Uupumus vei aallonpohjalle – ja alanvaihto vuoden yrittäjänaiseksi

Teksti ja kuvat: Markus Laakso 

Varkautelaisella Hanna Korhosella ideat sinkoilevat, mutta usein hän myös toteuttaa ne. Tästä kielivät viisi suoritettua tutkintoa, pari alanvaihtoa ja tuore vuoden yrittäjänainen -tunnustuspalkinto.

Työteliäisyyden lunnaat ovat olleet kuitenkin raskaat, sillä liian pitkiksi venyneet päivät ja kroonisesti hektinen arki veivät uupumukseen. Uupumuksen keskellä hän löysi uuden työnsä ja intohimonsa, valokuvauksen.

Hanna Korhosen opinto- ja työhistoria voi vaikuttaa ensisilmäyksellä poukkoilevalta, mutta lopulta se on hyvin looginen ja lineaarinen. Hän valmistui peruskoulun jälkeen datanomiksi, minkä jälkeen hän jatkoi tietojenkäsittely tradenomiksi.

Opintojen ohessa Korhonen eteni kuopiolaisen videovuokraamon myymälävastaavaksi. Parisuhde vei takaisin Varkauteen, jossa hän aloitti liikuntakeskuksen vastaanottotöissä. Kolmen kuukauden päästä hän veti ensimmäistä spinning-tuntiaan.

”En ollut koskaan käynytkään spinningissä. Tradenomista tuli liikunnanohjaaja, kun ala vei mukanaan. Oli kiva saada palkkaa siitä, että liikkui ja jumppasi”, Korhonen naurahtaa.

Korhonen työskenteli alalla myös Pieksämäellä, Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Samalla hän opiskeli hierojan ja aikuisliikunnan ammattitutkinnot.

”Yrittäjyys astui kuvioihin, kun minut houkuteltiin liikunnanohjaajaksi ja sittemmin hyvinvointikoordinaattoriksi Leppävirran Sport & Spa Hotel Vesileppikseen. Minua ei haluttu palkata suoraan, vaan toiminimen kautta. En tiennyt yrittämisestä mitään eivätkä numerot ja kirjanpito kiinnosta, mutta toiminimen perustaminen oli helppoa”, Korhonen summaa.

”Tulin raskaaksi, korona alkoi ja iski uupumus."

Hän ohjasi ensin pari vuotta tuettuja lomalaisia ja tyky-ryhmäläisiä, kunnes vastuu kasvoi ryhmien koordinointiin ja ryhmätoimintojen sisällönsuunnitteluun. Se tarkoitti pidempiä päiviä ja heikompia mahdollisuuksia palautua.

Luonteeltaan aktiivinen ja aikaansaava Korhonen huhki välillä parinviikon mittaisia työputkia vailla lepopäiviä, ja hiljaisemmillakin viikoilla oli vain yhden päivän vapaa. Koordinointi- ja suunnittelutyöt tulivat väistämättä kotiin, kun kaikkea ei ehtinyt tehdä työpaikalla.

”Sitten tulin raskaaksi, korona alkoi ja iski uupumus”, Korhonen sanoo.

Hyvinvointikoordinaattorista valokuvaajaksi

Koronapandemia kuritti matkailualaa huolella. Hallituksen määräämien kokoontumisrajoitusten myötä Hanna Korhosen työpaikka, turismiin ja tuettuihin lomiin vahvasti nojaava kylpylähotelli, suljettiin toistaiseksi.

Ajoitus oli siinä mielessä loistava, että Korhosen äitiysloma alkoi viikkoa ennen sulkua.

”Äitiysloma niin sanotusti pelasti minut konkurssista. Kaikki työt olisivat loppuneet kuin seinään, ja olisin ollut pulassa”, Korhonen sanoo.

Raskauden loppuvaiheessa visuaalisesti lahjakas ja estetiikkaa rakastava Korhonen sai ajatuksen valokuvausharrastuksensa elvyttämisestä. Hän hankki parikymppisenä ensimmäisen digipokkarinsa, joka kulki aina mukana – oli kyse sitten reissusta tai kavereiden treffaamisesta.

”En ajatellut, että valokuvauksesta tulisi ammatti, vaan toisin kävi.”

Äitiyslomalla oli enemmän aikaa kuvata, joten hän hankki ensimmäisen järjestelmäkameransa ja aloitti valokuvaajan ammattitutkinnon opinnot Outokummussa.

”En ajatellut, että valokuvauksesta tulisi ammatti, vaan toisin kävi”, Korhonen naurahtaa.

Korhonen huomasi taitojensa karttuvan opiskelun edetessä sekä omaa lastaan ja muita projekteja kuvatessa. Hän perusti aputoiminimen olemassa olleen yritystunnuksensa rinnalle ja ilokseen huomasi, että maksavia asiakkaita alkoi ilmaantua – hän saisi ”harrastuksestaan” palkkaa.

”Aloittelevana kuvaajana on vaikea mennä kuvaamaan ihmisten koteihin. Aloin katsella netistä tyhjiä liikehuoneistoja studiota varten ja tämä pitkään tyhjillään ollut entinen TV- ja kodinkoneliikkeen tila sattui kohdalle”, Korhonen sanoo.

Hän remontoi ja sisusti liiketilastaan harmonisen ja viihtyisän – miljöön, jossa kuvattava tuntee olonsa kotoisaksi ja kuvaaja pystyy hyödyntämään erilaisia, esteettisesti miellyttäviä taustoja.

”Täällä oli kirkkaanpunaiset seinät ja aivan kamala lattia, mutta kolmen metrin huonekorkeus ja isot ikkunat, jotka ovat loistavat kuvaamisen ja valon kannalta”, Korhonen sanoo.

Uupumus hiipi huomaamatta

Helmikuun alussa tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun Hanna Korhonen aloitti yrittäjänä. Hänen kohtaamansa paineet hyvinvointikoordinaattorina ja valokuvaajana ovat olleet täysin erilaiset. Kylpylähotellissa työmäärä oli jatkuvasti musertava, kun taas valokuvaajana töitä voisi olla enemmänkin.

”Kuormittavinta hyvinvointikoordinaattorin työssä oli intensiivisyys ja jatkuva itsensä johtaminen. Oli liikaa rautoja tulessa. Välillä töitä oli 14 päivää putkeen, ja usein vain lauantaina oli vapaata. Työt tulivat väistämättä kotiin, kun en ehtinyt suunnitella ohjelmia työpäivän aikana”, Korhonen luettelee.

Korhonen veti erilaisia jumpparyhmiä, lasten, aikuisten ja perheiden ryhmiä sekä tyky-ryhmiä, ohjasi sisä- ja ulkoliikuntaa sekä koordinoi ja suunnitteli ryhmien toimintoja. Työ oli itsenäistä ja vastuu onnistumisesta lepäsi omilla harteilla. Paineet kasvoivat koko ajan, eikä ollut aikaa ja mahdollisuutta palautua tarpeeksi.

”Pidin työstäni ja palkka oli hyvä, mutta oliko se sen arvoista?” Korhonen kysyy.

”Pitäisi osata pitää itsestään paremmin huolta, mutta siinä vaiheessa perheessämme oli vain kaksi aikuista, joten työlle oli helppo uhrautua.”

”Pidin työstäni ja palkka oli hyvä, mutta oliko se sen arvoista?"

Äitiyslomalle jääminen pysäytti. Suurin muutos oli tietysti se, että äitiys muutti arjen ja elämän ryhmin täysin.

Korhonen ei ollut edes itse huomannut olevansa uupunut. Hän oli vain paahtanut täysillä menemään ja ajatellut, että tällaista hänen elämänsä on – hän kun on aina ollut kova puuhaamaan kaikenlaista. Toisekseen hänellä oli diagnosoitu aikuisiän ADD, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, yhdistettynä impulssikontrollin puutteeseen, mikä selitti osaltaan hänen vauhtiaan ja taipumustaan hypätä useisiin eri saappaisiin samanaikaisesti.

”Huomasin uupumuksen vasta siinä vaiheessa, kun oli ollut jo vuoden äitiyslomalla ja tajusin, että puolen vuoden päästä pitäisi palata töihin. Ajatus paluusta ahdisti. Tajusin olevani uupunut ja väsynyt.”

Yrittäjyydessä parasta on vapaus valita

Valokuvausyrittäjyys on hyvin erilaista kuin hektinen ryhmien vetäminen ja koordinointi. Yhteistä ovat tehtävien monipuolisuus ja työn itsenäisyys. Hanna Korhonen suunnittelee omat projektinsa, kuvauksensa, uudet tuotteensa, hinnoittelunsa ja operatiivisen toimintansa. Vesileppiksessä runko ja struktuuri tulivat ulkopuolelta, sillä hän toimi isomman yrityksen alihankkijana.

Aluksi asiakkaat löysivät aloittelevan kuvaajan luokse edullisen hinnan perusteella, mutta nykyään hänestä on tullut useiden perheiden ja yritysasiakkaiden luottokuvaaja. Tärkeimmät kanavat hankkia uusia asiakkaita ovat sosiaalinen media ja erilaiset messut.

"Valokuvauksessa parasta on ihmisten kohtaaminen."

”Arvon pitää erottua. Yrittäjyydessä on parasta omien aikataulujen laatiminen ja vapaus valita. Valokuvauksessa parasta on ihmisten kohtaaminen – ihaninta on se, että he haluavat tulla juuri minun kuvattavakseni. Parhaimmillaan asiakassuhteista tulee jatkuvia. Nautin eniten erikoisista projekteista, joissa saan käyttää kunnolla luovuuttani”, Korhonen sanoo.

Valokuvaajan työ on luonteeltaan sesonkeihin painottuvaa. Kesät ovat yleensä kiireisiä erilaisten juhlien, kuten häiden, valmistujaisten ja rippijuhlien takia. Talvella saattaa olla hiljaisempaa. Kausiluonteisuus vaatii taloudellisen puskurin säästämistä ja paineensietokykyä – uskoa siihen, että kiireisyyden ja hiljaisuuden välille löytyy tasapaino.

Viime joululomalla idearikas puurtaja päätti vuokrata Savonlinnasta ravintolalaivan, jonka hän kuskasi kesäksi Varkauteen. Hän hankki hygienia- ja anniskelupassin alkoholilupineen ja testasi, miten tällainen liiketoiminta ottaisi tuulta alleen.

”Sain maksettua firman laskut ja työntekijöiden palkat, mutta harrastustoiminnaksi se jäi. Olen ollut taas väsynyt kesän jäljiltä, mutta yritän opetella ottamaan rennommin ja nauttimaan”, Korhonen sanoo.

”Avanto on paras päännollauskeino." 

Hän pyrkii pitämään hyvinvoinnistaan entistä parempaa huolta. Tärkeimpinä keinoina ovat avantouinti ja liikunta.

”Avanto on paras päännollauskeino. Se tarjoaa myös yhteisöllisyyttä. Kaikki negatiiviset ajatukset jäävät järveen tai saunan lauteille. Aloitin jouluna taas kuntosalilla käymisen. Liikunta on minulle tärkeää”, Korhonen sanoo.

Marraskuussa hän sai kunnian vastaanottaa Keski-Savon naisyrittäjien vuoden 2025 yrittäjänainen -kiertopalkinnon ja -kunniakirjan. Tulevaisuus näyttää, mitähän seuraavaksi keksii.