Ei mennyt lyhyehkö kesälomani hukkaan. Opin uusia ja koin vanhoja asioita, joilla on suora yhteys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kesän lämpimät ja hämärtyvät illat, elävä musiikki, suuret tunteet – nehän tarkoittivat lavatanssien hurmaa. Kun kerran tanssijalkaa alkoi kutittaa, päästin fiiliksen valloilleen: kellohelma päälle, tennarit jalkaan ja pyörähdin into pinkeänä tanssin maailmaan.
Tanssilattialla tunteiden kirjo oli valtaisi vuosien tanssitauon jälkeen. Ai mahdotonta, miten täällä käyttäydytään? Missä minun tulee seistä, vaiko istua? Miten pääsen tanssimaan? Kuka hakee? Mistä, miten ja milloin?
"Ai mahdotonta, miten täällä käyttäydytään?"
Apua, seinällä lukee naisten haku. Ei, en minä osaa ketään hakea! Naiset ryntäävät suuna päänä kohti miesjonoa. Niiaavatko ne vai eivät? Mitähän he sanovat miehille – vai sanovatko mitään? Hirvittää aivan valtavasti.
Sain kuin sainkin itseni liikkeelle, kohti tavallisen näköistä tanssijaa. Pokkasin, ja pian olimme tanssahtelemassa lavalla.
Kahden tanssikappaleen jälkeen oli taas aika rohkaistua valitsemaan uusi pari. Pelko valtasi taas mieleni. Tiesin, että tanssisalin alakerrassa on vesijuomapiste – olihan lämpimässä kesäillassa tanssiminen alkanut jo hiottamaan. Nesteyttäessä oli hyvä hetki odottaa, että miesten haku alkaa.
Juomataukoa venyttäessäni tajusin keskustelevani tuntemattomien ihmisten kanssa. Olin osa yhteisöä – en yksin enkä yksinäinen.
Oli taas aika siirtyä lavalle, hieman aiempaa rohkeampana. Osa tanssittajista oli varsin puheliaita, osa hiljaisempia. Salin täytti puheensorina, naurunpyrähdykset ja eri tanssityylien liitely. Pääsimme nauttimaan jopa rock ’n’ swingin kainalon ali menevistä pyörityksistä. Nautin tanssista joka solullani ja jokaisella aivonystyrälläni.
"Tanssin on tutkitusti osoitettu ehkäisevän ja lieventävän erilaisia aivojen rappeuttamien sairauksien oireita."
Muutaman tunnin mittainen, hikinen ja runsaasti tunteita minussa herättänyt tanssi-ilta oli lopuillaan. Olin rohkaistunut hakemaan tanssikalvaljeereja. Huomasin tulleeni huomatuksi ja hyväksytyksi ujosta, arasta ja keskeneräisestä ulkoisesta olemuksestani huolimatta.
Aarteeksi nousi myös tieto siitä, että tanssin on tutkitusti osoitettu ehkäisevän ja lieventävän erilaisia aivojen rappeuttamien sairauksien oireita muita liikuntalajeja paremmin. Miksipä en siis pistäisi tanssivermeitä päälleni yhä uudelleen ja uudelleen?
Tanssiessa keskityn hauskanpitoon, unohdan huolet ja murheet. Huolehdin siis mielialastani samalla, kun kroppa saa liikuntaa. Laittamalla kehomme liikkeelle, aivomme erittävät serotoniinia – hormonia, joka liittyy suoraan mielialaamme.
Sellaista tanssin taikaa – loman kulta-aikaa.
Viikon oivallukset on juttusarja, jossa työntekijämme nostavat esiin asioita, jotka ovat herättäneet ajatuksia kuntakierroksilla tai työn tuiskeessa.
Koordinaattori
