”Valmennuksen myötä kaikki meni nurin kurin, ja onneksi meni”

Teksti ja kuvat: Katja Hedberg 

”Nyt uskallan olla oma itseni.”

”Olen ryhdistäytynyt ja päässyt jaloilleni. Sain elämäni haltuun.”

”Valmennuksessa oli vaikuttavaa, että kaikessa tekemisessä säilyivät selkeät raamit.”

”Olemme yrittäneet viedä valmennuksen oppeja arkeen, mutta se on erittäin vaikeaa.”

Mieliteon Kuopion kaupungin tiimin muutosvalmennukseen osallistuneilla on kiinnostavaa sanottavaa. Jokaiselle työyhteisölle.

Kutsuimme kylään työntekijöitä, jotka ovat vuoden aikana osallistuneet Mieliteon Kuopion kaupungin tiimin mielen hyvinvoinnin valmennuksiin.

Muutosvalmentajiemme Paula Heiskasen ja Pia Koposen valmennuksissa vaalimme mielen hyvinvointia ja työssä jaksamista ennalta ehkäisevästi. Tavoitteemme on tunnistaa pohjoissavolaisissa työyhteisöissä jo olevat hyvät käytännöt sekä tarjota työkaluja, joiden avulla työpaikan arkeen voi juurruttaa uusia, hyvinvointia lisääviä käytäntöjä.

Olemmeko onnistuneet? Onko valmennuksista jäänyt jälkiä? Siirtyivätkö ne arkeen? Syntyikö oivalluksia, jotka oikeasti tukevat työssä jaksamista?

Tätä kysyimme kuudelta valmennuksen käyneeltä.

Kuusikon vastaukset sisältävät oivalluksia, joista voi ammentaa hyötyä jokaiseen työyhteisöön.

Tuija Argillander, erityisnuorisotyöntekijä:

”Lähtökohta oli se, että olen istunut lukuisissa seminaareissa ja ajatellut joka kerta, että tässä menee taas hyvää työaikaa hukkaan. Mieliteon valmennustakin kohtaan olin skeptinen.

Luottamus syntyi kuitenkin nopeasti. Kaikki osanottajat uskaltautuivat puhumaan, ja nimenomaan omana itsenään, mikä oli hienoa.

Olen pitkällä urallani tehnyt paljon parityöskentelyä, mutta valmennuksessa huomasin, että ehkäpä sittenkin kaipaan omaa työyhteisöä. On ihanaa, että on yhteisö, jossa voi jakaa raskaita ajatuksia, mutta myös positiivisia asioita.

Valmennuksessa oli vaikuttavaa, että kaikessa tekemisessä säilyivät selkeät raamit. Minua inhottaa semmoinen, että vain vellotaan jonkun asian ympärillä. Useimmitenhan vaikeista asioista keskusteleminen on hyvin epämääräistä puhumista.

Mieliteon valmennuksessa oli pienessä ajassa paljon konkreettista asiaa. Ja oli ihanaa, että kerrankin joku muu otti selkeästi ja tavoitteellisesti vastuun tekemisestämme.”

Isto Karjalainen, työsuojeluvaltuutettu:

”Valmennuksessa ymmärrykseni puhumisen merkityksestä vain vahvistui. Jokaisella työpaikalla olisi iso tarve sille keskustelulle, mitä Mieliteon valmennus sisälsi.

Minulle ja monelle muulle osanottajalle oli jopa pysäyttävää oivaltaa, kuinka tärkeää on mielen hyvinvoinnin lisääminen yhteisen pohdinnan avulla. Havaitsimme kaikki, että emme olekaan yksin huoliemme kanssa.

On ihmeellistä ja usein surullistakin, kuinka pitkään panttaamme mieltä painavia asioita. On kovin yleistä ajatella, että esimerkiksi opettajan pitää hoitaa ja kestää kaikki yksin. Minkähän takia mielen päällä olevista vaikeista asioista onkin niin vaikeaa puhua? Juuri kaikkein hankalimmista asioistahan pitäisi puhua ajoissa.

”On kovin yleistä ajatella, että esimerkiksi opettajan pitää hoitaa ja kestää kaikki yksin.”

Valmennuksen myötä kerrankin oli ennakkoon varattu paikka ja aika ohjatulle keskustelulle, jolle ei löydy kiivaan arjen keskellä tilaa. Nostan peukkuni sen puolesta, että kaikki kävisivät Mieliteon valmennuksessa saamassa oivalluksen puhumisen tärkeydestä.

Olemme valmennuksen jälkeen yrittäneet rakentaa arkeen tilanteita, joissa pysähdymme miettimään jaksamista, mutta se on erittäin vaikeaa. Tuntuu, että keskustelun käynnistämiseen tarvitaan joku ulkopuolinen.

Pohdimme luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen kesken muiden asioita, haasteita ja ongelmia. Mutta kun pitäisi miettiä omaa jaksamista yhdessä työkavereiden kanssa, ei siihen olekaan aikaa. Eikä osaamista. Eihän esimerkiksi tunteista vain ole tapa puhuta työkavereiden kesken.             

Sain valmennuksesta myös konkreettisia eväitä liikunnan ja unen yhteydestä hyvinvointiin. Liikuntaa olen toki aina harrastanut, välillä överistikin. Mutta nyt tuli painokkaasti esille se, että jos kaipaa muutosta, se alkaa aina omasta itsestä.”

Mirja Vornanen, tuotantopäällikkö:

”Mieliteon valmennuksen myötä kaikki meni nurin kurin. Ja onneksi meni. Elämäni rakenteet tulivat uudella tavalla näkyväksi. Tästä kaikesta nousi tarve muutokseen, jonka kautta löysin mielenkiintoisen jutun elämään. Muutos tarkoittaa esimerkiksi sitä, että löysin oman arvomaailmani ja oivalsin työmoraalin nurjan puolen. Olen ollut urallani liikaa kynnysmatto ja ajatellut, että kaikki pitää hyväksyä. Nyt uskallan olla oma itseni.

Työskentelin esihenkilötehtävissä Ketoinen Oy:n tuotantopäällikkönä. Yritys ajautui sittemmin konkurssiin, mutta Mieliteon valmennuksen aikaan töissä oli vielä hektinen tilanne, ja halusin etsiä sieltä eväitä muutokseen.

Valmennusryhmämme oli hyvä. Pohdimme paljon arvoja ja omien rajojen tunnistamista. Valmennuksesta on jäänyt elämääni yksi käytännön harjoitus. Siinä kehosta etsitään paikat, jonne on tallentunut muistot hyvästä ja pahasta kokemuksesta. Kun olen jännittävissä tilanteessa, teen mielessäni tämän harjoituksen.

Syvälle muistiini jäi myös, kuinka omaa vireystilaa voi arvioida. Sekin oli antoisaa, kun harjoittelimme siirtymistä mukavuusalueelta elämysalueelle.

Ylipäätään valmennus oli juuri sitä, mitä siihen elämänhetkeeni kaipasin. Olen tosi onnellinen, että lähdin mukaan. Kiitollisena voin käyttää oppeja hyväksi, olipa kyse työstä tai elämästä yleensä.”  

Asta Sajaniemi, nuorisonohjaaja: 

”Mieliteon ensimmäinen valmennuskerta oli osa työpaikkamme hyvinvointipäivää, ja lähdin mukaan avoimin mielin. Siitä tuli tärkeä kokemus, sillä valmennus oli päivän paras anti.

Oli selvää, että halusin lähteä myös valmennuksen jatko-osaan. Jo se oli kiinnostavaa, että ryhmässä oli samaa työtä tekeviä, joiden kanssa emme kuitenkaan työskentele yhdessä. Siinä syntyi kuin huomaamatta myös työnohjauksellinen tilanne.

Me nuorisotyöntekijät olemme kaikki aika hötkyjä. Se konkretisoitui ja näkyi selvästi muun muassa harjoituksessa, jossa valitsimme paikkamme omaa vireystilaa kuvaavalta janalta. Välillä ei koko janan pituus riittänyt, kun olo oli niin hötkyilevä. Suurin osa meistä nuorisotyöntekijöistä on aika impulsiivisia. Se selittynee sillä, että maailmassa ja yhteiskunnassa on koko ajan niin kova vauhti päällä.

Teimme valmennuksessa rauhoittumis- ja hengitysharjoituksia. Niistä oli apua, ainakin siinä hetkessä. Kehoon ja mieleen jäi hyvä fiilis.

Olen yrittänyt siirtää valmennuksesta omaan arkeeni taukoja. Ymmärsin niiden merkityksen, mutta muutos on tässäkin vaikeaa. Mehän täytämme kalenterit aina niin, ettemme pidä edes ruokataukoja. Olemme koko ajan asiakkaille läsnä.

Yritän keskittyä aiempaa paremmin myös vuorovaikutukseen ja hetkessä olemiseen. Pieniä itsetutkiskelun hetkiä siis jäi jäljelle.” 

Marjaana Lampinen, yrittäjä:

”Valmennuksen ansiosta olen ryhdistäytynyt ja päässyt jaloilleni. Sain elämäni haltuun siinä määrin, kuin ihminen sitä ylipäätään voi saada.

Olin valmennuksen aikaan kuntoutuslomalla, ja valmennus olikin osa palautumista ja selviämistä loppuun palamisestani. Olen koko ikäni ollut kova suorittaja. Olen työskennellyt kukkakaupassa ja puutarha-alalla, keraamikkona ja taideaineiden opettajana.

”Nyt osaan vetää rajoja itselleni ja sietokyvylleni. Ihan kaikkea ei tarvitse kestää.”

Valmennuksessa parasta oli, että opettelimme ymmärtämään stressiä, itsensä johtamista ja realistista tavoitteiden asettamista. Kuljimme kohti päämäärää, mutta selkeästi yksi askel kerrallaan, ja se jäi tärkeänä asiana mieleen.

Nyt osaan vetää rajoja itselleni ja sietokyvylleni. Ihan kaikkea ei tarvitse kestää. Joskus voi mennä oma hyvinvointi edellä.

Jokaisella osanottajalla oli oma tavoite. Nyt, kun valmennuksesta on jo aikaa ja kun selasin tavoitepapereitani, huomasin saavuttaneeni useimmat tavoitteeni. Tämä on tapahtunut ikään kuin alitajuisesti. Pohja ja runko tämän mahdollistamiseksi syntyi valmennuksessa.

Valmennusryhmämme koostui taidealan tekijöistä. Ryhmämme oli avoin. Tunteistakin oli helppo puhua. Valmennus täytti myös yhteisöllisyyden kaipuuni. Välillä mietin, että olisipa kiva tietää, mitä muille nyt kuuluu.”

Lotta Paretskoi, yrittäjä:

”Valmennuksessa parasta oli yrittäjien välinen vertaistuki. Minulla on puusormusten sekä liikunta- ja hyvinvointialan yritys, ja me yrittäjäthän painimme samojen huolien eli palautumisen ja ajan riittämisen äärellä.

Ryhmässämme oli avoin ilmapiiri. Rakastin valmennushetkiä ja niitä tapaamisia, sain sieltä paljon oivalluksia. Paneuduimme myös osanottajien henkilökohtaisiin tilanteisiin, mutta onneksi pohdinta palasi ajoissa myös yleisiin ja yhteisiin asioihin.

Sain eniten oppia ja oivalluksia vuorovaikutustilanteista, ihmistuntemuksesta sekä toisen ihmisen kohtaamisesta. Improvisaatioharjoituksetkin olivat tärkeitä. Pidin lopulta myös niistä harjoituksista, joissa piti viipyä epämukavuusalueella ja laittaa itseään likoon.

Arkeeni jäi elämään siansaksapalloharjoitus. Se on piirissä tehtävä peli ja leikki, jonka avulla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, sanattoman viestin vaikutusta ja tunteen välitystä. Pelissä kerrotaan vitsi siansaksalla, ja muiden pitää tulla omalla leikkikielellään mukaan. Teemme tätä harjoitusta yhä, koko perheemme kanssa. Se on riemastuttavaa.”