Jaa artikkeli
Teksti: Katja Hedberg, kuvat: Markus Laakso
Katse, oivallus ja spurtti. Syöttö, siniviivan ylitys ja veto. Jokainen tapahtuma kiekkokaukalossa perustuu vahvaan vuorovaikutukseen ja yhteispeliin.
Ei siis ihme, ettei hiljaista hetkeä ollut, kun KalPan kiekkoilijat Benjamin Korhonen, Jesper Mattila, Kasper Puutio ja Aapeli Räsänen istuutuivat Mielitekopiiriin pohtimaan puhumattomuutta. Asiaa, jonka Mieliteko-ohjelmassa uskomme olevan yksi syy pohjoissavolaisten mielenterveysongelmien takana.
KalPan nelikosta jokainen muistaa pohtineensa liigataipaleensa alussa vaikeaa asiaa: millaisen roolin voin uudessa joukkueessa ottaa? Vaikuttaako vääränlainen puhuminen peliaikaani?
Nyt kvartetilla on antaa ohje, jos keskustelu ei lähde liikkeelle: ”Avaa peli kysymyksellä.”
”Paljon voi myös puhua sanomatta mitään. Olemme käyneet joukkueena läpi sitä, kuinka voimme tsempata toisiamme, luoda henkeä ja tuoda energiaa yhteiseen suoritukseen”, Benjamin Korhonen (vas.), Aapeli Räsänen, Jesper Mattila ja Kasper Puutio kertovat.
Kuopion jäähallin yritysloungen tila täyttyy upeasta ja avoimen rehellisestä pohdinnasta, kun KalPan varakapteenit Jesper Mattila, 25, ja Aapeli Räsänen, 24 sekä hiukan nuoremmat Benjamin Korhonen, 21, ja Kasper Puutio, 20 istuutuvat Mielitekopiiriin pohtimaan puhumista ja puhumattomuutta.
Keskustelua hienosti vetävä Mieliteko-ohjelman muutosvalmentaja Liisa Pietikäinen joutuu välillä oikein etsimään vuolaasta puheesta rakoa uudelle kysymykselleen.
KalPa-nelikko löytää paljon syitä sille, miksi puhuminen voi olla vaikeaa.
”Vaikeneminen selittynee usein häpeällä.”
”Vaikeneminen selittynee usein häpeällä. Jäämme liiaksi pohtimaan, mitä muut minusta ajattelevat. Sehän on se perisuomalainen ajatus, että ei tarvi kahveeta minun takiani keittää”, Jesper Mattila pohtii.
”Taustalla voi olla myös jännitystä ja pelkoakin. Jos on epävarma siitä, mitä oma puheenvuoro saa aikaan, on helpompi vaieta.”
Myös Kasper Puutio uskoo hiljaisuuden kumpuavan epävarmuudesta:
”Puhuminen edellyttää luottamusta. Jos on epävarma muiden reaktiosta, jättää helposti sanomatta asiansa.”
Benjamin Korhonen näkee vaikenemisessa ikävän kierteen.
”Jos asioista ei uskalla puhua, paine kasvaa, ja kynnys keskustelun avaamiseen vain nousee”, hän uskoo.
Aapeli Räsänen näkee lukuisia, ymmärrettäviäkin syitä puhumattomuuden taustalla.
”Kanssakäyminen ihmisten välillä ei ole aina itsestään selvää. Perheessä tai suvussa voi olla yhteinen tragedia, joka saa aikaan vaikenemista ja pahaa oloa. Hiljaisuuden taustalla voi olla myös konfliktin pelkoa ja ajatus siitä, ettei halua satuttaa toista”, Räsänen arvelee.
”Kun kapteenisto puhuu kopissa, on tärkeää, että muut pelaajat reagoivat siihen. Monesti riittää lyhytkin kommentti. Jos kukaan ei kommentoi, syntyy kiusallinen hiljaisuus, ja kynnys seuraavaan puheenvuoroon kasvaa”, Jesper Mattila puntaroi.
”Pidän itseäni aika sosiaalisena ihmisenä, mutta tunnistan myös ne tilanteet, joissa mieluummin vetäydyn kuuntelijan rooliin”, Kasper Puutio toteaa.
Liigajoukkueen pukukoppi on vuorovaikutuksen näkökulmasta kiinnostava tila, jossa pelaajien persoonallisuudet ja roolit nousevat esille. KalPan pukukopissa pelaajat istuvat valmentajan valitsemilla paikoilla.
Oulun Kärpissä liigauransa aloittanut ja nyt KalPaan siirtynyt Kasper Puutio tunnustaa etsineensä omaa rooliaan molemmissa joukkueissa.
”Olen pohtinut, riippuuko saamani peliaika siitä, millainen ihminen olen ja mistä asioista puhun. Tästä on seurannut tuskailua oman suorittamiseni kanssa. Uudessa joukkueessa ei heti tiedä, kenelle uskaltaa avautua ja millä tavalla pitää puhua”, hän rohkean avoimesti ja kypsästi puntaroi puhumisen merkityksellisyyttä.
Ylivieskasta lähtöisin oleva Benjamin Korhonen tietää myös, että oman paikan löytäminen joukkueessa vie aikaa.
”Jos pukukopissa ei uskalla puhua, se vaikuttaa suoritukseen myös jäällä”, hän tietää.
Aapeli Räsänen muistaa kiitollisuudella KalPa-konkari Tommi Jokista, jonka puoleen hän uskalsi kääntyä uutena pelaajana ja epävarmoina hetkinä.
”Tommin kanssa vaihdoimme paljon ajatuksia. Joukkueessa olisi tärkeää olla henkilöitä, jotka ajavat uusia ja nuoria pelaajia sisään”, Räsänen sanoo.
Kuinka vahva rooli joukkueessa on sopivaa ottaa?
Kolmatta kauttaan KalPassa pelaava Jesper Mattila on pohtinut, kuinka vahvaa roolia joukkueessa on sopivaa ottaa.
”Alkuun jännitti ja kovasti pohdin, mitä milloinkin uskallan sanoa. Toisena vuonna rohkenin hiukan avata mielipiteitäni. Nyt olen sanonut itselleni, että tällä kokemuksella pitää jo rohjeta ottaa kantaa tilanteisiin.”
Mattila sanoo olevansa sinut vahvan ja aktiivisen roolinsa kanssa.
”Olen löytänyt tasapainon siinä, mitä annan ja otan omalla puhumisellani joukkueessa. Mutta on persoonia, joille mielipiteiden ilmaiseminen tuo ylimääräistä painetta”, Mattila tietää.
Räsänen on samaa mieltä:
”Tilanne voi kääntyä itseään vastaan, jos joutuu tsemppaamaan ja olemaan aktiivisempi kuin luontaisesti haluaisi.”
”Puhuminen ja osallistuminen ovat tärkeitä. Lisäksi pitää osata myös pohtia, miten paljon voi tuoda energiaa itsestään viemättä energiaa muilta”, Aapeli Räsänen muistuttaa.
”Ympäristö vaikuttaa paljon käyttäytymiseemme. Jos yhteisö ympärillä on vaitonaista, on hiljaisuutta vaikea mennä rikkomaan”, Benjamin Korhonen pohtii.
Jesper Mattila, Kasper Puutio ja Aapeli Räsänen ovat pelanneet kiekkoilun yliopistosarjaa Pohjois-Amerikassa. Kokemus näkyy ja kuuluu nuorukaisissa rohkeutena ja avoimuutena. KalPassa työkieli on ulkomaalaisvahvistuksista huolimatta suomi.
”Omalla äidinkielellä on helpompi puhua ja asettautua toisten edessä alttiiksi”, Räsänen tiivistää kolmikon ajatukset.
Mattila tietää, että kesken kovatempoisen pelin puhumista voi kuitenkin alkaa arkailla.
”Jos ohjeistan pelikaverini tekoon, joka viekin joukkueemme huonoon tulokseen, tulen varovaiseksi ja epävarmaksi. Seuraavaa neuvon antamista harkitsen paljon tarkemmin.”
Räsänen näkee pelaajien keskinäisessä keskustelussa kolme tasoa.
”Jäällä kommunikoidaan suoraan juuri tapahtuneesta suorituksesta. Vaihtoaitiossa ja pukukopissa voi tietoisesti tsempata muita ja nostaa henkeä. Sitten on yleinen keskustelu, koska vietämme myös arkea paljon yhdessä.”
Kvartetti kiittää kalpalaista keskustelukulttuuria. Erityisesti juuri ennen jäälle menoa kopissa puhutaan ihan muusta kuin jääkiekosta.
”Kun puemme kamoja pelaajien kesken, aiheet lentävät laidasta laitaan.”
Valmentajan tullessa koppiin pelaajien persoonat ja eläväinen tunnelma muuttuvat.
”Varmaan jokaisessa työpaikassa tilanne on sama. Kun esimies tulee paikalle, keskustelun sisältö ja tyyli vaihtuvat”, nelikko toteaa.
Mieliteko-ohjelman muutosvalmentaja Liisa Pietikäinen kirjaa tarkkaan ylös KalPan pelaajien näkemykset. Mielitekopiireissä syntyvät oivallukset kirjataan ylös ja kootaan talteen.
Jesper Mattilalle (etualalla) vuorovaikutus läheisten kanssa on erityisen tärkeää. ”Olen tosi huono päästämään irti. Valvon öisinkin, jos läheisille kuuluu jotain ikävää, eikä keskustelu onnistu”, hän tunnustaa.
Voiko puhumattomuutta murtaa? Nelikko nyökkää kysymykselle.
”Jos joukkuekaveri vaikuttaa tavallista hiljaisemmalta, on syytä kopauttaa olkapäähän ja kysyä, onko kaikki ookoo. Jos pelaaja on saanut valmennusjohdolta vahvaa kritiikkiä, on jopa suotavaa kysyä vointia”, Aapeli Räsänen toteaa. Jesper Mattila on samaa mieltä:
”Joskus häpeällisestä tai pelkoa synnyttävästä asiasta on vaikea puhua edes parhaimmalle ystävälle. Silloin on erityisen tärkeää, että toinen tulee kysymään vointia. On helpompi vastata kuin itse avautua.”
Kasper Puution mukaan kysyy kuitenkin taitoa hoksata, milloin joukkuekaverilla tai läheisellä on vaikeuksia avautua tilanteestaan.
Jos Räsänen saisi päättää, pelaajille opetettaisiin tunneälyä.
”En ole kuullut, että yhdessäkään liigajoukkueessa sitä olisi tarjolla. Olisi tärkeää käydä systemaattisesti läpi, kuinka omia tunteita käsittelee, sillä se vaikuttaa koko joukkueen pelaamiseen”, hän huomauttaa.
Palautteen kestäminen vaatii joka pelaajalta harjoittelua.
Nelikon mielestä erityisesti valmentajalta pitää löytyä tunneälyä.
”Pelaajat ottavat palautteen vastaan kovin eri tavoin. Yksi ei reagoi juuri lainkaan, mutta toinen voi vetäytyä kuoreensa. Jos pelitilanteessa näkee oman suorituksensa jälkeen valmentajan kasvoilta pettyneen ilmeen, olisi tärkeää osata siinä hetkessä ohittaa tilanne ja jatkaa peliä”, Mattila toteaa.
Benjamin Korhonen näkee tuossa tilanteessa myös pelikaverin vastuun:
”Jos koutsin palaute näyttää vaivaavan pelikaveria, voin auttaa huikkaamalla vaihtoaitiossa jotain kannustavaa.”
Palautteen kestäminen vaatii joka liigapelaajalta harjoittelua.
”Kovaa kritiikkiä voi tulla valmentajan lisäksi medialta ja yleisöltäkin. Varsinkin somesta tulee impulsiivisia kommentteja. On tärkeää osata suodattaa niitä ja ottaa matkaan se jyvänen, joka auttaa kehittymään”, Räsänen toteaa.
”Kun huomaa, että ystävällä tai joukkuekaverilla on jotain mielen päällä, vaatii aivan omanlaistaan taitoa saada hänet avautumaan. Ei voi vaan sanoa, että jos sinulla on vaikeuksia, niin puhu!” Kasper Puutio huomauttaa.
Puhumattomuuden pohdinta innosti KalPan nuoret kiekkoilijat totiseen pohdintaan, mutta välillä Benjamin Korhonen (etualalla) sai ryhmän myös hymyilemään.
Entä elämä kaukalon ulkopuolella – miten sujuu kiekkoilijalta puhuminen omassa arjessaan?
Aapeli Räsänen toivoo, että kaikilla olisi ympärillään kuin sateenvarjona erilaisia ihmisiä.
”On asioita, joista ei voi puhua esimerkiksi omille vanhemmille. Onkin tärkeää, että lähellä on sisaruksia tai muita luotettavia ihmisiä, joille myös voi avautua.”
Nelikko painottaa, että yhtä tärkeää kuin puhua, on osata kuunnella.
”Puhujalle pitää tulla olo, että häntä kuullaan”, nuorukaiset sanovat.
Entä mikä on puheliaan kvartetin ohje heille, joille puhuminen on työlästä?
”Älä tyydy small talkiin.”
”Heitä pallo toiselle, ja avaa peli kysymyksellä”, nelikko vinkkaa.
”Ole myös aidosti kiinnostunut läheisistäsi ja kysy, miten heillä menee. Älä tyydy small talkiin vaan kuuntele vastaus”, Aapeli Räsänen neuvoo.
”Kokeile heittäytymistä tilanteeseen ja keskusteluun. Se voi lisätä rohkeutta”, ehdottaa Kasper Puutio.
”Harjoittele. Tee puhumisesta tapa”, Jesper Mattila kannustaa.
”Jos lähelläsi on edes yksi henkilö, jonka kanssa on helppo puhua, aloita hänestä. Yritä aluksi saada sanottua vaikkapa vain pieni asia”, Benjamin Korhonen suosittelee.
”On tilanteita, joissa puhumattomuuskin pitää olla sallittua”, Benjamin Korhonen (vas.), Aapeli Räsänen, Jesper Mattila ja Kasper Puutio pohtivat.