Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori Kaari Mattila seuraa uteliaana – ja huolestuneena – nopeita muutoksia työkulttuurissamme. Hän epäilee, pysyykö tutkimus mukana siinä, millä tavalla muun muassa etätyö, somen hurja mahti sekä digiloikat mullistavat työmarkkinoitamme ja vaikuttavat hyvinvointiimme.
Yhteiskuntatieteilijänä Mattila pohtii kiinnostavasti mahdollisia syitä sille, miksi Suomessa nuoret naiset uupuvat ja jäävät yhä useammin ja nopeimmin kasvavana ryhmänä pitkille sairauslomille ahdistuksen takia. Ja miksi jo kouluvuosina tyttöjen ahdistuneisuus kasvaa erityisen paljon.
”Luvut näyttäytyvät minulle surullisilta ja huolestuttavilta. Syiden ymmärtämiseen tarvitaan kipeästi lisää tutkimusta. Myös lukujen tulkintaan kaipaan moniammatillisuutta”, hän sanoo.
Kun Kaari Mattila puhuu ihmisoikeuksista, palo ja intohimo aiheeseen näkyvät eleissä, ilmeissä ja terästyvässä katseessa.
Hän painottaa, että ihmisoikeudet eivät ole arvoja. Eivätkä suvaitsevaisuushömppää. Ja etteivät ne myöskään tarkoita, että kaikkea kaunista pitää olla tarjolla kaikille.
Mattila hämmästelee sitä, miten huonosti suomalaiset tuntevat ihmisoikeudet, jotka on konkreettisesti lainsäädäntöön sisällytetty.
”Paljon on parannettavaa viranhaltijoidenkin osaamisessa. Poliitikoista puhumattakaan”, hän huokaa.
Mattila aloitti osa-aikaisena työelämäprofessorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella helmikuussa. Hänen pestinsä on meillä ainutlaatuinen: työelämäprofessuuri keskittyy ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Mattila iloitsee siitä, että voi avata ihmisoikeuksien ja demokratian merkitystä sekä laajuutta ihmisille jo opiskeluvaiheessa.
”Moni heistä on tuleva viranhaltija kuten lastensuojeluviranomainen, tutkija, toimittaja tai päättäjä. On todella tärkeää, että he saavat varhain ymmärryksen ihmisoikeuksien merkityksestä.”
Mattila on työskennellyt Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä, johtanut Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyötä, ollut sukupuolten tasa-arvon ja lasten oikeuksien asiantuntija ulkoministeriössä ja tutkija yliopistossa.
Hänen puheessaan vilahtaa ”Women's Rights are Human Rights" -lause, joka tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Yhdysvaltain Hillary Clintonin puheesta YK:n naisten maailmankonferenssissa Pekingissä 1995.
Mattila kuuli puheen Pekingissä paikan päällä.
Hän on näkyvästi edistänyt köyhimpien ihmisten oikeutta toimeentuloon, työhyväksikäytön uhrien asemaa ja naisten oikeuksia sekä ihmisoikeuksia urheilussa. Valtiotieteiden väitöstyönsä hän teki Intiassa kotityöntekijöistä ja heidän työnantajistaan.
Onkin kiinnostavaa kysyä Mattilalta näkemystä siihen, miksi Suomessa juuri nuoret naiset uupuvat ja ahdistuvat ja jäävät kaikkein useimmin sairauslomalle mielenterveyssyistä.
Tilastot puhuvat karua kieltä nuorten naisten hyvinvoinnista maamme työmarkkinoilla.
Raju käänne tapahtui vuonna 2023, kun mielenterveyssyistä pitkille sairauspoissaoloille joutuneiden suomalaisten määrä kasvoi ennätyslukemiin. Heitä oli yli 100 000. Mielenterveyden häiriöistä tuli ensi kertaa selvästi yleisin syy pitkille poissaoloille.
Kaikkein useimmin mielenterveysperusteista päivärahaa saavat
25–34-vuotiaat naiset.
Vuosi 2024 ei tuonut muutosta: sairauslomalle mielenterveyssyistä jääneiden määrä pysyi ennallaan. Tuorein tutkimustieto maaliskuulta 2025 paljastaa, että jyrkimmin poissaolot yleistyivät alemmassa toimihenkilöasemassa olevilla naisilla.
Useimmin mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saavat 25–34-vuotiaat naiset, joiden ryhmässä poissaolojen kasvu on voimakkainta: sairauspäivärahan saaminen mielenterveyssyistä on vuodesta 2016 yleistynyt naisilla suhteellisesti 78 prosenttia ja miehillä 53. Naisten ja miesten välinen ero näyttää kasvavan.
Kaari Mattilan näkee, että nyt on tärkeää pohtia ja ymmärtää etätöiden erisuuntaisia vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin.
”Tutkijoilla on tässä merkittävä, kiireellinenkin selvitystyö. Tarvitsemme aiheesta akuutisti lisätutkimusta.”
Ehtiikö työpaikoilla syntyä me-kulttuuria ja yhteisöllisyyttä?
”Etätöissä on paljon hyvää, mutta näen tässä kaksiteräisen miekan. Ehtiikö työpaikoilla syntyä me-kulttuuria ja yhteisöllisyyttä? Millaisia mikrotason kohtaamisia verkossa pitää olla, jotta ne oikeasti palvelevat tarvettamme kohtaamisiin?”
Erityisesti Mattilaa kiinnostaa, miten etätyö vaikuttaa nuoriin työntekijöihin, jotka heti uransa alussa saattavat tehdä ison osan työstään etänä.
”He eivät ehkä näe työkavereitaan eivätkä kenties tunne edes kuuluvansa työyhteisöön. Millaisia vaikutuksia tällä on heidän jaksamiselleen?”
Etätöitä puolustetaan usein sanomalla, että lapset voi hakea joustavammin päiväkodista ja pyykit ehtii hoitaa työnteon sivussa.
”Itse kaipaan keskustelua siitä, ovatko etätyön vaikutukset sukupuolittuneita”, Kaari Mattila sanoo.
Häntä mietityttää, mitä kaikkea naiset tekevät työpäiviensä aikana.
"Onko etätyö ylipäätään vietävissä joka kotiin?"
”Onko tämä töiden sivussa kätevästi hoituva kotityö kasautunut erityisesti naisten tehtäväksi”, hän haastaen kysyy.
”Yllättävän vähän on keskusteltu siitäkään, onko etätyö ylipäätään vietävissä joka kotiin. Entä jos kotona on pahoinvointia?”
Mattila mainitsee, kuinka työelämä- ja sukupuolitutkimuksissa edelleen usein oletetaan, että jos kotitaloudessa on lapsia, siellä on myös kaksi vanhempaa.
”Suomessa on paljon yhden vanhemman kotitalouksia. Näistä vanhemmista suurin osa naisia. On vielä täysin katveessa, mitä tämä tarkoittaa etätöihin peilattuna”, hän huomauttaa.
Kaari Mattila on miettinyt sitäkin, miten paljon etätyö luo paineita esihenkilöille.
”Kuinka johtaa ihmisiä, jotka eivät kohtaa usein toisiaan? Olen itse johtajana pohtinut, millä tavalla etätyö voisi samanaikaisesti palvella aivoja ja yhteisöllisyyttä, ja silti mahdollistaa joustavuuden työnteossa”, hän toteaa.
”Osalla työpaikoista on hankausta siitä, miten paljon lähi- ja etätyötä tehdään. Tähän on löydetty myös toimivia ratkaisuja. Joskus etätyöstä on kuitenkin tullut ikään kuin saavutettu etu, ja johtajia saatetaan pitää ikävinä, kun he puhuvat lähipäivien merkityksestä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.”
Etätöistä on saattanut tulla saavutettu etu.
Maailma muuttuu nyt ylipäätään niin nopeasti, etteivät työelämän käytännöt näytä pysyvän vauhdissa mukana, Mattila sanoo.
”Työmaailma on aiempaa joustavampi, mutta myös epävarmempi”, hän tiivistää.
”Luulenpa, että näemme vielä monia kamppailuja, ennen kuin tasapaino etä- ja lähitöiden välillä löytyy.”
Epävarmuus saattaa vaikuttaa enemmän naisiin kuin miehiin.
”Lisääntymisen osalta naiset ja miehet ovat kovin eri tilanteessa. Jos työmarkkinoiden epävarmuus vaikuttaa toiveeseen saada lasta, ei ole ihme, jos juuri nuorten naisten ahdistus lisääntyy.”
Yksi työelämän muutos on, ettei kovakaan koulutus takaa enää itsestään selvästi pysyvää urapolkua.
Pohjois-Savon ely-keskuksen työllisyyskatsauksen mukaan työttömyys kasvoi maakunnassa vuoden 2023 lopusta vuoden 2024 loppuun suhteellisesti eniten, 24,6 prosenttia, ylemmän korkeakouluasteen koulutuksen saaneilla. Seuraavaksi eniten eli 22,5 prosenttia työttömyys kasvoi alemman korkeakouluasteen suorittaneilla.
Kaari Mattilan mukaan on selviö, että epävarmuus tulevasta työstä vaikuttaa myös opiskelijoiden tulevaisuudennäkymään. Kyky nähdä mahdollisuuksia tulevaisuudessa on suorassa yhteydessä hyvinvointiin.
"Nuorilla on iso tarve ymmärtää opiskelujen jälkeistä työmaailmaa."
”Voi olla ahdistavaa satsata opintoihin ja samalla epäillä, palkitaanko uurastusta. Epävarmuus saattaa olla yleisempää, jos opinnot eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin.”
Mattila toteaa, että nuorilla on iso tarve ymmärtää opiskelujen jälkeistä työmaailmaa. Hänestä ei olisi pahitteeksi, jos yliopistot satsaisivat tähän nykyistä enemmän.
”Voitaisiin panostaa siihen, että pohditaan yhdessä opiskelijoiden kanssa työelämää ja sen vaatimia taitoja. Nyt yliopistoissa ei ole ajateltu tarpeeksi sitä, kenen tehtävä on tsempata nuoria ja kertoa heille, miten tärkeitä he ovat.”
”Myös yhteiskuntatieteiden alalla sparraus on tärkeää. Nuorelle on vahvistavaa kuulla, että hänestä tulee maan työelämälle tärkeä ihminen.”
Nuorten naisten ahdistuneisuus saanee alkunsa jo ennen opintoja ja työelämää. Näin voi päätellä THL:n Kouluterveyskyselyn tuloksista, joiden mukaan sekä tyttöjen että poikien ahdistuneisuus on lisääntynyt niin peruskoulussa, lukiossa kuin toisen asteen koulutuksessa. Erityisen paljon on kasvanut tyttöjen ahdistuneisuus.
”Kyselyn luvut näyttäytyvät minulle yhteiskuntatieteilijänä surullisilta ja huolestuttavilta. Syiden ymmärtämiseen tarvitaan kipeästi lisää tutkimusta. Myös lukujen tulkintaan kaipaan moniammatillisuutta”, Kaari Mattila sanoo.
"Miksi tytöt ahdistuvat enemmän? Tähän tarvitsemme luotettavaa tutkimusta.”
Hän itse näkee tyttöjen korkeiden ahdistuslukujen takana ainakin lisääntyneitä suorituspaineita.
”Tältä vaikuttaa. On kiinnostava kysymys, kuinka iso osuus paineesta tulee koulusta, kuinka iso kotoa ja mikä on muualta yhteiskunnasta tuleva osuus.”
”Pitää muistaa, että myös poikien ahdistus on kyselyn tulosten mukaan huolestuttavan yleistä. Mutta miksi juuri tytöt ahdistuvat enemmän? Tähän tarvitsemme lisää tutkimusta.”
Hän huomauttaa, kuinka tarkkaan lukioiden keskinäistä paremmuutta vertaillaan joka vuosi. Tutkijan koulutuksen saaneena ja kahden nuoren aikuistuvan tytön äitinä hän muistaa ensimmäisen vanhempainillan, kun toinen tytöistä aloitti lukio-opinnot.
”Seinälle heijastettiin ensimmäisenä kalvo siitä, milloin ylioppilaskirjoitukset alkavat ja miten menestyä kirjoituksissa.”
Kaari Mattila toivoo, että koulussa pidettäisiin tärkeänä myös nuorten viihtymistä ja kavereiden saamista. Ja sen pohtimista, miten nuoret oppivat uutta kaikkein parhaiten.
”Koululaitoksemme on ollut pitkään maailmanlaajuisestikin erinomainen siinä, että nuoria varjellaan liiallisilta paineilta sekä odotuksilta.”
”Koululaitoksemme on ollut erinomainen siinä, että nuoria varjellaan liiallisilta paineilta.”
”Kun tein aikanaan väitöstutkimustani Intiassa, näin valtavan paineen, jota ylempien sosiaaliluokkien lapset vanhempiensa suunnasta joutuivat kokemaan. Myös useissa Euroopan maissa nuoriin kohdistetaan menestymisen painetta. Toivottavasti Suomi ei lähde samalle tielle.”
Mattilan mukaan on tärkeää ymmärtää, etteivät nuorten hyvinvointiin vaikuttavat päätökset ole vain koulujen ja opettajien tekemiä.
”Meillä on isoja lukioita, joissa ei ole lääkäriä. Koulupsykologeja ja kuraattoreita on aiempaa vähemmän. Kouluterveydenhuoltoon tehtiin samanlaisia leikkauksia 1990-luvun alun lamassa. Tutkimukset osoittavat selkeästi, että niillä oli haitallisia vaikutuksia lapsille ja nuorille.”
”Ennaltaehkäisyn kannalta kouluterveydenhuollon heikentäminen on aivan kriittinen juttu. Koulu on sentään paikka, johon kaikki nuoret tulevat.”
Mattila huomauttaa, että oikeus riittäviin ja laadukkaisiin terveyspalveluihin on myös ihmisoikeus, jonka toteuttaminen kuuluu viranomaisten velvollisuuksiin.
Kun puhutaan tyttöjen ahdistuksesta, katse kääntyy aina samaan paikkaan. Kaari Mattilakin kaipaa tutkimustietoa siitä, millaisia ulkonäköpaineita sosiaalisen median kehokuvasto tuo tytöille.
”Somen vaarat ovat todellisia, eikä poikia sovi tässä unohtaa. Erityisen paineistava kuvasto vaikuttaa kohdistuvan tyttöihin, jotka nuoren ikänsä vuoksi eivät edes oivalla olevansa vaikutusten kohteena.”
Mattilaa harmittaa, että some näyttää osaltaan vievän pohjaa pitkältä työltä, jolla on edistetty sukupuolten välistä tasa-arvoa.
”Some tarjoaa rujon alustan kummalliselle mieskulttuurille, joka alistaa, halveksii ja esineellistää naisia ja on suorastaan naisvihamielistä. Tarvitsemme laadullista tutkimustietoa, mitä tämä kaikki tekee nuorten asenteille, arvoille ja ajatuksille sekä ylipäätään kokemukselle siitä, millaista on olla nainen ja mies tai jotain muuta.”
Kaari Mattila on aiemmin tutkinut työelämää ihmisoikeuksien näkökulmasta. Hän toteaa, että Suomessa on työntekijäryhmiä, jotka ovat jääneet työlainsäädännön ulkopuolelle.
”Vakavaa työhyväksikäyttöä aiemmin tutkineena tiedän, että jos lainsäädäntö ei anna työntekijälle suojaa, hänellä on alttius päätyä työriiston uhriksi. Suomessakin.”
”Edustamani Ihmisoikeusliitto teki kymmenen vuotta sen eteen työtä, että ulkomaiset luonnonmarjojen poimijat pääsisivät työlainsäädännön piiriin. Nyt se on toteutumassa. Meillä on työmarkkinoilla muitakin ryhmiä, joiden oikeuksia ei ole turvattu laissa”, Mattila toteaa ja mainitsee esimerkkinä kehitysvammaiset työntekijät.
"Asiat kehittyvät myös parempaan suuntaan."
Mattila on kuitenkin nähnyt, että asiat kehittyvät myös parempaan suuntaan.
”Ihmisoikeuksien kannalta aikamme on vaikea, mutta esimeriksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö ovat Suomessa edenneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Yrityksissäkin puhutaan jo moninaisuudesta. Kansalaistoimijat, järjestöt ja tutkijat luovat uutta tietoa ja vaativat parannuksia.”
”Ihmisoikeuksien eteneminen on aina ollut hidasta ja työ sen eteen vaatii sitkeyttä. Muutoksia kuitenkin tapahtuu, koko ajan.”
Artikkeli | Hyvinvointi
6.2.2025 | Markus Laakso
Varkautelaisella Hanna Korhosella ideat sinkoilevat, mutta usein hän myös toteuttaa ne. Tästä kielivät viisi suoritettua tutkintoa, pari alanvaihtoa ja tuore vuoden naisyrittäjä -tunnustuspalkinto. T...
Artikkeli | Työhyvinvointi
31.1.2025 | Katja Hedberg
”Konflikti työpaikalla voi olla hyvä asia. Työyhteisö ei yllä parhaimpaansa, jos avointa puhetta ei sallita. Hankalien tunteiden sietäminen on tärkeä työtaito”, sanoo keskusteluälykkyyden ja mielen jo...
Uutinen | Työhyvinvointi
29.10.2024 | Katja Hedberg
Pörssiyritys Gofore satsaa työntekijöidensä jaksamiseen. Silti yrityksessä on mielenterveyssyistä sairauslomia enemmän kuin it-alalla keskimäärin. Yritys etsii ongelmaan ratkaisuja, riisuu häpeää aih...
Artikkeli | Työhyvinvointi
23.2.2024 | Katja Hedberg
”Työyhteisön pitäisi olla paikka, jonne on hyvä tulla silloinkin, kun elämässä on haasteita. Osaisimmepa ajatella, että minulla on oikeus työhön eikä sairauslomaan. Työn tulisi olla se kuntouttava, mi...
Artikkeli | Valmennus
27.3.2025 | Katja Hedberg
Pohjoissavolaisen työelämän vahvuudet ja haasteet nousevat kiinnostavasti esille Mieliteon Kuopion tiimin valmennuksissa. Paula Heiskasen ja Pia Koposen valmennuksiin on osallistunut vuodessa 76 työpa...