Saako sinun työpaikassasi väitellä ja olla eri mieltä?

Teksti: Katja Hedberg, kuvat: Ville Juurikkala  

Konflikti työpaikalla voi johtaa hyvään ja hedelmälliseen. Kenestäkään ei tule käyttöön paras osaaminen, jos asioista ei saa puhua avoimesti. Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on tärkeä työtaito.

Noin sanoo keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen työelämäprofessori Helena Åhman, joka on hakenut oppia vaativiin neuvottelutilanteisiin FBI:n, CIA:n ja Scotland Yardin panttivankineuvottelijoilta sekä Harvardin yliopiston neuvottelutaidon professoreilta.

”Kyky selviytyä tuloksekkaasti vaativissa keskustelutilanteissa on arkinen taito, jolle on käyttöä jokaisessa työpaikassa”, Åhman painottaa ja antaa toiveikkaan viestin:

”Harjoittelun avulla kenestä tahansa voi kasvaa taitava ja empaattinen keskustelija.”

Helena Åhmanin titteli on uniikki, komea – ja epäilystä herättävä.

Hän on keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen työelämäprofessori Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kaksi vuotta sitten perustetun professuurin tavoite on lisätä keskusteluälykkyyttä vaativissa konflikti- ja neuvottelutilanteissa. 

Voiko mieltä muka johtaa?

”Ilman muuta. Mutta vasta kun oivaltaa, mitä mielen johtaminen oikeasti tarkoittaa”, Åhman vastaa.

On iso erehdys kuvitella, että mieltä voi hallita.

Hänen mukaansa on iso erehdys kuvitella, että mieltä voi hallita.

”Se ei ole mahdollista. Ihmismieli koostuu ajattelusta, tunteesta ja tahdosta. Ajattelu- ja tunnetaitojen kehittäminen onnistuu meiltä kaikilta. Johtaminen tarkoittaa tavoitteellista toimintaa kohti haluttua tavoitetta, ja oman mielen johtaminen sellaisia tunne- ja ajattelutaitoja, jotka edistävät sekä tasapainon löytämistä että tekemistä.”

Åhman ei liity siihenkään seuraan, jossa puhutaan tunteiden hallinnasta.

”Voimme ohjata itseämme moneen suuntaan, mutta sataprosenttista tunteiden hallintaa ei ole olemassa.”

Oletko konfliktin hetkellä avoin eri näkemyksille?

Mielen ymmärrys on Helena Åhmanille loputtoman kiehtova asia. Hän näkee sen olevan kaiken tekemisen keskiössä ja sen merkityksen vain korostuvan tulevaisuudessa, koska se luo pohjan toiminnallemme vaativissa vuorovaikutustilanteissa.

”Oikeastaan se korostuu jo nyt. Elämme vaarallista aikaa, jos asioita tarkastelee vastakkainasettelun näkökulmasta. Kun mietimme keskustelu- ja neuvottelukulttuuriamme ja kuinka toimimme konfliktitilanteissa, selitys käyttäytymiseemme löytyy juuri mielestä. Ajattelustamme, tunteistamme ja valinnoistamme.”

”Elämme vaarallista aikaa, jos asioita tarkastelee vastakkainasettelun näkökulmasta.”

”Työelämäprofessuurini on nähty tärkeäksi juuri siksi, että oppisimme elämään rinnakkain ja antaisimme arvon sille, miten käyttäydymme erimielisissä tilanteissa”, Åhman sanoo.

Hän avaa vastakkainasettelun turhuutta kertomalla tapaamansa kanadalaisen astronautin Robert Thirskin kokemuksen siitä, miltä tuntuu kiertää maapallon ympäri 90 minuutissa.

”Ensimmäisellä kierroksella jokainen astronautti etsii itselleen tuttuja paikkoja. Thirsk bongasi Calgaryn ja Toronton. Jo parin kierroksen jälkeen tämä mielenkiinto katoaa, sillä avaruusasemalta ei erota maiden rajoja. Sieltä näkee, että valtiot lopulta ovat yhtä kokonaisuutta.” 

”Siinä hetkessä ajattelu muuttuu perustavanlaatuisesti – olemme kaikki yhtä, yhdessä. Mieli ja aivot suhtautuvat eri tavalla meihin kuin vastapuolelle kuuluviin. Tässä ajassa olisikin  tärkeää pohtia, ketkä kaikki ovat minulle me.” 

Useimmiten näkee myös uutta, kun asioita katsoo kauempaa.

”Silloin on helpompi olla vastaanottavainen erilaisille näkemyksille, keskustella, kuunnella ja olla luomatta turhaa vastakkainasettelua.” 

Kysy neuvoa aina parhaalta osaajalta

Helena Åhman on palkittu puhuja, jonka urapolku ei ole kulkenut tavallista keskitietä. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteiden maisteri ja luokanopettaja. Hän väitteli työpsykologiasta tekniikan tohtoriksi ja on kehittänyt muun muassa Nokialla johdon työskentelyä.

Åhman on perustanut Nordic Negotiation Centerin, joka etsii työkaluja vaativiin keskusteluihin, neuvotteluihin ja konflikteihin. Hänellä on myös johtoryhmien ja yritysjohtajien sparraamiseen erikoistunut oma yritys, ja hän on julkaissut yhdeksän tietokirjaa.

Åhman on hankkinut oppia ja kokemusta vaativiin keskustelutilanteisiin poikkeuksellisella tavalla.

”Kyky selviytyä tuloksekkaasti vaativissa keskustelutilanteissa on arkinen taito.”

Hän on ollut Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n ja tiedustelupalvelun CIA:n sekä Lontoon poliisitoimen Scotland Yardin panttivankineuvottelijoiden ja Harvardin yliopiston neuvottelutaidon professorien opissa, tavannut rauhanvälittäjiä sekä opiskellut Lontoossa sovittelijaksi.

”Nopein tapa löytää ratkaisut mieltä askarruttavaan asiaan on etsiä rohkeasti maailman parhaat asiantuntijat.”

Panttivankikuviot ja rauhanneuvottelut ovat ison maailman huolia.

”Kyky selviytyä tuloksekkaasti vaativissa keskustelutilanteissa on kuitenkin arkinen taito, jolle on käyttöä missä tahansa työpaikassa”, kuuluu työelämäprofessorin kuningasajatus.

Älä ala väitellä heti keskustelun alussa

Helena Åhmanin mukaan keskusteluälykkyys on yhdistelmä tilannetajua, joustavuutta sekä empatiaa eli kykyä ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa.

Jos omat puhelahjat ja keskustelutaidot eivät ole kaksiset, on Åhmanilla antaa lohdullinen vinkki: keskusteluälykkyyttä voi harjoitella ja oppia.

”Hyvä työyhteisö sallii sen, että kuka tahansa voi joskus mokata.”

”Liikkeelle voi lähteä pienestä. Voi vaikka kysyä itseltään, miten yleensä toimin vaativissa tilanteissa ja mitä vaihtoehtoisia tapoja voisi olla. Voi myös opetella kysymään enemmän kysymyksiä, tai kysyä jotain, jota ei ennen ole huomannut kysyä."

"Keskusteluälykkäänä ja empaattisena keskustelijana ei kuitenkaan koskaan tule valmiiksi.”

Onko hän itse urallaan epäonnistunut keskustelijana ja joutunut katumaan sanojaan?

”Toki, mutta yritän olla laittamatta itseäni täydellisyyden vankilaan. Kun työyhteisössä on hyvin kunnianhimoista porukkaa, täydellisyyden tavoittelu voi kasvaa kauheaksi asiaksi. Hyvä työyhteisö sallii sen, että kuka tahansa voi joskus mokata ja sanoa jotain epäonnistunutta.”

Ei ole sama, millä mielellä menet keskusteluun

Hyppää salapoliisin rooliin. Siinä yksi Helena Åhmanin vinkki vaativaan keskusteluun valmistautuvalle.

”Ympäristö ja mielemme tarjoavat useita vaihtoehtoja ja johtolankoja keskustelun kulkuun. Keskusteluälykkyys on kykyä löytää vaihtoehtoisia etenemistapoja. Mitä enemmän tätä harjoittelee, sitä paremmaksi voi tulla”, hän vakuuttaa.

Jos odotettavissa on erimielisiä näkemyksiä, on tärkeää valmistautua huolella keskusteluun.

”Lopputulokseen vaikuttaa tutkitusti, kuinka oman mielensä virittää keskusteluun.”

”Lopputulokseen vaikuttaa tutkitusti hyvin paljon, kuinka oman mielensä virittää keskusteluun. Olotilaa voi esimerkiksi rauhoittaa hengityksillä ja mielikuvilla.”

Åhman kertoo Columbia-yliopiston tutkimuksesta, jossa osanottajia pyydettiin ennen keskustelua lukemaan teemaan liittyvä artikkeli. Osa sai artikkelin, joka kärjisti ihmisten ja mielipiteiden välisiä eroja. Osa luki artikkelin, jossa pohdittiin asiaa laajoista näkökulmista.

Kärjistetyn artikkelin lukeneilla oli eniten kielteisiä tunteita. He esittivät vähemmän kysymyksiä ja olivat keskustelun jälkeen tyytymättömiä. Toisen artikkelin lukeneet kyselivät paljon ja esittivät ideoita. He olivat jälkeenpäin tyytyväisiä ja kokivat oppineensa lisää teemasta ja toisista ihmisistä.

Jos salaat mielipiteesi, tuhlaat energiaa

Helena Åhman korostaa, että keskusteluälykkyys ja avoin puhuminen hyödyttävät jokaista työyhteisöä ja yritystä.

”Hyvää tulosta voi tehdä huonollakin sisäisellä keskustelukulttuurilla – aikansa. Työntekijöistä ei saa käyttöön parasta potentiaalia, jos asioista ei uskalleta puhua avoimesti.”

”Jos emme osaa hoitaa hankalia keskustelutilanteita, tuhlaamme aikaa ja myös rahaa. Työyhteisöön kasaantuu vähitellen tunnekuormaa ja valtava määrä kielteisiä asioita, jotka alkavat aiheuttaa stressiä.”

Eikä stressi jää vain työpaikalle.

”Kun mielipidettään joutuu salaamaan, alkaa lopulta pelätä omia ja toisten tunteita.”

”Kun omaa mielipidettään joutuu salaamaan, alkaa lopulta pelätä omia ja toisten tunteita. Tämä vie valtavasti energiaa, joka kuuluisi käyttää itse työn tekemiseen.”

”Jos ei uskalla kertoa mielipidettään, ei tule myöskään ihmisenä aivan tutuksi työkavereilleen. Missä tahansa ihmissuhteissa tämä on surullista.”

Hyvä työyhteisö kestää Åhmanin mukaan sen, että työntekijöillä on asioista hyvin erilaisia näkemyksiä. Turhan vastakkainasettelun lisäksi on olemassa hyödyllisiä konflikteja.

”Jopa konflikti voi parhaimmillaan johtaa hyvään ja hedelmälliseen, kunhan se osataan hoitaa niin, ettei se käänny henkilökohtaiseksi nokitteluksi.”

Puhu suoraan, mutta muista myötätunto

Helena Åhmanista on ymmärrettävää, että muiden vastakkaiset mielipiteet työpaikalla voivat ahdistaa.

”Se on inhimillistä”, hän toteaa ja pääsee puhumaan yhdestä mieliaiheestaan, tunnerohkeudesta.

Tutkimustensa perusteella Åhman on päätynyt siihen, että epämiellyttävissä tunteiden sietäminen ja niistä selviäminen ovat erittäin tärkeitä työtaitoja.

”Vaatii tietysti rohkeutta kohdata omia ja muiden tunteita. Mutta toisinaan työyhteisössä pitää tehdä asioita, jotka eivät tunnu hyvältä ja nostaa esille asioita, joista puhuminen jännittää ja pelottaa.” 

”Toisinaan työyhteisössä pitää tehdä asioita, jotka eivät tunnu hyvältä.”

Åhmanin mukaan on tärkeää ymmärtää, että jokainen vastaa vain omista tunteistaan.

”Työkaverin epämiellyttäviä tunteita voi kuunnella, mutta muut eivät ole niistä vastuussa. Työpaikoillahan käy usein niin, että joku alkaa kantaa vastuuta muidenkin tunteista. Se ei ratkaise vaikeita tilanteita.” 

Ratkaisu sen sijaan voi syntyä, jos pystyy keskustelemaan suoraan, mutta myötätuntoisesti.

”Suoruus auttaa siinä, että asia tulee käsiteltyä. Myötätuntoisesti esitetty näkemys otetaan vastaan paremmin. Joku vastustaa tätä sanomalla, ettei hankalassa tilanteessa voi lässyttää, mutta tätähän myötätunto ei ole.”

”Myötätunto tarkoittaa esimerkiksi, että pysähtyy kuuntelemaan erimielistä ihmistä ja kysyy, miten hän on päätynyt näkökulmaansa. Vastapuoli kokee näin tulleensa kuulluksi. Jos hänkin on valmis pohdintaan, voi löytyä uusi näkökulma, jota kumpikaan ei kenties tullut ajatelleeksi.”

”Keskustelutaito ruokkii siis parhaassa tapauksessa myös luovuutta.”

Professori treenaa puhelinpäivystäjänä

Helena Åhmanin kirjoissa ja luennoilla kulttuuri on vahvassa roolissa.

”Kulttuurin merkityksestä ja arvosta puhutaan liian vähän. Tutkitusti jo kaunokirjallisuuden lukeminen lisää luovuutta ja laajentaa ilmaisua”, hän toteaa.

Puhekeikoilla mukana on joskus elämänkumppani, muusikko Tommi Läntinen esittämässä omaa musiikkiaan.

”Musiikki stimuloi aivoja monipuolisesti ja luo luennosta erilaisen kokemuksen.”

Åhman kulkee siis luennoitsijanakin omia polkujaan. Kuinka hänestä kasvoi nainen, joka polveilevalla työurallaan sai kaikkien aikojen ensimmäisen keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen professuurin hoitaakseen?

"Joskus kannattaa malttaa ja vaieta."

”Moni tietää jo nuorena mitä haluaa ja mikä hänestä tulee. Itse pidin kesken opintojen välivuoden ja tyydytin kaukokaipuutani useissa maissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kokemuksesta jäi uteliaisuus nähdä aina jotain erilaista.”

Åhman harjoittelee omaa keskusteluälykkyyttään vapaaehtoistyössä Mieli ry:n kriisipuhelinpäivystyksessä. Hän myös kouluttaa ajoittain muita vapaaehtoisia.

”Ihmiset soittavat päivystykseen hyvin erilaisissa olotiloissa ja kertovat tilanteestaan kovin eri tavoin. Tehtäväni on kuunnella rauhassa ja kannatella heitä sen aikaa kuin voin. Usein jo keskustelu kohentaa soittajan olotilaa niin, että hän saa nukuttua tai pääsee seuraavaan päivään.”

Puhelut ovat opettaneet myös hiljaisuuden merkityksen.

”Joskus keskustelussa kannattaa malttaa ja vaieta oman kysymyksen jälkeen, vaikkei hiljaisuus tunnu ollenkaan miellyttävältä. Tällöin toinen saa tilaa pohtia vastaustaan rauhassa.”