Vipuvoimaa EU:lta logo sivuston oikeassa yläreunassa EU:lta logo sivuston oikeassa yläreunassa ELY-logo sivuston oikeassa yläreunassa
#Halataanko: Sosiaalinen kosketus on ystävyyden liima. Lue lisää. Lohduttavilla sanoilla on hirmuinen voima. Lue lisää. Kiekkosentteri Aapeli Räsäsen kotona ei ollut kiellettyjä puheenaiheita. Lue lisää. Huimaa: Pohjois-Savo täyttyy pienistä hyvistä teoista. Lue lisää
Mieliteko-median valkoinen logo

Liikunta – ihmepilleri ilman sivuvaikutuksia

Jaa artikkeli

 Teksti ja kuvat: Katja Hedberg

Ei ole sattumaa, että liikunnan jälkeen on hyvä olo.

”Se on aivojemme keino kertoa, että olemme käyttäneet kehoamme juuri siten, kuinka se alun perin on tarkoitettu ja ohjelmoitu käytettäväksi”, sanoo liikuntalääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri Kai Savonen.

”Liikunta on kehomme, aivomme ja lihaksiemme käyttöohje, joka on kymmeniä tuhansia vuosia sitten tallentunut geeneihimme evoluution myötä.”

Jos Savonen saisi kirjoittaa reseptin liikunnan lisäämiseksi, hän patistaisi terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaiset yhteistyöhön. 

”Molemmat osapuolet pysyttelevät omissa siiloissaan, vaikka yhdistämällä kummankin osaaminen voisi syntyä ainutlaatuisia ideoita arkiliikunnan lisäämiseksi.” 

 

Mies katsoo hymyillen kameraan.

”Liikunnan yhteyttä mielenterveyteen ei ole tutkittu yhtä paljon kuin yhteyttä somaattisiin sairauksiin. Tiedämme silti, että liikunta saa aikaan tiettyjen aivojen välittäjäaineiden kuten serotoniinin ryöpsähdyksiä. Jos ei liiku lainkaan, ryöpsähdykset jäävät kokonaan pois”, Kai Savonen puntaroi varovasti mahdollista yhteyttä liikunnan ja mielen hyvinvoinnin välillä.

Liikunta saattaa selättää masennuksen

Liikunta – mikä ihmepilleri! Se tekee kehollemme monipuolisesti hyvää, ja vieläpä ilman ikäviä sivuvaikutuksia. Tavanomaisia reseptilääkkeitä pitää ottaa koko kourallinen saavuttaakseen yhtä laajan vaikutuksen.

Noin vastaa liikuntalääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri sekä liikuntafysiologi Kai Savonen, kun häntä pyytää tiivistämään, miksi liikunta tekee meille hyvää. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella yli 20 vuotta työskennellyt Savonen pystyisi luennoimaan tuntikausia liikunnan vaikutuksista esimerkiksi sepelvaltimotaudin, osteoporoosin tai kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn.

”Näistä meillä on paljon tutkimustietoa. Varjoainekuvauksen avulla voimme omin silmin nähdä, miten liikunta vaikuttaa ahtautuneeseen sepelvaltimoon tai luun tiheyteen”, hän toteaa.

Entä liikunnan yhteys mielen hyvinvointiin?

”Tästä emme valitettavasti tiedä yhtä paljon. Mielenterveyteen vaikuttavia asioita on luotettavasti vaikeaa tai jopa mahdotonta mitata, sillä mieleen liittyvät tulkinnat ovat subjektiivisia tuntemuksia.”

”Tutkijoiden Graalin malja: että osaisimme mitata aivojen toimintaa.”

Arvostetussa lääketieteen alan Jama Psychiatry -lehdessä julkaistiin kuitenkin huhtikuussa laaja, meta-analyysiin pohjautuva kansainvälinen tutkimus, jonka mukaan yksi yhdeksästä masennustapauksesta voitaisiin maailmanlaajuisesti estää aktiivisen liikunnan avulla. 

Tulos saa Savosen mietteliääksi.

”Tutkijoiden Graalin malja on, että vielä joskus osaisimme mitata aivojen toimintaa niin, että voisimme tehdä tämänkaltaisia, luotettavia johtopäätöksiä.”

Ilman tutkimustuloksiakin Savonen uskoo lujasti liikunnan ja mielen hyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Todisteitakin on. Niitä vain pitää hakea kaukaa.

Kymmenien tuhansien vuosien takaa.

 

Mies venyttelee urheiluvaatteissaan puuta vasten.

Kai Savonen on himoliikkuja, jolle liikunta on luonteva osa päivää. ”Jos töissä on kiireistä, voi silti mennä puolitoista viikkoakin ilman liikuntaa. Kun on aikaa, liikun paljon”, hän kertoo venytellessään Puijon lenkkimaastoissa. 

 

Kannamme yhä esi-isiemme geenejä

Lukiessaan tutkimusartikkeleja Kai Savonen törmäsi puolenkymmentä vuotta sitten kiehtovaan ajatukseen. Sen mukaan terveytemme ja koko elämämme on kytköksissä kehitykseen, joka kehossamme on tapahtunut kymmenien tuhansien vuosien aikana.

”Muutokset geeniperimässä tapahtuvat äärimmäisen hitaasti. Me olemmekin geneettisesti edelleen samanlaisia kuin esi-isämme metsästäjä-keräilijäkulttuurissa olivat. Heille liikunta oli välttämätön edellytys hengissä pysymiseen. Oli pakko liikkua saadakseen ruokaa, välttääkseen vaaroja ja löytääkseen turvallisen asuinpaikan. Liikkuminen mahdollisti elämän jatkumisen”, Savonen sanoo äänessään aimo annos innostusta.

Liikkuminen mahdollisti elämän jatkumisen. Siitä jäi ihmislajiin pysyvä jälki.

Ihmislajin kehitykseen tästä jäi pysyvä jälki. Kehomme tarvitsee yhä päivittäistä liikuntaa pystyäkseen toimimaan tavalla, jollaiseksi se alun perin tarkoitettiin. 

”Liikunta on siis ikiaikainen käyttöohje, joka evoluution myötä on tallennettu geeneihimme ja joka mahdollistaa lihasten, aivojen ja sydämen toiminnan ihanteellisella tavalla. Hyvinvointimme kannalta olisi tärkeää toteuttaa tätä ohjetta. Sillä on huomattava yhteys terveyteemme ja sen häiriötiloihin.”

Liiku – ja aivoissa oikein ryöpsähtää

Aivomme on siis ohjelmoitu palkitsemaan meitä liikkumisesta?

”Juuri näin. Siksi meillä on liikunnan jälkeen niin hyvä olo. Se on aivojemme keino kertoa, että olemme käyttäneet kehoamme juuri siten, kuten se aivan alunperin on rakennettu ja tarkoitettu käytettäväksi”, Kai Savonen sanoo ja huomauttaa, että evoluution vuoksi liikunta on paljon enemmän kuin hyvä harrastus.

"Liikunta on yhtä tärkää kuin ravinto, neste ja uni."

”Toki myös esimerkiksi pianonsoitto synnyttää hyvää mieltä. Mutta jotta elimistömme toimii oikein, tarvitsemme ravinnon, nesteen ja unen rinnalla sopivina annoksina liikuntaa.”

”On harmi, ettemme voi todistaa tätä mittauksilla. Emme voi mennä ajassa taaksepäin mittamaan esi-isiämme. Olemme epäsuorien todisteiden varassa”, Savonen toteaa, mutta hoksaa samassa, että liikunnan vaikutuksista aivojen hyvinvointiin on kuin onkin tutkimusnäyttöä.

”Tiedämme, että liikunta saa aikaan tiettyjen aivojen välittäjäaineiden kuten serotoniinin ryöpsähdyksiä. Jos ei liiku lainkaan, ryöpsähdykset jäävät kokonaan pois. Tässä voi olla yhteys liikunnan ja mielen hyvinvoinnin välillä”, hän varovasti puntaroi.

 

Mies nojaa puuta vasten urheiluvaatteissaan.

Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella tutkitaan kilpaurheilijoiden sijaan aivan tavallisia ihmisiä. ”Tuntuu kivalta kuulla ihmisten kertomuksia siitä, kuinka liikunta on lisännyt virkeyttä ja kuinka arkeen on tullut aiempaa enemmän puhtia.”

 

Sohvan kutsukin on osa evoluutiota

Vaikka liikunnan hyvät vaikutukset ovat jokaisen tiedossa, sohva on usein kutsuvampi kuin lenkkipolku. 

Lenkin jättäminen väliin ei ole pelkkää laiskuutta. Kai Savonen paljastaa, että valitsemalla sohvan toteutamme jälleen geeneihimme tallennettuja vuosituhantisia käyttöohjeita.

”Esi-isiemme elämä oli vielä 15 000 vuotta sitten päivästä toiseen hiuskarvan varassa. Ruokaa ei koskaan ollut varmuudella riittävästi perheen elättämiseen ja elossa pysymiseen. Energiaa piti käyttää säästeliäästi, jotta siitä suurin osa riitti metsästämiseen ja kasvien keräämiseen”, Savonen kartoittaa.

Valitsemalla lenkin sijaan sohvan toteutamme geeniperintäämme.

Aivomme on siis edelleen ohjelmoitu välttämään ylimääräistä energian tuhlaamista. Harvardin yliopiston evoluutiobiologian professori Daniel E. Lieberman on tutkinut asiaa ja kirjoittanut aiheesta useita teoksia. Lieberman luennoi kaksi viikkoa sitten Kuopiossa liikuntalääketieteen kansainvälisessä Puijo-symposiumissa.

”Kun edessäsi ovat portaat ja liukuportaat, noin 95 prosenttia ihmisistä valitsee liukuportaat. Valinta perustuu evolutiiviseen vaistoon, ei laiskuuteen”, Lieberman kertoi kuulijoilleen.

Kun ihminen aiemmin pysyi hengissä välttämällä turhaa liikuntaa, on ajatus nyt kääntynyt meitä vastaan. Enää ei ole pakko liikkua, mutta jos vastapainona ei ole pakollista liikuntaa, se tuntuu ja näkyy kehossamme.

”Kehomme osaa varastoida tehokkaasti rasvaa. Siitäkin oli hyötyä kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun varastoitu energia oli tallessa pahan päivän varalle. Nyt se näkyy rasvakudostemme määrässä”, Savonen huomauttaa. 

Millainen päätös saisi meidät liikkeelle?

Kai Savosella on lohdullinen viesti heille, jotka pohtivat, millainen liikunta on oikeaa liikuntaa ja onko esimerkiksi yhtä arvokasta lenkkeillä Puijolla kuin shoppailla neljä tuntia kauppakeskuksessa.

”Elimistömme ei tiedä, missä kävelet. Jokainen askel on yhtä arvokas”, Savonen sanoo.

”Liikunnan terveyshyöty on nykykäsityksen mukaan yhteydessä kulutettuun energiamäärään. Jos juoksee Puijolla 45 minuuttia, vastaavaan hyötyyn pitää kauppakeskuksessa kävellä parisen tuntia.”

Keväällä julkistetun UKK-instituutin tutkimuksen mukaan liikkumattomuus ja lisääntynyt istuminen aiheuttavat yhteiskunnallemme jopa viiden miljardin euron kustannukset joka vuosi. 

”Hieno ja tärkeä tutkimus. Paljon luotettavia numeroita ja tarkkoja faktoja. Jatkokysymys on, kuinka me yhteiskunnallisessa päätöksenteossa reagoimme näihin numeroihin”, Savonen huomauttaa.

”Emme saa tyytyä vain kauhistelemaan lukuja.”

”Emme saa tyytyä vain kauhistelemaan lukuja. Meidän pitää herätä pohtimaan vakavasti, millaisilla päätöksillä voisimme torjua liikkumattomuutta.”

Savonen painottaa, että arvokkaimmatkin tutkimukset ovat vasta avaus mahdollisille muutoksille.

”Laadukkaan tutkimuksen jälkeen tarvitsemme tiedolla johtamista, jonka pitäisi siirtyä arkiseen toimintaan. Tätä rummutetaan hallituksemme strategiassakin, mutta valitettavasti vielä näin ei ole tapahtunut.”

 

Mies on urheiluvaatteissaan lenkkipolulla.

Kai Savonen on omien tutkimustensa perusteella sanonut, että suomalaisten aikuisten fyysinen kunto vaihtelee nyt aiempaa enemmän. ”Osa väestöstä liikkuu hyvin, mutta vähän liikkuvia on entistä enemmän.”

Halon hakkaaminenkin on hyvää liikuntaa

Jos Kai Savonen saisi kirjoittaa reseptin liikunnan lisäämiseen, hän kääntäisi katseet lapsiin ja nuoriin ja satsaisi heidän liikuttamiseensa paljon nykyistä enemmän.

”Kouluun lisää liikuntaa ja liikuntakerhoja sekä ohjaajia ja opettajia. Tämä maksaa, totta kai, mutta kyse on siitä, millaisia valintoja haluamme tehdä.”

Aikuisille Savonen lisäisi kannustimia – rahallisiakin – jotta työmatka taittuisi muulla kuin autolla.

Erittäin ison muutoksen hän tekisi terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten väliseen yhteistyöhön.

”Bodypumpiin ei ole pakko mennä.”

”Nyt yhteistyötä on onnettoman vähän, jos lainkaan. Molemmat osapuolet pysyttelevät omissa siiloissaan, vaikka osaamiset yhdistämällä voisi syntyä ainutlaatuisia ideoita arkiliikunnan lisäämiseksi.”

Savonen huomauttaa, että liikunnan terveysvaikutuksia saadakseen ei tarvita isoa elämäntaparemonttia.

”Suurimmalle osalle jo kaksi ja puoli tuntia reipasta kävelyä viikossa riittää terveyshyötyjen saamiseen. Lisäksi voi tehdä pari kertaa viikossa jotain lihaskuntoa ylläpitävää, hakata vaikka halkoja. Bodypumpiin ei ole pakko mennä.”  

Lenkillä syntyi outo yhteys mieleen

Kai Savosen urapolku liikuntalääketieteeseen erikoistuneen lääkärin ammattiin oli itsestään selvä – pienen mutkan jälkeen. Hän opiskeli ensin liikuntatieteiden maisteriksi ja työskenteli viitisen vuotta Vuokatin urheiluopistolla Sotkamossa. Tämän jälkeen hän pääsi 30-vuotiaana opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan Kuopioon.

Kestävyyslajit ovat Savoselle itselleen liikkujana luontaisin juttu: kesällä juoksua, talvella hiihtoa.

”Molempia voi tehdä ilman aikatauluja. Lihaskuntoa pidän yllä bodypumpilla. Sekin on helppoa. Menee vain salille ja tekee, mitä ohjaaja pyytää.”

Urapolku lääkäriksi oli itsestään selvä – pienen mutkan jälkeen.

Savosen kaunein omakohtainen liikuntamuisto osuu parin vuoden takaiseen suvi-iltaan, kun hän oli juossut kolmisen tuntia ja lenkki lähestyi loppuaan.

”Kello oli yksitoista. Oli kaunista ja tyyntä, ja vielä valoisaa. Kun energiavarat alkoivat loppua, tunsin erikoisen yhteyden omaan kehooni ja mieleeni. Vastaavaa yhteyttä ei voi kokea pelkästään ajattelemalla tai istumalla tietokoneen äärellä.”

”Oivalsin, että juuri nyt elimistöni toimii, kuten se on kymmeniä tuhansia vuosia sitten ohjelmoitu ja rakennettu toimimaan. Ajattelin, että tällaiselta esi-isistäkin varmaan tuntui, kun he päivän päätteeksi juoksivat kohti asumustaan." 

Savonen harmittelee, ettei vahvaa tunnetta voi tarkkaan pukea sanoiksi.

”Jonkinlainen yhteys siinä syntyi ihmiselon alkujuuriin.”