#Mielitekorahasto: Sillanrakentaja näkee yhteydet asioiden välillä

Teksti ja kuva: Katja Hedberg 

Kai Hyttinen,
aluejohtaja, Rastor-instituutti ry:

"Oman mielen hyvinvointini kohdalla uskon halkoterapiaan. Metsätyö, puiden kaataminen ja polttopuiden teko hoitavat kehoa ja mieltä. Myös metsästys ja liikunta ovat harrastuksiani.

Tekemistäni määrittää auttamisen näkökulma sekä mahdollisuus vaikuttaa siihen, että hyviä asioita halutaan ja kyetään tekemään. Tällainen tavoite edellyttää oikeanlaista kohtaamista ja aitoa vuorovaikutusta, joissa koen olevani vahvimmillani.

”Sillanrakentaja ja verkostoihminen. Näihin kahteen sanaan voin tiivistää taustani ja työkokemukseni.

Koko työurani on liittynyt jollakin tavalla työllisyyden ja työelämän kehittämiseen. Tätä taustaa pystyn hyödyntämään nykyisessä työssäni Rastor-instituutin aluejohtajana.

Etsimme yrityksille ja yksityisasiakkaille ratkaisuja osaamisen ja työn kehittämisen tarpeisiin. Jatkuva oppiminen ja elinikäinen ohjaus ovatkin asioita, joiden avulla voi paitsi pärjätä kiihtyvässä kilpailussa, myös luoda edellytyksiä paremmalle työelämälle.

Lähdin mukaan Mielitekorahastoon, koska yhteiskunnallinen tehtävä ja vahva arvopohja ovat minulle keskeisen tärkeitä asioita.

Kun opiskelin Kuopion yliopistossa yhteiskuntatieteitä, tutkin lopputyössäni syrjäytymistä ja elämänhallintaa. Aihe oli jo silloin hyvin ajankohtainen.

Sittemmin työhallinnon tehtävissä muun muassa palvelujohtajana ja työvoimapalvelukeskuksen päällikkönä vastuullani olivat ihmiset, jotka tilanteensa myötä olivat kaikkein kauimpana työmarkkinoista. Kantava idea tekemisessäni oli olla heikomman puolella. 

”Jokaisessa työpaikassa tekemistäni on määrittänyt auttamisen näkökulma.”

Nyt olen työskennellyt lähes vuosikymmenen yksityisellä puolella, Rastoria aiemmin koulutuspäällikkönä, kehityspäällikkönä sekä Suomen Ammattiliitojen keskusjärjestö SAK:ssa alue- ja järjestöasiantuntijana.

Jokaisessa työpaikassa tekemistäni on määrittänyt auttamisen näkökulma sekä mahdollisuus vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että hyviä asioita halutaan ja myös kyetään tekemään.

Tällainen tavoite edellyttää oikeanlaista kohtaamista ja aitoa vuorovaikutusta, joissa koen olevani vahvimmillani. Molemmat ovat osin sisäsyntyisiä taitoja, joita minä olen oppinut varsinkin esiintymiseen liittyen myös kantapään kautta.

Olen joutunut kohtaamaan esiintymispelot ja jännitykset tilanteissa, joissa ajattelin, että jos tästä selviän, selviän mistä vaan. Vähitellen epäonnistumisen pelko kääntyi vahvuudeksi. Työurani alussa kirjoitinkin usein tammikuussa uuden kalenterin yläreunaan, että tee se, mitä pelkäät, niin pelko katoaa. 

Oman mielen hyvinvointini kohdalla uskon halkoterapiaan. Metsätyö, puiden kaataminen ja polttopuiden teko hoitavat kehoa ja mieltä. Myös metsästys ja liikunta ovat harrastuksiani. Sähly on ollut minulle jopa henkireikä. Dekkareiden lukeminenkin auttaa, kun ajatukset pitää irrottaa työn kiireistä.

Mieleni latautuu isäni kotipaikan maisemissa Puolangalla. On mieleenpainuva hetki, kun laskeva aurinko muuttaa taivaan moniväriseksi ja kun äänimaisemassa kuulee linnun laulua ja puron solinaa. Teerimetsällä tammikuussa huomaan pysähtyväni vaarojen keskellä, jossa katse kantaa kauas.”