Jaa artikkeli
Kaikki sen tietävät: on ihanaa ja nostattavaa saada omasta työstään kiittävää palautetta.
Mutta miksi kehun antaminen on niin vaikeaa? Ja miksi sen vastaanottaminenkin on usein hiukan vaivaannuttavaa?
Kysymyksiin etsittiin ja myös löydettiin vastauksia, kun Mieliteon Kuopion tiimin muutosvalmentaja Pia Koponen haastatteli henkilöstöhallinnon moniosaajaa Minna Vinkkiä sekä työhyvinvoinnin ja motivoinnin valmentajaa Leena Ståhlbergia Kuopion torin tanssiteltassa, jossa Mieliteko toteutti koko päivän pituisen ohjelmallisen osuuden osana Kuopio Dance Festival Finland -tapahtumaa.
Kuopioon muuttanut Minna Vinkki on ollut paljon esillä entisen pestinsä, Kempeleen kunnan henkilöstö- ja työsuojelupäällikön kautta. Kempeleessä onnistuttiin tekemään ihme: kunnan työntekijöiden pitkät, erityisesti mielenterveyden ongelmista johtuneet sairauspoissaolot vähenivät ja lyhenivät.
Työ nostettiin kuntouttavaksi tekijäksi. Ihminen haluttiin pitää työnsyrjässä kiinni aluksi myös vaikka muutaman tunnin verran päivässä, normaalilla palkalla.
”Opettelimme puhumista ja työkaverin arvostavaa kohtaamista."
”Opettelimme myös puhumista ja arvostavaa kohtaamista”, Vinkki kertoo.
Muutos ei jäänyt kauniisiin aikomuksiin. Arvostavaa kohtaamista myös harjoiteltiin.
”Näin työpaikalle syntyy luottamus, tuottavuus ja tunne, että tästä työyhteisöstä en halua olla pois. Kynnys sairauspoissalolle nousee.”
Kuopiolainen Leena Ståhlberg vaikuttui kuullessaan, että puhumista ja toisen arvostamisen näyttämistä oli Kempeleessä ymmärretty harjoitella.
”Yritysten vuosikertomuksista luemme lauseita arvostuksesta, mutta palautteen aito antaminen todella vaatii konkreettista harjoittelua. Emme osaa luontevasti sanoa työkaverille aamukahvipöydässä, että onpa sinulla hiukset mahtavasti tänään. Vasta opettelemalla tästä voi tulla tapa”, Ståhlberg vahvisti.
Kouluttaessaan työyhteisöjä Leena Ståhlberg nostaa esille säännöllisen ja räätälöidyn palautteen antamisen.
”Voisiko viikkopalaverin aloittaa aina räätälöidyllä palautteella? Saadessaan tällaisen palautteen työntekijä saa myös kokemuksen siitä, että juuri hänen työnsä jälkeä on mietitty jo etukäteen”, Ståhlberg toteaa.
Pyytäessään työyhteisöjä harjoittelemaan palautteen antamista hän on nähnyt, kuinka usein harjoitus päättyy kyyneliin.
”Ne ovat onnen kyyneliä, kun saa kollegaltaan tai esimieheltään kiittävää palautetta. Saman palautteen olisi voinut kertoa aiemminkin, mutta ei vain tullut annettua.”
Aluksi se oli katastrofaalisen vaikeaa, kun piti kehua itseään.
Minna Vinkki on kokenut senkin, että esihenkilöiden kohdalla harjoittelu voi johtaa liiankin lennokkaaseen tulokseen.
”Jos palautteen antaminen maistuu liian harjoitellulta, teennäisyyden kyllä huomaa.”
Vinkin mukaan muutosta helpottaa, jos keskustelulle luodaan yhteiset pelisäännöt.
”Jokaisella pitää olla lupa nostaa asioita esille. Kempeleessä aloitimme työviikon maanantaisin niin, että jokainen kertoi edellisviikolta jonkun onnistumisen kokemuksen. Aluksi se oli katastrofaalisen vaikeaa, kun piti kehua itseään. Mutta osa muutosta oli, että opettelimme puhumaan myönteisesti myös vaikeista asioista.”
Ståhlbergin mukaan muutokselle pitää raivata tilaa ja aikaa.
”Yhdessä täytyy miettiä, millaista työkulttuuria tahdomme kasvattaa ja mihin haluamme sitoutua. Vaikein kohta tulee, kun muutos pitää viedä käytäntöön. Juuri tässä tarvitaan aidosti aikaa.”