaikoilla on myös lukuisia valopilkkuja: työn vahvaa imua, osaamista – ja uutta työkulttuuria luovat nuoret työntekijät.
”He puhuvat asioista uudenlaisella avoimuudella. Nuori sukupolvi on selvästi saanut tunnekasvatusta”, valmentajat iloitsevat.
Olipa koulutus, työpaikka ja ala mikä tahansa, ihminen on työntekijänä kovin samanlainen. Tarpeet ja huolet yhdistävät: kelpaanko, riitänkö. Olenko arvokas. Kuulunko tähän porukkaan.
Näin sanovat Mieliteon Kuopion kaupungin tiimin muutosvalmentajat Paula Heiskanen ja Pia Koponen, jotka ovat vetäneet mielen hyvinvoinnin valmennuskokonaisuuksia pohjoissavolaisille yrityksille ja organisaatioille helmikuusta 2024 lähtien.
”Pohjoissavolainen työn arki ei tunnu poikkeavan muuhun maahan verrattuna. Kokemuksemme ovat täysin linjassa sen kanssa, mitä valtakunnalliset uutiset ja tutkimukset kertovat työelämästä”, Heiskanen sanoo.
”Korkeakoulutettujen kasvava työttömyys näkyy työntekijöiden jaksamisessa.”
Aikamme yksi iso muutos on, ettei kovakaan koulutus takaa enää itsestään selvästi pysyvää urapolkua.
Tätä todistavat myös tilastot: Pohjois-Savon ely-keskuksen tuoreen työllisyyskatsauksen mukaan työttömyys kasvoi maakunnassamme vuoden 2023 lopusta viime vuoden loppuun suhteellisesti eniten eli 24,6 prosenttia ylemmän korkeakouluasteen koulutuksen saaneilla. Seuraavaksi eniten, 22,5 prosenttia, työttömyys kasvoi alemman korkeakouluasteen suorittaneilla.
Vastaavasti alemman perusasteen koulutuksen saaneiden joukossa työttömien työnhakijoiden määrä väheni eniten.
”Korkeakoulutettujen kasvava työttömyys näkyy työntekijöiden jaksamisessa. Epävarmuus on lisääntynyt. Lähes koko ajan pitää olla valmis sopeutumaan johonkin uuteen, jonka sisältöä ei voi aina etukäteen edes tietää”, Heiskanen piirtää nykykuvaa työmaailmasta.
Paula Heiskanen ja Pia Koponen ovat vuodessa nähneet laajan läpileikkauksen Pohjois-Savon työelämästä.
”On ollut havahduttavaa huomata, kuinka väsyneitä ihmiset ovat. Stressaantunut minä on jo normiminä. Yhä harvempi tunnistaa ja tietää enää, millainen työntekijä hän on parhaimmillaan ja palautuneena”, Koponen toteaa.
Valmennuksissa onkin kaivattu eniten tukea stressin mekanismien ymmärtämiseen, tunnekuormien purkamiseen ja palautumiseen.
”Puhumme myös työn palkitsevasta imusta.”
”Käsittelemme näitä asioita paljon tunteiden kautta. Pohdimme, mistä raskaus tekemiseen tulee ja mitä tunteita väsyminen sekä työssä tylsistyminen synnyttävät. Puhumme myös työn palkitsevasta imusta. Opettelemme tunnistamaan, milloin jopa työn imu voi olla kuormittavaa ja haitallista”, Heiskanen avaa Mieliteon valmennuksen sisältöä.
Valmennuksissa on kysytty, mitä tunnetta pitäisi tavoitella.
”Kaikki tunteet kuuluvat ihmisenä olemiseen. Ne ovat sallittuja myös työpaikalla, myös muutostilanteissa. Ongelmia tulee vasta, jos jäämme johonkin tunteeseen jumiin.”
Heiskanen korostaa, että raskaiden teemojen kohdallakaan Mieliteon valmennukset eivät ole voivottelukerhoja.
”Tärkeä tavoitteemme on lisätä työntekijän voimavaroja sekä luoda toivoa”, hän sanoo.
Pia Koposen mukaan on yleistä, että ylikuormittunut ihminen sulkeutuu ja vetäytyy sivummalle muusta työyhteisöstä.
”Kaipuu yhteisöllisyyteen ei silti katoa. Sisäinen ääni saa kuvittelemaan, että pääsen helpoimmalla, kun teen työni yksin enkä lisää työkavereitteni painolastia”, hän toteaa.
”Olisi tärkeää uskaltaa tunnustaa, että nyt ovat menossa hankalat viikot ja nukkuminenkin on jäänyt vähälle. Jos omasta kuormittuneisuudesta ei voi avautua, tilanne muuttuu yleensä ajan myötä yhä raskaammaksi.”
Koponen painottaa, että taito puuttua epäkohtiin on keskeistä myös työyhteisön yleisen turvallisuuden kannalta.
”Hyvä stressi parantaa keskittymiskykyä ja saa aikaan mielihyvän tunnetta.”
”Jos osaamme jo ennalta ehkäisevästi luoda menetelmä vaikeiden tilanteiden varalle, työntekijöillä on kovan stressin hetkellä keinoja rakentaa siltaa ja pitää yllä yhteyttä työkavereihin eristäytymisen sijaan. Tämä luo tärkeää turvallisuuden tunnetta työpaikalle.”
Paula Heiskanen korostaa, että Mieliteon valmennuksissa puhutaan myös hyvästä stressistä.
”Hyvä stressi parantaa keskittymiskykyä ja saa aikaan mielihyvän tunnetta. Sitä voi ruokia ja tavoitella tiedostamalla omasta työstä ne asiat, jotka innostavat. Sitten voi miettiä, kuinka näiden asioiden määrää voi lisätä ja onko joitain tiettyjä hetkiä, jolloin on luontaisesti erityisen valmis kokemaan innostusta.”
Stressin ja sen mukanaan tuomien vaikeiden tunteiden sietäminen on valmentajien mielestä jopa oleellinen taito.
”Työelämässä pitää sietää myös ikäviä päiviä”, Koponen sanoo.
”Täysin stressitön elämä on harmaata ja tylsää”, Heiskanen kokee.
Muutosvalmentajien mielestä jokaisen työntekijän olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään avoimesti, mitkä asiat heikentävät omaa jaksamista.
”Kun tunnekuorma puristaa, sormi osoittaa usein työkiireisiin – mutta huomasitko, mitä teit eilen vapaa-ajallasi tai työpaikalla taukojen aikana”, Paula Heiskanen haastaa pohtimaan.
”Jos vapaa-aikana juoksee lukuisissa harrastuksissa, ja töissä tauot menevät somen selailuun, väsyy varmasti. Oman väsymyksen tunnistaminen voi olla vaikeaa ja jopa pelottavaa. Voi olla helpompi juosta omaa väsymystä karkuun kuin löytää todelliset syyt sen taustalta.”
Pia Koponen on samalla linjalla:
”Työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan vaatii rajojen asettamista ja itsensä johtamisen taitoja. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että siviilielämän asiat heijastuvat työpaikalle. Jos perheessä on sairautta tai muuta huolta, on vaikeaa sitoutua itsensä ja työyhteisön kehittämiseen.”
Muutamissa työpaikoissa on koettu, että Mieliteon arkisetkin valmennusteemat ulottuvat hyvin syvällisiin asioihin.
”Tämä kertoo, että tuntemus itsestä ja omista tunteista ovat kadoksissa. Me opettelemme tunnistamaan näitä asioita. Tunteista puhuminen koetaan usein vaikeaksi ja hiukan pelottavaksi”, Pia Koponen kertoo.
Keskustelut ovat silti lähteneet rullaamaan – ja edenneet usein hyvin syvällisiin aiheisiin.
”Niissäkin hetkissä keskusteluissa on säilynyt vahva toiveikkuus”, Paula Heiskanen sanoo.
”Olemme pystyneet pitämään kiinni periaatteestamme, että olemme vaalimassa pohjoissavolaisissa työyhteisöissä mielen hyvinvointia ja työssä jaksamista ennalta ehkäisevästi.”
Heiskanen ja Koponen kertovat yllättyneensä iloisesti nuorten miesten ja naisten kyvystä puhua ajatuksistaan ja odotuksistaan aivan uudenlaisella avoimuudella.
”Heistä näkee, että tämä sukupolvi on saanut tunnekasvatusta”, Heiskanen iloitsee.
”On ollut kiintoisaa kuunnella parikymppisiä nuoria, jotka kertovat meditoivansa ja kirjoittavansa päiväkirjaa”, Koponen toteaa.
Yksi työpaikkojen yleisistä kipukohdista on vuorovaikutus ja sisäinen viestintä.
”Vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen tarvitaan paljon tukea ja uusia oppeja”, Paula Heiskanen sanoo.
Pia Koponen huomauttaa, että myös myönteisen palautteen vastaanottaminen koetaan usein vaikeaksi, jopa kiusalliseksi.
Myönteisen palautteen vastaanottaminen koetaan usein vaikeaksi, jopa kiusalliseksi.
”Siihenkin tarvitaan työkaluja ja turvallinen tila. Kehun vastaanottaminen on meille kaikille usein vaikeaa, mutta sitäkin voi harjoitella ja oppia.”
Mieliteon muutosvalmennuksessa etsitään työkaluja, oivalluksia ja uusia työtapoja muun muassa taukotarjottimen, vireystilan mittareiden ja puheeksi ottamisen mallin avulla.
”Meillä on paljon käytännön harjoituksia. Teemme pari- ja pienryhmätyöskentelyä, vuorovaikutukseen liittyviä konkreettisia harjoituksia sekä kehon palautumisharjoituksia”, Heiskanen listaa.
”Katsomme myös peiliin. Pohdimme ajatteluamme ja käyttäytymistämme, ja niitäkin harjoittelemme. Runsaasti on myös yhteistä keskustelua.”
Koposen mukaan valmennuksissa on lupa myös irrotella.
”Välillä teemme kaikkea hauskaa. Ilo ei saa kadota tekemisestä.”
Paula Heiskanen ja Pia Koponen uskovat, että valmennuksista on jäänyt vaikuttavia jälkiä työyhteisöjen arkeen.
”Oivalluksia on tapahtunut muun muassa työnteon ja vapaa-ajan välisessä ajankäytön rajaamisessa, hankalien asioiden puheeksi ottamisessa, kuormituksen käsittelemisessä ja ylipäätään itsensä tuntemisessa. Osa valmennuksista sisältää myös oman itsensä käyttöohjeen”, Koponen kertoo.
"kerrankin työkavereitten kanssa saa jutella ihan aivan uusista asioista."
Valmennusten päättyessä keskustelut ovat olleet innostavia.
”Lähes aina kuulemme, kuinka mukavaa on ollut päästä juttelemaan työkavereitten kanssa aivan uusista asioista, ja että kunpa jatkossakin löytyisi aikaa ja tilaa puhua mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista”, Heiskanen toteaa.
”Yleinen kommentti on sekin, miten mukavaa on ollut huomata, ettei työntekijä ole yksin omien ajatustensa kanssa. Että miten moni työkaveri onkin pähkäillyt samoja ongelmia ilman, että kukaan rohkaistui kertomaan ajatuksistaan”, Koponen kertoo.
Mieliteon valmennuksissa keskitytään hyvin pieniin asioihin.
”Työkuormitus voi saada alkunsa esimerkiksi siitä, miten aloitit aamun, kuinka istut työpisteelläsi, millaisella äänellä puhut palaverissa. Pienillä yksittäisillä asioilla voi olla iso vaikutus kokonaisvointiin”, Pia Koponen huomauttaa, ja Paula Heiskanen jatkaa listaa:
”Puhelinta ei tarvitse kantaa mukana vessaankin. Facebookia ei tarvitse koko ajan päivittää tai edes selata. Jos työ on istumista, ei illalla kannata juuttua taas ruudun ääreen. Jos työ on yksitoikkoista, voi aivoja haastaa illalla sudokulla.”
Heiskanen korostaa, että harvalla ihmisellä on voimavaroja mullistaa kerralla elämäänsä. Siksi tietoinen keskittyminen pieniin tekoihin voi olla hyvin vaikuttavaa.
”Palautteen perusteella ihmisille jääkin valmennuksestamme uusia pieniä rutiineja. Vähitellen oppii esimerkiksi kuuntelemaan ja ymmärtämään omaa vireystilaansa sekä sitä, mitä sen ylläpitämiseen oikeasti tarvitaan.”