Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Järjestökentän asiantuntija Laura Meriluoto näkee Pohjois-Savon korkean sairastavuuden taustalla kovia ihmiskohtaloita, poliittisia päätöksiä ja yhteisöllisyyden puutetta.
Kun pahoinvointi pitää muuttaa hyvinvoinniksi, hän nostaa ratkaisevaan rooliin kansalaisjärjestöt.
”Niissä on taitoa tuoda ihmisiä yhteen hyvin erilaisista taustoista. Nämä kohtaamiset kaventavat sosiaalista etäisyyttä ja lisäävät arvokkaalla tavalla yhdenvertaisuutta sekä hyvinvointiamme”, Meriluoto näkee.
Jos kuopiolainen Laura Meriluoto saisi päättäjänä ja järjestökentän asiantuntijana toteuttaa itsevaltiaan tavoin yhden muutoksen huonosti voivien pohjoissavolaisten hyväksi, hän laittaisi suurimmat voimavarat ja tarvittavan tuhdin setelinipun ennaltaehkäisevään toimintaan.
”Lisäisin tukea päiväkoteihin ja kouluihin, jotta jokaisella lapsella ja nuorella olisi aidosti mahdollisuus oppia ja pärjätä. Olen huolissani heidän eriarvoistumisestaan, joka näyttää kasvavan. Kuopiossa lasten ja nuorten päihteiden käyttö aiheuttaa lisäksi nyt erityistä huolta”, Meriluoto toteaa.
Hän kertoo saavansa paljon viestejä myös siitä, millaisessa ahdingossa perheet kokevat olevansa.
”Kun tuemme lapsia ja nuoria, apu ulottuu perheisiin.”
”Olisi oleellista vapautua häpeästä ja uskaltautua hakemaan apua.”
Ennaltaehkäisy jo hyvin varhaisessa vaiheessa on Meriluodon mielestä ratkaisevan tärkeää myös päihde- ja mielenterveysongelmien vähentämisessä. Osana ennaltaehkäisyä hän näkee välttämättömänä vähentää mielenterveyteen liittyvää kielteistä leimautumista.
”Olisi aivan oleellista vapautua häpeästä ja uskaltautua hakemaan apua. Yhtä tärkeää tässäkin on, että palveluissa pystyttäisiin huomioimaan kokonaisvaltaisesti koko perhe.”
Laura Meriluoto, 38, on vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja, Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen sekä Kuopion kaupunginvaltuutettu.
Ennen kansanedustajuuttaan Meriluoto näki työssään läheltä todellisuuden ja arjen, jossa ihmisen elämää sävyttävät päihde- ja mielenterveysongelmat, asunnottomuus sekä syrjäytyneisyys. Hän työskenteli järjestöasiantuntijana Pohjois-Savon Sosiaaliturvayhdistyksessä sekä sitä ennen kansalaistoiminnan koordinaattorina Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksessä Kuopiossa.
Jo ennen työuraansa Meriluoto tutustui yhteiskunnan siihen laitaan, josta sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat kaukana. Opiskellessaan Itä-Suomen yliopistossa sosiologiaa hän työskenteli asunnottomien ensisuojalla Kuopiossa.
”Sain nuorena opiskelijana ensi kertaa ymmärryksen siitä, mitä yhteiskunnallinen eriarvoisuus tarkoittaa.”
”Emme voi syyllistää sairastavuudestamme vain yksittäisiä ihmisiä.”
Meriluoto tuntee Kansallisen terveysindeksin synkät Pohjois-Savon luvut ja sen, miten suuresti maakuntamme poikkeaa mielenterveysongelmien, työkyvyttömyyden ja yleisen sairastavuuden osalta muusta maasta.
Hän näkee korkeiden indeksien takana ihmisten kovia elämänkohtaloita, muttei pelkästään niitä.
”Emme voi syyllistää korkeasta sairastavuudestamme vain yksittäisiä ihmisiä. Indeksien taustalla on myös poliittisia päätöksiä”, Meriluoto huomauttaa.
Päätöksenteolla luodaan hänen mukaansa mahdollisuuksia kokea yhteisöllisyyttä – tai jäädä siitä paitsi.
”Työllisyys-, asumis- ja rakentamispolitiikka vaikuttavat osaltaan siihen, eriytyvätkö koululaiset, aikuiset ja elämänpiirimme liikaa toisistaan. Kuinka moni kuntavaltuutettu silti oivaltaa, miten paljon poliittinen päätös heijastuu yksittäisten ihmisten ja sitä kautta yhteisöjemme hyvinvointiin”, hän pohtii.
Vaikka Laura Meriluoto tuntee ihmisten arjen haasteet ruohonjuuritasolta ja näkee syitä ongelmien taustalla, on hän Pohjois-Savon korkeiden mielenterveysindeksien edessä yhtä ymmällään kuin kaikki muut.
”Jotta alueemme sairastavuutta voitaisiin ratkaisevasti vähentää, pitäisi päästä käsiksi juurisyihin. Suomalaisilla on paljon alkoholin käyttöä ja geneettisiä sairauksia, mutta miksi ne ovat yleisimpiä Pohjois-Savossa? Onko työelämämme erilaisempaa kuin muualla maassa? Ovatko tulomme muita pienemmät? Olemmeko pitkien maantieteellisten välimatkojen vuoksi liian etäällä toisistamme”, Meriluoto listaa vaikeita kysymyksiä.
”Yhteisöllisyyden puute voi olla osasyy maakuntamme pahoinvointiin.”
Mieliteko-ohjelman avauskaudella päädyttiin tulokseen, että koska yksittäistä juurisyytä ei ole, pahoinvointi Pohjois-Savossa kummunnee ainakin osin yli sukupolvien ulottuvasta puhumattomuuden kulttuurista, mielenterveyden ongelmiin liitetystä häpeästä ja vaikenemisesta.
Meriluoto nyökkää päätelmälle.
”Kulttuurilla voi olla vaikutusta. Pohjois-Savo on pääosin maaseutua, jossa on paljon yksinäisyyttä ja pienituloisuutta. Yhteisöllisyyttä puuttuu, ja tämä voi olla osasyy maakuntamme asukkaiden pahoinvointiin.”
Kun puhutaan pahoinvoinnista ja huono-osaisuudesta, Laura Meriluoto nostaa järjestöihmisenä esille kansalaisjärjestöjen roolin.
”Järjestöt pystyvät kaventamaan sosiaalista etäisyyttä ja tuomaan hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Pidän tällaista kohtaamisten mahdollisuutta erittäin tärkeänä, se lisää yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Me keskiluokkaisethan tavoitamme helposti vain toisia keskiluokkaisia ihmisiä. Emme tapaa heitä, jotka tarvitsisivat tukeamme vaikkapa häpeästä vapautumiseen, vaikka yhdenvertaisuuden luomisessa kaikki lähtee juuri hyväksyvästä kohtaamisesta”, Meriluoto näkee.
”Me keskiluokkaiset tavoitamme helposti toisia keskiluokkaisia.”
Hän on verkkokirjoituksissaan nostanutkin esille, kuinka paremmin ja heikommin pärjäävät ovat vieraantuneita toistensa arjesta:
”Vieras herättää meissä usein pelkoa. Jos ihminen ei ole ollut tekemisissä mielenterveysongelmista kärsivien kanssa, hän ei välttämättä tiedä, mistä on kyse. Myös empatiaa on vaikeampaa tuntea vierasta kohtaan. Mitä kauempana toinen sosiaalisesti on, sitä kaukaisemmalta tuntuvat hänen ongelmansa”, hän totesi blogissaan.
Toki Meriluoto tietää, kuinka vaikeaa mielenterveyden ja päihteiden käytön ongelmista potevia on tavoittaa mukaan toimintaan.
”Se on hyvin haastavaa. Tässäkin järjestöjen rooli ja osaaminen mutta myös vastuu nousevat esille.”
Vastuun osalta Meriluoto tunnustaa käyttäneensä kriittisiäkin puheenvuoroja järjestöjen toiminnasta.
”Järjestön pitää pystyä ajamaan ja valvomaan kohderyhmänsä etuja. Tuloksiakin pitää saada. Erityisesti, jos työtä tehdään julkisella rahoituksella. Toki pitää muistaa, että järjestöjen aktiivit tekevät työtään usein vapaaehtoisina.”
Työ kansanedustajana on tuonut Laura Meriluodon arkeen uudenlaisen kiireen, mutta hän pyrkii edelleen käymään järjestöjen tapahtumissa.
”Näin palautan itseni ruohonjuuritasolle, ja todellisuus pysyy mielessäni.”
Meriluoto sanoo arvostavansa ihmisiä, jotka työskentelevät heikommassa asemassa olevien hyväksi – ja heidän kanssaan.
”Ihailen esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijöitä. He ovat aivan oma heimonsa, osaavat kohdata kohderyhmän ihmiset samalta viivalta.”
Meriluoto hämmästelee, miksi ihmisten todellinen arki ja vointi nousevat niin harvoin näkyviin ja puheenaiheiksi.
”Esimerkiksi Kuopiossa itseäni hiukan häiritsee brändipöhinäpuhe. On todella paljon ihmisiä, joista se kuulostaa aivan absurdilta. Voisimme katsoa enemmän peiliin ja tunnustaa tosiasiat kaupunkilaisten voinnista.”
”Kaupunkimme imagosta toki täytyy pitää huolta. Mutta ei maine huonone siitä, jos puhumme avoimesti ongelmista. Päinvastoin. Parhaimmillaan luomme turvallisuuden tunnetta, kun viestimme on, että nämä haasteet olemme tunnistaneet ja nyt haemme niihin ratkaisuja.”