Jaa artikkeli
Teksti ja kuvat: Katja Hedberg
”Kovasti toivoisin pohjoissavolaiseen mentaliteettiin lisää suvaitsevaisuutta. Kulttuuri ei saa olla poissulkevaa, vain tietylle ryhmälle tarkoitettua”, sanoo Kuopion apulaiskapunginjohtaja Pekka Vähäkangas, joka otti mielellään vastaan Rautalammin kunnanjohtajan Anu Sepposen kutsun lähteä murtamaan puhumattomuuden kulttuuria.
Vähäkangas löytää syitä pohjoissavolaisten vaikenemiselle ja pahoinvoinnille kulttuuriperimän painolastista. Hän haastaa pohtimaan, onko oma yhteisö avoin, vai kelpaavatko mukaan vain ihmiset, jotka täyttävät yhteisön kirjoittamattomat vaatimukset.
Vähäkangas siirtää #Mielitekohaasteen viestikapulan merkittävälle päättäjälle, Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Aleksi Eskeliselle.
Pekka Vähäkankaan mielestä pohjoissavolaisten isot mielenterveyden ongelmat kumpuavat kulttuuriperinteen painolastista. "Ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja siksi niitä on hidasta muuttaa. Tilanne on vakava, mutta lannistua ei saa. Muutos on mahdollinen.”
Kun maamme kaikki yli 50 000 asukkaan kaupungit laitetaan paremmuusjärjestykseen tuoreiden mielenterveysindeksien perusteella, on lista kuopiolaisittain surullista katsottavaa.
Joukon viimeisenä, surkeimmalla indeksiluvullaan, on vuosia pysynyt sama kaupunki. Kuopio.
Listan järjestys vetää totiseksi Kuopion kaupungin apulaiskapunginjohtajan Pekka Vähäkankaan, joka ei kuitenkaan lannistu kaupunkinsa häntäsijasta.
”Tilanne on vakava, mutta emme saa masentua näiden lukujen edessä. Masennusta seuraa lamaannus, ja siihen meillä ei ole varaa”, Vähäkangas toteaa.
Kuopion mielenterveysindeksi on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemissa uusissa tilastoissa 148,5. Pientä lohtua voi ammentaa siitä, että Kuopion indeksi on laskenut vuodesta 2016. Entinen luku 160,2 on kääntynyt numeroon 148,5. Muutos on vaatimaton, mutta on hyvä tietää, että Kuopion lisäksi vain kuusi muuta kaupunkia pystyi pienentämään mielenterveysindeksiään, ja näistä Kuopion muutos on toiseksi isoin.
”Haaste on kova, eikä ihmelääkettä ole.”
Kuopiolaisten hyvinvoinnin edistämisestä vastaava Vähäkangas näkee muutoksessa toiveikkuutta.
”Olemme saaneet aikaan edistystä ja löytäneet siis oikean tien. Nyt meidän on pysyttävä tällä tiellä ja löydettävä keinoja, joilla saamme aikaan suurempaa vaikutusta.”
Realistina Vähäkangas myöntää, että kuopiolaisten pahoinvoinnin muuttaminen hyvinvoinniksi on iso työ.
”Tarvitsemme kulttuurisia muutoksia, joiden toteuttaminen vie aikaa. Haaste on kova, eikä ihmelääkettä ole.”
Historiasta kiinnostuneena ja sitä tutkineena Pekka Vähäkangas etsii syitä kuopiolaisten pahoinvoinnille kaukaa, vuosisatojen takaa.
”Itäsuomalaisten mielenterveyden ja päihteiden käytön ongelmat voivat selittyä osin geeniperimällä, mutta iso osa sairastamisen syistä kumpuaa kulttuurisesta perinteestä. Siksi meidän pitää ymmärtää taustoja ja historiaa”, Vähäkangas perustelee ja innostuu pohtimaan, millaisia jälkiä yksin pohjoissavolainen asutushistoria on voinut jättää mieleen ja ihmisten sosiaalisuuteen.
"Syntyi villi itä ilman valtiollisia rajoja."
”Täkäläisessä kaskiviljelyssä raivattiin ei kenellekään kuulunutta erämaata viljeltäväksi jo Kustaa Vaasan aikaan 1500-luvulla. Arkea elettiin oma tupa, oma lupa -asenteella. Syntyi villi itä ilman valtiollisia rajoja. Asutuksesta tuli harvaa, lähinkin naapuri oli matkojen päässä.”
Vähäkangas vertaa ”villiä itää” muuhun maahan, jossa peltoviljely mahdollisti tiiviimmän asumisen.
”Tämä lisäsi sosiaalista kanssakäymistä ja opetti myös sosiaalisia pelisääntöjä.”
Yli 50 000 asukkaan kaupunkien kärkiviisikossa niin mielenterveyden (taulukko vas.) kuin sairastavuuden (tauluikko oik.) indekseissä 2017-2019 loistavat vuodesta toiseen samat paikkakunnat. Molemmissa THL:n indekseissä sairain kaupunki on Kuopio. Koko maan vertailuluku on 100. Mitä pienempi kunnan luku sataan verrattuna on, sitä terveempää on väestö – ja päinvastoin. Sairastavuusindeksiin kuuluvat syövät, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat ja dementia.
Haastavat elinolosuhteet, oman tien kulkemisen perinne, oma tupa oma lupa -asenne, ahtaiksi rajatut yhteisöt ja puolison löytyminen naapuritalosta – siinä elämän realiteetteja, joiden Pekka Vähäkangas arvelee vaikuttaneen itäsuomalaiseen geeni- ja kulttuuriperimään.
”Kun tähän lisää putkinotkolaisuuden, alamme päästä pohjoissavolaisen keskustelukulttuurin juurille. Muualta tulleet nähtiin määrääjinä, joihin suhtauduttiin ennakkoluuloisesti. Avoimen kohtaamisen sijaan arvuuteltiin, millä asialla kulkija on – onko hän ryssä idästä vai verottaja Ruotsista”, Vähäkangas karrikoiden analysoi.
”Millä asialla kulkija on – ryssä idästä vai verottaja Ruotsista.”
Hän huomauttaa, että juuri kulttuuriseen käyttäytymiseen liittyvät asenteet periytyvät vahvasti sukupolvelta toiselle.
”Siksi niitä on hidasta muuttaa. Savolainen small talk on yhä sitä, että puhutaan paljon mutta sanotaan vähän. Asiat on totuttu ratkomaan oman perheen piirissä, niitä ei juuri muille levitellä.”
”Meidän pitäisi jo oppia puhumaan myös vaikeista ja ikävistä asioista. Mutta koska luottamus muihin puuttuu, on helpointa vaieta. Avoimuuden oletetaan johtavan vielä huonompaan tilanteeseen. Vastaanottoa pelätään ja ymmärretyksi tulemista epäillään”, Vähäkangas ruotii.
Yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen uskotaan lisäävän hyvinvointia. Pekka Vähäkangas epäilee, että näissäkin asioissa voi pohjoissavolaisittain olla puutteita.
”Kun täällä puhumme yhteisöllisyydestä, tarkoittaako se, että haluamme yhteisömme muodostuvan vain samankaltaisista ihmisistä”, hän rohkeasti kysyy.
Vähäkangas nostaa esille nuorten mielenterveyshaasteet, joista on uutisoitu Kuopiossa paljon.
”Voiko näiden haasteiden takana olla nuorten kokemuksia siitä, ettei oma yhteisö salli erilaisuutta ja mahdollisuutta olla arvostettu juuri omanlaisenaan”, Vähäkangas pohtii.
”Haluaisin rohkaista erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.”
Hän haastaa jokaista pohtimaan, onko oma yhteisö avoin ja vastaanottavainen vai kelpaavatko mukaan vain ihmiset, jotka täyttävät yhteisön kirjoittamattomat vaatimukset.
”Kovasti toivoisin kuopiolaiseen ja pohjoissavolaiseen mentaliteettiin lisää suvaitsevaisuutta. Kulttuuri ei saa olla poissulkevaa, vain tietylle ryhmälle tarkoitettua.”
”Haluaisin rohkaista alueemme asukkaita erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen ja antamaan sille myös tilaa. Näin kaikkein hiljaisemmatkin uskaltaisivat paremmin omana itsenään kertoa mielipiteensä, vaikuttaa yhteisöönsä ja tuoda vahvuutensa sen hyväksi.”
Miettiessään muutoksen avaimia kuopiolaisten hyvinvointiin Pekka Vähäkangas katsoo lapsiin ja nuoriin. ”Meidän pitää vahvistaa heidän omanarvon tunnettaan, jotta syntyy oikeanlaista itsevarmuutta. Se lisäisi rohkeutta tuoda omia ajatuksia esille ja loisi ainakin mahdollisuuden muuttaa keskustelukulttuuria.”
Pekka Vähäkangas vastaa hyvinvoinnin edistämisen lisäksi varhaiskasvatuksesta ja nuorisotyöstä. Miettiessään muutoksen avaimia kuopiolaisten hyvinvointiin hän kääntääkin katseensa lapsiin ja nuoriin.
”Meidän pitäisi osata vahvistaa heidän omanarvon tunnettaan niin, että syntyy oikeanlaista itsevarmuutta. Se lisäisi rohkeutta tuoda omia ajatuksia esille ja loisi ainakin mahdollisuuden muuttaa keskustelukulttuuria.”
Vähäkangas myöntää, että avoimuudessa ja kaupunkilaisten osallistamisen lisäämisessä opeteltavaa riittää niin virkamiehillä, päättäjillä kuin kuntalaisilla. Tässäkin asiassa hän palaa luottamuksen merkitykseen.
”Luottamuksen rakentaminen on hidas prosessi."
”Luottamuksen rakentaminen on hidas prosessi. Olisi tärkeää yhdessä pohtia, kuinka yhteiskunta, kaupunki ja kuntalaiset voivat yhteisönä luoda positiivista sosiaalista pääomaa, synnyttää aidosti yhdistäviä tekijöitä ihmisten välille.”
Vähäkangas kannustaa pohtimaan myös käyttäytymismalleja, jotka savolaisia yhdistäessään saattavat sulkea muita ulkopuolelle.
Ylivieskasta Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Vähäkangas tunnustaa itsekin kokeneensa ulkopuolisuutta joissakin tilanteessa.
”Esimerkiksi Savon murteen korostaminen varmasti on joskus tärkeää, mutta murretta osaamaton voi hetkittäin tuntea, ettei oikein kuulu joukkoon.”
Pekka Vähäkangas odottaa paljon Mieliteko-ohjelmalta, jonka tavoite on kääntää pohjoissavolaisten mielenterveysindeksit laskuun.
”Puhumattomuuden kulttuurin rikkominen on ohjelman toteuttajilta hieno oivallus. On tärkeää, että ohjelma sisältää myös yliopistollista tutkimusta. Tarvitsemme kulttuurin tutkimuksen ja ymmärryksen lisäksi vaikuttavia menetelmiä, jotta alueemme ihmisten hyvinvointi lisääntyy.”
”Tarvitsemme myös konkreettisia tekoja, joita niitäkin ohjelma peräänkuuluttaa.”
”Kiitokset Anulle haasteesta. Otin sen mielelläni vastaan.”
Vähäkankaan pohdinnat ovat vastaus #Mielitekohaasteeseen, jonka hän sai Rautalammin kunnanjohtajalta Anu Sepposelta ja jonka tarkoitus on innostaa henkilöitä etsimään keinoja puhumattomuuden kulttuurin murtamiseen.
”Kiitokset Anulle haasteesta. Otin sen mielelläni vastaan.”
Vähäkangas suuntaa #Mielitekohaasteen seuraavaksi Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Aleksi Eskeliselle.
”On aika ottaa haasteeseen mukaan päättäjiä. He sanovat kuuntelevansa herkällä korvalla kansalaisia, mutta kuulevatko he päätöksiä tehdessään vain kovaäänisiä? Saavatko myös hiljaiset kuntalaiset äänensä kuuluviin”, Vähäkangas evästää ja haastaa Eskelisen näiden pohdintojen myötä rikkomaan puhumattomuuden kulttuuria.
Lue Rautalammin kunnanjohtajan Anu Sepposen haastattelu, jossa hän rohkeasti ruoti pohjoissavolaista kulttuuria ja haastoi Pekka Vähäkankaan mukaan rikkomaan puhumattomuuden perinnettä.