Euroopan Unionin osarahoittama ELY-logo sivuston oikeassa yläreunassa
Mieliteko logo valkoinen

| Puhumattomuus Aktivointi | 28.9.2022 | Katja Hedberg

#Puhutaanko: ”Muutos näkyy jo, nuorempi väki on täälläkin oppinut avaamaan suunsa”

Jaa artikkeli

Teksti, kuva ja video: Katja Hedberg

"Puhumisen kulttuurimuutos lähtee kuuntelemisen kautta. Vaikenemisen tulppa irtoaa, kun joku sanoo jotain eteen ja saa puhumattoman kuuntelemaan”, uskoo kirjailija Antti Heikkinen.

 

Mies seisoo ja katsoo suoraan kameraan.

”Jos jalka särkyy tai hammas lähtee, menemme kyllä lääkäriin. Mutta jos mieli sassaroi, kynnys tohtorin luo on korkea”, Antti Heikkinen ihmettelee.

Saako puhelias hankalan maineen?

Nilsiäläiskirjailija Antti Heikkinen ei ylläty kuullessaan, että Mieliteko-ohjelmassa yritetään muuttaa Pohjois-Savon hälyttäviä mielenterveyden indeksilukuja ravistelemalla maakunnassa vallitsevaa puhumattomuuden kulttuuria.

”Ette te ainakaan väärillä jäljillä ole. On totta, että savolainen puhuu paljon. Sanoja tulee vuolaasti, mutta puhe on ympäripyöreää, ja kysymykset jäävät vastauksia vaille”, hän toteaa.

”Puhumattomuuden kulttuuria vain on pirun vaikeaa täällä muuttaa. Jos tietäisin, kuinka se tehdään, olisin todennäköisesti sen jo tehnyt. Kulttuurimuutos kun on meidän jokaisen vastuulla.”

Heikkinen arvelee tietävänsä ainakin yhden selityksen pohjoissavolaiselle puhumattomuudelle.

”Vaikeneminen johtunee usein pelokkuudesta.”

”Kun Savossa yrittää puhumalla saada asioita auki, saa nopeasti hankalan ihmisen maineen. Vaikeneminen johtuneekin usein pelokkuudesta. Mieluummin paetaan tilanteesta kuin sanotaan jotain, joka kenties loukkaa toista.”

”Onneksi muutoksesta on merkkejä, nuorempi väki on täälläkin jo oppinut avaamaan suunsa”, Heikkinen näkee.

Heikkinen on asunut koko ikänsä Nilsiässä ja tallentanut paikallista elämää sekä sen historiaa romaaneihinsa.

”Savolaista ei saa patistelemalla puhumaan, sillä mikään muutos ei tapahdu väkisin. Ehkäpä muutosta pitää lähteä toteuttamaan kuuntelemisen kautta. Kun joku sanoo jotain eteen ja saa puhumattoman kuuntelemaan, voi jokin tulppa jo avautua.”

Heikkinen työskenteli taannoin nilsiäläisen paikallislehden toimittajana ja näki työssään eron nilsiäläisten sekä naapureiden juankoskelaisten ja kaavilaisten välillä.

”Mentaaliero on iso. Juankoski kasvoi ruukin ympärille, ja kun tehdas sulki ovensa, julmettu apatia valtasi asukkaat. Kaavilla taas hyvin merkillinen nurkkakuntaisuus on käsin kosketeltavaa.”

”Nilsiäläiset eivät ole tuppisuita.”

Nilsiäläisiä Heikkinen ei pidä tuppisuina.

”Tänne tuli sodan jälkeen niin paljon evakoita, että geneettinen perimä sekoittui.”

Antti Heikkinen tunnetaan paitsi laajasta kirjallisesta tuotannostaan, myös näyttelijän, ohjaajan ja laulajankin lahjoistaan. Näyttämöllä Heikkinen solahtaa helposti veijarin rooliin ja saa katsojat nauramaan vesissä silmin.

Taiteilija kuitenkin tunnustaa kokeneensa lukemattomia kertoja tilanteen, jossa tärkeä asia jäi sanomatta, kun sanat vain juuttuivat kurkkuun.

”Nykyään pystyn sanomaan asiani silloinkin, kun joku asia on alkanut ahdistaa.”

Videolla Heikkinen kertoo, mikä häntä on auttanut irtautumaan peloista ja ongelmista ja opettanut myös puhumaan. Samaa keinoa hän tarjoaa muillekin, jotka haluavat oppia avoimempaa vuorovaikutusta.