”Vieremällä rollaattoritkin kulkevat kovempaa”

Teksti: Katja Hedberg

Olisipa oma lääkäri, useammin kuin kahtena päivänä kuukaudessa.

Miksi maakunnan reuna-alueet unohtuvat?

Kyllä oli kaikki paremmin ennen hyvinvointialuetta.

Kuka pelastaa lapsemme somen syövereiltä ja aikaryöstäjiltä, älykännyköiltä?

Pintaan nousee vahvoja tunteita, kun pyytää Mieliteossa mukana olevien Pohjois-Savon kuntien kuntavaalien ääniharavoilta kommentin Kansallisen terveysindeksin tylyihin lukemiin.

Mutta: myös paljon hyvää tahtoa ja viisaita näkemyksiä on vaalivoittajien kommenteissa.

Yksi näkemys yhdistää: Pohjois-Savon tila maan sairaimpana maakuntana on muutettavissa yhteisöllisyydellä ja osallisuudella. Näitä jokainen lupaa uudella valtuustokaudella edistää.

Ja hei: savolaisesta kateudesta ei ollut tietoakaan, kun Vieremää onniteltiin maakunnan terveimmän kunnan asemasta.

”Siellä rollaattoritkin kulkevat kovempaa”, naurahti yksi haastateltavista.

Ja nyt: ota hyvä asento. Lue pitkä artikkelimme – ja opit uutta pohjoissavolaisesta arjesta.

Keiteleen ääniharava Minna Pellikka (kesk.) tarkastelee Kansallisen terveysindeksin lukuja kiinnostavasta näkökulmasta – hän työskentelee sairaanhoitajana terveyskeskuksessa ja on siis hyvinvointialueen työntekijä. Pohjois-Savon aluevaltuutettuna hän tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat paitsi Keiteleen, koko maakunnan asukkaiden hyvinvointiin.

Pellikalla on, päättäjän roolistaan huolimatta, syytä haikailla takaisin aikaan, kun hyvinvointialueita ei vielä ollut.

Silloin Keiteleellä moni asia toimi esimerkillisen hyvin.

”Ei ollut resurssipulaa, kuten nyt. Ennen satsaamalla satsasimme matalan tason terveyspalveluihin, kunnan omiin sosiaalipalveluihin, palveluasumiseen ja kotihoitoon. Tuloksena pystyimme säästämään erikoissairaanhoidon kuluissa”, hän kertoo.

”Nämä vuodet ovat rajusti murtaneet kuntalaisten uskoa." 

Entä nyt? Pellikan mukaan hyvinvointialueen parivuotinen toiminta on ollut yhtä talouskurimusta.

”Niukkuutta ja tasapäistämistä on jaettu eri puolille maakuntaa.”

”Nämä vuodet ovat rajusti murtaneet kuntalaisten uskoa. Tilalle on tullut turvattomuutta ja pelokkuutta. Jos ihmisen voimat ovat jo valmiiksi vähissä, olisi ihme, jos tilanne ei millään tavalla näkyisi mielenterveysindeksissä”, Pellikka viittaa siihen, että tuoreessa mittauksessa kunnan mielenterveysindeksi on kohonnut.

Hyvinvointialueen mukanaan tuoma muutos näkyy rajusti muun muassa siinä, ettei Keiteleellä ole omaa lääkäriä.

”Koko tänä vuonna terveyskeskuksessa on ollut lääkäri kahtena päivänä. Lähin lääkäri on Pielavedellä. Keiteleen ja Pielaveden terveyskeskusten välimatka on 33 kilometriä”, Pellikka huomauttaa.

Hänen mielestään ei ole ihme, että sairastavuusindeksi on Keiteleellä pienentynyt.

”Indeksit ovat diagnoosiperusteisia. Jos ei ole lääkäriä, ei ole diagnooseja”, Pellikka hymähtää ja huomauttaa, että edestakainen matka lääkäriin Pielavedelle maksaa Kela-kyydillä 50 euroa.

”Indeksit ovat diagnoosiperusteisia. Jos ei ole lääkäriä, ei ole diagnooseja.”

”Keitele on teollistunut kunta. Meillä on paljon matalapalkkaisia ammatteja. Monella voi olla miettimistä jo lääkärimaksun kanssa.”

Pellikan mukaan peruspalveluihin ja ennalta ehkäisevään vaiheeseen on jatkossa pakko panostaa.

”Jaksan uskoa ja toivoa, että tämän eteen tehdään työtä ja tilanne kohentuu. Yleisten palvelujen lautakuntaan on tulossa esitys, että saisimme edes osa-aikaisen lääkärin. Silloin voisimme turvata asukkaillemme lain edellyttämät palvelut. Kyllä niitä täytyy olla tarjolla myös maakunnan reuna-alueella”, hän patistaa.

Tosin Pellikka myöntää, että pelkästään rahalla terveyspalveluja ei saada kuntoon.

”Raha sanelee sen, että nyt palveluja ei ole. Mutta moni asia pitää saada kohdilleen. Pitää olla hyvät työolot, hyvää johtamista ja houkutteleva pesti, jotta ammattiosaajat haluavat hakeutua tänne.”

Kiuruveden ääniharava, kansanedustaja Markku Siponen (kesk.) voi pohjoissavolaisittain lukea tuoreita indeksilukuja aika rauhallisena. Kiuruvesi on kulkenut jo vuodesta 2016 kohti parempaa: sairastavuusindeksin luku 111,5 on viidessä peräkkäisessä mittauksessa pienentynyt. Mielenterveysindeksiin 126,3 tuli kolmen kymmenyksen nousu.

Siponen paljastuu avarakatseiseksi, sillä häntä kiinnostaa lähteä Vieremälle selvittämään syitä siihen, millä eväillä naapurikunnassa onnistutaan luomaan yhteisöllisyyttä ja pitämään indeksiluvut muita savolaiskuntia pienempinä.

”Meidän pitää ottaa oppia kunnista, jotka pärjäävät. Yläsavolaisena aistin, että Vieremällä on tietynlaista yhteisöllisyyttä, jota mekin tarvitsemme”, hän toteaa.

"Pohjoissavolaisen kurjuuden keskellä on syytä korostaa yhdessä tekemistä."

Siponen painottaa, että pohjoissavolaisen kurjuuden keskellä on syytä korostaa juuri yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

”Tarvitsemme positiivista ajattelua ja yhteen hiileen puhaltamista. Vieremä on yksi esimerkki siitä, että Pohjois-Savossakin voi päästä parempiin tuloksiin. Ongelmia on, ja niitä pitää ratkoa, mutta voisiko tätäkin tehdä katsoen positiivisesti tulevaisuuteen ja nuoriin uskoa valaen”, hän puntaroi.

Siponen toki näkee myös ajassa olevat ongelmat.

”Hyvinvointialueet ovat saaneet paljon negatiivista julkisuutta. Palvelut karkaavat, keskittyvät ja heikkenevät. Peruspalveluihin kietoutuu moni asia, kun puhumme kuntalaisten hyvinvoinnista. Ammattilaisen apu pitäisi olla lähellä jo silloin, kun ongelmat vielä ovat pieniä.”

”Jos mielenterveyden ongelmat pääsevät pahenemaan ja kasautumaan, tämä näkyy ennen pitkää myös työkyvyttömyysindeksissä”, Siponen luo yhteyksiä asioiden välille.

”Ihminen pitää itsestään parempaa huolta, kun hänellä on työtä ja toimeentuloa."

Kiuruvetisenä päättäjänä, perheenisänä ja kuntalaisena hän nostaa esille harrastusmahdollisuuksien yhteyden hyvinvointiin.

”Kiuruvedellä tähän ovat hyvät mahdollisuudet. Pääsee liikkumaan ja huolehtimaan omasta terveydestä. Näitä asioita pidän jatkossakin esillä.”

Siposen mukaan hyvinvointia ei ole ilman kunnan elinvoimaa.

”Ihminen pitää itsestään parempaa huolta, kun hänellä on työtä ja toimeentuloa. Meille päättäjille keskeinen kysymys on pohtia, kuinka pystymme Kiuruvedellä ja laajemmin Pohjois-Savossa tarjoamaan toimeentuloa ja sitä kautta hyvinvointia.”

Vaikeat asiat eivät saa lannistaa, vaan niitä pitää ratkoa yksi kerrallaan, Siponen sanoo.

”Taikasauvaa muutokseen ei ole.”

Ei ole silkkaa sattumaa ja onnenkantamoista, että Vieremä on Pohjois-Savon tervein ja hyvinvoivin kunta, näkee kuntavaaleissa muhkeimman äänipotin kerännyt Ahti-Pekka Vornanen (kd.).

Vieremän sairastavuusindeksi 103,2 ja mielenterveysindeksi 88,2 nostavat kunnan valtakunnallisellakin kuntalistalla mukaville sijoille.

”Jotta noihin lukuihin pääsee, pitää onnistua usealla osa-alueella. Peruspalvelut täytyy olla niin hyvässä kunnossa, että mahdollisimman iso osa kuntalaisista kokee perustyytyväisyyttä kuntaansa kohtaan. Palvelujen pitää toimia jopa niin, ettei kuntalaisen tarvitse arjessaan niitä edes ajatella”, Vornanen toteaa.

Mutta palvelut eivät yksin hyvinvointiin riitä, hän huomauttaa.

"Einarin puistossa järjestin tapahtuman, jossa tutustuin maahanmuuttajiin.”

”On tärkeää, että ihminen tuntee olevansa osallinen ja kuuluvansa joukkoon. Uskoisin, että meillä suurin osa kuntalaisista kokee näin.”

Vornanen luettelee pitkän listan asioita, joilla Vieremällä luodaan yhteisöllisyyttä.

”On talkootapahtumia, jokaviikkoisia lauluiltoja ja kaikille suunnattuja säännöllisiä tapahtumia. Kylän raitilla tavataan ja toisemme tunnetaan. Einarin puistossa itsekin järjestin tapahtuman, jossa tutustuin uusiin maahanmuuttajiin.”

”Hyvä ruokkii hyvää. Ihmisen terveys on kokonaisuus. Jos ei koe elämää mielekkääksi eikä ole itseensä tyytyväinen, alkaa väkisinkin sairastaa.”

Vornanen sanoo, että myönteisen kierteen syntyminen vaatii usein aktiivisen keulakuvan.

”Hän tartuttaa kipinän muihin. Meillä Juha Vidgren on primus motor, joka esimerkillään saa joukot talkoisiin tekemään työtä yhteisen hyvän eteen.”

Vornanen ilahtuu kuullessaan, että Markku Siponen Kiuruvedeltä on kiinnostunut tutustumaan vieremäläiseen tapaan luoda yhteisöllisyyttä.

"Ihmisillä pitää olla työtä ja terveyskeskuksen on toimittava."

”Tapamme suora monistaminen ei välttämättä toimi joka kunnassa. Elinkeinot täytyy olla kohdillaan, ihmisillä pitää olla työtä ja terveyskeskuksen on toimittava. Kun päälle tulee, että ihmiset vielä tuntevat toisensa, hyvinvoinnin resepti alkaa olla koossa.”

Moni sanoo, että kyllä Vieremän kelpaa, kun sillä on elinkeinon lippulaivanaan Ponsse.

”Kiuruveden suurin teollinen työnantaja löytyy Vieremän teollisuuskylästä ja Ponssesta”, Vornanen huomauttaa.

”Kunnasta riippumatta kaikkien pitäisi toimia sen ajatuksen mukaan, että ensin annat jotain itsestäsi. Silloin saat itsekin. Jos teet pyyteettömästi työtä muiden hyväksi, se houkuttaa muitakin mukaan ja ruokkii hyvinvointia.”

Suonenjokelainen Tatu Laine (kesk.) lähtisi muuttamaan kuntansa terveysindeksejä kutsumalla kuntalaiset isolla joukolla ilon äärelle ja yhteiseen tekemiseen.

”Meidän pitää poistaa yksinäisyyttä. Mielenterveyshaasteet kertovat pitkälle siitä, että ihmiset ovat liikaa yksin. Ja ihminen on huono olemaan yksin. Silloin ajatukset alkavat mennä kummallisiin suuntiin”, Laine sanoo.

Suonenjoki voi onnitella itseään sairastavuusindeksinsä osalta: Suunta on vuodesta 2016 lähtien ollut oikea: indeksi on kaikissa viidessä mittauksessa pienentynyt ja on nyt 117,4. Himoittu sataluku ei ole enää kaukana.

Mielenterveysindeksi kertoo muuta: se on 149 ja tarkoittaa, että Suonenjoki on maamme 13:nneksi huonovointisin kunta. Ja että suonenjokisilla on 49 prosenttia enemmän mielenterveyteen liittyviä ongelmia kuin suomalaisilla keskimäärin.

"Täytyy vaikuttaa nuoriin, jotta he eivät toistaisi meidän virheitämme.”

”Ei hyvältä kuulosta. Osaamiseni ei riitä pureutumaan syihin. Ajattelen, että olisi viisasta keskittyä nykyistä enemmän ennalta ehkäisevään toimintaan. Monelle mielenterveysongelmalle on tehtävissä jotain, jos se tehdään ajoissa”, Laine pohtii.

Hän sanoo, että hyvinvoinnin – ja pahoinvoinnin – voi nähdä ihmisten elämisen ja olemisen tavassa.

”Savolaisuuteen liittyy vahvasti kateutta. Tämä helmasynti varmasti näkyy mielenterveysluvuissa.”

”Kateellinen kyräilykulttuurimme saa aikaan tilanteita, joissa ihmiset eivät uskalla tuoda julki mielipiteitään. Ja kun joku uskaltaa, ollaan nopeasti lynkkaamassa. Sen jälkeen ei sanotakaan toista kertaa, vaan pysytään jatkossa omissa oloissaan.”

Laine ihmettelee, miksi Suonenjoellakin ihmiset ovat niin poteroissaan.

”Itse olen aktiivinen ja osallistun keskusteluihin. Moni kuvaa minua tämän vuoksi rohkeaksi.”

Laine lähtee rakentamaan terveempää tulevaisuutta keskittymällä nuoriin.

”Se on otollinen sukupolvi. Täytyy vaikuttaa heihin, jotta he eivät toistaisi meidän virheitämme.”

”Toki onneen ei ole oikotietä. Edessämme on pitkä polku, jonka aikana on tehtävä monenlaisia toimenpiteitä.”

Laine pistäisi tuulemaan alkuun kovin arkisilla asioilla.

”Voisimmeko miettiä niinkin yksinkertaista asiaa kuin tuoda väriä kaupungin katukuvaan. Suupielet voisivat väkisin nousta, kun aamutuimaan keskustassa arkeen tulisi tujaus värikästä näkymää.”

"Miksi aina takerrumme aisoihin, jotka ovat huonosti?”

”Tarvitsemme myös yhteisöllisiä tapahtumia. Höntsäliikuntaa ja siivouspäiviä – ja kaikki kuntalaiset mukaan!”

Jos Laine olisi ammatiltaan viestinnän tekijä, hän nostaisi epäkohtien sijaan esille ilonaiheita.

”Meillä on jo paljon hyvää, ja mukavia juttuja tapahtuu. Miksemme tiedota näistä ilolla ja ylpeydellä. Miksi aina takerrumme aisoihin, jotka ovat huonosti?”

Tätä kysymystä Tatu Laine pohti alkuviikostakin, kun hän tuli Kuopion torille juhlistamaan KalPan kultaisia kiekkomitaleita.

”Joukkueessa ei ole yhtään suonenjokista pelaajaa. Mutta eikö Suonenjoen kaupunki olisi voinut näkyvästi onnitella Kuopiota ja KalPaa.”

”Olisi kovin tärkeää, että osaisimme iloita myös naapurin onnistumisesta.”

Kun alkaa keskustella Lapinlahden ääniharavan Anne Kumpusalo-Vauhkosen (kesk.) kanssa, menee hyvä tovi, ennen kuin puhe kääntyy lapinlahtelaisiin.

Ensin pitää puhua Vieremästä.

Kumpusalo-Vauhkonen työskenteli ennen Lapinlahdelle muuttoaan seitsemän vuotta apteekkarina Vieremällä, ja yhä hän ylistää vieremäläistä yhteisöllisyyttä.

”Juuri yhteisöllisyys selittää Vieremän hyvät indeksiluvut. Kun olin siellä töissä, sanoin usein, että Vieremällä rollaattoritkin kulkevat kovempaa”, hän naurahtaa.

”Onhan heillä Ponsse ja Juha Vidgren, joka ansiokkaasti jatkaa isänsä työtä. Vieremän kylätalo Rientola on yhteisöllisyyden kehto. Samanlaisen tarvitsemme joka kuntaan. Ei pidä olla yhtä hienoja puitteita tai yhtä avokätistä ihmistä, joka pystyy antamaan omistaan. Mutta paljon enemmän voisimme joka kunnassa tehdä yhdessä hyvinvoinnin eteen.”

"Paljon enemmän voisimme joka kunnassa tehdä yhdessä hyvinvoinnin eteen.”

Kumpusalo-Vauhkonen muistelee ilolla, kuinka Vieremällä tempaistiin ja lähdettiin vapaaehtoisten porukalla ulkoiluttamaan palvelukodin vanhuksia. Kauniisti hän puhuu siitäkin asiakkaastaan, joka houkutteli apteekkarin lenkille ja josta tuli hyvä ystävä.

”Ehdotin Lapinlahdella, voisimmeko perustaa tännekin porukan, joka apteekin edustalta lähtee vaikka kerran viikossa lenkille. Kaikille se ei sovi, mutta meidän pitääkin luoda erilaisia tapoja yhdessäoloon”, hän visioi.

Lapinlahti on tuoreen sairastavuusindeksinsä 119,7 myötä 20:nneksi sairain kunta Suomessa. Mielenterveysindeksi 134,1 on noussut kahdessa edellisessä mittauksessa.

”Kuulostaa huonolta ja valitettavalta. Nyt yritän luottamushenkilönä vahvistaa lapinlahtelaista yhteisöllisyyttä ja luoda edellytyksiä kohtaamisille. Yrittäjänä voin järjestää teemapäiviä ja kahvitushetkiä. Mitä vaan, jotta saamme ihmiset liikkeelle ja toistensa seuraan.”

”Lupaan tehdä työtä, jotta neljän vuoden päästä voimme todeta edistäneemme kuntalaistemme mielenterveyttä. Tarvitsemme tähän työhön kaikki, ikään katsomatta.”

Kumpusalo-Vauhkonen painottaa, että yhteisöllisyyden merkitys on ihmisten voimaannuttamisessa.

”Sitä kautta hyvinvointi lisääntyy. Siksi uskon yhteisöllisyyden voimaan ihan sata lasissa, kuin hindut pyhään lehmään.”

Kuopion sijoitus yli 50 000:n asukkaan kaupunkien joukossa ei mairittele. Kuopio pitää perää niin sairastavuuden kuin mielenterveyden indeksitaulukoissa – Kuopio on maamme sairain ja huonosti voivin kaupunki. Mielenterveysindeksi 150,4 tarkoittaa, että kuopiolaisilla on 50 prosenttia enemmän mielenterveyteen liittyviä ongelmia kuin isojen kaupunkiemme asukkailla keskimäärin.

Luokanopettajanakin työskennellyt Vesa Linnanmäki (kesk.) näkee yhtenä juurisyynä tilanteeseen perheiden tilanteen.

”Olemmeko tehneet perheiden hyvinvoinnin eteen, mitä meidän tulee tehdä? Ymmärrämmekö tarpeeksi vanhemmuuden ja perheiden tukemisen yhteyden lasten sekä nuorten kasvuun ja jaksamiseen”, hän haastaen kysyy ja nostaa näkemyksensä tueksi tutkimustuloksia.

"Onko nuorilla riittävästi kypsyyttä tehdä valintoja, joiden eteen he somessa joutuvat?" 

”Jos vanhempi masentuu, on tärkeää, että myös perheen lapset huomioidaan. Tutkimuksen mukaan niistä lapsista, jotka eivät saaneet tukea vanhempien masennuttua, jopa 60 prosenttia sairastui masennukseen myöhemmin.  Aikuisten mielenterveyden haasteet siis selkeästi periytyvät”, hän toteaa ja painottaa, kuinka tärkeää on aloittaa vanhemmuuden tuki mahdollisimman varhain, jo neuvolassa.

 ”Hyvinvointialueen vanhemmille suunnatussa kyselyissä yli 50 prosenttia äideistä kertoi tarvinneensa tukea jaksamiseensa synnytyksen jälkeen. Tiedämme myös, kuinka tärkeitä ensimmäiset elinvuodet ovat lapsen psyykkiselle kehitykselle. Perheiden ja vanhemmuuden tukea ei voi liikaa korostaa. Silti Pohjois-Savo on lastensuojeluilmoituksissa ollut valtakunnan kärkeä”, hän huomauttaa.

Nuorten oma maailma on toinen asia, johon pitää Linnanmäen mukaan kiinnittää huomiota.  

”Digitalisaation ja sosiaalisen median vaikutus nuoriin on kiistaton. Tiedämme myös, että nuorten mielenterveysongelmat kääntyivät kasvuun monessa maassa samaan aikaan, kun älypuhelimet tulivat markkinoille.”

”Aiheellinen kysymys on, onko nuorilla riittävästi kypsyyttä tehdä valintoja, joiden eteen he netissä ja somessa joutuvat. Monelle tilanteet voivat olla ahdistavia. Some tuottaa kulutuskeskeistä ihmiskuvaa. Kauneutta ja kuluttamista korostavat tubettajat voivat luoda ihanteita, joihin ei lopulta kukaan voi yltää.”

Linnanmäen mielestä liikunnan ja käytännön tekemisen merkitys ovat liiaksi unohtuneet.

”Luontosuhde ja harrastusmahdollisuudet kapenevat, kun aikaa vietetään liikaa ruudun äärellä. Iltaan painottuva ruutuaika lyhentää unta ja heikentää sen laatua. Onkin jopa kummallista, että me vanhempina emme näytä voivan asialle mitään.”

"Koulujen vanhempainillat ovat aivan alikäytettyjä." 

Linnanmäki on nostanut luottamushenkilönä vaikuttamistyössään keskiöön lasten ja nuorten mielenterveyden sekä alueen kasvaneet päihdeongelmat.

”Haluaisin nähdä, että näitä asioita pohdittaisiin ihan joukolla. Esimerkiksi koulujen vanhempainillat ovat aivan alikäytettyjä. Muistan opettajavuosiltani, että kun vanhemmille antoi mahdollisuuden keskustella lasten kasvattamisesta, nousi hienoja asioita esille. Jo keskustelu vertaisten kanssa koettiin tärkeäksi.”

Linnanmäki nostaa esille myös kuuman keskustelun, koulujen lakkauttamisen. 

”Meidän pitää ymmärtää, millä tavalla pitkät koulumatkat vaikuttavat nuorten jaksamiseen. Kun iso aika menee bussissa istumiseen, jää aikaa vähemmän harrastamiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.”

”Kun koulussa oppilaita on 500, erot tyttöjen ja poikien oppimistuloksissa kasvavat. Kun oppilaita on yli 600, poikien koulupudokkuus lisääntyy.”

”Kaikki vaikuttaa kaikkeen. On selvää, että kouluverkkopäätöksillä on oma vaikutuksensa myös nuorten mielenterveyteen.”

Siilinjärvi on maakuntamme kolmanneksi tervein kunta. Sairastavuusindeksi 109,6 lähestyy lupaavasti tavoiteltavaa sadan rajaa. Mielenterveysindeksi 122,5 ei sekään ole pohjoissavolaisittain raskain murhe.

Silti Merja Rautiainen (kesk.) huokaa heti keskustelun alkuun äänekkäästi ja syvään. Hän on juuri kuullut esittelyn Pohjois-Savon hyvinvointialueen sekä Siilinjärven hyvinvointikertomuksesta.

”On tämä kummallista. Teemme koko ajan toimenpiteitä muun muassa koulupuolella hyvinvoinnin edistämiseksi. Taitavat hytekoordinaattorimme lähtevät meiltä vastuullisempiin tehtäviin, mutta kehitys omassa kunnassamme ei käänny parempaan”, hän ihmettelee.

Ihmetyksen aihe ovat kunnan hyvinvointikertomuksen käyrät.

"Nykyään tytön ja naisen pitää olla kaunis ja nätti ja pärjätä ja olla kaikkea mahdollista." 

”Ne nousevat 45 asteen kulmassa ja kertovat nuorten tyttöjen ja naisten huonovointisuuden lisääntymisestä. Mistä tämä johtuu?”

”Onko se seurausta siitä, että nykyään tytön ja naisen pitää olla kaunis ja nätti ja pärjätä ja olla kaikkea mahdollista. Eli tuleeko paha olo somesta? Varmaan osittain, mutta ei se kokonaan tilannetta selitä. Onko vikaa vanhemmuudessakin”, Rautiainen haarukoi.

Hän pohtii kysymystä kolmen tyttären äitinä, naisvaltaisen hoitoalan työyhteisön esihenkilönä sekä päättäjänä.

”Ei pahoinvointi toki ole vain Siilinjärven ongelma. Olemme tietoisia Pohjois-Savon tilanteesta, mutta miksemme oivalla oikeita ja vaikuttavia toimenpiteitä?”

Rautiainen on myös hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja tietää, ettei maakunnan suunta käänny yksittäisillä päätöksillä. Hän näkee, että hyvinvointiin voi vaikuttaa suuresti johtajana työpaikoilla ja vanhempana kodissa.

"Hyvinvointiin voi vaikuttaa suuresti johtajana työpaikoilla ja vanhempana kodissa."

”Itse pyrin olemaan työssä johtajan roolin sijaan ihminen ihmiselle ja miettimään ratkaisuja aina työntekijän näkökulmasta. Eihän sellaista työpaikkaa ole, jossa elo on aina tasaista ja rauhallista. Erilaisuutta ja eri näkökantoja pitää silti pystyä hyväksymään.”

”Vanhemmuus kaipaa nykyään tukea, jolle täytyy löytää mahdollisuuksia sekä rahoitusta jo siitä lähtien, kun lapset ovat pieniä.”

Päättäjänä Rautiainen haluaa vaikuttaa myös siihen, että nuoret tavoittavat matalalla kynnyksellä koulussaan terveydenhoitajan tai kuraattorin.

”Henkilöstöä on oltava tarpeeksi”, hän arvottaa.

Jos Rautiainen saisi tehdä lisää vaikuttavia päätöksiä, hän etsisi joka nuorelle harrastuksen, joka vapauttaisi älypuhelimen tuijottamisesta ja veisi toisten nuorten seuraan.

”Ei tämäkään ole yksinkertainen ratkaisu. Nuorten tavoittaminen ei ole helppoa, eikä taikasauvaa ole. Mutta tärkeää on jo oivaltaa, miten ratkaisevalla tavalla hyvinvointi lähtee perheestä.”

Leppävirta ei ole indeksilukujensa kanssa niin syvissä vesissä kuin moni muu Pohjois-Savon kunta: sairastavuusindeksi 113,4 ja mielenterveysindeksi 124.

Kuntavaalien äänikuningas Timo Ripatti (kesk.) ei silti henkseleitään paukuttele.

”Kaikki mikä menee yli sadan, tarkoittaa kirittävää ja tavoiteltavaa. Vaikkemme ole huonoimmasta päästä, yhteistä askaretta riittää. Ja paino on tuossa yhteistä-sanassa”, hän sanoo.

”Suunnan kääntäminen ei ole yhden eikä kahden toimijan juttu. Kuntalaisten vointiin pitää paneutua isolla porukalla ja tosissaan.”

Ripatti on Pohjois-Savon korkeiden indeksilukujen edessä ylipäätään yhtä ymmällään kuin kaikki.

”En ymmärrä, kuinka voimme vuosikymmenestä toiseen saada näin huonoja lukemia. Mahtaako syitä tietää kukaan.”

"Aion paneutua mielenterveyden ongelmiin katsomalla tulevaisuutta lasten ja nuorten kautta."

Ripatti itse aikoo luottamushenkilönä paneutua niin yleisen sairastavuuden kuin mielenterveyden ongelmiin katsomalla tulevaisuutta lasten ja nuorten kautta.

”Me otamme lapset ja nuoret oikeasti huomioon, kun teemme päätöksiä. Arvioimme päätösten lapsivaikutuksia, ja meillä on hyvää kanssakäymistä nuorten ja nuorisovaltuuston kanssa”, Ripatti sanoo.

Sanoja tukee, että Leppävirta on ensimmäisenä pohjoissavolaisena kuntana saanut UNICEF:in myöntämän Lapsiystävällinen kunta -tunnuksen.

”On kuvaavaa, että kun pyysimme osallistuvaan budjettiin liittyen kuntalaisilta ideoita 30 000 euron käyttökohteeseen, niin kaksi kolmasosaa ehdotuksista tuli lapsilta ja nuorilta. Heidän ehdotuksensa lopulta äänestettiin toteutettavaksi – kunnostimme leikkipuiston kunnan lähiössä Paajalanmäellä.”

Nuorten mielenterveys huolettaa Ripattia eniten.

”Mistä heijastuvat syyt, joiden myötä elämästä tulee rikkonaista ja haavoittuvaa? Some tuo paineita, ja ovatko mahdolliset oman kodin ongelmatkin taustalla”, Ripatti puntaroi vaikeaa aihetta ja päätyy ainakin yhteen oletukseen:

”Tuijotamme enemmän ruutua kuin edessä olevan ihmisen kasvoja."

”Tuijotamme enemmän ruutua kuin edessä olevan ihmisen kasvoja. Passivoidumme kovin helposti ja haemme sosiaalisia kontakteja ruudun kautta.”

Lääkkeeksi hän tarjoaa ihmisten aktivoimista.

”Pitäisi liikkua, kukin kykyjensä mukaan. Se on yksi tie, joka irrottaa meidät nyhjöttämisestä ruudun äärellä. Ohje pätee kaikenikäisiin.”

Liikkumisen ja harrastamisen rinnalle Ripatti nostaa hyvinvoinnin reseptin keskeisen ainesosan:

”Yhteisöllisyys tekee jokaiselle hyvää”, hän sanoo ja tiivistää ajatuksen kahteen sanaan:

”Käy kylässä!”

”Ei pidä tyytyä tuijottamaan ruutua. Eikä kannata jäädä odottamaan, että joku tulee käymään. Itse voi tehdä aloitteen.”

Ripatti myöntää, ettei itsekään ole kyläilijänä esimerkillinen.

”Pyrin silti olemaan aktiivinen sosiaalisissa kontakteissa. Ja lupaan valtuutettuna tehdä työtä yhteisöllisyyden lisääntymisen eteen Leppävirralla."

Pielaveden uudet indeksiluvut ovat Pentti Virolaiselle (kesk.) ihan muuta kuin mitä hän odotti.

Kunnan sairastavuusindeksi nousi hiukan. Mielenterveysindeksissä muutos kohti huonompaa oli huomattava: viime vuoden indeksi 146,5 on nyt 171,1. Mielenterveyden ongelmien osalta Pielavesi onkin maan kuudenneksi huonovointisin kunta.

”Odotukseni perustuivat siihen hyvään työhön, mitä teemme arjessa kuntalaisten hyvinvoinnin eteen. Toimintaa on paljon tarjolla, mutta ilmeisesti emme tavoita niitä ihmisiä, jotka tukea eniten tarvitsevat”, Virolainen toteaa.

Hän työskenteli ennen lukio-opettajan työtään yläkoulussa ja veti siellä liikuntakerhoa. 

"Sen tiimoilta minua pyydettiin vetämään 20-26-vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten liikuntakerhoa, jonka toiminta suunniteltiin yhdessä nuorisotoimen kanssa."

Syrjäytyneitä on todella vaikeaa tavoittaa, motivoida ja innostaa mukaan toimintaan. 

"Ensimmäisellä kerralla osanottajia oli kahdeksan. Jatkossa paikalla oli vain meitä ohjaajia. Syrjäytyneitä on todella vaikeaa tavoittaa, motivoida ja innostaa mukaan toimintaan. Välillä tuntuu, ettei tähän löydy millään oikeanlaisia työkaluja”, hän toteaa.

Virolainen liputtaa silti koulukerhojen puolesta. Pielavedellä on tarjolla kerhoja kokkaamisesta taiteeseen ja askartelusta liikuntaan.

”Ne vetävät hyvin nuoria. Porukka pysyy yhdessä ja tukee toisiaan.”

Jos Virolainen näkee yläkoulun ja lukion opettajana aktiiviset nuoret, näkee hän myös nuoruuden toisen puolen.

”Olen työskennellyt Keiteleellä kymmenisen vuotta. Yksi muutos on, etteivät nuoret osaa enää kommunikoida keskenään. On hälyttäviäkin esimerkkejä tilanteista, joissa nuoret eivät uskalla mennä tilaan, jossa on puolituttuja tai tuntemattomia.”

”On arkuutta, syrjään vetäytymistä ja yksinäisyyttä. Johtunevatko ne some- ja nettimaailman vaikutuksista”, hän puntaroi.

Virolainen vakuuttaa, että ilmiöön on yritetty vaikuttaa.

”Mitä aiemmin lapsille opetetaan tunnetaitoja, sitä parempia tuloksia varmasti tulee."

”Kokeilemme tunneilla monenlaisia työskentelytapoja. Teemme erilaisia ryhmätöitä ja välillä pakotamme nuoret keskustelemaan muidenkin kuin sen tutuimman ja turvallisimman kaverin kanssa. Tavoite on yrittää edetä pienin askelin, jotta löytäisimme oikeat ajatukset ja keinot kommunikoinnin lisäämiseen.”

Virolaisella on hyvä syy arvella, että osasyy nuorten syrjäytymiseen voi olla kodin peruja.

”Emme tavoita myöskään vanhempainiltaan niitä vanhempia, joita olisi tärkeintä tavoittaa.”

Ratkaisuna Virolainen näkee varhain aloitetun ennalta ehkäisevän toiminnan.

”Mitä aiemmin esimerkiksi koulussa opetetaan lapsille tunnetaitoja, sitä parempia tuloksia varmasti tulee. Ajan myötä vaikuttavuuttakin.”

Myös Virolaisen kanssa puhe kääntyy Vieremän lupaaviin indeksilukuihin.

”Siellä hyvä kehitys varmaan entisestään ruokkii me-henkeä. Meillä Pielavedellä puuttuu vielä onnistumisen kokemus.”

”Mutta vaikeistakin asioista pitää pystyä keskustelemaan. Puhumattomuuden kulttuuri ei ainakaan tässä auta. Ja olisi hyvä pystyä pitämään ajatukset positiivisena, sekin voi viedä asioita parempaan suuntaan.”

”Tämä herättää voimakasta huolta”, kommentoi Iisalmen kuntavaaleissa suurimman äänipotin saanut Sanna Kauppinen (sd.) kaupungin tuoreita terveysindeksien lukuja.

Iisalmen sairastavuusindeksi pieneni hiukan lukuun 111,9, ja mielenterveysindeksi kohosi vähän: 133,2. Kauppinen näkee tärkeän yhteyden mielenterveys- ja työkyvyttömyysindeksin välillä.

”Huonovointisuuden osalta ne korreloivat toisiaan, ja meillä kumpikin kasvoi”, hän summaa. 

”Luvut ohjaavat pohtimaan, mitä voimme tehdä nykyistä paremmin. Tarjolla oleva kevyen avun tuki ei selvästi tavoita asukkaitamme tarpeeksi hyvin.”

"Tie parempaan hyvinvointiin alkaa varhain, jo neuvolapalveluista."

Kauppisen mukaan tie parempaan hyvinvointiin alkaa varhain, jo neuvolapalveluista.

”Nuorten perheiden tukeminen äitiysneuvolasta lähtien on erittäin tärkeää. Tuki pitää olla saatavilla matalalla kynnyksellä, sitä pitää markkinoida hyvin, eikä se saa olla leimaavaa.”

Tuen järjestäminen on Kauppisen mukaan viime kädessä tahdon asia.

”Kaikki riippuu lopulta siitä, kuinka itse arvotamme asioita ja miten päätämme jakaa hyvinvointialueelle tulevaa rahoitusta. Indeksilukumme kertovat suoraan, että varhaista tukea tarvitaan”, hän painottaa.

Kauppinen uskoo ennalta ehkäisevään tukeen.

”Toki ihan kaikkeen ei tämänkään kautta voi vaikuttaa. Myös ihmisten omat valinnat esimerkiksi päihteiden käytössä vaikuttavat vahvasti hyvinvointiin.” 

Kauppinen huomauttaa, että Kansallinen terveysindeksi esittelee monen muun tutkimuksen tapaan asiat isoina massoina.

"Emme saa unohtaa, että jokaisen ihmisen mielenterveys on tärkeää.”

”Siksi niihin liittyvä puhe usein lamaannuttaa. Emme saa unohtaa, että jokaisen yksittäisen ihmisen mielenterveys on tärkeää.”

Entä miksi huonovointisuus on kasautunut juuri Pohjois-Savoon?

”Yksi syy voi olla väestön vähenemisessä. Siitä seuraa, että palvelutkin vähenevät – totta kai se vaikuttaa hyvinvointiin.”

Maakunnallista tapakulttuuriakin olisi Kauppisen mielestä syytä tarkastella uudella tavalla.

”Koulukiusaaminen on lisääntynyt. Vähitellen siitä on tullut hyväksytty, vaiettu asia, joka varmasti heijastuu pahoinvointina. Samaa ongelmaa on työpaikkojen käytöskulttuurissa. Siihenkin tarvitsemme uudenlaista ajattelua”, hän ravistelee pohjoissavolaisuuden piirteitä.

”Onkohan taustalla tämä meidän Rautalampi-henkisyys. Rautalampi-heimostakin on puhuttu”, pohtii Joni-Matti Kuikka syitä sille, että Rautalampi pystyi pienentämään niin sairastavuus- kuin mielenterveysindeksiään.

Kokonaissairastavuudessa Rautalampi on taivaltanut hitaasti mutta johdonmukaisesti kohti pienempiä lukuja. Nyt indeksi kirjataan numeroin 110,8. Suunta on hyvä.

Mielenterveysindeksissä kehitys on heilurimaista. Silti tuore muutos on merkittävä: viime vuoden lukema 161,5 kääntyi laskuun ja on nyt 144,1.

Kun lukema pudotetaan koko maan kuntien listalle, hymy hiukan ohenee: Rautalampi on 16:nneksi huonovointisin kunta Suomessa.

Kuikka tarkastelee lukuja paitsi luottamushenkilönä, myös maanrakennustöiden, kuljetusalan ja alituspalveluiden yrittäjänä.

"Yhdessä tekeminen on parasta toimintaa mielenterveydenkin kannalta.”

”Minulla on kolmisenkymmentä työntekijää ja näen, että työelämässä hyvä henki, avoimuus ja huumoristakin huolehtiminen ovat avaintekijöitä ihmisen hyvinvoinnille ja jaksamiselle”, hän listaa.

”Jos työ ei ole mielekästä ja sitä joutuu tekemään pakon edessä, varmasti väsyy ja masentuu.”

Mitä tulee Rautalampi-henkeen, se tarkoittaa Kuikan mielestä koko kylän yhteisöllisyyttä ja vaikkapa talkoita, joihin osallistutaan isolla porukalla.

”Se tarkoittaa myös, että kaikenlaiset ihmiset otetaan samalla tavalla huomioon. Ja että emme erakoidu tänne pimeyteen. Hyvinvointi lähtee yhteisöllisyydestä. Yhdessä tekeminen on parasta mahdollista ennalta ehkäisevää toimintaa mielenterveydenkin kannalta.”

Rautalampi-henki ei taida toimia koko maakunnassa, sillä Kuikka arvelee Pohjois-Savon korkeiden mielenterveyslukujen yhdeksi syyksi savolaista luonteenlaatua.

"Meidän olisi syytä ottaa mallia maan länsireunalta pohjalaisista." 

”Savolaiset ovat ehkä hivenen keskimääräistä enemmän kateellisia ja katkeroituneita. Meidän olisi syytä ottaa mallia maan länsireunalta pohjalaisista. Jos siellä naapuri menestyy, he eivät kadehdi vaan tekevät vielä paremmin ja isommin.”

Uudella valtuustokaudella Kuikka lupaa vahvistaa Rautalampi-henkeä satsaamalla entistä enemmän ennalta ehkäisevään toimintaan ja yhteisöllisyyteen.

”Tärkeimmät paikat tähän ovat varhaiskasvatus ja koulut. Molemmilla on keskeisen tärkeä rooli hyvinvoinnin rakentumiseen.”

”Jos alku menee pieleen, loppukin on hankalaa. Kuten elämässä aina.”

Rautavaaran äänikuningatar Kirsi Koskelo (vas.) huokaa syvään lukiessaan kunnan tuoreita terveyslukuja.

Sairastavuusindeksi oli viime vuonna 136, nyt 144,1 – Rautavaara on maamme kolmanneksi sairain kunta.

Myös mielenterveysindeksissä suunta kääntyi huonompaan: viime keväänä luku oli 160,6, nyt 187. Kunta on mielenterveyden osalta maan neljänneksi huonovointisin kunta.

”Luvut kuulostavat hirveiltä. Tilanne on huolestuttava”, Koskelo myöntää ja nostaa mahdollisena ratkaisuna esiin terveydenhuollon peruspalvelut.

"Meillä on lääkäri paikan päällä kaksi kertaa kuukaudessa." 

”Niistä ei Rautavaaralla ole enää yhtään nipistämisen varaa. Meillä on lääkäri paikan päällä kaksi kertaa kuukaudessa ja kaksi kertaa etäyhteydellä. Jatko huolettaa, kun kaikessa pitää säästää. Toivottavasti hyvinvointialue ei supista palvelujamme enää yhtään. Meitä reunakuntia ei saa unohtaa”, Koskelo kovistelee, mutta jakaa kehuja sairaanhoitajille, jotka parhaansa mukaan paikkaavat lääkärivajetta.

”He tekevät äärettömän hienoa työtä. He osaavat ohjata ihmisiä mielenterveyspalveluihin, joita onneksi on tarjolla. Ihmisillä vain on korkea kynnys hakea apua mielenterveyden ongelmiin. Asenteet ovat tiukassa, ne ovat iskostuneet ihmisiin vuosikymmenten takaa.”

Koskelo on tutkinut Rautavaaran tuoreita työttömyyslukuja, jotka nekin ovat surullista luettavaa: Pohjois-Savon toiseksi korkein työttömyys, 15,6 prosenttia.

”Mitenhän paljon vointiin vaikuttaa se, ettei työtä ole. Aiemmin työpajatoimintaan oli saatavissa rahaa, mutta sekin tärkeä toiminta on hiipunut. Tämä on harmi, sillä ihmisen vointiin tietysti vaikuttaa suuresti se, kokeeko kuuluvansa johonkin ryhmään ja pääseekö osallistumaan toimintaan.”

"Luontomatkailu on maailman paras lääke mielen hyvinvointiin.”

Koskelo itse työskenteli aiemmin Rautavaaralla nuorten työpajan Työraitti-yhdistyksen toiminnanohjaajana sekä työ- ja yksilöohjaajana.

”Kuntouttavassa työtoiminnassa olevia oli todella paljon.”

Hän näkee, että kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen on olennainen osa kuntalaisten hyvinvointia.

”Onneksi meillä on luontomatkailua, se on maailman paras lääke mielen hyvinvointiin.”

Koskelo näkee, että kesäkuussa työnsä aloittavilla uusilla valtuutetuilla on joka puolella maakuntaa iso työsarka edessään.

”Yksinkertaisia vastauksia ei suunnan kääntämiseen ole. Terveemmän maakunnan rakentamisen pitäisi alkaa jo neuvolapalvelujen turvaamisesta ja siitä, että pidämme nuoristamme huolta.”

Kansanedustaja Timo Suhoselle (sd.) ei tarvitse avata, millainen on Varkauden tai koko Pohjois-Savon maakunnan sairastavuuden tila.

Neljän valtuustokauden kokemuksella hän tuntee paikallisen arjen – sen vahvuudet ja heikkoudet.

Varkauden sairastavuusindeksi on lähemmäs vuosikymmenen ajan joka mittauksessa pienentynyt. Uusi indeksiluku oikeuttaa tehdaskaupungin silti valtakunnan tilastossa vasta sijalle 270. Samoille sijoille Varkaus sijoittuu myös mielenterveysindeksillään 138,4.

”Sairaimman maakunnan asema on meille iso haaste, katsoipa asiaa miltä kulmalta tahansa”, Suhonen henkäisee.

”Kyse on valtavan isosta, korjattavasta asiasta." 

”Kyse on valtavan isosta, korjattavasta asiasta. Pientä lohtua voi ammentaa siitä, että Varkauden kokonaissairastavuudessa suuntamme vie parempaan.”

Suhosen mukaan ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista sosiaali- ja terveyspalveluista ei voi puhua ohittamatta valtion tekemiä leikkauksia.

”Niillä on suora vaikutus siihen, millaiset mahdollisuudet meillä on kuntatasolla vastata asukkaiden palvelutarpeisiin.”

”Kuntapäättäjänä olen huolissani siitä, että valtionosuusrahoitus leikkaa rahoituksesta pois juuri niitä pelimerkkejä, joilla voimme ehkäistä ennalta sairastavuuden ongelmia vaikkapa mielenterveyspalveluilla.”

Juuri ennalta ehkäisy on Suhosen mukaan avain parempaan hyvinvointiin.

”Varhaiskasvatus, koulut, liikuntaharrastukset, kulttuuri. Kun kaiken tämän hoidamme hyvin, teemme järkevää ja ennalta ehkäisevää toimintaa.”

"Juuri koulussa näkyvät niin lasten hyvinvointi kuin pahoinvointi." 

”Meidän pitäisi pystyä lasten kohdalla jo alakoulusta lähtien näkemään heidän keskeiset tarpeensa. Juuri koulussa näkyvät niin lasten hyvinvointi kuin pahoinvointi. Ja koulussahan saamme kaikki lapset haltuumme.”

Entä konkretia?

”Oppilaan ohjaus ja kouluterveydenhuolto pitää saada toimimaan. Koulupsyykkareita tarpeeksi. Opettajien lisäksi tarvitsemme osaamisen kaikilta asiantuntijoilta, jotka toimivat lastemme kanssa päivittäin. Harrastusmahdollisuuksia pitää pystyä tarjoamaan”, hän vastaa.

Suhonen toki myöntää, että hänen listaamansa tarpeet toteutuvat, kun rahaa ja resursseja on riittävästi.

”Kyllä, mutta jos nyt säästämme lasten ja nuorten hyvinvoinnista, lasku tulee kyllä perästä. Paljon isompana. Siksi nimenomaan koulut ja lapset pitää ottaa toimenpiteiden keskiöön”, Suhonen sanoo ja tietää poikkeuksellisen hyvin, miten kauas esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien järjestäminen ja luotettavan aikuisen läheisyys voi parhaillaan nuoren kantaa.

”Tunnen tämän kuvion aika hyvin. Olin itse 9-vuotiaana huostaanotettu.”

Vesannon Minna Back-Hytönen (kesk.) tietää, ettei kuntaa voi luotsata kohti parempaa vain surkuttelemalla tai pysähtymällä ikäviin indeksilukuihin.

Sairastavuusindeksinsä 126,3 myötä Vesanto on maamme yhdeksänneksi sairain suomalaiskunta. Mielenterveyden indeksilukemansa perusteella Vesanto on 12:nneksi huonovointisin.

Hyvääkin on: molemmat luvut pienenivät hiukan viime vuoden mittauksesta.

”Synkät ovat lukemat. Mutta otetaan ilo irti siitä mahdollisuudesta, että suunta olisi nyt pitempiaikaisesti muuttumassa. Vaikka muutos etenisi pieninkin askelin, siihen täytyy olla tyytyväinen”, Back-Hytönen sanoo ja painottaa, että Vesannolla asiaan on jo herätty:

"Olennainen asia hyvinvointia on kokemus osallisuudesta."

”Olemme aidosti ja pitkään panostaneet kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen. Olemme muun muassa satsanneet liikunnan ja vapaa-ajan ohjaukseen. Pestasimme myös hyvinvointi- ja viestintäjohtajan, jolle kuuluvat hyvinvoinnin edistämiseen kuuluvat tehtävät. Hyvinvoinnin näkökulma läpäisee kaikkien palvelualueiden toiminnan, ja kulkee mukana myös johtamisessa”, hän listaa.

”Täydensimme hankerahalla vajeita, joita tuli hyvinvointialueen myötä kasvatus- ja koulutuspalveluihimme ja palkkasimme hyvinvointiluotsin. Hän on matalalla kynnyksellä mukana oppilaiden arjessa. Tavoitteemme on, että koulujen hyvinvointiluotsi olisi jatkossa kunnan omaa palvelua.”

Back-Hytönen näkee, että olennainen asia hyvinvointia on kokemus osallisuudesta.

”Sitä pyrimme lisäämään monella tavalla”, hän vakuuttaa, ja tätä on helppo uskoa tuoreen hyvinvointialueen kyselyn perusteella:

"Palveluiden perässä käydään Tervossa.”

”Kyselyn mukaan kuntapäätöksen tekoon oli eniten luottamusta. Kuntalaiset kokevat, että he voivat vaikuttaa asioihin. Tämä on tärkeä palaute.”

Hyvien asioiden listauksen jälkeen Back-Hytönen kääntää katseensa huolenaiheisiin.

”Omat toimemme eivät yksin riitä. Meillä on suuri huoli palveluista. Kun hyvinvointialue aloitti toimintansa, sen jälkeen ovat etäisyydet kaikkiin palveluihin kasvaneet. Lääkäri on täällä paikalla yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Palveluiden perässä käydään Tervossa.”

Hän korostaa, että juuri sairaimmille alueille pitäisi hyvinvointialueen palveluissa panostaa eniten. 

”Koko ajan puheissa on, pysyykö meille laaja soteasema ja saammeko lääkäreitä ja missä oikein ovat mielenterveyspalvelut. Turvattomuuden tunne ja jatkuva huoli palveluista ei lisää kenenkään hyvinvointia, päinvastoin."