Traumatietoinen työyhteisö rakentuu tiedosta, empatiasta ja asenteesta

Työyhteisöissä tulee vastaan kohtaamisia, jotka herättävät hämmennystä, ärtymystä tai voimattomuuden tunnetta. Miksi joku reagoi niin voimakkaasti? Miksi toinen vetäytyy, puolustautuu tai ärsyyntyy pienestä? Entä miksi itse toimin tavalla, joka jääkin harmittamaan jälkeenpäin?

Mieliteon Savonian-tiimin toteuttaman Traumatietoisuutta työyhteisöille -koulutuksen vaikutus näkyy myötätuntoisempana ja sensitiivisempänä lähestymistapana asiakkaita ja oman työyhteisön jäseniä kohtaan.

Teksti: Heli Reinikainen ja Markus Laakso | Kuvat: Heli Reinikainen
 

MONI KOHTAA työssään haastavia asiakaskohtaamisia, kuormittavaa vuorovaikusta ja työyhteisön sisäisiä jännitteitä. Traumatietoisuus syventää ymmärrystä asiakkaiden kanssa toimimisesta ja työyhteisön sisäisestä vuorovaikutuksesta, minkä tärkeys korostuu erityisesti sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusaloilla.

Tarve Mieliteon Savonian-tiimin toteuttamalle ja vuoden 2025 lopussa päättyneelle Traumatietoisuutta työyhteisöille -koulutukselle nousi suoraan arjen kohtaamisista. Kahden vuoden aikana koulutukseen osallistui 19 pohjoissavolaista yritystä ja järjestöä, jotka toimivat pääasiassa sote-alalla. Osallistujia oli yhteensä 214, mikä oli selvästi ennakoitua enemmän.

”Traumatietoisuus opettaa ymmärrystä ja lempeyttä."

Yksi koulutuksen keskeisimmistä teemoista oli käyttäytymisen ymmärtäminen. Miksi joku reagoi voimakkaasti? Miksi toinen vetäytyy vuorovaikutustilanteessa? Miksi itse lukkiudun tietyissä tilanteissa, ja kuinka voin säädellä reaktioitani paremmin?

”Traumatietoisuus opettaa ymmärrystä ja lempeyttä toista sekä armollisuutta omaa itseä kohtaan”, tiivistää Savonian TKI-asiantuntija ja traumatietoisen työyhteisön kouluttaja Niina Björn.

Traumatietoisuus auttaa havaitsemaan, että poikkeavan käyttäytymisen taustalla voi olla kokemuksia, jotka vaikuttavat kehoon, mieleen ja tapaan olla vuorovaikutuksessa. Aiemmin koettu trauma voi jättää mieleen muistoja, jotka tulevat esiin yllättäen jonkin ärsykkeen laukaisemana.

Reaktio voi olla voimakas hermostollinen aktivoituminen, joka näkyy fyysisinä oireina, ahdistumisena, vihaisuutena, jopa paniikin tunteena.

Kaikkea ei tarvitse ratkaista

Traumatietoisuus ei edellytä toisen henkilöhistorian ennalta tuntemista, vaan halua ymmärtää toisen reaktioiden taustalla vaikuttavia asioita.

”Meidän ei tarvitse tietää, millaisia traumoja toisella on, mutta on hyvä ymmärtää, miksi joku triggeröityy, puolustautuu tai sulkeutuu tietyssä tilanteessa. Traumatietoisuus auttaa ymmärtämään toisen toimintaa siten, etten itse provosoidu, vaikka hän käyttäytyisi poikkeavasti”, sanoo Savonia-ammattikorkeakoulun lehtori ja traumatietoisen työyhteisön kouluttaja Mari Tuppurainen.

Tuppurainen tekee samalla tärkeän rajauksen: trauma voi selittää käyttäytymistä, mutta se ei oikeuta huonoa käytöstä. Kukin on vastuussa omasta toiminnastaan.

”Traumatietoinen työyhteisö -koulutus auttoi tunnistamaan omia toimintatapoja ja käyttäytymisen syitä. Samalla se rohkaisi pohtimaan, voiko omaa toimintatapaa mahdollista muuttaa esimerkiksi oman vireystilan paremman tunnistamisen avulla. Oma käyttäytyminen vaikuttaa vuorovaikutukseen siinä missä toisenkin”, Tuppurainen sanoo.

"Koulutus auttoi tunnistamaan omia toimintatapoja ja käyttäytymisen syitä."

Moni koulutukseen osallistunut oivalsi, ettei ristiriitatilanteita tarvitse aina ratkaista nopeasti. Ei tarvitse löytää juuri oikeita sanoja ja toimintamallia, vaan usein rauhallisuus ja empaattisuus riittävät.

Usein jännite hälvenee, kun malttaa odottaa ja antaa tilanteen rauhoittua – olla turvallinen vuorovaikutuskumppani.

”Koulutukseen osallistuneet miettivät paljon sitä, toimivatko he vuorovaikutustilanteessa oikein ja täytyykö toisen traumasta tietää. Riittää, että olemme traumatietoisia ja osaamme kohdata asiakkaat empaattisesti”, Mari Tuppurainen sanoo.

Traumatietoinen työyhteisö ei siis vaadi työntekijöiltään terapeutin valmiuksia. Ammatillisuus näkyy siinä, että osataan kuunnella, tunnistaa rajat ja ohjata eteenpäin silloin kun se on tarpeen.

”Ehkä meille ammattilaisille on sisäänrakennettua, että tilanteisiin on aina löydyttävä ratkaisu. Traumatietoisuus ei tarkoita, että meidän pitäisi hoitaa asiakasta tai työkaveria. Se tarkoittaa, että toinen osapuoli tuntee olonsa turvalliseksi ja tietää, että voi keskustella ja kertoa tilanteestaan, jos niin haluaa”, Tuppurainen tiivistää.

Yhteinen kieli tuo turvaa

Yksi koulutuksen suurimmista hyödyistä oli se, että työyhteisöt alkoivat puhua traumatietoisesta kohtaamisesta yhdessä. Kun asioista puhuttiin avoimesti, oli mahdollista yhtenäistää toimintatapoja.

Yhteinen kieli ja avoimuus luovat turvaa – ja turva luo tilaa oppimiselle, palautumiselle ja hyvinvoinnille.

Erityisen merkitykselliseksi koulutuksen kokivat ne ryhmät, joilla ei ole omaa työyhteisöä. Vertaistuki ja kokemus siitä, että monet muut painivat samanlaisten kysymysten äärellä, koettiin arvokkaaksi.

”Koulutus antoi työkaluja itsensä ymmärtämiseen ja kohtaamiseen."

”Koulutus antoi työkaluja itsensä ymmärtämiseen ja kohtaamiseen. Kun ymmärtää paremmin itseään, on helpompi kohdata muita. Minulla on nyt koulutuksen ja faktatiedon myötä mahdollisuus kertoa näistä asioista muillekin. Työyhteisöt, joissa tulen jatkossa olemaan, tulevat varmasti hyötymään siitä”, sanoo esittävien taiteilijoiden koulutettavien ryhmään kuulunut Iitu Apell.

Koulutuksen aikana nousi esiin myös haaste: yksittäisten työntekijöiden traumatietoisuuden vahvistaminen on tärkeää, mutta vaikutukset voivat jäädä vajaiksi, ellei koko organisaatio ole mukana.

”Trauma on vaikea aihe. Se voi herättää terminäkin pelkoa ja epävarmuutta. Psykologinen turvallisuus tai resilienssin vahvistaminen voisivat olla helpommin lähestyttäviä sanoja työyhteisössä”, Mari Tuppurainen pohtii.

Psykologinen turvallisuus on avain kohtaamiseen

Traumatietoisuus vaikuttaa työyhteisön tapaan toimia. Se näkyy rakenteissa, johtamisessa, yhteisissä pelisäännöissä ja arjen kohtaamisissa. On tärkeää pohtia, voiko työyhteisössä puhua avoimesti, onko lupa tehdä virheitä ja tuleeko jokainen aidosti kuulluksi.

Mari Tuppuraisen mielestä psykologisen turvallisuuden rakentaminen on hyvä lähtökohta kaikille organisaatioille.

”Psykologisen turvallisuuden merkitystä tulee pohtia jokaisella organisaation tasolla: esihenkilöiden työssä, ylimmän johdon strategisessa suunnittelussa sekä työntekijöiden arjessa. Sen tulisi olla koko organisaatiota koskettava periaate, joka näkyy kaikessa toiminnassa”, Tuppurainen sanoo.

”Keho ja mieli eivät ole toisistaan irrallisia, aivan kuten eivät työ- ja yksityiselämäkään."

Niina Björn jakaa Tuppuraisen näkemyksen.

”Keho ja mieli eivät ole toisistaan irrallisia, aivan kuten eivät työ- ja yksityiselämäkään. Jos kotona on jotain meneillään, se peilautuu työpaikalle. Psykologinen turvallisuus lisää tunnetta, että voin tehdä täällä töitä ja olla hyvä siinä, vaikka mielessä myllertäisi”, hän sanoo.

Matka kohti traumatietoista työyhteisöä alkaa tietoisuuden lisääntymisestä. Kun ymmärrys kasvaa ja yhteiset pelisäännöt sekä sovitut käytännöt ohjaavat arkea, muuttuu kohtaaminen aidosti ymmärtäväksi ja toista arvostavaksi. Todellinen muutos alkaa empaattisesta kohtaamisesta.