Jaa artikkeli
Teksti: Markus Laakso
Mielemme on hakkeroitu. Algoritmien luoma dopamiinikoukku on vastustamaton. Sosiaalinen media on kuin huume, jonka orjia on hälyttävän suuri osa kaikista maailman ihmisistä.
Sosiaalinen media on mullistanut käyttäytymistämme, hyvinvointiamme ja tapaamme olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Samalla se muokkaa salakavalasti ajatteluamme, arvojamme ja yhteiskuntaamme.
”Keskiverto aikuinen käyttää somea noin 800 tuntia vuodessa, kun taas teini viihtyy palveluiden äärellä 1800 tuntia. Uuden somen algoritmit hakkeroivat ihmisen psykologian, eikä yksilö voi vastustaa niitä”, väittää sometohtori Suvi Uski.
Onko mitään tehtävissä?
Sometohtoriksi itseään tituleeraava sosiaalipsykologian tohtori, tietokirjailija ja Someturvan toimitusjohtaja Suvi Uski jakaa sosiaalisen median kahtia: uuteen ja vanhaan. Kolme tai neljä vuotta sitten alkanut muutos on tapahtunut erityisesti somealustojen taustalla, mikä on vaikuttanut salakavalasti koko yhteiskuntaan.
”Uuden somen epäeettiset algoritmit on otettu käyttöön erityisesti nuorten suosimilla alustoilla, mikä on jäänyt vanhemmilta aikuisilta huomaamatta. TikTok oli ensimmäinen epäeettisten algoritmien käyttäjä. Sieltä ne levisivät muihin alustoihin, kuten Instagramiin”, Uski sanoo.
Epäeettisillä algoritmeilla Uski viittaa siihen, että länsimaissa kehitetyt alustat, kuten Google ja Meta, ovat olleet jatkuvasti tiukassa valvonnassa. TikTok on rikkonut näitä perinteiseksi koettuja sääntöjä ja hyödyntänyt häikäilemättömästi algoritmeja omaksi edukseen eli käyttäjien maksimaaliseen koukuttamiseen.
”Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että keskiverto aikuinen käyttää somea noin 800 tuntia vuodessa, kun taas teini viihtyy palveluiden äärellä 1800 tuntia. Uuden somen algoritmit hakkeroivat ihmisen psykologian, eikä yksilö voi vastustaa niitä”, Uski sanoo.
"Kilpailu somealustojen välillä kovenee, mikä lisää epäeettisten algoritmien käyttöä.”
Käyttäjien feediin on tuotu uuden somen myötä yhä enemmän ja enemmän sellaista sisältöä, jota käyttäjä ei ole itse tilannut, mutta jollaisesta algoritmit haistelevat käyttäjän pitävän – tai vähintään pysähtyvän tarjonnan äärelle ja herättävän jonkinlaisen reaktion.
”Tämä liittyy siihen, että käyttäjien seuraamat tilit eivät tuota tarpeeksi sisältöä algoritmien vaatimuksiin nähden. Kilpailu somealustojen välillä kovenee, mikä vaikeuttaa epäeettisten algoritmien käytön vähentämistä”, Uski toteaa.
Alustojen liiketaloudellisesti tärkein tehtävä on maksimoiden käyttäjien somepalvelussa viettämä aika. Provosoiva sisältö saa ihmiset viettämään pitkiä aikoja palvelussa, koska vahvoja tunteita herättävä sisältö linkittyy ihmisen selviytymis- ja suojautumisviettiin.
”Algoritmit näyttävät meille tällaista sisältöä, koska se saa meidät pidettyä alustalla pidempään”, Uski sanoo.
Sen sijaan, että somealustojen algoritmeja kehitettäisiin vähemmän koukuttaviksi ja haitallisia sisältöjä moderoitaisiin enemmän, esimerkiksi Meta, X ja TikTok menevät vastakkaiseen suuntaan – kohti absoluuttista sananvapautta ilman suodattimia. Näin ollen koukuttavan, haitallisen ja disinformaatiosisällön määrä tulee lisääntymään dramaattisesti.
"Ilman somea emme olisi ajautuneet tällaiseen hullunkuriseen maailmanjärjestykseen."
Kun sisällön portinvartijat jäävät taka-alalle ja tekoäly ottaa yhä suuremman jalansijan sisällöntuottajana, vaikutuksia käyttäjien hyvinvointiin ja maailmantilaan ei voi kuin arvailla.
”Tämä tilanne on jo olemassa. Näen työpöydältäni käsin, miten maailman poliittinen tilanne on rakentunut somealgoritmien myötä. Ilman somea emme olisi ajautuneet tällaiseen hullunkuriseen maailmanjärjestykseen. Isoimmat poliittiset päättäjät ovat myös isoja somevaikuttajia ja pelaavat algoritmipeliä.”
Somealustat voisivat milloin tahansa muuttaa algoritminsa käyttäjille vähemmän haitallisiksi ja hyvinvointia tukevaksi, mutta se sotisi markkinatalouden lainalaisuuksia vastaan, sillä riski käyttäjien menettämisestä kilpailevalle palvelulle kasvaisi.
Voiko siis epäsuorasti väittää, että somen käyttäjät voivat huonosti – eli tulevat riippuvaiseksi palvelusta, joka heikentää heidän hyvinvointiaan ja varastaa ison osan ajastaan – somejättiläisten ahneuden takia?
”Varmasti”, vastaa Suvi Uski.
”Teknologian omistaja päättää, mitä teknologialleen sallii, jos ei ole ulkopuolista sääntelyä rajoittamassa. Käyttäjiä ei ole arvostettu inhimillisinä olentoina, eikä heidän perusoikeuksiaan ole huomioitu riittävästi. Teknologiaa on kehitetty hyötymisen näkökulmasta.”
Uskin mukaan edelliset 15 vuotta on eletty teknologian parantamisen ja tehokkuuden illuusiossa.
”Nyt voisimme tehdä upeaa teknologiaa, joka lisää hyvinvointia ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta bisnesmalli menee edellä ja hyvinvointi on tavoitteista viimeisenä. Teknisesti ratkaisut olisi helppo toteuttaa.”
"Käyttäjämanipulointi pitäisi kieltää kokonaan."
Mitä pitäisi siis tehdä? Suvi Uski rajoittaisi itse algoritmien toimintaa merkittävästi, mikäli hänellä olisi siihen valta ja mahdollisuus.
”Algoritmien perimmäinen tarkoitus ei saisi olla käyttäjien pitäminen alustalla mahdollisimman kauan, vaan niiden kuuluisi olla neutraaleja. Algoritmien käytön poistaminen veisi pitkälle. Tekoälyä käytetään paljon somealustojen käyttäytymisdatan hyödyntämisessä. Käyttäjämanipulointi pitäisi kieltää kokonaan. Teknologian kehitys johtaa väärissä käsissä ikäviin lopputuloksiin”, Uski sanoo.
Hän uskoo, että tulevaisuudessa elämme entistä koukuttavammassa somemaailmassa ja että meitä huiputetaan viettämään yhä enemmän aikaa alustalla.
”Tämä trendi ei ole häviämässä, vaan päinvastoin – nuorten sometuntimäärät koskevat pian myös aikuisia. Työpäivän jälkeen menee toinen työpäivällinen somessa, mikä vaikuttaa heikentävästi mielenterveyteen. On sääli, että pitää olla totaalikieltäytyjä, jotta voi pitää kiinni mielenterveydestään, yksityisyydestään ja terveestä todellisuuskäsityksestä”, Uski huokaa.
Teknologian vaikutuksista täytyy voida puhua suoraan, sillä ne eivät ole vain kivoja ja parantavia. Tätä korostaa sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uski.
Hänen mielestään ainoat keino taistella algoritmeja vastaan on saada somejätit poistamaan ne kokonaan tai vähentämään dramaattisesti niiden koukuttavuutta boostaavia ominaisuuksia. Kolmas tapa on saada kiellettyä ne poliittisella päätöksellä. Yksilötasolla kamppailu on hyödytöntä.
”Teknologia on niin pitkällä, että olemme vain jaloissa pyörimässä. Teknologia on tunnistanut ihmisen psykologian heikkoudet, eikä kukaan ole yli-ihminen, joka kävelee teknologian päällä”, Uski sanoo.
"Kukaan ei ole yli-ihminen, joka kävelee teknologian päällä."
Hänen mielestään olisi turhaa kieltää joku yksittäinen alusta, kuten TikTok, sillä se ei olisi pitkäaikainen ratkaisu. Ongelman ydin ei ole alusta, vaan sillä käytettävät, koukuttavuutta lisäävät ominaisuudet.
Mitä siis tehdä, jos kokee olevansa mielen hyvinvointia horjuttavassa somekoukussa? Uskin mielestä paras ratkaisu on rajoittaa omaa ruutuaikaansa.
”Kolmen tunnin sääntö on hyvä. Omaa ruutuaikaa on järkevää seurata aktiivisesti. Jos päivittäinen käyttö ylittää kolme tuntia, haittavaikutuksia on varmasti. Valitse siis tarkkaan alusta, joilla vietät aikasi. Osa alustoista on myrkyllisiä, ja niistä on vaikea päästä pois”, Uski neuvoo.
"Arvostus informaatiota kohtaan on muuttunut."
Myrkyllisyyttä lisää räjähdysmäisesti leviävä disinformaation määrä, mikä vain lisääntyy tekoälyn luomien, aidoilta näyttävien videoiden ja muun totuutta vääristävän sisällön myötä. Se ei ole ainoastaan teknologinen ongelma, vaan suurilta osin ihmisten tahallaan aiheuttama. Monet valitsevat uskoa seuraamiensa tai ihailemiensa henkilöiden päivityksiä ilman kriittistä ajattelua ja lähdekritiikkiä.
”Suurvaltapolitiikan johdossa on hahmoja, jotka levittävät disinformaatiota päivittäin. Arvostus informaatiota kohtaan on muuttunut”, Uski painottaa.
Suvi Uski uskoo, että kymmenen vuoden päästä some tulee olemaan enemmän tai vähemmän pannassa. Tulemme näkemään törmäyksiä käyttäjien, somejättien sekä poliittisten päättäjien ja päätösten välillä.
”Rakastan teknologiaa, mutta on surullista, että sitä käytetään huonoihin tarkoituksiin. Tulemme menettämään tekoälyn myötä suuren määrän työpaikkoja, mikä tarkoittaa, että moni tulee menettämään toimeentulonsa. Toivottavasti yhteiskunta pysyy muutoksessa perässä ja pystyy takaamaan toimeentulon. Asiat eivät tule pysymään niin kuin ne ovat nyt”, Uski ennustaa.
Tänäkin päivänä Uskin on vaikea löytää sosiaalisesta mediasta hyviä puolia. Etenkin nuorilla kohtuukäyttö on haastava käsite, sillä heistä leijonanosa käyttää sitä aivan liikaa.
"Asiat eivät tule pysymään niin kuin ne ovat nyt."
”Hyvä puoli on ainakin se, että some mahdollistaa yhteydenpidon läheisiin ja ystäviin. Sosiaalisten suhteiden hoitaminen on hyvinvoinnin kannalta tärkeää”, hän sanoo.
On päivänselvää, että sosiaalinen kanssakäyminen on muuttunut dramaattisesti sosiaalisen median ja älylaitteiden myötä. Siinä, missä ennen tavattiin kasvotusten, on yhteydenpitotapa ja -kanava yhä useammin virtuaalinen, älylaitteen ruudun välityksellä tapahtuva.
Se ei ole nuorten vika – he vain toimivat siinä ympäristössä, mikä heille on luotu.
”Nuoret ovat sopeutuvaisia. He eivät ole luoneet tällaista teknologista ympäristöä itselleen, vaan sen ovat tehneet aikuiset. Nuoret tiedostavat rikollisuuden, koukuttavuuden ja teknologian manipulointiyritykset. He näkevät sen aikuisten järjestelmänä, eivätkä aikuiset ymmärrä, minkä armoille ovat lapset ja nuoret laittaneet.”
"Alusta alkoi palkita ihmistä huonosta käytöksestä.”
Uski päätyi sometutkijaksi, koska hän näki sosiaalisessa mediassa paljon hyvää ja hän halusi seurata sen kehitystä. Tie vei lopulta ikävään tilanteeseen – siihen, millainen some on nyt ja mitä se tulee olemaan jatkossa.
”Muutos tapahtui teknologisella alustalla, ei ihmisissä. Alusta alkoi palkita ihmistä huonosta käytöksestä”, Uski muistuttaa.
”Me kaikki haluaisimme alustan, joka ei olisi algoritmivetoinen ja joka tähtäisi hyvään, mutta menemme mieluummin TikTokiin tai Instagramiin, missä meitä koukutetaan. Keikaus onnistuisi, jos ensin kiellettäisiin koukuttavat ominaisuudet ja tuotaisiin uusi vaihtoehto. Mutta roskaruokabuffassa emme ole porkkanaosastolla.”
Elämmekö dystopiassa?
Suvi Uskin tietokirjan nimi on Mitä some tekee meille? Hän käsittelee kirjassaan seikkaperäisesti sosiaalisen median vaaroja, hyvinvointivaikutuksia ja ansoja, joihin helposti lankeamme.
Mitä some itse asiassa meille tekee, Suvi Uski?
”Sosiaalisten teknologioiden kehitys on mennyt liian pitkälle. Se on tehnyt pahaa jälkeä mielenterveydelle, turvallisuudelle, tulevaisuuden uskolle ja hyvinvoinnille. Teknologialla voisi edistää hyviä asioita, mutta bisnesmallien logiikka on sekoittanut sen. En näe tietä ulos tästä. Jokainen voi rajoittaa omaa ruutuaikaansa, mutta se ei ole helppoa”, Uski sanoo.
"En näe tietä ulos tästä."
Tämä on hänestä dystooppista ja ikävää. Uski näkee joka päivä työssään, kuinka paljon pahaa somessa tapahtuu ja tulee tapahtumaan lisää. Valonpilkahdukset ovat vähissä.
”Näen ihmisen käyttäytymistä läheltä, kuten myös rakennetta, jonka osana olemme. Toivon parempaa, mutta en usko kullattuihin kliseisiin. Maailma tulee olemaan entistä epätasa-arvoisempi suhteessa teknologiaan. Tämä on uutta aikaa”, Uski toteaa.
Sosiaalisen median käytön on todettu vaikuttavan kielteisesti esimerkiksi keskittymiskykyyn, itsetuntoon, yksinäisyyteen, kehonkuvaan, unenlaatuun, liikkumiseen ja niin sanottuun kuplautumiseen, joka voi vääristää maailmankuvaa ja todellisuuskäsitystä. Myönteisiä puolia on vaikeampi löytää.
"Somen nettovaikutus jää negatiiviseksi.”
”Jos niitä ei ole, onko niitä pakko alkaa keksimällä keksiä? Yhteiskunnan lähtökohtana on rehellisyys, ja on oltava rehellinen. Tilanne on tällä hetkellä se, että olemme tulleet väärään paikkaan. Emme voi enää jankata samaa virttä kuin 10–15 vuotta sitten. Muutos on tapahtunut, ja on arvokasta, että pystymme näyttämään sen. Somen nettovaikutus jää negatiiviseksi”, Uski summaa.
Myönteistä on se, että osaaminen ja teknologia kurssin kääntämiseen on olemassa. Mielen hyvinvoinnin häiriöt aiheuttavat valtavia kustannuksia paitsi henkisesti myös taloudellisesti.
Dystopia on siis mahdollista kääntää utopiaksi, jossa ihmiset voivat paremmin ja saavat sosiaalisesta mediasta enemmän voimaa kuin haittavaikutuksia. Samalla olisi mahdollista vaikuttaa myönteisesti niin valtioiden ja kuntien kuin yksilöidenkin talouteen lisääntyneen hyvinvoinnin sekä vähentyneiden sairauspoissaolojen ja hoitojen myötä.
Kuulevatko somejätit?
Lähde: Suvi Uski, Mitä some tekee meille? (Tammi, 2024)
Hyvinvointi Osallisuus Puhumattomuus | 21.10.2022 | Markus Laakso
Elintavat Podcast Työhyvinvointi | 14.11.2024 | Markus Laakso
Aktivointi Uutinen | 15.12.2022 | Markus Laakso