Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
Ilmassa oli syksyn hurmaavaa väriloistoa, mutta myös haikeutta, kun Mieliteko-ohjelman elintapavalmennusten ryhmä kokoontui luonnon keskelle edistämään viimeisen kerran yhdessä hyvinvointiaan.
Kahdeksan viikon muutosmatkan aikana syntyi uudenlaista ymmärrystä liikunnasta ja ravinnosta sekä siitä, kuinka kiinnostavasti ne voi yhdistää luontokokemuksiin.
Yhteisten tiistai-iltojen aikana syntyi muutakin kauas kantavaa: ystävyyttä, joka houkuttaa myös jatkossa neljän seinän sisältä ulos muiden seuraan latautumaan ja vaalimaan mielen hyvinvointia.
Näkeehän sen jo ilmeistä: liikkuminen luonnossa tekee niin hyvää elintapavalmennuksen osanottajille kuin vetäjille. Vasemmalta Savonia-ammattikorkeakoulun lehtori Eija Partanen-Kivinen, Anja Korhonen, Savonian lehtori Sari Aalto, Merja Lievonen, Eija Nissinen, Pirjo Huttunen, Tuuli Turunen, Päivi Turunen, Savonian lehtori Susanne Hämäläinen ja Eliisa.
”Ne minun herkkuöverit”, puuskahtaa Merja Lievonen ja saa ympärillään muut nauramaan.
”En ole päässyt niistä eroon, mutta ne ovat harventuneet. Kun herkkuhimo iskee, voin joskus antautua sille kantamatta siitä jälkeenpäin hirveää syyllisyyttä”, Lievonen sanoo.
Suhtautuminen syömiseen on yksi asia, joka Lievosen kohdalla muuttui Mieliteko-ohjelman elintapavalmennusten tuloksena.
”Olen monta vuotta vannonut ravinnon, liikunnan ja luonnossa liikkumisen nimeen. Mutta tämä valmennus herätti ison kiinnostuksen tutkittua tietoa kohtaan.”
Kun tieto lisääntyy, tottumuksetkin voivat muuttua, Lievonen tietää:
”Miljoona kertaa olen aloittanut terveellisemän elämän.”
”Miljoona kertaa olen aloittanut uuden ja terveellisemän elämän. Hetken päästä siitä on jäljellä muisto vain. Mutta nyt tuntuu, että uusi asenne syömiseen ja liikkumiseen kantaa pidemmälle.”
Eija Nissinen nyökkää vieressä. Hänellä on takanaan uraa hoitoalalta, joten ravinnon ja liikunnan merkitys on hyvin tiedossa. Silti valmennus toi arkeen ihan uutta:
”Tämä ryhmän vaikutus! Aiemmin olen lenkkeillyt yksin, mutta liikkuminen luonnossa porukalla on tosi kivaa ja turvallistakin. Koskaan ennen en ole Puijollekaan kiivennyt. Lupasin jo miehelleni, että vien hänetkin sinne lenkkeilemään”, Nissinen sanoo.
Täällä keho rasittuu ja mieli latautuu.
”Liikkuminen on kuin rahaa laittaisi pankkiin”, Eija Partanen-Kivinen innosti vetäessään jumppahetken kesken lenkin.
Mieliteko-ohjelman kahdeksan viikon elintapojen muutosmatkalla pohditaan liikunnan ja ravinnon merkitystä ja yhdistetään ne ainutlaatuisella tavalla luontokokemukseen.
Ryhmän ohjaajia ovat Savonia-ammattikorkeakoulun lehtorit Susanne Hämäläinen, Sari Aalto ja Eija Partanen-Kivinen, jotka vastaavat Mieliteko-ohjelman elintapavalmennuksista. He ovat koonneet valmennettaville myös laajan digitaalisen tietopaketin, jota ryhmäläiset voivat hyödyntää vuoden ajan valmennuksen jälkeenkin.
Tällä viikolla Savonian kolmikko vei valmennettavat Siilinjärven Vuorelaan. Valmennuksen viimeisen tapaamisen ohjelmassa oli lempeä lenkki Siilinsalmen rannan tuntumaan, jossa ryhmä sukelsi värikylpyyn: luonto oli pyyhkinyt isolla pensselillä puut ja koko maiseman keltaisella, oranssilla ja hehkuvalla punaisella.
Veden äärellä oli hyvä antaa mielen levätä ja harjoitella keskittymistä sekä hengittämistä. Lenkki päättyi lämmittävän tulen äärelle.
”Olen löytänyt ryhmästä ystäviäkin. Ja mikä tietomäärä on tarjolla!”
Tuuli Turuselle valmennus on ollut loistava kokonaisuus.
”Olin jo mökkiytynyt kotiin, mutta tästä ryhmästä olen löytänyt ystäviäkin. Ja mikä tietomäärä on tarjolla!"
”Kun tulee herkuttelun osalta heikko hetki, voin kerätä tietopankista tärkeää faktaa vaikkapa sokerin vaikutuksesta.
Turunen tosin arvelee, että luoja on sokerin kohdalla tehnyt jonkin virheen.
”Himoitsen sokeria yhä yli kaiken. Miksi se on meille annettu, kun sitä ei saa syödä? Nyt tosin olen ostanut hunajaa. Kun tulee himo makeaan, otan siitä nokareen”, Turunen kertoo – ja taas muut purskahtavat nauramaan.
Päivi Turunen ja näyte tärkeästä keskittymisen taidosta.
Myös hengittämisen harjoittelu on tärkeää. Etualalla Eija Nissinen, taustalla Pirjo Huttunen ja Eliisa.
Työttömille ja työelämän ulkopuolella oleville suunnattujen elintapavalmennusten tavoite on edistää mielen hyvinvointia uudella tavalla. Mukana valmennusten tutkimuksellisessa osiossa on Itä-Suomen yliopisto, sillä liikunnan, terveellisen ravinnon ja luontokokemusten vaikutuksista hyvinvointiin on alustavia tuloksia.
Ryhmässä uskollisesti käynyt Eliisa jätti valmennuksen ajaksi väliin rakkaan dartsin viikkokilpailut, eikä ole katunut päätöstään.
”Tämä valmennus on ollut mahtava kokemus. Olen oppinut pysähtymään ja oikeasti miettimään elämääni, arvojani ja valintojani. Olen oppinut uutta luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin.”
”Ryhmän tuki on ollut aivan mahtavaa. Mutta kuten kaikessa muutoksessa, se vaikein juttu on omien asenteiden ravistelu”, hän pohtii.
Tuuli Turunen on samaa mieltä:
”Ensimmäisen askeleen ottaminen on vaikeinta. Ja se askel on otettava itse.”
Ryhmän eräänlainen priimus on Anja Korhonen, joka osallistui jokaisen valmennuskertaan.
”Ihana kokemus. Luonto on aina ollut minulle tärkeä asia. Myös ravinnon ja liikunnan merkitys on tuttua. Mutta nyt nämä kaikkia asiat ovat eri tavalla asettuneet ajatuksiini ja takaraivooni. Muistan ne paremmin.”
Tuuli Turunen keskittyy huoltamaan kehoaan.
Kuinka on luottamuksen laita? Osa mielen hyvinvointia ovat luottamukselliset ihmissuhteet. Vasemmalla Eliisa ohjaa Pirjo Huttusta ja oikealla Sari Aalto Anja Korhosta, joilta sidottiin silmät aika vaativassa maastossa.
Elintapavalmennuksen vaikutus on ulottunut ryhmäläisten arjessa vahvasti ruokaostoksiin.
”Joka valmennuskerralla olen saanut kotiin viemiseksi uuden ymmärryksen ravinnosta. Nyt opin uutta rypsiöljyn ylivoimaisuudesta. Jo viime kerralla kaupasta lähdettyäni kassi oli täynnä kasviksia”, kertoo Päivi Turunen.
”Ostin kyllä myös suklaata, kun kympillä sai viisi levyä. Se oli mielenterveyssuklaata”, Turunen tunnusti – ja sai jälleen aikaan hersyvää kiherrystä.
”Myskikurpitsa – miten taivaallinen uusi maku!”
Merja Lievonen nappasi hiljattain ruokakaupasta mukaan uuden tuttavuuden, myskikurpitsan.
”Pannulla on aina ollut niitä samoja juttuja – perunaa, porkkanaa, bataattia. Aina. Mutta myskikurpitsa – miten taivaallinen uusi maku!”
”Ja muistatte varmaan, että kun käytätte valkosipulia, voitte vähentää suolan määrää”, Sari Aalto muistutti.
Merja Lievonen ei näe, mutta matka etenee, sillä Päivi Turunen on turvallinen opastaja.
Turvallinen ilmapiiri toi rohkeutta heittäytyä luonnossa myös hassuttelemaan. Kun puita piti ryhtyä halaamaan, siitäkään ei kieltäytynyt kukaan.
Lehtorikolmikko on vienyt ryhmän jokaisella valmennuskerralla uuteen luontokohteeseen. Kuopio onkin avautunut valmennettaville uusista vinkkeleistä.
”Haminalahden kulttuuripolku ja Jynkän lenkkimaisemat olivat mahtavia uusia tuttavuuksia”, Pirjo Huttunen kiittää.
”Kiitos siitäkin, että välillä patistitte hikoilemaan ihan kunnolla. Henki kulkee paremmin, kun keho tottuu rasitukseen.”
Myös Huttuselle ryhmän kannustus on ollut tärkeää.
”Kiitos, että välillä patistitte hikoilemaan ihan kunnolla.”
’”Sitä niin helposti jää kotiin. Toki itse pitää päättää lähteä liikkeelle, mutta ryhmän kannustus helpottaa päätöksen toteuttamista.”
Savonian trio saa ryhmältä kosolti kiitosta työstään. Valmennuksen ote on ollut innostavaa, kannustavaa ja ammattitaitoista.
”Upea on ollut ryhmäkin. Monen taustalla on vaikeitakin kokemuksia, mutta jokaisen elämänkatsomus on ihailtavan myönteinen. Kukaan ei vastustanut edes silloin, kun ryhdyimme puita halailemaan”, Susanne Hämäläinen hymyillen kertaa.
Anja Korhonen ryhtyy jo pohtimaan valmennuksen jälkeistä elämää.
”Jää haikea mieli. Mitä sitä ensi tiistaina keksii?”
”Tavataan, ja mennään porukalla lenkille”, Tuuli Turunen ehdottaa.
Ehdotus saa monta innostunutta nyökkäystä. Valmennuksessa istutettu siemen itää jo.
Ja lopuksi, totta kai, yhteispotretti.